Kaavinnasta kokemuksia?

Sun kannattas mennä tonne keskenmeno-palstalle lukemaan kirjoituksia. Siellä on kerrottu kokemuksia sekä kaavinnasta että lääkkeellisestä tyhjennyksestä.



Itselläni on takana kolme keskenmenoa, joista kaksi on hoidettu lääkkeellisellä tyhjennyksellä. Ensimmäinen kerta meni ihan hyvin, sain kipulääkettä ja suun kautta otettavat pillerit, jotka laittoivat kohdun supistelemaan ja kohtu tyhjeni kokonaan. Kivut olivat kuukautiskipujen kaltaisia, ei kovin voimakkaita.

Toisesta kerrasta jäikin sitten suurempi kammo, kunnon kipulääkettä en sairaalasta saanut mukaani (otin tabletit kotona), panadolilla käskivät pärjätä (ja olin tyhmä kun en vaatinut kunnon kipulääkkeitä). Viikkoja piti olla tuolloin 11+1, sikiö vastasi kokoa 9+ jotain. Otin suunkautta otettavat tabut aamulla, päivän aikana ei tapahtunut mitään, mutta illalla alkoi vuoto. Se oli niin runsasta, että en päässyt vessasta liikkumaan (käytännössä istuin 2 tuntia vessassa, välillä oli pakko käydä juomassa ja juosta takaisin vessaan). Mahaan sattui helvetisti, panadol ei auttanut juuri mitään. Parin tunnin jälkeen vuoto rauhottui, pääsin nukkumaan. Mahan viereen otin lämpimiä vesipulloja, kun ne tuntuivat auttavan kipuihin.

Kaavinnassa nukutetaan, nukutus ja toimenpide kestää n. 10-15 minuuttia. Sairaalaan pitää mennä aamulla, ja ainakin kuulemani mukaan edellisestä illasta asti pitää olla syömättäjuomatta (?) ja suoli tyhjentää (ainakin joskus on pitänyt).

Itselle lääkkeelliset tyhjennykset ovat sopineet hyvin, jälkitarkastuksessa on todettu kohdun tyhjentyneen molempina (eka oli rv 9+6 todettu keskeytynyt km) kertoina kokonaan (sekä myös yhdessä spontaanissa keskenmenossa rv 8+0). Uskon, että jos vielä joskus keskenmenon koen alkuraskaudesta, silloinkin päätyisin lääkkeelliseen tyhjenykseen, huomaisin vain pyytää kunnon kipulääkkeet sairaalasta mukaani.

Mutta keskenmeno-puolella on muidenkin mielipiteitä ja kommentteja kaavinnasta ja lääkkeellisestä tyhjennyksestä.



Voimia sinulle tulevaan, valitsetpa kumman toimenpiteen tahansa!



jonttu

Niin, siis molemmat lääkkelliset tyhjennykset olen ollut kotona. Olen käynyt sairaalassa vain " toteamassa" keskenmenon (sikiön kuolleen kohtuun) ja saanut lääkkeet mukaani, jotka olen kotona ottanut. Parin päivän päästä on ollut jälkitarkastus.



Ensimmäinen keskenmeno todettiin päivystyksessä perjantai-iltana. Menin kotiin, otin tabletit, vuoto alkoi. Maanantai-aamuna palasin sairaalaan (ultrattiin), sain vielä jonkun tabletin, olin pari tuntia tarkkailussa, vuoto ei lisääntynyt (oli muutenkin jo tosi niukkaa siinä vaiheessa) ja pääsin kotiin.



Toinen lääkkeellisen tyhjennyksen vaatinut keskenmeno todettiin torstaina, mutta koska viikonloppuna oli tiedossa suuri perhejuhla, pyysin että tyhjennystä siirretään (ei kyllä ollut häävi olo olla juhlissa kuollut olio sisällä, mutta minkäs teit..). Maanantaiaamuna otin kotona tabletin, vuoto alkoi illalla runsaana, mutta parin tunnin vuodon jälkeen seuraavana päivänä oli jo ihan kuukautisten kaltaista vuotoa (ei kovin runsasta). Keskiviikkoaamuna menin taas osastolle (ultrattiin), silloinkin sain vielä suun kautta parit tabletit ja lähdimme miehen kanssa kävelemään ympäri sairaalan aluetta jos vuoto olis vielä lisääntynyt. No, mitään ei taaskaan tapahtunut, joten pääsin kotiin.

Ja molempien kokemusten jälkeen vuoto loppui n. 3 päivän kuluttua lääkkeen ottamisesta. Ja seuraavat kuukautiset tulivat n. 30 päivän kuluttua lääkkeellisestä tyhjennyksestä.

Kaksi kertaa.



Menin aamulla osastolle, odottelin muutaman tunnin.

Hoitaja tuli saattamaan leikkaussaliin.

Nukutus ja herääminen sujuivat hyvin.

Herätessäni sain suoneen kipulääkettä kun tuli kipuja.

Muutaman tunnin päästä pääsin kotiin.

Vuoto kesti viikon verran, ei kipuja. No menkkamaisia kipuja hieman, lievänä.



Itse en halunnut lääkkeellistä tyhjennystä koska riskinä on ettei kohtu tyhjene ja joudutaan kaavintaan.

Minulle on tehty kaavinta neljä kertaa. Kolme kertaa keskenmenon takia ja neljännellä kerralla kohtuun jääneen istukanpalan takia (tämä siis onnistunut raskaus). Ekalla kerralla kaavinta jännitti, mutta seuraavan keskenmenon tultua (niitä tuli peräti neljä peräjälkeen) halusin nimenomaan itse kaavintaan.



Ennen kaavintaa pitää olla tietty tuntimäärä syömättä ja juomatta. Mitään suolentyhjennystä minulle ei ole koskaan tehty (kuten joku mainitsi). Olen odotellut osastolla omaa vuoroani, sitten annetaan esilääkitys ja viedään leikkaussaliin. Kaavinta tehdään niin sanotussa humautuksessa eli se on sellainen lyhyt ja ilmeisesti normaalia kevyempi nukutus. Viimeistään tunnin päästä osastolta lähdöstäni minut on kärrätty sinne sängyssä takaisin. Olo on ollut tosi pian heräämisestä lähtien ihan normaali ja pari tuntia kaavinnan jälkeen olen päässyt lähtemään kotiin. Itse ei saisi autolla ajaa, vaan pitäisi olla hakija. Kipulääkkeitä otetaan tarpeen mukaan. Itselläni ei ole ollut suurempia kipuja, vain jotain lieviä tuntemuksia. Niukkaa vuotoa on ollut kaavinnan jälkeen vähän vaihtelevasti jopa parikin viikkoa.



Kun eka keskenmenoni todettiin, minulla oli vuoto jo reippaasti alkanut hyytymien kera. Lääkäri sanoi, että katsotaan, jos tyhjenisi itsestään ja viikon päästä kontrolli. Yhtenä päivänä aloin vuotaa kuin seula ja istuin vaan wc-pöntöllä. Ajattelin, että no nyt varmaan kohtu tyhjenee ihan kunnolla. Mutta eikö mitä. Kontrollissa todettiin, että kuollut sikiökin on vielä kohdussa, joten ei muuta kuin kaavintaan. Kaavinta oli mulle noissa km-tilanteissa hyvä vaihtoehto. Pääsi tavallaan mahdollisimman nopeasti nollaamaan tilanteen.



Suuret pahoitteluni keskenmenosi johdosta :-(. Toivottavasti seuraavalla kerralla kaikki sujuu hienosti loppuun asti!!! Voimia toipumiseen!



neronja

viikolla 8+ todetun keskeytyneen km jälkeen, nukutuksessa. Ei mitään valittamista itse toimenpiteestä. Mies oli mukana, ja toi sitten kotiin. Mieli oli tietysti maassa, mutta ei mitään hirveitä kipuja, muutaman panadolin taisin ottaa. Ehkä muiden kirjoittajien kommenteille lisäksi voisin mainita, että seuraavia kuukautisia odotin 5 viikkoa. Hirveät menkkakivut oli jo monta päivää, mutta ei vuotoa. Läksin sitten gynekologille ja sen " sorkkimisen" seurauksena onneksi vuotokin alkoi. Raskauduin uudestaan heti seuraavasta kierrosta (ekaa oli yritetty 9 kk). Toisaalta uuteen raskauteen liittyi tietysti paljon pelkoja, mutta kyllä se silti teki mielen iloisemmaksi.



Voimia sulle, ja toivottavasti kaavinta/lääkkeellinen tyhjennys sujuu ongelmitta.

vaikeinta mulle varmaan se paasto... aamulla osastolle ja puoliltapäivin saliin, kotiin iltapäivällä. Humautusnukutus tosiaan, joka ei ollut epämielyttävä, tunnin verran seuranta heräämössä. mä sain kipulääkkeet nappuloina, kotona ei tarvinnut enään ottaa. mitään traumoja ei jäänyt, ei itse kaavinnasta eikä henkilökunnasta tai kohtelusta. tavallaan pidin kaavinnasta enemmän kun sponttaanista keskenmenosta, kun silloin ainakin tiesi että kohtu on tyhjä.

saikkua sain muistaakseni 3 päivää, mutta fyysisesti (vuotoa lukuunottamatta) olin kunnossa jo seuraavana päivänä. enemmän varmaan psyyke sitä saikkua tarvitseekin...