" Huonolla selällä" synnyttäneitä...

... aina vedota siihen, että pelkäät liikaa synnyttää alateitse.



Mutta vaikea kuvitella, miksi tuo huono selkäisyys ei olisi hyvä syy sektioon.



Itselläni on vain hivenen heikko selkä ja esim. raskausviikoilla 17-20 kärsinkin ikävistä issias kohtauksista selässä.

Itse synnytyksessä ei ollut mitään toivoa yrittää synnyttää esim. " istuvassa asennossa" - selkään sattui enemmän kuin itse synnytys (olin kyllä saanut spinaalin, joten voipi johtua siitäkin). Kuitenkin ainut asento oli perinteinen ja vielä niin, että mieheni tuki alaselkääni oikein voimalla.



Itse aion myös saada sektion seuraavalla kerralla (jos toinen raskaus meille vielä suodaan), ja aion itse vedota pelkoon, jos eivät myönnä sektiota synnytyshistoriani takia.

mutta jos siitä on vähääkään haittaa selän kunnolle niin kyllä sitten arveluttaa... pitäneehän se lapsi jaksaa hoitaa synnytyksen jälkeenkin. Tämä selkävaivani on ollut välillä niin kivuliasta hommaa että en kyllä soisi kellekkään. Nyt välillä paremmalla mallilla, vaan huonojakin päiviä ja aikoja on.

Voin hyvin ymmärtää, että asia mietityttää. Itse en ole vielä joutunut leikkauspöydälle asti, vaikka rappeumaa ja madaltumaa on neljässä alimmassa nikamavälissä ja kaksi välilevyä pullistelee, toinen paljon kahteen suuntaan ja toinen vähemmän yhteen suuntaan. Huono geeniperimä ja piilevät vauriot paljastuivat ja pahenivat ekan raskauden=sektion ja kaksosten hoitamisen seurauksena - karkailevien taaperoiden jahtaaminen ja loputon nostelu x 2 oli turhan epäergonomista....



Onneksi ajatus siitä, ettei tällä selällä uskalla uudestaan ruveta hommiin, alkoi vahvistua vasta, kun saa-tulla-jos-on-tullakseen-vauva olikin jo tulossa varsin pian ekan shokeeraavan magneettikuvauksen jälkeen. Nyt olen loppusuoralla vkolla 38+6 ja raskausaika on ollut ekan parin kuukauden jälkeen (raskauden alussa meillä oli muutto, jossa en kyllä itse siirtänyt mitään pölynimuria suurempaa, mutta pakkaamista ei voinut välttää:) pisin kivuton jakso selän kanssa puoleentoista vuoteen, en ole kaivannut lääkkeitä lainkaan. Olen toki ollut varsin varovainen kaiken rasituksen ja nostojen kanssa.



Olin etukäteen asennoitunut sektioon ainoana vaihtoehtona - ihan yksinkertaisesti pelkäsin, että saatan hajottaa rankani tavallisessa synnytyksessä niin, että halvaannun tai ainakin rikon sitä vielä nykyistä pahemmin. Kokemukseni hiljan Kätilöopistolla selän kunnon takia tehdystä synnytystapa-arviosta on se, että minua kyllä kuunneltiin tosissaan ja asiaa mietti useampi lääkäri; kävin arviossa kahteen kertaan ja sain vielä ekstrakontrolliajan lasketun ajan vaiheille selän kunnon (no, se on ihan subjektiivisen arvioni varassa) ja vauvan koon ja asennon tarkistamista varten. Lääkärit päätyivät kuitenkin suosittelemaan alatiesynnytystä, koska selän tilanne raskauden aikana on ollut hyvä, vauva on sirokokoinen ja hyvässä asennossa. Sektiossa on kuitenkin aina komplikaatioriskit ja haavakipukin voi olla omiaan kipeyttämään selkää, kun kivun takia varoo ja on ihan jäykkänä. (Toki pelkät lihasjäykkyydet ovat lisävaurioihin nähden hallittavissa ja hoidettavissa lääkkeillä ja käsittelyillä.)



Epiduraali on anestesialääkärin mukaan mahdollinen pullistumista huolimatta (sektiotakaan ei siis tarvitsisi tehdä nukutuksessa). Pääsin myös kokeilemaan kätilön kanssa eri synnytysasentoja, jotta olisin jo etukäteen selvillä, miltä vaihtoehdot selän kannalta tuntuvat. Olen myös varautunut siihen, että ponnistusvaihetta voidaan tarvittaessa ehkä tavallista herkemmin avittaa välilihan leikkaamisella ja/tai imukupilla, jotta se ei veny turhan pitkäksi, kun tämä alaselän/lantionseudun kokonaislihaskunto ei ole mikään loistelias.



Pieni epävarmuus tietysti kaihertaa, mutta päätin luottaa lääkäreiden mielipiteeseen ja uskoa siihen, että en pääse synnytyksessä tekemään mitään tuhoisia kiertoliikkeitä tai muita rysäytyksiä, että kohtu tekee pääosan tarvittavasta lihastyöstä ja lantionpohjalihakset selviytyvät omasta ponnistusurakastaan ainakin avustettuna. Olen suorastaan innoissani, kun ajattelen, että ehkä pystyn tämän synnytyksen jälkeen kääntämään kylkeä ja nousemaan sängystä jo ennen seuraavaa päivää...



Voin tulla kertomaan lisää, kunhan tämä vauva - toivottavasti pian:) - tulee ulos tavalla tai toisella. Sehän nyt on vain yhden ' selän' stoori, mutta onhan sekin enemmän kuin ei mitään. Kun itse kyselin täällä aiheesta jokunen kuukausi sitten, ei kokemuksia aiheesta löytynyt keneltäkään.



Pitkän selostuksen jälkeen vastaus kysymykseesikin - ellen olisi luottanut lekurien mielipiteeseen, olisin itse kyllä käsittääkseni voinut valita sektionkin ja ilman, että olisi edes tarvinnut heittäytyä lattialle huutamaan:) Huono selkä ei siis ole mikään automaattinen syy sektiolle, mutta kokemukseni perusteella siihen ja omaan pelkooni suhtauduttiin tosissaan harkiten ja asiallisesti.

Tosi kiva kun jaksoit kertoa kokemuksestasi ja jos jatkoa vielä kuulen niin olen todella kiitollinen! Tänään kävin juuri fysiatrilla kontrollissa ja tilanne selässä on taas vähän huonompi. Kipu säteilee jalkaan enemmän kun taas pitkään aikaan. Muutaman viikon aikana menny koko ajan pahempaan suuntaan... En tiedä mitä tästä tulee. Istuessa ja kyykistyessä varsinkin kipuilu on kovinta. Lääkäri ei juuri kommentoi raskausasiaa, ei sitä kukaan voi tietää mitä tuleman pitää! Synnytyksestä vaan sanoi että se pitää suunnitella hyvin etukäteen... no eihän sitä voi suunnitella kovin pitkälle! Enempi kuitenkin pelottaa tuo raskausaika. Tuo hermokipu tonne jalkaan on niin raivostuttava. Onko sulla ollut hermopinnettä? Eli käykö sulla jalkaan tuo selkäkipuilu? Mulla se on just pahin vaiva. Selkä ja vatsa lihakset oon saanu jumpattua ihan hyvään kuntoon vaan tuo hermokipu on sellanen että sille ei oikein voi mitään...

Heips,



olen itse ollut tähän asti sikäli onnekas, että vaikka toisen jalan hermo on kuvien perusteella tosi ahtaalla ison pullistuman vieressä, oireita jalassa on todella vähän, vain väsymistä/levottomuutta/kihelmöintiä ja aavistuksen verran heikentynyt pintatunto. Nämä olen huomannut raskausaikana yhtä lailla kuin muulloinkin.



Ortopediltä kuulin, että raskausaikana selkä voi usein voida tavallista paremminkin. En muista sanoiko seuraavaa ortopedi vai onko omaa arvailuani, mutta kun kipu johtuu osittain paitsi rakenteellisista myös kemiallisista tekijöistä (välilevyn aineiden kun ei olisi tarkoitus joutua pois sieltä välistä eli voivat ärsyttää hermoa), elimistön omat puolustusmekanismit voivat raskausaikana yllättää positiivisesti. Minulla on tainnut käydä juuri näin ainakin siltä osin, että tulehduskivut ja lihasten kramppaaminen ovat pysyneet poissa *koputtaa puuta*.



Itse pääsin tutkimuksiin ja kunnon ohjaukseen vasta työterveyshuollon kautta palattuani hoitovapaalta, enkä siinä tutkimisvaiheessa hirveästi ehtinyt parantaa tilannetta ennen uutta raskautta. Nää on vaikeasti ennustettavia ja yksilöllisiä juttuja, mutta se, että olet pystynyt treenaamaan selkä- ja vatsalihaksia kuntoon, kuulostaa hyvältä lähtötilanteelta. Harjoitteluahan voi yleensä jatkaa sopivassa muodossa raskausaikana. Rohkeutta! Ja jatka kyselemistä. Ja etsi sitten hyvä OMT-fysioterapeutti, jolla on omaa kokemusta lapsen tekemisestä:)



To be continued...

Oman selkäni tilanne on ilmeisesti niin erilainen ettei omasta tarinastani ole apua. Tällä hetkellä odotan toista lasta, odotukset ja synnytys menneet hyvin selän kannalta, ainoastaan hetkellistä iskiaskipua ja pientä jomotusta oikeassa pakarassa.



Mutta mutta, sitä jäin hieman ihmettelemään että miksi fysioterapeutti (varsinkin jo tässä vaiheessa...) ehdotti sinulle sektiota?? Se on todella totta että koskaan ei selän kuntoa voi etukäteen tietää, mutta uskon että raskaana ollessasi itselläsikin tulee mielikuva siitä, haluatko yrittää alatiesynnytystä vai haluaisitko mielummin sektion. Riippuu varmasti sekä lääkärien mielipiteestä että siitä, miten raskausaika on sinulla mennyt.



Jos kuitenkin lapsia haluat, niin yrittämään vaan, sittenhän se selviää : ) Tsemppiä!

täällä yksi lisää (välilevyjen madaltuma/pullistuma ja nestepinnat hävinneet)



.. 2 synnytystä takana.

toisen synnytyksen aikana oli jo selkävaivani aikamoisen pahat,

välillä 2-3 viikkoa ' jalattomana' ,siis täysin toisten armoilla liikkumisen suhteen,

mutta itse synnytys oli helppo ja nopea.



kovan alaselkäkipujen takia ei suihkussa seisoskelu sopinut mulle lainkaan kivunlievitykseksi tai edes kävely tai istuminen .



kyljellä makaaminen oli parasta, koska en pystynyt seisomaan juuri ollenkaan selän kipujen takia.

ainut mahdollinen ponnistus asento oli puoli istuva asento ,siis se perinteinen. jalat oli kovin hervottomat(tutisevat), mutta sain spinaali puudutuksen joka laukaisi kaikki kivut.. ja itse ponnistus vaihe ei sattunut yhtään, oli tosin myös nopea,muutama min.



ja kun synnytys oli ohi ,niin selkäkivutkin helpotti, itseasiassa ne katosi kokonaan. kunnes sitten ilmaantui taas joidenkin kuukausien kulutta..



nyt odotan kolmatta, ja selkä on voinut hyvin ,vain muutamia kertoja on muistuttanut olostaan(olen viikolla25). en jännitä synnytystäni enää selän takia, mutta pääsen ylimääräiseen synnytystapa arvioon selkävaivojeni ja tosi nopean synnytykseni takia.



mutta jos halua hankkia lapsia, en jättäisi hankkimatta selkävaivojen takia.

uskoisin että saa sektion jos tarvii tai haluaa, vetoamalla syihin.

joten onnea lapsien hankintaan..

mulla on lanneselässä pullistuma ja 4 nikamassa kulumia ja rappeumia..silti selvisin raskaudesta,yllättävänkin hyvin.vatsan kasvamisen myötä selkäkipu helpotti kun painopiste vaihtui..synnytys sujui normaalisti alateitse ilman selkäongelmia.otin epiduraalin,joka oli pelastus=)!rohkeesti vaan!!!

...kannustavista kokemuksista ja sanoista. Rohkaisee kovasti, kun tässä tässä alkaa olla pientä 40+2 -jännitystä ilmassa:)

Vauva kyllä teki tuloaan ihan tavalliseen tapaan, supistuksia kuunneltiin vuorokauden verran kotosalla ja sitten sairaalassa piikitettiin kaikennäköistä kipulääkettä - epiduraalin kanassa ei ollut ongelmia - ja puhkottiin kalvoja ja tiputeltiin aineita sellainen 9 tuntia, mistä 3 viimeistä lähinnä venttailtiin, että vauva laskeutuisi tarpeeksi. Minkäänlaista ponnistamisen tarpeen tapaistakaan ei kuitenkaan tullut ja sitten yhtäkkiä istukka sanoikin sopimuksensa irti vähän etuajassa, vauvan sydänäänet laskivat ja mentiin hätäsektioon ihan kuin elokuvissa. 5 minuuttia sektiopäätöksestä täysin kondiksessa oleva tyttö oli syntynyt ja minutkin saatiin kursittua hyvin kokoon. Kun edellinen synnytys oli kaksosten suunniteltu sektio, nyt on sitten kokemusta joka suuntaan vedetyistä haavoista ja maha näyttää varsin komealta. Yllättävää kyllä olen toipunut tästä hätäversiosta paljon nopeammin. Lisääkin saisi kuulema tehdä, jos mielii, mutta kahden sektion jälkeen leikattaisiin automaattisesti, seuraava viilto olis sit varmaan jotenkin vinottain vatsan poikki:)



Ponnistamisesta meikäläisen selällä ei nyt sitten tullut kokemuksia, mutta ainakin tuon rumban leikkauspöydälle könyämiseen asti, tämän ekan viikon elämän sektiohaavan kanssa ja sohvassa istumisimetyssessiot selkä on kestänyt ilman mitään oireita ihan kuin raskausaikanakin - päivän kunto siis ratkaisi ainakin minulla. Mitä nyt väsyy tosi nopeasti, jos tulee seisottua hoitopöydän ja vesihanan ääressä turhan etukumarassa - muistuttaahan kunnon työasennoista.

Kiva kuulla että lopulta kaikki meni hyvin. Mukavia kevätpäiviä koko perheelle.

Minulla menossa taas vähän huonompi vaihe selän ja iskiaskivun kanssa. Kävin äsken lääkärillä ja sain hermosärkylääkettä jota söin myös ennen selkäleikkausta. Tätä lääkettä ei ainakaan pysty syömään raskaana ollessa. Särky haittaa lähinnä istuessa ja maatessa ja näin ollen haittaa nukkumista. Vauvakuume kyllä kasvaa koko ajan... Odotan ainakin uudet magneettikuvat selän tilanteesta ennen kuin mietin asiaa uudelleen. Katsellaan...