Mikä helpottaisi 2-vuotiaan mustasukkaisuutta vauvasta?
Perheessämme on viiden kk ikäinen vauva ja 2-vuotias isosisko. Tyttö on ollut hyvin ihastunut vauvaan ja alussa kaikki menikin hyvin. Edelleenkin hän suukottelee ja halailee vauvaa ahkerasti, antaa leluja, juttelee hänelle jne. Kaksivuotiaan ymmärryksellä hän kuitenkin saattaa satuttaa vauvaa tarkoituksetta ja niinpä olen aina seurannut hänen tekemisiään ja varsin usein joutunut kieltämään ja estämään näitä touhuja. Nyt jo viikkojen ajan kaksivuotias on usein satuttanut vauvaa aivan tahallaan: litistää vauvaa, raapii ja puree. Hän saattaa tehdä näin aivan yhtäkkisesti eli ensin hymyilee ja suukottelee vauvaa, sitten jo samassa puraisee.
Viemme tytön satuttamisen jälkeen yleensä jäähylle kylpyhuoneeseen istumaan lyhyeksi ajaksi, minuutiksi tai pariksi. Olemme selittäneet, että se, mitä hän tekee, sattuu vauvaan kipeästi. Olemme myös opettaneet anteeksi pyytämistä vauvalta. Mikään ei kuitenkaan tunnu auttavan, vaan tyttö saattaa jäähyltä palattuaan samantien satuttaa vauvaa uudelleen. Nyt tyttö on pari kertaa yrittänyt purra ja raapia minuakin. Hyvin usein hän myös kiljuu kurkku suorana.
Kaikki tämähän on selvää mustasukkaisuutta siitä, että vauva vie niin paljon huomiota ja saa hoivaa vanhemmiltaan. Olemme kyllä yrittäneet huomioida kaksivuotiastakin. Iltaisin isän ollessa kotona se onnistuu paremmin kuin päivällä ollessamme kolmistaan. Päivällä samalla kun olen vauvan kanssa juttelen isosiskon kanssa. Myös yritän touhuta kaksivuotiaan leikeissä mukana. Vauva tietenkin saa paljon sylittelyä ja on läsnä melkein koko sen ajan päivästä kuin kaksivuotiaskin. Leikkipuistossa käydessämme tyttö saa usein aivan jakamatonta huomiota.
Miten isosiskon mustasukkaisuutta saisi hälvennettyä? Kaipaisin teiltä (saman kokeneilta) aivan konkreettisia vinkkejä ja neuvoja:
Miten vauvan (ja äidin) satuttamisen saisi loppumaan? Miten riitatilanteet saisi katkaistua? Mitä yhteisiä juttuja voisin tehdä kaksivuotiaan kanssa, jotta hän tosiaan kokisi olonsa hyväksi eikä kakkossijalle syrjäytetyksi?
Kommentit (7)
Meillä 6v. ja 1,5v. Isommalla oli aika paljonkin mustasukkaisuutta yhdessä vaiheessa. (autismipoika...) Koitti heitellä tavaroita päälle yms.
Kielettiin ja laitettiin pois siitä tilanteesta...omaan huoneeseen...emmekä antaneet huomiota sitä kautta.
Aina viikonloppuisin,kun molemmat vanhemmat kotona, aloimme tekemään asioita isomman kanssa esim. kauppaan joko äidin tai isän kanssa.yms.
No meillä myös auttoi,että kun pikkuveli meni nukkumaan aikasemmin, isompi saa valvoa tunnin pitempää...ja siten sai kahden keskistä aikaa.
Se mikä meillä myös on auttanu,että tätä pienempääkin pitää komentaa ;) Se on ollut hauskaa isomman mielestä.
Joten aika tekee tehtävänsä.... =) Jaksamista!
esim. pidät itse vauvaa sylissä ja pyydät jos isompi toisi esim. juotavaa...(jos teillä on leikkiruoka setti) ja sinä itse juotat vauvan ja sanot..nami olipas hyvää...yms. Ja kehut siinä samalla jos homma menee hyvin,että oletpas reipas...yms.
Sekin voisi auttaa,että isompi oppisi,että tämän vauvan kanssa voisi leikkiä...
Menipäs sekavaksi =)
Suosittlen kirjaa " äiti rakastaa aina" . Siinä on tosi SUORAAN käsitelty vauvan aiheuttamaa mustasukkaisuutta. Siis isoveli huutaa: kakkapylly, itkupilli, heitetään se roskiin ja sepittää ilkeän laulun. Meillä ainakin auttoi kun sadun muodossa tunteet puettiin selvästi sanoiksi ja HYVÄKSYTTIIN olemassaolevina! Ja edellisten vinkit; kahdenkeskinen aika viikottain kummankin vanhemman kanssa erikseen, vauvan jättäminen välillä iskälle " ei oteta vauvoja mukaan ja mennään uimahalliin yms" . Omat jutut ja oman ikäisten kaverien tapaaminen mahd usein. JA aika tekee kummasti tehtävänsä. Ota mukaan vauvan hoitoon; auta äitiä, hae vaippaa yms. Musta kaikki tällaiset keinot auttaa niin paljon paremmin kuin keillot, jäähyt, rangaistukset yms.
joita kokeilemme heti huomenna! Täytyy nyt entistä tietoisemmin antaa huomiota isosiskolle ja korostaa sitä puheissakin, että nyt " äiti saa olla sinun kanssa ihan kahdestaan..." jne. Aamulla nautitaan kahdenkeskisestä ajasta, kun vauva yleensä herää myöhemmin. Isompaa olen joissakin tilanteissa hoitanutkin ennen vauvaa, mutta täytynee jättää niissä tilanteissa valitukset pois, kun olen toisinaan tiuskinut " äkkiä nyt, kun vauva jo itkee" . Ja nuo leikit vauvan kanssa ja vauvan hoitoon osallistuminen ovat myös hyviä ideoita! Ja kirjastosta noudan tuon kirjan heti ensi viikolla. Olen aika varma, että kun näitä kaikkia juttuja tehdään, niin ihan varmasti saadaan myönteistä vaikutusta! :) Olisi tosi helpotus; tänäänkin on ollut niin jatkuvaa vauvan itkua ja isomman torumista, että hohhoijaa...
Jotenkin tuttua touhua...meidän poika 2 v ja vauva 3 kk. samoin poika litistää vauvaa, puree ja raapii. tekee tätä aina kun tilaisuus tulee!!! Jos jätän vauvan puolasänkyyn niin eiköhän poika mene sinne perässä. Vauvan ollessa lattialla, poika alkaa pyörittää vauvaa ympäri ja kääntää mahalleen. ja sama minkä se saa käteensä niin kas kummaa vauva on heti mielessä. Tuntuu et päivät menee siinä kun saa poikaa vahtia...Muuten kiitos kirjavinkistä, käynpä lainaa kun ehdin.
Itse olen huomannut et kun katson tietokoneelta pojan kanssa yhdessä kuvia eli vietämme aikaa yhdessä pojan kanssa kahdestaan niin siitä se tykkää, sit kovasti aina kehun et Voi kun on ihana poika, ja voi miten ihanat silmät sinulla on ja ompa sinulla tässä kuvassa hieno paita. meillä se ainakin tepsii jonkin aikaa ja saan haleja ja pusuja....
Olet saanutkin jo vastauksia, mutta täytyypä taas sotkea tätäkin soppaa. Kahden keskisen ajan puolesta puhun myös minä kuten moni muukin. Meillä auttoi myös paljon, kun aina sitä kahden keskistä aikaa ei niin helposti ole, niin tietoisesti joka päivä pidin huolen, että minulla on esikoisen kanssa kahdestaan hirveän hauskaa. Meillä se oli hulluttelua, kutittelua, pussailua, niin että molemmat naurettiin. Joskus oli kyllä kiven alla, kun esikoinen lähinnä ärsytti, mutta kyllä se hauska aina aikaan saatiin ja minusta siitä oli apua. Sitten tietysti minusta hyvä konsti on myös kehua esikoista estoitta aina kun aihetta on. Ja välistä kertoa mitä hyvää isommuudessa on. Eli vauva ei saa esim. jätskiä, kun on niin pieni, vauva ei voi vielä pyöräillä, laskea liukumäkea, mutta sinäpä voit. Meillä mustasukkaisuus hiipui pikkuhiljaa, kun vauvaakin alettiin kieltää. 3kk:ta on tietysti paha kieltää, kun ei ne tee mitään, mutta jos vauva vaikka kiskoo isompaa hiuksista, raapaisee terävllä kynsillä tms, vauvaa kielletään. Ei tietysti kovasti, lähinnä vain sanotaan ei, kun ei se kielto ole vauvalle tarkoitettu vaan sille isommalle. Meillä ekan kerran jälkeen poika katsoi minua silmät selällään ja sanoi ' kiellätkö sinä ..' . Vastasin, että kkiellän, kun ei sinua saa repiä hiuksista. Oli poika aika tyytyväinen. Ehkä silloin tajusi, että ovat saman arvoisia kuitenkin.
Tuttu kertoi, että heillä vanhempi oli silloin kiltisti vauvan kanssa, kun luuli, että heitä ei tarkkailla. Pussaili, antoi leluja, puheli kivoja. Välittömästi, kun tajusi, että heitä tarkkaillaan, löi vauvaa ja kiskoi lelut yms. Vanhemmat sitten tarkkailivat mahdollisimman huomaamattomasti, kun eivät toki voineet ihan tarkkailemattakaan olla.
Vielä tuosta jo mainitusta kirjasta. Minustakin se on hyvä. Sen jälkeen tosin kaikki pojasta epämiellyttävät ihmiset jne ovat ' joutaneet roskiin:)
Sen sinä varmasti jo tiedätkin. Meillä poika oli vähän reilu 2 v, kun siskonsa syntyi, eikä siihen mustasukkaisuuteen oikein muu auttanut kuin reilusti aikaa ja huomiota. Jotakin ihan omia juttuja vanhempien kanssa - esim. äidin tai isän kanssa kaksin kauppaan, joku harrastus tms. Vaikka leikkipuistossa olisikin äidin jakamaton huomio, oletettavasti vauva nukkuu silloin kuitenkin vieressä vaunuissa ja on mukana ja läsnä (vaikka äidin kannalta onkin ehkä sivussa).
Toki vauvan tarpeisiin ja pyyntöihin täytyy vastata heti, viivyttelemättä - yksi asiaa helpottava tekijä voisi olla, että joskus se isompikin saisi huomata, että nyt vauva joutuu odottamaan, on hänen vuoronsa ensin.