Paniikkihäiriöisiä odottajia??

Ootan esikoistani, nyt rv15 menossa ja ihmeen hyvin on mennyt. Oon sairastanu paniikkihäiriötä 4 vuotta, joista reilut pari vuotta lääkityksellä. Lääkityksenä Cipramil 20mg, Oxepam ja nukahtamiseen Zopinox. Kun tulin raskaaksi en halunnu syödä mitään lääkkeitä vaikka Cipramilin syöntiä olisin saanut jatkaa. Lopetin asteittain ja ainakin tähän asti on mennyt yllättävän hyvin.

Rankempaa mulle oli viimese puoltoista vuotta, jolloin lasta yritettiin.. Yks tuulimuna ja käynnit ja tutkimukset lapsettomuusklinikalla. Silloin olin lähes invalidi, eli kotoa en uskaltanu lähteä ja kotona yksin olokin oli aika hirveää. Ambulanssikin soitettiin pari kertaa kun olin niin varma että nyt tuli noutaja.. Oon vasta 20-vuotias, joten elin aika erilaista elämää kuin kaverini..

Mulla ehkä jotenkin laukes se paniikki kun tulin raskaaks, ja kun kaikki on tähän asti menny hyvin. Neuvolassa halusin että musta otetaan kaikki mahdolliset veri- ym. kokeet koska oon niin vainoharhanen.. Joka toinen päivä oon varma että mulla on aivokasvain ja joka toinen päivä luulen saavani sydänkohtauksen.. Kun kaikki arvot oli kohillaan ja neuvolassa vielä harvinaisen mukava täti, niin tuli kuitenki suht turvallinen olo.

Nyt tosiaan oireet pysytelleet poissa. Tai siis ne pahimmat. En edelleenkään lähde yksin ajamaan autoa, koska silloin iskee paniikki, tai mene kauppaan yksin, tai lähde pitkälle lenkille metsään koiran kanssa, mutta noita tilanteita välttämällä oon pärjäilly.

Jonkinasteista masennusta mulla on edelleen, sitä samaa kuin ennen raskauttakin eli en saa itteeni aamulla ylös, on nukahtamisvaikeuksia ja päivällä en saa mitään tehtyä. Niitä lukuunottamatta kaikki hyvin :)