Ensimmäinen synnytys edessä..

vaikka välillä kyllä epäilytti sekin, kun oli niin kipeä. Onneksi mies oli turvana ja tukena. Ja kun vauva lopulta tuli ulos ja näin sen, niin ensimmäinen ajatus oli että miten ruma, ei ollenkaan sellainen kuin telkkarissa. Vauva oli verinen ja kinainen ja pääkin oli ihan muotopuoli, kun oli painunut synnytyksen aikana. Vauvamme ei syntynyt päälaki edellä vaan käänsi pään vinoon jolloin synnytyspahka tuli pään sivulle. Se kuitenkin painui pois muutamassa päivässä jolloin pää alkoi näyttää normaalilta. Ja kun sain pestyn vauvan rinnalleni, niin se näytti jo suloiselta.

Vaikka totta kai oli rankkaa. Synnytys kesti virallisestikin 28 tuntia, mutta käytännössä kärvistelin melko kovissa kivuissa yli 2 vuorokautta, enkä nukkunut tuona aikana kuin yhden tunnin, kun supistukset yhdessä vaiheessa hellittivät hetkeksi. Yllättävän hyvin sitä kuitenkin jaksoi ja löysi itsestään yllättäviä voimavaroja.



Synnärillä vietimme 16 tuntia, mikä meni yllättävän kivasti altaassa polskutellessa ja myöhemmin ilokaasua siemaillessa. Kivut olivat koko ajan siedettävät ja hallinnassa, paitsi juuri ennen ponnistusta, jolloin otin ilomielin vastaan tarjotun kohdunkaulan puudutuksen. Se tuli kuitenkin liian myöhään, eikä vaikuttanut ollenkaan. Jälkikäteen ajatellen en olisi sitä tarvinnutkaan, koska vauva syntyi pian. Vain n. 10 minuutin ajan kivut olivat kieltämättä helvetilliset, kunnes sain ponnistusluvan. Ja tästä 10 minuutin kuluttua vauva oli maailmassa helpon ja melkein kivuttoman ponnistusvaiheen jälkeen.



Tuntuu, että vauvan synnyttyä suurin ilo taisi ihan aluksi tulla siitä, että synnytys oli ohi ja olin edelleen hengissä. Tuntui melkein taianomaiselta miten yhtäkkiä kaikki kivut, joiden kanssa olin kärvistellyt viimeiset vuorokaudet, olivat poissa. Vasta vähän myöhemmin osasin iloita terveestä ja hyvinvoivasta vauvastani. Kävin yksin suihkussa, mikä oli ihan taivaallista ja sitten söimme miehen kanssa voileipiä ja joimme kahvia. Tunnelma oli todella upea, sitä ei yksinkertaisesti voi edes kuvailla. Kaikin puolin tuo on elämäni kaunein muisto.



Yöllä vieruskavereiden nukkuessa vielä heijailin yksin sängyllä pimeässä vastasyntynyttä vauvaani, enkä pystynyt vieläkään nukkumaan, kun vain ihmettelin tuota maailmaan ilmestynyttä pikkuista. Nuo muistot ovat unenomaisia, muistan lähinnä mahtavan rauhan ja onnen tunteen. Nyt odotan toista lastani ja mietin jo malttamattomana synnytystä. Haluaisin todella kokea kaiken tuon uudelleen! Totta kai tällä kertaa voi olla, ettei kaikki menekään yhtä hyvin putkeen tms. mutta ainakin tällä vähäisellä kokemuksellani synnyttäjänä voin sanoa, että synnytys VOI olla todella hyvä kokemus, josta jää pelkästään positiiviset muistot. Toivottavasti sinullekin se on sellainen! Onnea ja menestystä synnytykseen!

Ihan oikeastiko se on nyt syntynyt?! Näinkö helppoa se tosiaan oli? :)



Supistuskivut (oksitosiinilla käynnistetty) olivat kyllä pahempia kuin olin osannut kuvitella, mutta synnytys oli lyhyehkö (alle 7h) ja ponnistaminen helppoa ja kivutonta (kiitos epiduraalin). Kaiken kaikkiaan siis tosi ihana ja helppo kokemus. Eikä vaurioita alapäässä :) Kävin heti suihkussa ja kävelin synnäriltä osastolle elämäni voimissa ja endorfiinihuuruissa onnellisena.



Ensimmäinen ajatus vauvausta oli " onpa liukas ja hassun kiinteä pötkylä" :) Ja tietenkin untui niin ihanalta saada tuo rakas pötkylä rinnalle paidan alle...



Itse viihdyin sairaalassa tosi hyvin ja otinkin kaiken irti tarjotusta avusta. Itse asiassa sairaalasta lähtiessä olo oli jotenkin orpo ja mielessä pelko miten pärjätään kotona... Mutta hyvinhän se tietenkin meni ja pelot haihtuivat nopeasti.



Toisen synnytys oli vielä helpompi ja nopeampi kokemus, mutta siitä ei sen enempää nyt.



Onnea ja tsemppiä synnytykseesi! Siitä tulee varmasti ihana ja ikimuistoinen kokemus :)

Mielenkiintoisia olivat kaikkia ja lisääkin luen mielelläni. Sitä kun ei osaa yhtään kuvitella, mitä on edessä. Mutta varmasti aika erikoisessa maailmassa siellä laitoksella liikutaan... vauvoja...vauvoja..vauvoja.. :)