1-vuotiaan yöheräilyt, neuvoja kaivataan!
Meillä on kohta 1v 1kk täyttävä taapero, joka on koko elämänsä ollut huono/herkkä nukkuja. Imetin häntä n 9 kk ikään saakka, jolloin ensimmäiset hampaat puhkesivat, yöt sujuivat siihen saakka ns tissitainnutuksella ja annoin pojan nukahtaa syötön jälkeen viereeni.
Pääsimme suhteellisen helpolla, kun vieroitimme hänet yösyötöistä ja rupesimme siirtämään häntä omaan sänkyynsä nukkumaan.
Sittenpä alkoivat monta kertaa yössä tapahtuvat varmistelut ja levottomuus, ihan sama kumpi taaperoa rauhoitteli tai yritti nukuttaa. Yöt sujuivat välillä vähemmillä välillä useammilla heräämisillä.
Luulimme, että ongelmamme olisi ratkaistu, kun pojalla todettiin liimakorva ja korvat putkitettiin. Hetkeksi aikaa tuli " yörauha" , tämä kesti n pari viikkoa, jolloin yöheräilyä oli max 1-2 kertaa.
Lopulta päätimme siirtää hänet reilu kuukausi sitten omaan huoneeseen ja muutama yö sujuikin mallikkaasti. Sitten alkoivat jälleen varmistelut ja mikäli emme heti ensimmäiseen äännähdykseen reagoineet, saattoi/saattaa rauhoittelussa kulua puolikin tuntia. Joka kerta, kun tällainen varmistelukiekaisu kuuluu, taapero on täysin jalkeilla sängyssään ja on kiukkuinen kuin mikä.
Neuvoja kysyn sen vuoksi, että työssäkäyvän isin ja herkkäunisen äidin voimat alkavat loppua tähän yölliseen touhuamiseen/varmisteluun.
Olemme ihmeissämme, koska esikoinen oli mallinukkuja (12h öisin ja 3-4 tuntia päivisin).
Ja tämä taapero nukkuu päivisin max 2 x 1 h. Meillä ei ole allergoita eikä vatsavaivoja mutta iso äitiriippuvuus ilmeisestikin on.... : /
Kommentit (7)
Meillä taas esikoinen oli surkea nukkuja ja kakkonen nukkuu kuin enkeli. Mutta minun vinkki on kyllä, ettei mitään uusia " riippuvuusjuttuja" eli kanniskelua yöllä, tuttipulloja yms. Siinä vaan mennään syvemmälle suohon. Meillä lapsi nukkui omassa huoneessa ja minä tein niin, että kun kukkui niin menin patjalle ihan viereen. Eli annoin läsnäoloa ja turvaa, mutta menin siis siihen " nukkumaan" , vaikka en siis unta usein saanutkaan, kun lapsi mellasti. Mutta vuoden ikäisen täytyy alkaa oppimaan, että yö on nukkumista varten, mitään ylimääräistä palvelua ei tule jne. Jos tuo ei auta niin joku yö oli pakko ottaa lapsi kirjaimellisesti viereen nukkumaan. Mutta siis tarkoitus oli viestittää, että nukutaan, äitikin nukkuu, läsnäoloa saa, ei muuta. Meillä tämä keino tepsi ja on oikeasti järkevä, ei kannata opettaa mihinkään, mikä vaatisi jatkossa energiaa vaan enempi.
Kiitos tästä vinkistä Onnimanni, olet varmaan ihan oikeassa. Huusiko esikoisenne pitkään kun olit siinä vieressä patjalla vai rauhoittuiko siihen? Ja kauanko (montako iltaa) harjoitukseen meni? Mites kun heräsi yöllä, riiittikö pikkuihiljaa kun näki sinut patjalla vieressä? Ja miten lopetitte käytännön lopulta?
Meidän täytyy kokeilla patjahommaa, jotenkin vain meidän Huutaja tuuttaa tassuilua yritettäessä täysillä esim. tunnin niin että seinänaapurit varmasti kuulevat joka sekunnin ja tunti tuntuu useammalta itse kustakin. Ja yöllä herätessä taas sama juttu uudestaan. Me ehkä säälitään naapureita ja samassa huoneessa nukkuvaa isosisarusta liikaakin, ja siinä omat periaatteet jää kakkoseksi..
Niin, mehän alussa toki myös kanniskeltiin ennen kuin lopetettiin se " hullun homma" . Eli lähtökohta oli aika sama kuin teillä. Kyllähän alussa lapsi protestoi, kun ei enää kanniskeltu, mutta aika nopeasti lapsi oppii " pelin säännöt" . Ja meillähän lapsi siis nukkui eri huoneessa ja oppi kerran huutamaan ja sitten menin patjalle ja ehdollistui rauhoittumaan jo siihen. Aloin nukkua loppuyön patjalla niin sain maksimaaliset mahdolliset unet. Minimoin sen mahdollisuuden, että joutuisin vaeltamaan toisenkin kerran yössä. Tosi nopeasti OMA unitilanne parani! Sitä korostan! Opin vaeltamaan patjalle ja alkamaan heti yrittämään itse unta siinä ja jättämään lapsen meuhkaamisen lapsen kontolle. Lapsikin alkoi tosi nopeasti rauhottumaan makuulle heti, kun näki minun tulevan! Siis oikeasti voin vain suositella. Tassuttelua en siis yhdistänyt tähän patjailuun, koska sellainen tuntitolkulla paijailu yöllä on musta aika energiaa kysyvää. Meillä ikä teki tehtävänsä ja lapsi alkoi nukkua yhä useampia öitä putkeen. Nyt ikää on jo 4v ja huonot yöt on lähes muisto vain. Toki tuohon kakkoseen verrattuna on edelleen surkea nukkuja.
Kiitos tästä vinkistä Onnimanni, olet varmaan ihan oikeassa. Huusiko esikoisenne pitkään kun olit siinä vieressä patjalla vai rauhoittuiko siihen? Ja kauanko (montako iltaa) harjoitukseen meni? Mites kun heräsi yöllä, riiittikö pikkuihiljaa kun näki sinut patjalla vieressä? Ja miten lopetitte käytännön lopulta?
Meidän täytyy kokeilla patjahommaa, jotenkin vain meidän Huutaja tuuttaa tassuilua yritettäessä täysillä esim. tunnin
Piti vielä korostaa, että tämä oli lempeää touhua. Lasta ei siis huudatettu eikä varsinaisesti unikoulutettu. Äidin sai aina viereensä, mutta nukkumaan. Teeskentelin oikeasti välillä nukkuvani tosi efektein: kuorsasin ja tuhisin yms. Se esimerkkikin vaikuttaa. Jos tuntui touhu menevän mahdottomaksi, otin lapsen sitten viereen tosiaan nukkumaan. Siinä lapsi kokee olon turvalliseksi ilman kanniskeluja ja paijailua. Ja ajan kanssa tosiaan oppi itse nukahtamaan tosi nopeasti, vaikka lapsi olikin hereillä. Viesti oli siis lapselle, että nukutaan yöllä.
Meillä yöt rauhoittuivat kun siirryttiin pinnasängystä tavan lastensänkyyn. Ilmeisesti poikanen on tyytyväinen siihen, että tarvittaessa pääsee itse pois sängystä.
Meillä sänkytilanne on ratkaistu niin, että vanhemmilla on oma sänky ja poika nukkuu sitten omassa sängyssään, joka on meidän sänkyjen jatkeena. Siitä voi tarvittaessa kömpiä äitin ja isin väliin jatkamaan unia, eikä ehdi herätä liikaa matkalla. Tämän me olemme kokeneet hyvänä, saan itse nukkua melko katkottomia öitä. Mun mielestä nykyään pienille asetetaan kovia vaatimuksia siinä, että pitäisi pärjätä omassa huoneessa kaukana turvallisista vanhemmista; siitähän ne tarkistelut kertovat, että hätä tulee kun ei ole aikuista lähellä. Toki ymmärrän myös sen, että kaikki eivät pysty itse nukkumaan jos pieni tuhisee ja ääntelee vieressä. Toivottavasti saatte tilanteen korjaantumaan!
Parina yönä teimme kokeiluja tämän varmistus/heräilytavan rauhoittamiseksi...
ja toimivimmaksi ratkaisuksi ainakin tällä hetkellä koimme pojan pinnasängyn siirtämisen kiinni omaan sänkyymme minun puoleltani.
Heräilyä toki tuli mutta vauvanen rauhoittui lähes heti huomattuaan, että äiti on ihan vieressä ja tykkäsi pitää kättäni ihan lähellään.
Ensimmäistä kertaa 13kk nukuimme koko perhe tänä aamuna klo 7.30 saakka ilman suurempia heräilyjä = )
Täytyy katsoa itseään siinä mielessä peiliin, että olen liikaa verranut vauvaa isoveljeensä ja potenut senkin vuoksi stressiä nukkumisen vuoksi. Jokainen ipana on niin yksilö, että ainoastaan kokeilujen kautta sitä löytää sopivimmat ratkaisut ; )
Hei,
Meillä on myös 13kk-ikäinen heräilijä, jonka kanssa tämä talvi on valvottu ja heräilty. Nuha on on ollut ainoa varsinainen terveyteen liittyvä ongelma, pari korvatulehdusta on ollut ja parantuneet, eli syy kuukausia jatkuvaan yöralliin on mysteeri. Välillä on ollut hyviä öitä, jossain vaiheessa isä hoiti lasta muutaman yön ja huutamisen kautta vaavi nukkui pari vk paremminn. Emme halua huudattaa yksin sängyssään, eli tähän jyrkkään unikouluun emme ryhdy, sen sijaan tassuilua ollaan kokeiltu tuloksetta. Valvon hänen kanssaan keskimäärin 2 tuntia yössä useammassa jaksossa, kanniskellen ja välillä sänkyyn nostaen kunnes hän taas herää hetken päästä. Aikoinaan minä myös imetin paljon öisin, eli nukutin rinnalle useimmiten, jotten herättäisi isosisaruksia. Imetyksen lopetin 11 kk iässä ja vanhemmat sisarukset ovat olleet aina hienosti nukkuvia.
MUTTA, viikonluppuna sorruin äärimmäisen uupumuksen keinoista järjettömimpään eli mikäli vaavi ei tutilla tyynny, annan tuttipullosta maitoa ja hän simahtaa saman tien juotuaan. Varmasti aivan hullua totuttaa uudelleen yösyöpöttelyyn, mutta nyt olemme saaneet viikon verran nukkua, ja hän herää enää 1-2krt yössä pullotettavaksi. Pääseeköhän vaavi ikinä eroon yösyömisestä jos nyt kehittää siitä uuden tavan...
Onko jollain joku viisaampi keino, minullekin kelpaisi??