Pää räjähtää 3-vuotiaan ei ei ja enkä tyttären kanssa. Uhma alkanut vasta nyt ja ihan hirveänä. Miten te muut jaksatte?

Hei,



Nyt en enää kestä tuota kolme vuotiastani. Hän täyttää siis kuukauden kuluttua 3 vuotta ja noin kuukausi sitten alkoi ihan hirveä uhma, vastaanvänkyttäminen ja tottelemattomuus. Kaksi vuotiaana meillä ei tullut mitään pahaa uhmaa, mutta nyt näyttäisi tulleen senkin edestä.



Koko ajan tytölle pitäisi olla jotain sirkushuveja, että olisi hyvällä tuulella ja tottelisi. Sitä en kuitenkaan ala järjestämään ja sen vuoksi onkin sitten ihan mahdoton päivisin. Ei tottele mitään, nyppii koko hereilläoloaikansa pikkusiskoaan (kohta 1v) ja vänkyttää vastaan kaikessa, ruoka on pahaa jne. jne.



Molemmat lapset ovat kotihoidossa ja isompi käy kaksi kertaa viikossa kerhossa (3h kerrallaan). Muuten ulkoilemme paljon, joka päivä satoi tai paistoi, koska meillä on koira joka täytyy ulkoiluttaa ja lisäksi sitten toinen ulkoilu pihalla tai puistossa. Puistossa tai pihalla on lähes aina joku kaveri eli ei pitäisi olla seuran puutettakaan.



Tänään meni sitten hermo ihan totaalisesti, huusin noin millin päästä tyttäreni naamasta, että nyt saa riittää ja molemmat sitten itkettiin. Voi ¤%&*%¤ että ottaa päähän. Vinkuminen ja mankuminen alkaa heti aamusta ja myös siskon nyppiminen ja töniminen.



En tiedä vaikuttaako asiaan jotenkin se, että isä on poikkeuksellisesti kotona (työt loppuivat), sillä sen jälkeen tämä elämä on mennyt ihan ranttaliksi. Sinänsä tämä ei ole tuonut arkeemme muuta muutosta kuin sen, että tytöllä on yksityistä aikaa äidin tai isin kanssa (toinen menee ulos lapsen kanssa ja toinen jää sisälle laittamaan ruokaa tms.).



Auttakaa, tätäkö tämä nyt sitten on seuraavat 18v?????????????????+