////// SUURPERHEELLISET VK 42 //////

viime viikolla Minjuskalla oli apeat fiilikset : oli niin kaunis ja hehkeä (turvonnut, iso ja mitähän kaikkea..)

No, yhdyn edelliseen puhujaan. On kyllä kieltämättä sellainen itseinhoinen olo. Mulla hiki valuu, kainalot on märkänä (ikinä ennen ei ole dödö näin usein pettänyt), jalat on turvoksissa, hiiva kiusaa eikä alakerrassa ole muuta kuin pöhöttynyt pehko, karvat yli kasvaneet, tunto on kadonnut. Iltaisin ei tosiaan tee mieli muuta kuin kömpiä peiton alle surkuttelemaan omia kolotuksia ja kipuja.

Mies on kyllä ihana mut ei se huomaa hieroa selkää tai jalkoja ellei oikein pyydä. Ja mä en jaksais aina kun voishan hänkin oma-aloitteisesti sen tehdä...

Ja tää ihana ukkokulta ei ikinä käy missään normaalisti niin kuitenki nyt raskausaikana on ollu saunailtaa ja lätkämatsia sun muuta. Onko kuitenkin niin, että normaalisti hiukan käy mielessä, että jos se emäntäkin siitä innostuu juoksemaan eikä uskalla sit lähteä. Nyt kun ei varmasti voi, jaksa ja kun rouvan ulkonäkökin alkaa olla aikas surkea, ei huolta sellaisesta.. mene ja tiedä.



Pitäis raahautua pienten kanssa ulos mut on niin märkää ja harmaata että eipä juuri innosta. Pihallakaan ei voi juuri mitään tehdä kun pelkkä seisoskelukin ottaa jo voimille- huoh--



Tulipas nyt valitettua koko maanantaipäivän edestä. Jätetäänpäs tilaa muillekin,

kiittää ja kumartaa ja poistuu takavasemmalle.



-Neppis-

tympii kun alkaa olla liikuntarajoitteinen :o) maha vaan alkaa olla tiellä ja tökkään sen kanssa milloin mihinkin... huoh! eikä se edes ole iso vielä!

Keittiötä yritän aina hyvänä päivänä purkaa ja yleensä meneekin niin että joka toinen päivä teen jotain ja joka toinen päivä kiroan kun eilen tein liikaa :o)

Hatun nosto teille loppusuoralla jo oleville!! miten te ootte jaksaneet??? nyt tuntuu itestä että maaliskuu on valovuosien päässä.... uudet menopelit odottaa ja vaatteita olen jo kaivanut talven alta varastosta sisälle. Ne on niin pieniä!!

Vauva potkii jo mukavasti,nytkin tuntuu pieniä potkuja alamasuun :o)



Niiloakseli joka tänään makasi ja huomenna pakkeloi naulan reikiä piiloon :o) rv 19+0

Pitkät jorinat onnistuin huitasemaan jonnkein taivaan tuuliin....



Viikonlopustas selvittiin hengissä vaikka isi olikin poissa. Mitä nyt herra viis vee kaatoi kirjahyllyn lasivitriinin melkein itsensä ja pikkusiskon päälle mielikuvitusleikkiensä tuoksinassa. oli kuulema lattialla kuumaa laava eikä sille voinut astua. Olin keittiössä ruokapuuhissa kun alkoi se aivan järkyttävä kilinä ja ryske. Siinäpä meni lauantai aamu itkiessä säikähdystä ja siivotessa järkyttävää lasinsirukasaa ja ilta itkiessä sitä, miten pahasti olisi voinut käydä. veret saatiin vain minun sormestani kun siivosin sotkua. Ainoa vähän harmittava hajonnut oli kastemalja, jossa minut ja kaikki sisareni ja omat lapseni on kastettu, mutta sekinhän on vain tavaraa.





Voi jee tätä oloa, kävin huimalla 3kmn kävelyllä ja nyt halkean liitoksistani :/



Olen alaknut miettimään, josko tämä miekkonen tulisikin maailmaan jo enne n laskettua aikaa... Mullahan siirrettiin laskettua 6pv eteenpäin ja huomasin neuvolakortista -vasta nyt- että rakenneultrassa vauva on vastannut tasan noita 6tta päivää vanhempaa. Näissä karmeissa liitoskivuissa ja pöhöttyneessä olossa on alkanut viritä sellainen toiveajatus että jospa se alkuperäinen 25.11 pitäiskin paikkaansa ja syntyis vähän aiemmin? Pliis? No tuskin kuitenkaan.



Unia näyttää ihan mukavasti, tavallisesti synnytän mutta viimeyönäpä heilastelin Simo Silmun kanssa :) ihmettelin siinä lääpälläni ollessa että miten se voi tykätä minusta kun mulla on tämmönen mahakin?

Siis simo silmu hohhoi, velveilla en häntä pidä kovinkaan viehättävänä -ei lainkaan meikäläisen miesmakuun vaikka ääni on kyllä komea, vaikken tyylistä erityisemmin tykkääkään- joten oli aika koomista herätä silmu mielessä aamulla. Kaveri pisti tosin vielä paremmaks, oli nähny intiimiunta Ilkka Jääskeläisestä :)



Mutta täytynee lähteä katsomaan kuka " hunksi" vierailee tyynylläni tänä yönä ;)



Minjuska ja Manteli 33+1 (hui mitkä viikot...näyttää kirjoitettuna valtavalta! Mutta niin on mammakin ei sen puoleen)

eihän tässä taas näin pitänyt käydä! minun piti olla iloinen,onnellinen,hehkeä,hyvän näköinen raskaana oleva nainen jota muut kadehtii.

Totuus onkin että olen räjähtänyt, väsynyt,tukka sekaisin,selkä kipeä,pää kipeä,suurimman osan aikaa pahalla tuulella ja väsynyt.... Miten tässä taas näin kävi??????? pläääääh...........

Voi kun saisi virtaa lisää jostain!



niiloakseli

Meillä hajos jossain vaiheessa tietokoneesta kiintolevy joten en pitkään aikaan päässyt koneelle. nyt on ollut vähän muunlaisia kiireitä joten kirjoittelu on jäänyt. Pikaisesti koitan kuulumisia laitella.



Meille syntyi 27.9.07 klo 15.16 pienen pieni neitokainen. Painoa 2430g, pituus 46cm ja pipo 32cm. Synnytys käynnistettiin vauvan pienikokoisuuden vuoksi kalvojen puhkaisulla edellisenä päivänä jolloin rv oli 37+1. Synnytys ei kuitenkaan halunnut heti käynnistyä ja huilattiin yön yli ja seuraavana aamuna jatkettiin. Vihdoin saatiin puolen päivän tienoilla synnytys käyntiin ja nopeasti kaikki sitten tapahtuikin. Koitiuduttiin sitten sunnuntaina kun neiti oli 3vrk. Jouduttiin kuitenkin osastolle takaisin sitten tiistaina ja oltiin vuorokausi sinivalohoidossa. Nyt kuitenkin ollaan vihdoin päästy normaaliin arkirytmiin kun mieskin lähti maanantaina takaisin töihin.



Pojat ovat ottaneet pikkusiskon vastaan hienosti. Onneksi tukeutuvat kovasti toisiinsa ja touhuilevat keskenään niin vauva saa olla suht rauhassa. Tietty täysin vahdittavia ovat, mutta muutoin kaikki sujuu hyvin. Vauva on melkoisen rauhallinen ja kiltti, nukkuu ja syö suurimman osan ajasta. Omaa maitoa on onneksi tällä kertaa piisannut ja neiti oli 2,5viikkoisena 2810g joten on reilusti ylittänyt jo syntymäpainonsa. Vaan ei se olekaan ihme kun painoa tulee kun tuntuu, että tissillä ollaan hirmuisia aikoja.



Mulle jäi aikamoinen ikävä masua ja niin mielelläni olisin vieläkin raskaana. Tänäänhän mulla vasta olis laskettu aikakin. Jotenkin heti oli sellainen tunne, että vielä yksi lapsi joskus ja teinkin kätilön kans osastolle treffit, mutta vasta kahden vuoden päästä. Nyt en enää neljättä halua vajaan 1,5v ikäerolla. Ja pitäis itsekin pudottaa painoa ensin reippaasti ja sitten vasta voidaan asiaa ajatella uudelleen.



Aika ihanaa on ollut lukea teidän " valituksia" kun itsellä ei juuri vaivoja ollut ja jotenkin ne kuitenkin kuuluu raskausaikaan. Jospa sitä vielä kerran saisi ne " vaivatkin" kokea.



Vaan nyt on mentävä kakkipyykille kun herra 1,5v haiskahtaa kohtalaisen kamalalle. Onnea teille kaikille odotukseen...



-Vaahtis ja neiti 19vrk ja pojat 1,5v ja 3v sekä isommat muksut

mulla kans edellinen syntyi rv 37+1 ja mulle jäi siitä sellainen huijattu olo,jotenki tuntui että multa ryöstettiin ne viimeiset kituviikot. Olisin hullu halunnut kitua vielä :o) kaikki muut on mulla mennyt yli ja reippaasti, vanhin poikakin 14vrk!



Onnea teille vielä ja ihanaa vauva aikaa!!! kateeksi käy ;o)



niiloakseli rv 19+1

minähän alan oikein joka päivä täällä terrorisoimaan....



Olo on ihan yhtä raihna kuin eilenkin joten ei siitä enempää rutinaa tällä kertaa. Harmittaa vaan lasten puolesta kun mies on töissä ja lapset syyslomalla niin meillä kökötetään kotona kun äiti ei pysty liikkumaan kovin kummoisesti ja auto on iskällä töissä.



Kukahan se valittikaan (Niiloakseli?) kiukutusta ja kamalaa oloa? Kuulostaa tutulta, tuntuu että mitä isommaksi maha kasvaa sen lyhyemmäksi pinna kiristyy. Tavallisesti olen ollu edes suht iloinen kun lapset on lomalla, nyt olen vaan väsynyt ja väsynyt ja väsynyt ja kiukkuinen. Viis vuotiaan kanssa otetaan yhteen suurella äänellä ja päivittäin (on kuulema inhottavaa kun ei voi tehdä niinkuin itse haluaisi, se on voi voi sellastahan se...)..



Ketäs muita meitä olikaan näillä viikoilla kuin minä ja Neppis? Mietityttääkö tuo Tehyn irtisanomisuhka muita marras-joulukuun synnyttäjiä? Kieltämättä omassa mielessä on hiukkasen nyt ruvennu kukkumaan että millähän henkilökunnalla siellä marraskuun lopussa joulukuun alussa vauvoja pusketaan maailmaan jos se itrisanoutuminen tapahtuu 19.11 maissa...ja kuinka se vaikuttaa just omaan sairaalaan (PKKSHP)..



JA onnea VAAHTIS, olipa pikkuruinen prinsessa sinulla, oikean vauvan kokoinen! Mulla on kaikki ollu just hieman yli tai alle 3kg ja samoja pituuksia kuin teidän neiti ja täytyy myöntää että sellainen herättää minussa eniten hoivaviettiä ja pakahdusta rinnassa. Onnea vielä!



Nyt nukkumaan että jaksaa taas huomenna äksytä :/



Minjuska ja Manteli 33+2 virallisesti

Heissan!



Empä ole tänne tainnut aikaisemmin mitään kirjoittaa, taustalijana enemmänkin juttujanne luen. Mutta nyt olen kyllä hyvilläni tämän olemasta olosta, kun on asiaa juuri teille monta synnyttäneet!



Elikkäs: Neljättä odotan ja edellisestä synnytyksestä on aika tarkkaan vuosi. Nyt on viikkoja 21+6 ja muutama päivä sitten sain tietää, että kohdunsuu on pehmeä ja sormen kärjelle auki. Kätilö sano kuitenkin, että se voi johtua siitä, kun on monisynnyttäjä eikä edellisestä synnytyksestä ole tuon kauempaa aikaa. Odotuksen alkaessa oli paikat vielä kiinni ja ok. Streptokokkia ei ole, se on katsottu. Kysyisinkin onko teistä jollain ollut vastaavaa? Onko tämä yleistä monisynnyttäjillä? Miten on jatko mennyt? Vaikka lähdin kätilön luota ihan luottavaisin mielin, niin silti olen huomannut jännittäväni kuitenkin miten tämä raskaus menee.... Kätilö sanoi, että jos alkaa supistella, (ennen ultrassa käyntiä jonkun verran) katsotaan sitten mitä tehdään. Alitajunnassakin asia pyörii: näin jo viime yönä unta vauvan syntymästä. Jokaisen raskauden aikana olen joutunut verenpaineiden takia lepäämään loppuajasta, nyt ei lepo kiinnosta tippaakaan...! Tämä muori hajoaisi kyllä siihen tuomioon.



Kertokaahan kokemuksianne, niille annetaan täällä arvoa, vaikka en kävisikään niitä enää kommentoimassa!!



t.mimosa rv 21+6

Moro vaan kaikille. Taustailijana on tullut taas pyörittyä, edellisestä viestistäni onkin vierähtänyt aika monta viikkoa. EI vaan oo ollut oikeen mitään lisättävää, aivot käy ihan tyhjäkäyntiä.

Mutta minäkin toivon, että te kaikki muut kirjoittelette tosi ahkerasti =) ihana on lukea teidän juttuja, vaikka laiskasti kommentoinkin.



Mimosanoo (?meniköhän näin?) Mulla on ollut tässä ja edellisessäkin raskaudessa ulkosuu vähän auki ja pehmeä. Ihan niinkuin sullekin oli sanottu, kuuluu asiaan uudelleensynnyttäjillä varsinkin, jos raskauksien välillä ei ole monia vuosia. Kannattaa kuitenkin kuulostella tuntemuksiaan ja herkästi käydä tutkituttamassa tilanne uudelleen, jos kipeästi supistelee (tai jos supistelee jatkuvasti, ei edes välttämättä kipeästi). Ja ultralla (kunhan vaan on kokenut ultraaja ja hyvä kone) näkyy se kohdun sisäsuun tilanne, sehän se kertoo ehkä eniten meillä uudelleensynnyttäjillä. Katsottiinko sinulla tätä? Itselläni kyllä ei oo katsottu, mutta luottavaisin mielin silti olen.



Vaahtikselle onnea pikkuisesta neitistä! Ihanan nyytteröisen olet saanut! Kiva että olette kotona ja kaikki hyvin!

Voi kun olikin ihana lukea taas vauvauutisia. Ja ihan oikea pikkiriikkinen vauva =) Meillä on tuo neiti ollut ainoa pienoinen (46cm, 2800g), tuntui ekaa kertaa, että ihan oikeaa hentoista, " särkyvää" vauvaa sai hoitaa. Pojat olleet niin isoja, etteivät ole kovin pikkuvauvamaiselta koskaan tuntuneet. Yksöset on käynnistetty vasta paljon yli lasketun ajan (42+3 ja 41+4), kaksoset taas 37+5, mutta musta ei kyllä tuokaan raskaus tuntunut jääneen mitenkään kesken, ihan kypsä olin jo synnyttämään, johtui varmaan hypersuuresta mahasta ja tuplavaivoista =) Mutta ymmärrän hyvin, että joku " huijatuksi tulemisen" tunne voi helposti jäädä, jos kaikki on hyvin ja kovin paljon jää aikaa laskettuun aikaan.



Voih, välillä on jo kauhea kaipuu ja hinku saada vauva syliin. Ja päästä noihin jänniin odottaviin tunnelmiin synnytyksen käynnistymistä odotellessa. Ne nuo tunteet on ihan omaa ainutlaatuista luokkaansa.

Mutta niihin on meilläkin vielä aikaa, toisaalta onneksi, jos ehtisi tämä touhu vähän rauhoittua. Meillä on tuo neiti varsinkin aivan mahdottoman temperamenttinen,omapäinen ja uhmakas tapaus, joka tahtoo sitten välillä villitä koko sakin. Muistan jonkun täällä tuskailleen joku päivä, että meno on kuin hullujen huoneella - kuulosti niin tutulta. Välillä menee joitakin päiviä ihan nätisti, mutta turhan usein on sitä toista äärilaitaa. Toivossa elän, että tammikuuhun mennessä vähän rauhoittuisi.



Onko teillä muuten itsellänne ollut aiemmin tai onko nyt jonkunlaista vahvaa tunnetta siitä, kumpaa sukupuolta masuvauva on? Ja onko ne aiemmissa raskauksissa pitäneet paikkaansa? Niin, ja onko teillä itsellänne tai miehellänne jotain salaista (näitähän ei kai yleensä puhuta ääneen) toivetta tulokkaan sukupuolesta?

Mulla ei ole koskaan mitään etukäteisaavistusta sukupuolesta ollut, ultra on ainoa asia, mikä etukäteen on tätä asiaa valaissut. Nyt meillä oli rakenneultrassa niin kiireinen ja jämy lääkäri, ettei kysymyksille jäänyt sijaa. Ja tuon jälkeen onkin mulle tullut ihan hassu tunne, että se on tyttö. Ehkä vain alitajunta tekee temppunsa, ja se on jotain toiveajattelua;) Muuten ei nyt eikä aiemmin ole mitään sen suurempia toiveita tulokkaan sukupuolesta ollut, mutta nyt on vähän käynyt toisaalta tyttö mielessä. Vaikka tuo neiti on ollut muuten poikia hankalampi tapaus, niin synnyttäminen oli miljoona kertaa helpompaa. Jos siis edes himpun poikia pienempi. Ja oishan siinä sitten neitille kaveri tyttöjen juttuihin. Mutta toisaalta poika vois ehkä olla veljiensä lailla helpompi pitkällä tähtäimellä helpompi.. Ellei sitten toinen tyttö vähän tasottaisi tätä neitin temperamenttia. Juu, onneks näitä ei tartte ite päättää=D

Miehelle kerroin, että mulla on vahva tyttötunne, niin hän meinasi, että toivottavasti ois poika, kun pojat on paljon kivempia?!?! Tainnut vähän väsähtää neitin oikkuihin (vai äitin? :D)



Jassoo, meikä sitten kirjoittaa heti viikkojen edestä yhdellä kertaa;) Nyt maltan lopettaa ja toivottelen vaan kaikille hyviä vointeja ja ihanaa, mahdollisimman vaivatonta odotusta.



Ai niin, HUHUU - missäs muuten Nordenskjold luuraa? Onhan kaikki hyvin?



Pikkis 25+0

En kerennyt montaa viestiä kirjoitellakaan teille, mutta nyt unohdan koko listan vähäksi aikaa. Minulle sattui keskenmeno rv7, ja sitä tässä nyt sulatellaan. Isommat lapset onneksi pitävät elämän kasassa. Ehkä vielä joskus uudelleen koen tulevani suurperheelliseksi.

Jatkoja kaikille.

Vaahtikselle ensimmäiseksi onnittelit pikkuruisesta kullanmurusta. Aivan ihana pikkuinen.. minun pienin kun on ollut 3 650g .. 51 cm.. enkä enää ikinä saakaan ihan pienoista syliini.

Ja heti tietysti uteliaisuuttani kyselen, että miksi vauva ei kasvanut? Oliko istukan toiminnassa jotain vai mitä?



Minä en kaipaa niitä viimeisiä kituviikkoja koska kidun jo nyt 34+3 (33+5) ja olen todella kipeä jokapaikasta. Yöt menee valvoessa milloin mistäkin syystä.

Tänään kävin neuvolassa:

Painoa oli tullut +300g/ viikko

Verenpaineet 103/62

sf 33

Wilhelmi on oikein päin, kuuliaisesti potkii kipeitä kylkiluita. terveydenhoitaja epäili, että kylkikipuni syy voisi olla pieni murtuma. Nyt voi jo olla ilman särkylääkettä mutta kosketusarka tuo vielä on.

Seuraavalla kerralla laittaa lähetteen äitipolille koko- ja synnytystapa-arvioon. Olen jo pikkuhiljaa kypsymässä käynnistyksen kannalle, on tää olo sen verran tukala. Ellei yhtään helpota, sinne mennään sitten vaikka ajatuskin hirvittää. Mut tuntuu etten millään jaksa hoitaa tätä katrasta näillä voimilla ja mistään ei apua heru.



--valivali--



oikeasti kai asiat on hyvin ja yritän ajatella, että onneksi ei ole mitään vaivaa mihin ei synnytys auttaisi.

Meidän sairaalaa ei muuten lakko koske, ei myöskään irtisanoutumiset.



Nyt täytyis mennä vähän maate kun pienin nukkuu ja esikoinen tuli kolmosen kaveriksi.



T.Neppis ja W

olen vähän huolissani ollut kun tämä masukki tuntuu olevan kovin rauhallista sorttia. Potkuja tuntuu hyvin harvakseltaan ehkä noin kerran päivässä ja ovat todella hentoja. Onko muilla mennyt kuinka pitkälle ennen kuin on tuntunut potkuja joihin voi luottaa? ja jotka tuntuu niin selvästi ettei tarvi miettiä oliko se vai eikö ollut potku.

Mahakin on kamalan pieni vielä,turvotus laski niin mahaa ei jäänyt juuri ollenkaan. Jos vähän vedän mahaa sisään niin kukaan ei huomaisi mitään vauvaa...

Toisaalta onhan pienessä masussa puolensa :o)

Vielä pitäisi reilu viikko jaksaa rakenne ultraan ja sitten luulen että voin huokaista ja alkaa odottaa vauvaa oikeasti.



neppikselle tsemppiä! tiedän kyllä mitä on olla kipeä. Viime raskaudessa kärsin ihan hirveistä migreeneistä ja selkä säryistä ja niiden takia olisi synnytys käynnistetty rv 38 mutta poika ehti ensin :o)



Niiloakseli rv 19+4

Kiitos, pikkukakkonen, kommentistasi! Helpottaa tietää, ettei tämä aukeaminen/auki oleminen ole ihan niin harvinaista. Kyllä se kätilö yritti katsoa sitä kohdun sisäsuutakin ultralla, muttei löytänyt sitä jostain syystä. Vielä liian kokematon ultraaja? En tiiä. Sanoi kuitenkin, että todennäköisesti se on kiinni, koska ei löydä. Auki oleva näkyy kuulemma helpommin. Kanavaa puhui olevan jäljellä 2-3cm.

Eniten mua huolestuttaa se, kun odotuksen alkaessa se nipukka oli napakka ja on pehmenny nyt odotusaikana, onko tämä yleistä? Vai onko ne sitten näissä tapauksissa yleensä jo odotuksen alkaessa pehmeitä? Kun kummempia supistuksia en oo tuntenu tähänkään mennessä ja silti on pehmenny ja vähän auennu... Edellisessä raskaudessa supisteli puolesta välistä eteenpäin aika paljonkin, eikä taas tapahtunu mitään. Miten tästä ite ottaa mitään tolkkua mikä millonki on vakavaa...! Huoh. Yritetään. Eihän se muukaan auta.



Antakaahan lisää kommenttejanne, monisynnyttäjät!



Ja vielä yksi, kun on auton vaihto edessä: Gallupia minkälaisia autoja perheillänne on? Mainostakaa omaanne, mikä on paras?? Mitä hyvää, mitä huonoa kyseisessä mallissa, merkissä? Haluttaisi auto, johon mahtuisi ainakin kuusi ihmistä, joista neljä istuimissa, ja vielä vähän tavaraakin (kuten vaunut) kun usein tulee tehtyä noita viikonloppumatkoja...



t.mimosa

Kiitokset Minjuskalle ja Niiloakselille myötäelämisestä :)

Nyt on sitten iskenyt päänsärky.. yölläkin särkee.. Ei migreeniä vaan sellaista tappavan tasaista vihlontaa/jomotusta.



Mä en osaa kommentoida paikkojen avautumisesta kun mun portit on kiinteät ja kiinni siihen asti, että on aika synnyttää.



Autosta: meillä on Opel Zafira ja istumapaikkoja on 5+2. Takimmaiset penkit ovat ahtaat, siellä ei viitsi iso mies istua. Mä mahdun ja lapset. Eikä niitä paikkoja suositellakaan alle 5v. Meillä on yleensä yksi takimmaisen rivin paikka käytössä ja toisen penkin paikalla kulkee kärryt/kassit ym. Penkit menee ihan lattiaa vasten maton alle tarvittaessa. Kovin kätevää ei kulkeminen viimeiselle riville ole. Jos keskirivillä on turvaistuimet kiinni, pitää kömpiä aika ahtaasta raosta. KEskirivi kyllä liikkuu helposti eteenpäin siinä tapauksessa, että turvaistuin ei ole kiinni auton vöissä. Reunimmaiset penkit keskellä myös kaatuvat eteenpäin.

JOs reissuun pitäisi lähteä koko poppoo, tavarat jäisivät matkasta pois. Takimmaisten penkkien taakse mahtuu vain vain pari kauppakassia. Suksiboksi on tietysti ratkaisu siihen ongelmaan.



Tänään pitäisi siivota, heitin matot jo ulos, hiekkaa ja lehtiä on ihan riittämiin myös sisällä.

Nyt vain kuopus nukkuu ja meillä on oltava hiiren hiljaa kun herra uinuu.

Mites teillä-- osaako lapset nukkua äänissä? Mä en ole ikinä opettanut hiljaisuuteen, päinvastoin mutta nää mukulat ei oppineet nukahtamaan. Oli pakko rauhoittaa tai unista ei ole tullut mitään. Ihmeellistä, tällaisessa porukassa. Luulis tottuneen ääniin mutta ei..



Nyt kolmonen leikkii tarhaa ja on kuulemma ruoka-aika eikä auttanut vaikka sanoin, ettei ole nälkä vielä ;)



t.Neppis

Sederiina täällä kirjoittelee uudella nicillä... vaihdoin salasanaa ja unohdin sen samantien niin piti sitten rekisteröityä uudestaan....



Onnea vauvan saaneille, täällä oli muutama sellainen.



Ja yksi keskenmenokin oli jouduttu kokemaan, otan osaa, uusi yritys vaan heti kun siltä tuntuu.



Sitten oli ollut puhetta tuosta " kauneudesta" ... Musta ainakin rupee tuntuun että näytän todellakin enempi haamulta kun ihmiseltä, olen kärsinyt 2½kk unettomuudesta ja kyllä alkaa näkymään naamassa, sekä raskauden tuoma keskivartalolihavuus pistää näyttämään valaalta, joten kovin hehkeä näky en tälllä hetkellä ole.... päin vastoin!

Samaten sitten jokapaikkaa särkee, supistelee ja muuten vaan heikossa kunnossa... Viime torstaina lirahti jotain housuunkin ja pelästyin että lapsivesi meni, mutta testien mukaan sitä se ei ollut... Musta alkaa tuntumaan siltä että tulen oikeesti hulluksi ennen joulukuuta... Jopa liikkeet sattuu!



Painoarvioksi sain pariviikkoa sitten 2200g ja se on kuulemma ihan hyvän kokoinen, itse kyllä sanoisin että iso vauvahan se on kun olen vertaillut muiden samoilla viikoilla olevien kanssa painoarvioita... no ei pidä huolestua siitäkin, synnytys pelottaa ihan tarpeeksi juuri tällä hetkellä... kohdunsuu ja kanavakin on alkanut lyheneen ja aukeen jo vähän.



No niin valitusta täälläkin vaan toivottavasti ensi viikko olisi jo parempi!



S rv 33+5

Neppikselle;

vauvan pienipainoisuudelle ja kasvun pysähtymiselle ei varsinaista syytä löydetty. Sitähän nuo lääkäritkin ihmetteli kun kaikki oli näennäisesti aivan loistavasti. Toisaalta varmaan osittain ainakin vaikutti mun verenpainelääktiys (paineet olivat koko ajan erittäin hyvät) ja raskausajan diabetes, joka insuliinilla pysyi myös todella hyvin hallinnassa. Istukka oli myös pikkuinen ja se painoi 440g. Sehän on todettu, että pienikokoisilla vauvoilla on usein pieni istukkakin. Aikaisempiin istukoihin verrattuna se näyttikin kyllä tosi pieneltä. Vielä yhtä vauvaa tekis mieli, mutta kun tietäis, että se olis edes vähän normaalimpi raskaus niin sit vasta uskaltaisin vielä yrittää. Enää en jaksais sitä monta-kertaa-viikossa-juoksemista Kättärillä.



Autoista,

Meillä on myös tuo 5+2-paikkainen Opel Zafira. Auto on kyl muuten ihana, mut on ihan tosi, että vähänhän tuo on ahdas. Meillä on takapenkillä kolme turvaistuinta ja hieman ahdasta on. Samoin kun ne penkit on kiinni auton vöillä niin sen takapenkin avaaminen on tosi hidasta ja hankalaa. Olis kyl kiva saada joku vähän leveämpi auto ja mies on niitä kovin katsellutkin, mutta ei taida nyt olla varaa uuteen (ei siis käytettyynkään). Ja meidän opel on automaattivaihteinen niin se on sen puoleen aika ihana ajettava. Meillä on kyllä suksiboksi johon saa jotain kevyttä tavaraa mökkireissuilla, mutta melkein se on otettava mahd. vähän tavaraa kun reissuun lähtee. Onneksi on mökki niin lähellä, että sinne voi viedä aina kesän alussa pari kuormaa ilman lapsiakin ihan tyhjällä autolla. Ja eihän toi meidän murkkuneiti juuri enää meidän kyydissä kulje joten silloin on onneksi koko takaboksi käytössä.



Nyt alkaa tissejä pakottamaan joten on lähdettävä lypsylle jos toi pikkuprinsessa ei kerran meinaa herätä syömään.



-Vaahtis ja sakki