LOKAMAATUSKAT-05 huhtikuu-08!

...eipä ole paljon porukka jaksanut enään kirjoitella!



Oma aika menee perhekahvilan, vaatebisneksen ja normiarjen pyörteissä. Pikkuisen on laitettu pihaa ja terassiakin kuntoon kun säät ovat sallineet. Mutta on siellä vaan aika viileää vielä.



Poju täytti juuri 2v6kk ja puhua pälpättää minkä ehtii, ja uhmaa on taas vahvasti ilmassa...



Olettekos te muuten taaperoittenne kanssa käyneet paljon uimahalleissa? Mä mietin että pitäisi mennä ja katsoa kuinka villiviikari siellä viihtyy, siitä saisi mukavan koko perheen harrastuksen jos hyvin menee.



Mitäs vappusuunnitelmia teillä on? Me mennään vappujuhliin jossa samalla vietetään 1-vuotis synttäreitä.



No mutta nyt täytyy mennä reittioppaaseen katselemaan miten pääsee paikasta A paikkaan B ja takaisin.

taitaa olla kausia että ihmiset on enemmän ehtiväisiä ja sit taas hiljais eloa.



Me oltiin tänään Jessen kanssa siellä puhe kontrolissa neuvolassa ja en nyt sit tiiä olinko tyhmä kun en ottanu vastaan sitä puheterapiaa. Hyvin se " tentti" tuntu menevän vaikka ei se kauheesti jutellut mutta kerto tädille mikä mikin on. Neuvolan täti kysyi multa sitten että mitä mieltä olen ja mä sitten tietenkin sanoin että eteenpäin mennään koko ajan joten en tiiä tarvitaanko me sitten sitä terapiaa. En sit ole ihan varma mitä mieltä se täti sit oli, olis pitäny kysyä et mitä mieltä se sitten on. No se kyl sano et seurataan viel ja 3 vuotiaana sitten jos on kovin takkuista. Jessellä tulee paljon kahden ja kolmen sanan lauseita ja välillä (harvemmin) se yllättää neljä viiden sanan lauseilla. Koko ajan jotain selittää mutta aina ei saa selvää. ja onhan se sellasta tönkköä tekstiä, mutta selvää saa, silloin kun saa :). Mites muilla? Romi ehtikin jo kertoa.



Vappua en ole pahemmin suunnitellu, ehkä lähetään pohjanmaalle tai oikeestaan vasta vapun jälkeen perjantaina jos lähetään. Jessellä ja Ellalla on hammaslääkäri just siinä pe aamupäivällä. Vappu varmaan ollaan ihan kotosalla, ehkä käydään sitten vapun päivänä torilla jos on kaunis ilma.



Mulla on taas niin lamaantunut elämän vaihe, asunto asiat seisoo, ei etene millään, turhauttavaa. Ei siis ole asunto vielä löytynyt.



No ei muuta kun suihkuun ja vielä telkkarin ääreen kattelemaan mitä olen taas nauhotellut.

T.Silja

Päätin minäkin tulla pinoa pystyssä pitämään :)



Mein pojan uhma on nyt vähän laantunut, samoin karkailut ja kaikki semmoiset tuhman tekemiset. Selkeesti puheen kehittyminen auttoi meillä monessa asiassa! Ei tule hepuleita kovinkaan usein, kun tulee ja kokee itsensä paremmin ymmärretyksi. Puhe nyt on vielä toisinaan hieman epäselvää... mutta me saadaan kyllä siitä selvää ja usean sanan lauseita tulee jo. (mm. Mie otan maitoo, ei saa ottaa miun leluu, ei tuu pissa ym,ym.)



Että huimasti on meillä kehitystä ollut tuon puheen saralla varsinkin viimeisen parin kuukauden aikana!

On se vaan kiva tunne kun tuo " jäärä" toteaa ruokapöydässä että äiti tekee hyvää ruokaa :)

Sellainen vastarannan kiiski oli pienempänä, mutta nyt alkaa olla kyllä jo kerrassaan söpöläinen!

Toki vielä kiivasluontoinen, mutta ihan toista maata kuin aikaisemmin.



Meillä on meno ollut vauhdikasta. Tuo mein pienin tänään teloi nenänsä asfalttiin pihalla :/ No nyt on sitten nenä naarmuilla, tuli siitä vertakin ihan jonkinverran... ja nenän alus ja ylähuuli vähän kolhuilla kanssa. Otti vähän väriäkin se nenu, sellainen sinipuna kirjava on... ja varmasti kipeä!



Vappua ei olla vielä suunniteltu, mies taitaa olla silloin töissä. Että ihan lasten kanssa kotosalla se menee.



Mutta nyt telkun ääreen, sais kattoa tuon CSI n rauhassa :)



t. K@tju ja poikakolmikko

Avaruuteen läksi mun pitkä, pitkä teksti äsken..NYYHKII Truutta..



Yritän nopsaan lyhennelmän äskeisestä..



Ikeasta terkkuja, tulihan käytyä enkä tietysti löytänyt etsimääni, vaan kaikkea muuta pientä..



Vapusta ei oo minkään valtakunnan tietoa, mutta eikähän ukkeli paistele taas pihalla munkin, ja lapset koristelee kotia serpentiineilla ja ilmiksilla.. Oman porukan kesken varmaan olemme.



Puhetta meillä piisaa aika hienosti jo.Tosin lauseet ovat aikas lyhkäsiä, mutta hirveesti Milo on edistynyt ko.hommassa ja aika selkeää on puhuminen, että muutkin ymmärtää kuin kotiväki.. Ei Jessen puhe musta ainaskaan näin maallikkona kuulosta mitenkään liian hitaasti etenevältä..



Kauhutarina legosta ja lapsesta: Yks ilta, kun tulin töistä, niin Milo kummasti nenuaan nuuskutti..Kysyin, että mikäs nenässä kutiaa, johon kundi vastasi, että " leeko" ! Mä ensin naurahdin, kun aattelin, että johan vitsin murjas ja aloin kurkkimaan nenään..Siellä näkyi jotain tummaa, joten aattelin, että siellä on vain " murri" (=Kuivunutta räkää). Samalla alkoi Miloa aivastuttaa, ja kuului pieni kopsahdus, kun nenästä lensi jotain lattialle; sehän oli lego! Semmoinen pienenpieni, jota voi vaikka legoauton valona käyttää..Minä siinä ärjymään lapsille, ettei legoja saa jättää Milon ulottuville ja Milolle taas, ettei mitään saa milloinkaan laittaa nenään..Hetken päästä poika taas nuuskutti, ja ilmoitti, että nenässä on " mulli" ..Otinpa pienen pinsettiotteen nenän varresta ja puristin, ja voi hitsin pimpula, sieltä tuli toinen samanlainen lego!! Miten herrantähden niin pieneen nenään saa tungettua 2 legoa!! Kauhukuvat vilisi silmissä, kun kuvittelin, josko niitä on enemmänkin siellä tai mitä jos ne ois jääneet sinne jne.jne. Miloa vähän itketti, kun äiti hysteerisenä kiljui kakaroille..Jälkeenpäin on jo hymyilyttänyt, kun mietin tilannetta, sillä Milo oli jo aiemmin yrittänyt kertoa sisaruksille, että nenussa on lego, mutta porukat vaan nauroi, että joojoo!



Siljaa se asuntoasia vaivaa? Noi raha-asiat on kyllä aina semmosia, ettei niihin oikein saa mitään tolkkua, vaikka kuinka funtsis ja laskis..Toisaalta taas, jos oot jonkun unelmakodin löytänyt, niin ei ku laskuri kouraan, ja mieti paljonko semmosesta pitäs vuokraa maksaa..Sitten kun miettii, kuinka paljon lainaa jo lyhentelis vastaavalla summalla, niin ei tunnukaan niin pahalta..Olisihan se toki kivaa, jos ei aina tarttis pennosia laskea ja viilata, kun elämästä ois mukava nauttiakin joskus, mutta koti on kuiteskin se ykkösjuttu yleensä perheen ohella, ja siihen on varmaan aika halukas satsaamaan..



Vielä oisin kysellyt, josko kukaan osaisi kehua/haukkua Naantalin Kylpylää? Laitoin kyssää vapaa-aika-osioonkin, mutta jos teillä kokemusta, niin ois kiva kuulla, onko millainen paikka..Oltas miehen kanssa lähdössä viettämään laatuaikaa kahdestaan, ja tarttis keksiä kiva paikka suht läheltä Hesaa...



Nyt jäi jutut aika lyhyeen, toivon, ettei kone tätäkin tekstiä sensuroi..



Voikaa hyvin!



Truide

Tulin vähän pinoa nostattamaan, sai oikein etsiä tätä mein pinoa tuolta useamman sivun takaa.



Missä kaikki on?! Kiirettä taitaa pidellä kun ei kukaan ole pinoon kerennyt.



Me ollaan melkein " asuttu" tuolla pihamaan puolella. On ollut niin nättejä ja lämpöisiä päiviä että ollaan sisällä vaan käyty syömässa ja päikkäreillä.

Illalla ollaan suoraan pihalta tultu iltapalalle ja pesuille ja hyvin on poikia sitten nukuttanutkin.

Kova nuha on meitä vaivannut, Pienin varsinkin on niin räkäinen että kokoajan saa olla nenää pyyhkimässä. Puhaltelee nenällä sellaisia räkäpalloja :) Kun nyt vaan ei menisi korviin...



Mein Timi on alkanu puhumaan hurjasti :) On niin ihanaa kun ne sen hepulit varmaan puolittui tuon puheen myötä ja kun voi pojan kanssa jo ihan keskustella. Puhe on tosi selkeetä, toisinaan tulee jotain siansaksaa mitä ymmärtää vaan esikoinen. No se sitten tulkkaa ;)

ON sanan kanssa on vähän ongelmia, osaa sen sanoa hienosti keskellä lausetta (isi on töissä tms.) mutta jos se on sana tulee viimoisena niin sitten sanoo sen ihan hassusti eli NOO (missä isi noo) :)



Pottailu on ihan hakusessaan meillä edelleen. Jakka tässä vielä vähän lämpenee ja kollareissa pääsee tuonne pihalle niin sit meiltä lähtee vaipat. Unille vaan meinaan enää sitten laittaa vaipan.

Jospa tuo poika innostuisi siitä pissaamisesta vaikka puun juurelle kun potta tuntuu olevan kammotus ja pönttö kammottaa vielä enemmän.



Mein pienin on jo kanssa melkoisen menevä kaveri. Tuolla se kirmaa pihalla isompien leikeissä mukana. Osaa itse jo kiivetä liukumäkeen ja laskea sieltä massullaan alas. Vahtimista toki riittää, kun nuo kaksi pienempää tuppaa hajaantumaan tuolla ulkona aika monesti ja juostenhan sitä sitten mennään karkuun, kumpikin omaan suuntaansa. No plussaa tässä se, että on muuten kestäny kilot kurissa ja muutama kilo jopa lähtenyt :)



Nyt tarttee lähteä ripustelemaan pyykkejä.

Tulkaahan siskot kertomaan kuulumisia!!!



t. K@tju ja kolmikko

Yksin taas kotona lasten kanssa, mies sitten lähti yksin sinne mökille, oli niin kiire ettei ehtiny huomenna lähteä lasten hammaslääkärin jälkeen. Appiukko kun jotain sanoo niin se pätee, arghhh ja mies tekee niinkun käsketään ettei välit katkee :( No me päätettiin jäädä kotiin vaikka ois kai sen hammaslääkäri ajan voinu vaihtaa mutta ei vaan huvittanu niin innoissaan lähteä sinne mökille varsinkaan kun appiukko siellä kans häärää.

Ekaa kertaa siis olen nyt kolme yötä yksin, saa nähä miten hermot kestää kun on välillä ollu tosi tiukoilla muutenkin. Hatunnosto niille joiden miehet on alvariinsa työmatkoilla.



Meillä oli aivan kauhee vatsatauti viikko takaperin, alkoi Jessellä, no se kesti vaan yhen päivän mutta poika oli ihan poikki. No Ella taas oli kyllä ripuloinu jo ennen Jesseä mut ajattelin että ei mitään vakavaa että liittyis hampaisiin joita pukkas samalla kertaa kolme, nosti taas 40 asteen kuumeenkin. No mutta kun siis Jesse selvis taudista niin sitten se alko Ellalla, kummastakin päästä. Seuraavana päivänä vähän hiljeni mutta kaikki tuli edelleen ripulina ulos ja tyttö kuihtu silmissä, koko ajan pelotti laittaa se nukkumaan kun pelkäsin että entä jos ei olekkaan tarpeeks nestettä. Lääkärissä käytettiin ihan mun mielenterveyden takia, olin niin hermona. Ja lievää kuivumista oli mutta kotihoito jatkui kun nestettä neiti kumminkin joi. saatiin lisäks joku ravintolisä joka olikin kaiken suuri apu koska heti sen jälkeen alkoi mennä huomattavasti paremmin ja nyt siis kaikki on taas ennallaan, painosta en nyt sit tiiä et onko kovin pudonnut vai tullut jopa kaikki takasin mutta ei enää niin tautiselta näytä.

Ihme että me ei miehen kanssa sairastettu.



Lapset sai päiväkoti paikan elokuun lopusta alkaen ja nyt mä olen ihan pulassa kun ollaan mietitty sitä et jos jatkankin kotona vielä vuoden vaihteeseen mutta ei luvattu paikkoja enää sinne, tai siis ei ollut varmoja että saadaanko. En haluis luopua noin hyvästä tarjouksesta, siis päiväkoti ihan vieressä mut sit taas olis se kumminkin kiva viel olla kotona, pelottaa vähän töihin paluu ja varsinkin se kun uutta paikkaa pitäis ettiä.

Sukulaiset sanoo että otan vastaan paikat ja meen töihin. av:llä kyselin asiaa niin sanoivat että jää kotiin on vielä niin pienet lapset. Mies ei ole oikein nyt enää sanonut mitään, luottaa siihen että saadaan paikat tähän lähelle mutta mä en luota. Ja sekin että kun ei edes tiedetä missä tässä asutaan ens vuonna. Vaikeeta. Sanoin miehelle että saa miettiä mökillä että jos haluaa mun jäävän kotiin niin onko valmis sitten kuskaamaan lapset sinne mistä tarhapaikka annetaan. Katotaan ja odotellaan mikä on vastaus kun tulee kotiin.



Vappukin sitten oli ja meni, pihalla eilen grillattiin ja syötiin, se oli siinä. Tänään sitten olin lasten kanssa äitini luona syömässä ja se oli siinä, ei siis mitään erikoisempaa. Vappu pallot ostettiin kummallekkin. Jesse sai moottoripyörän ja Ella kukkasen.

Millasia vappupalloja muut sai? Ei tuo Jesse ois varmaan edes osannu kaivata noita palloja, (tykkäs leikkiä ihan perus puhallettavilla palloilla ehkä jopa enemmän kun tolla hienolla folio pallolla), Ellasta puhumattakaan mutta tämä mamma on niin lapsellinen että kaikki hömpötykset pitää saadaa.



No mutta kello taas menee eteenpäin, pakko mennä unille.

Silja

Eilen jo yritin tänne kirjoitella illalla, vaan viesti katosi kuin tuhka tuuleen... En sitten enää jaksanut uudelleen alkaa kirjoittelemaan.



Toivottavasti nyt ei katoa, muutenkin nää sivut on jostain syystä tökkiny ainakin meikäläisen koneella.



Meillä ollaan harjoiteltu nyt sitten kuivaksi. Neljättä päivää ollaan tässä nyt ilman vaippoja. Ainoastaan yövaippa ja päiväunivaippa käytössä ja päikkärivaippa on aina ollut kuiva.

Ekana päivänä teki kaikki housuun, mutta eilen sattui enää kolme vahinkoa ja tänään ei ole vielä tullut yhtään pissaa housuun. Yhdet kakat kylläkin. Mutta tosi ylpee olen mein pojasta! Tää on menny tosi hyvin, ottaen huomioon että neljä päivää sitten ei vielä suostunut tekemään pottaan mitään ja se oli oikea kammotus pojalle.



Meille kuuluu muutenkin oikein hyvää. Esikoinen on jo niin iso poika että ihmettelen sen taitoja ja fiksuutta lähes joka päivä :)

Fillarilla ajetaan ilman apupyöriä ja viime viikolla alkoi harrastamaan futista. Vähänkö on polleena nappulakengistä ja säärisuojuksista ja futissukistaan :)

Timikin osaa jo puhua kunnolla. Juttua tulee jo tuutin täydeltä ja tää pottailu on menny niin hyvin, että oon niin ylpee pojasta!

Pienin on kanssa oikee touhutaapero jo. Kiipeää liukumäkeen itse ja itse laskee sieltä jo alaskin. Juoksee ja on tuolla muiden menossa mukana. Muutamia sanojakin tulee häneltä jo ja nyt opetteluvaiheessa itse syöminen. 1v2kk on siis nyt pienimmälläkin jo ikää. Siis kamala, miten aika menee nopeesti!!! Lapset vaan kasvaa, mutta onneks ite ei vanhene yhtään ;)



Jännitän tässä mitä syksy tuo tullessaan. Töihin olisi syyskuun alusta tarkoitus palata, jos vaan saan neuvoteltua vähän paremman sopparin. Vaki paikka siis odottelee, mutta vajailla tunneilla :/

Hoitopaikat pojille on jo valmiina, eilen tuli päätökset. Mutta varalta olen hakenut kerhopaikatkin ensi syksyksi jos sitten kotia jäänkin...

Toivottavasti tässä tällä viikolla saisi pisteen tälle jutulle, tietäisi vähän mihin henkisesti valmistautua.



Mutta en nyt uskalataudu enempää tarinoimaan, jos nämäkin löpinät katoaa jonnekkin teille tietämättömille.



Tulkaahan maatuskat pinoon, missä kaikki on?!



t. K@tju ja pojat

Tää maatuska on sitten saanut melkoisen räkätaudin riesaksi. Nyt alkaa pikkasen helpottaa tuo nuha, mutta ääni tuntuu lähtevän (mies varmaan ihan onnesta soikeena ;) )

Pienin meillä myös räkätaudissa, isommilla vaan vähän nuhan tynkää.

Että kyllä on sitten ollut taas mukava sairastaa kun mies ollut töissä viikonloppuna 07-19 ja itse ihan veto pois ja nenä ruvella niistämisestä ja poijilla tietenkin ollut virtaa ja vauhtia vaikka muille jakaa :/



Täällä kanssa toivotaan että vois joku kaunis päivä ostaa meille isomman kodin. Talosta haaveillaan...

Mutta kun mitään tosi isoa lainaa ei mieli tee ottaa, siis kun joskus silloin nuorena ja nättinä oli tiukilla kun yhdessä alettiin miehen kanssa elelemään... silloin oli joka eurolle (markalle siihen aikaan) suunniteltu maksu/ostos valmiiksi.

Jotenkin en halua ihan ahtaalle vetää taloutta ja lasten kanssa ei pystykkään. Aina tarvii olla jotain yllättävää ostamassa, menee vaatetta rikki ja jää pieneksi ym. menoja.

Mutta kun tästä sitten työelämään pääsee niin pitää kartoittaa mihin sitä olisi varaa. On tätä nykyistä kotia onneksi jo keretty vähän lyhennellä ja mukavasti hinnat ostohetkestä nousseet.



Pottailusta piti kysellä... mites muilla sujuu? Meillä ei suju :( Alkuun luulin että onnistutaan siinä, kun tuo poika muutamat pissat ja parit kakat väsäsi sinne. Vaan innostus laantui, ennenkuin kerkesi kunnolla alkaakaan. Nyt ei tee mitään pottaan vaikka kuinka yrittää :(

Ja pikkuhousuja ollaan kans kokeiltu vaan sinne laskettelee pissat ja kakat ihan tosta noin vaan ja ei edes tunnu kamalasti häiritsevän. Uudet kun saa jalkaan ni sama homma.



Joo, mutta nyt tarttee tästä suunnata untenmaille.



t. K@tju ja kolmikko

Mä olen nyt ihan sekasin asunto asioista. ARGHHHHh, kynnet saa taas kyytiä kun olen niin hermona.



Käytiin taas kattomassa omakotitaloa tosta aika läheltä (oli jo toinen kerta) ja en tiiä oikein mitä tekis. Pikkusen nyt tuli vähän miinus puolia, tontti on hiukan loiva, ei ole oikein kunnolla tasasia paikkoja ja keittiössä on liian vähän kaappeja.

Muuten talo olis tilava, hienon näköinen. Sen verta iso se on että nyt mietityttää et onkohan meillä varaa asua niin hulpeesti, olis kivaa kun ei tartteis miettiä raha asioita ja riidellä niistä mutta sitten taas haluis sitä tilaa asua.

Toisaalta taas olen alkanut ihastumaan myös tähän meidän nykyiseen asuntoon ja harmittelen kun puuttuu se yks huone :(

Tiistaina tulee välittäjä antamaan arvion tästä asunnosta, mitä vois saada jos myydään.

Myös päiväkoti paikka mietityttää tuossa uudessa paikassa, ei olis niin lähellä muuta kun yksityinen ja ne ei tod.näk ota alle 3 vuotiaita, tsägällä vois Jesse mennä sinne vielä mutta Ella joutuis varmaan muualle, ei sovi meidän suunnitelmiin sellanen et roudataan lapsia ympäri Vantaata ennen ku itte pääse töihin.

Kaveri sai tosta lähipäiväkodista paikan ja me haettiin samaan päiväkotiin ja samaan aikaan, meille ei ole viel tullu ilmotusta mutta odottelen tässä alkuviikosta soittoa. Jesse ja Ella alottais siis elokuun lopussa tod.näk. ellen sitten jää kotiin viel vuoden vaihteeseen asti mut se tarkottaa sitä että sit me ei myöskään muuteta pois tästä.



Nuhasta parannuttiin taas pariks päiväks mutta taas on Jesse aivastellu ja nenä vuotaa, en tajuu :( Ja päin Ellaa pärskii ihan ilman mitään huolta. No tässä on vielä aikaa sairastella kun ollaan kotosalla sitten toivottavasti alkaa olla jo jonkin sortin vastustuskyky kun alkaa tuo päiväkoti elämä, toivossa on ainakin hyvä elää.



Pääsin pitkästä aikaa viihteelle eilen, kaverin 30v synttäreille, nyt niitä kutsuja alkaa sadella kun on meidän vuosi. Ihan oli vaan kotibileet mutta siitä oli hyvä alotella. Jesse oli mummilassa ja Ella kotona miehen kanssa. Hyvissä ajoin tulin kotiin mutta muistutin silti vielä miestä että aamulla saa herätä Ellan kanssa. Ja niin se pimu jo riekku siellä sängyssä pikkusen ennen seiskaa, mä sit vaan olin ja möllötin peiton alla ja mies tajus lähtee lämmittämään pulloa.

Yritti se meijän väliin Ellaa nukuttaa mutta sit ne lähti olkkariin, mä olin ihan ihmeissäni ja meinasin mennä perään mutta yritin sitten nukkua, jotenkin oli NIIN outoa. Tunnin siinä sängyssä sitten pyörin ja menin aamupalalle. Mies sai hoitaa koko aamun ja myös aamupalan Ellalle. Sitten me mentiin uudelleen nukkumaan Ellan kanssa, pienet aamupäiväunet ja sit ukolla alkoi oma aika.



avoimessa päiväkodissa oli perheterapeutti puhumussa ja puhuikin hyvää tekstiä mutta olis tarvinnu olla se mieskin kuulemassa ne jutut. Olis se hienoo jos oikeesti sais omaa aikaa käydä vaikka kaupassa yksin kattelemassa kaikkea kivaa. Nyt olen yleensä käyttänä mummoja hyödyks mutta haluisin siis että mies olis lasten kanssa ja oppis olemaan niiden kanssa ilman et tarvii kysyä millä lusikalla se syö.



No joops taidan tästä painella nukkumaan, alkaa huomenna taas uudet kujeet.

Silja