*SYYSKUUN SISSIT* loppuviikko 7!
Kommentit (43)
vai kait se on jo päivää...
Pakkaset taas tuli ja olisin kyllä jäänyt kotiin jos ei olis ollut auto täänään mulla käytettävissä... -32 kun mittari näytti niin itku meinas tulla!! onneks mun ei tarvinut kuiten lähteä kolmeks päiväks kelkkasaffarille kuten miehen *nauraa vahingoniloisena*!!
Levinia siellä edelleen lepäillee, hyvä niin.
Eilen tuli niiiin monta surullista viestiä sissipinossa että ihan kauhistutti. Tunsi melkein itsensä roistoksi kun voi hyvin... :/ Voimia kaikille ikävän uutisen saaneille ja myös kaikille muillekkin syyssissin " kuljettajalle" .
Tuo rynnäs puoli mua vähän häiritsee. Ne ei ole ihan Niiin kipeät kuin vielä viikko sitten. Siis ei mua epäilytä että jotain olis vialla sen johdosta, VAAN kun ne veny pinkeänä TOSI isoiksi, ja nyt maan vetovoima alkaa tehdä " tuhojaan" ...*erittäin syvä huokaus* ne ei ole pinkeät ja pirteät " tököt" , vaan ISOT ja PAINAVAT riipparit... yöks! mies kyllä vielä vannoo niiden nimeen, mutta minua ne ei kyllä vakuuta. :) Tissiliivi kaupaan on turha mennä, k-raudan maatalouspuoli taitaa olla se oikea osoite... :D
Nyt mä lähden ruokkikselle... nähdään taas!
Pandora ja juustis 10+2
niin se todella on.. en tahdo mahtua enää housuihini.. Tulipa tuossa useammat pöksyt kokeiltua ja joko ne ahdistavat masun kohdalta tai eivät mehdu enää ollenkaan.. Lakanaanko pitäs pukeutua.. Ei tahdo laittaa verkkareita jalkaan.. TAAS! Sama juttu paidoissa, suurin osa niin lyhkäsiä, että näytän niissä typerältä.. Pitää kait vaihtaa uuteen tyyliin.. Vielä kun yritän tätä turvonnutta olemustani peitellä..
Sängyn pohjalta siis päästy jo jollainlailla ylös, kuume helpottaa ja ajattelinpa omaksi piristykseksi laittaa vähän hiuksia ja väriä naamaan ja jotain " inhimillistä" vaatetta päälle niin ei.. Vaan pienet on nämä murheet, josko murheita lainkaan.. Taidanpa hilppasta tänään Lindeksille hakemaan uudet pökät!
Nuorin lapsikin parantunut jo siihen mallii, että jaksaa jo touhuta aina välillä jonkun aikaa.. Nyt patistin hänet tekemään matikan tehtäviä, ettei sairastelun takia jäisi hirveästi jälkeen.. Pienen mutikan kera alkoikin hommiin..
Mutta, kotihommelit odottaa..
noista ikävistä uutisista yksikin on liikaa ja nyt oli hieman useempi. Kurjaa. Pakostakin tulee itsekin vainoharhaiseksi ja rupeaa seuraileen, onko se pahoinvointi nyt loppunut tai vähentynyt jne.. Kurjaa kaikella tavalla joka tapauksessa.
Mä voin edelleen pahoin, joskin ehkä ihan hitusen helpompaa on ollu nyt. Rinnat on kipeet. Mut kasvua tms. en ole huomannut.
Neiti esikoinen on räkätaudissa. Inhottavaa kun yölläkin pitää kuunnella saako tyttö henkeä kunnolla. Toivottavasti ei mene korviin taas.
Mulla on viel tasan kaks viikkoo niskapoimu-ultraan. En malttais millään odottaa. Kaiken huipuks mies on silloin työmatkalla. Kokeilein vaihtaa päivää, vana eipä onnistunut, kun lääkäri on sit edellisen siis ens viikon hiihtolomaala kuten kaikki täällä Turussa päin. En halunnut myöhäistää aikaa yhtään. Eli meen sit yksin ja tyttö saa mennä isovanhemmille tai kummtukselle siks aikaa.
No mutta eipä nyt tuu muuta mieleen.
Terveisin Minna ja aarre rv 10+1
Eilen oli hirvee pahoinvointipäivä, noin niinkuin mun mittakaavassa. Koko päivän oli ällöttävä olo ja tosi vetämätön. Piti mennä maalaamaan yhtä kämppääkin mutta en vaan kyennyt. Illalla oltiin koko porukka mun äidin luona syömässä kalakeittoa ja siitä kyllä tuli loppuillaksi aivan järkyt ilmavaivat. No, yö tuli nukuttua ihmeen hyvin.
Tänään päivä alkoi paljon paremmin, ei liiemmälti huonoa oloa ole vielä ilmaantunut. Mies teki ihanan voikkarin aamiaiseksi :) Siivoiltiin lasten kanssa tavarat paikoilleen, imuroitiin, muksut oli ulkona ja on pesty kolme koneellista pyykkiä ja ollaan vasta puolessa päivässä. Lounaaksi syötiin perunaporkkanumuusia ja lihapullia, nam.
Mulla olis maanantaina sitten jo np-ultra. Meillä on siihen yhdistetty myös seerumiseula mutta mietin tässä että josko jättäisi sen kuitenkin väliin. En kuitenkaan lapsivesipunktioon niiden tulosten perusteella mene. Np-ultraankin haluan lähinnä siitä syystä että voisi vähän tarkemmin määritellä tuon lasketunajan ja lisäksi näkisi että lapsella olis kädet ja jalat oikeissa paikoissa ja mieluusti olisi vain yksi lapsi tulossa ;) Suvusta löytyy yksi down-poika ja myöskin autistinen poika, nuohan eivät siis ole perinnöllisiä eli eihän sitä mistään tutkimuksista huolimatta voi varma olla että terve lapsi syntyy.
Nyt tuo np-ultra on kunnallisella puolelle, edellisistä olen käynyt yksityisellä (kunta ei vielä silloin tuota tarjonnut) ja enemmän silloin lääkäri kiinnitti huomiota nenäluuhun kuin itse niskaturvotukseen eli jos nenäluu kehittyy ajoissa on pienempi riski just esim. downiin. Niskaturvotustahan lähes jokaisella vauvalla on, toisilla enemmän toisilla vähemmän. Saapa nähdä tutkitaanko kunnallisella myös tuota nenäluuta.
Viikonloppuna ollaan menossa laivalle, ihanaa. Siis se syöminen siellä. Tänään tulee ystäväporukkaa tortillakekkereitä viettämään. Yritän tässä pysyä kiireisenä niin ei tule niin ajateltua pahoinvointia, ultria, keskenmenoja ym. niin paljoa.
minttupipsa rv 10+4
Kiire on töissä joten vain muutama rivi..
Eiliset kurjat uutiset saivat mielen todella matalaksi ja hirveän epäileväksi tietysti myös. Halauksia kaikille menetyksen kokeneille.
Koko päivän koittelin tissejä onko ne vielä arat ja olin jotenkin muutenkin vainoharhainen.. Arat ne on vieläkin, vaikkakaan eikai se mitään takaa. Edes se vaikkeivat arat olisikaan.
Illalla olin kahden kaverini kanssa kahvilla. Oli ihana nähdä ja samalla toki hirveän kaihoisaakin kuunnella likkojen biletysjuttuja. Me ollaan suomen sinkkuelämää, näin mun paras kaveri oli blogissaan eilen kirjoittanut. Paras kaveri, jonka blogia mä olen helvetin huolissani lukenut elokuusta asti. Seurannut kuinka hänen masennuksensa pahenee ja pahenee ja pelännyt ja yrittänyt auttaa. Nyt alkaa hällä masennus oleen ohi. Itkin kun luin blogia. Mua ja mun tulevaa äitiyttä oli kuvattu siinä niin osuvasti, nätisti ja lässyttämättä. Mä olen kuulemma Miranda, en niin urakeskeinen, mutta muuten. Se on totta, kolme " friikkiä" kolmekymppistä naista joille ulkoisetkin asiat ovat tärkeitä, samoin kuin sisäiset. Samantha meiltä puuttuu.. Ehkä onneksi =D
Siinä pöydässä eilen huomasin että mä osaan jo vähän nauttia tästä raskaudesta. Ihan tosissani. Ja vaikka mä pelkään niin mä olen samalla tosi onnellinen. Ei enää montaa viikkoa ultraan, toivottavasti kaikki on hyvin. Ja sen jälkeen voi keskittyä nauttimaan.
Mutta, en mäkään sentään aivan mammautunut vielä ole. Mä päätin lähteä Apulannan keikalle Nosturille. Jippii. Voi toki olla et just silloin on taas kuoleman väsy tai paha olo. Mutta niin mummo mä en vielä ole että olisin jättänyt lipun hankkimatta. =D
Ja blondin pari riviä muuttui taas romaaniksi :)
Colatoffee ja Joululahja K-P 9+0
Olipa ihana ulkoilu ilma, -6!! Oltiin pari tuntia pulkkamäessä ja nyt lapsukainen kattoo hetken lastenohjelmia, kun päiväunille ei neitiä enää saa...2v3kk....että ees hetken paikallaan rauhottumassa. Joo, jotenkin itekkin oottaa ens viikon np-ultraa ennen kun uskaltaa alkaa " odottaa oikeasti" ...niin paljon on noita ikäviä asioita sattunu..... no, onneks on enään se viikko... äitiysfarkut kävin äsken ostamassa ja huomasin kanssa että paidat alkaa näyttää aika säädyttömiltä, helma nousee paljon korkeammalle kun ennen....ja jo ilman raskautta on ollu d - kuppi, et oikein taas hirvittää mihin mittoihin sitä laajenee....
hauskaa ulkoilu viikonloppua ja alkuviikkoa, me suunnataan huomenna mummon hoiviin ja tullaan ultraan kotio....
maitohamsteri ja kirppu 11+1
Hei, uutena tulokkaana esittäydyn!
Eli kahden tytön äiti kolmatta kertaa raskaana, la 24.9. ainakin toistaiseksi. Ensi viikolla eka neuvola ja nelisen viikkoa vielä pitää odottaa np-ultraa.
Tämä raskaus on käynnistynyt aivan kuin kaksi aiempaakin, kuvotusta, väsymystä ja palelua. Tosin palelu on ollut aivan hirvittävää tämä raskauden aikana, johtunee myös vuodenajasta. Välillä en meinaa pystyä sulkemaan suihkua ollenkaan, koska se kylmyys joka märkänä iskee, on aivan kammottavaa.
Eli esikoinen on muuten 9-vuotias ja kuopus on 1 v. ja 1 kk, mies tekee reissuhommia, joten olen noin 150-200 päivää vuodesta likipitäen yh. Tähän asti on kuitenkin pärjätty, syksyllä sitten uudet haasteet kahden pienen kanssa.
Odotan malttamattomana vauvavatsaani, se kun on niin mukava raskauden toisella kolmanneksella.
Ei nyt muuta kuin onnea matkaan itse kullekin ja mukavaa pakkaspäivän jatkoa!
Syksylapsi rv 8+3
Kirjoitin äsken vanhaan pinoon, kun se oli tuolla etusivulla ennen tätä pinoa. Voitaisiinko tehdä jatkossa niin, että uuden pinon aloittaja laittaa vanhan pinon loppuun viestin, että uusi pino on jo aloitettu tai linkin siihen uuteen? Ei tulisi sitten kirjoitettua vahingossa vanhaan.
Neuvolalääkärillä siis tänään käyty ja kaikki pitäis olla edelleen hyvin! Rusehtava valkovuoto vähän mietityttää ja Syyskuun sissien surulliset uutiset eivät tee asiaa ainakaan helpommaksi. Osanottoni kaikille vastoinkäymisiä kokeneille!
Essi78 (7+5)
Jospa tata sitten nostelisin hiukan ettei sekaannu enaa tuohon alkuviikon pinoon??
Missa Dumlekin tanaan on?
Joko joku olis laskenu montako syyskuun sissia viela olis jaljella? Kun kaikki paasee yli rv 10 vois jo laskeskella, eiko? Mua ainakin edelleen pelottaa tan raskauden jatkuvuus, milloinkohan tuokin hellittaa...
Ja kun edellisista olin itse tuollaisten ' ilmoitusten' laatijana, oikein vilunvareet kulkee kun lukee huonoja viesteja, ja toivoo parasta!
Tanaan on taas parempi paiva tuhruttelussa, pitaa siis edelleen pitaa matalaa profiilia, mies alkaa hiukan hermostua ' toimettomuudesta' makkarin puolella, heh...onneks on ymmartavainen..
Asken soin ison lautasellisen tomaatteja lohkoina, ja heti tuli parempi mielikin, nalka on edelleen koko ajan.
Mutta se naisa jutuista tana paivana
- levinia ja hope -
tuhruvuoto ei loppunut vaan eilen muuttui veriseksi. Tänään aamulla sitä tuli jo reippaammin. Menin terveyskeskukseen aamusta, siellä lääkäri antoi vielä toivoa, kohdun koko vastaa raskautta, eikä muutenkaan löytänyt mitään poikkeavaa. Olin jo täysin varma keskenmenosta, mutta pieni toivonkipinä heräsi.. sitten naistenklinikalle odottamaan elämäni pisimmät neljä tuntia, ehdin kaikki mahdolliset ajatukset vatvomaan läpi moneen kertaan. Ultrassa selvisi, että kyseessä oli tuulimunaraskaus. Että se sitten siitä.. Oli vaan tosi tyhjä olo.. Hoitaja tuli myöhemmin juttelemaan mun kanssa ja alkoi itkettää ihan hirveesti.. Monet itkut tässä itketty ja varmasti vielä itken. Ei vaan ollut vielä aika meidän vauvalle.. Joskus myöhemmin sitten.. Päätettiin kyllä aloittaa yritys ihan toden teolla kun tästä pääsee normaalirytmiin. Huomenna lääketietieteelliseen tyhjennykseen..
Hyviä vointeja sissit, toivottavasti loput pääsee syyskuuhun saakka!! Minä nyt poistun takavasemmalle:)
että mul on ollu alusta asti sellanen tunne, että kaikki ei oo kunnossa... Täytyis varmaan vaan luottaa omiin vaistoihin.. seuraavan kerran menen kyllä yksityiselle ultraan jos siltä tuntuu..
Meela, olen todella pahoillani!!!! *halaa tiukasti*
Täytyy taas sanoa että kyllä naisella on jokin ylimääräinen vaisto näiden asioiden kanssa! Niin hyvässä kuin pahassa, raskauden eri vaiheissa!!!
Omanapa: turvottelee näin iltaisin aika lujaa. Päivän kun istuu päätteen ääressä, tuntuu että kaikki vaatteet alkaa kiristämään tuosta navan seudulta tässä vaiheessa. NIIN, ja mitä sitten teen illat, istun tän pirskatin masiinan kanssa!!! XD Tissit jaksaa vaan kasvaa.. milloinkahan se poksahtaa? Mikään pieni tyttö en sillä sektorilla ole ollut ennekään,mutta nyt alkaa jo nolottaa olla julkisilla paikoilla :D
Mitenkähän kauan se np-ultran kutsu kestää!! Ei malta odottaa!! Tahtoo nähdä sen pikkuisen takovan sydämen taas!!! :))
Pandora+ juustis 10+2
Pandoran sanoin ;)
MUTTA koko ei vastannut viikkoja, ei sitten ollenkaan :O Kokonaiset 2 VIIKKOA siirtyi laskettuaika! Ultraaja ensin meinasi että varataan kontrolliaika ja ultrataan uudestaan.. Mutta olin hetkeä aikasemmin maininnut että uskon vahvasti ettei raskaus ole niin pitkällä, mitä menkoista on laskettu. Silti 2 viikkoa on tosi paljon. (oma aavistus oli että ehkä 4-5 päivää on heittoa)
No miehen kanssa tuossa soiteltiinkin ja mietittiin, miestä jo huolestutti. Itseäkin vähäsen.. Soitan huomenna vielä neuvolaan ja kysyn th:n mielipidettä - saisinko vaikka sen kontrolliajan kuitenkin.
Meelalle toivotan voimia tulevaan! Ei ole totta tämä ikävien uutisten määrä :(
Ja levinia siellä lepäilee ihan tosissaan, eiks niin :D Ootteko muuten kuulleet alkuraskauden kolmen L:n reseptistä: Lepoa, Lämpöä, Lempeyttä. Sillä pääsee pitkälle, näin sanotaan :)
Oikein ihanaa loppuviikkoa muuten Sissit :D Kohta on vkonloppu ja minä ainakin aion lepäillä koko sohavn pituudelta.
Dumle rv 9+0 Kääk! Olis entisten laskujen mukaan alkanut jo 12rv!!
Tylsää..
Heippis! Pitkät pätkät rustasin ja kaikki hävisi..jos mää sitten huomenna palailen taas.. esittelypinoon lisäsin itseni.
Voi itku, taas oli huonoja uutisia. Paljon voimia, jaksamista ja pahoittelut!
Nyt ei enempää ehdi
Hyviä vointeja kaikille.. toivottelee Äiti0004 ja salamatkustaja 8+0 (edelleen kaiketi)
Ensimmäistä kertaa pinoon kirjoittelen, toivottavasti uudelle on vielä tilaa..? Aikaisemmat kirjoitteluni löytyvät eräästä pitkästä viestiketjusta täältä - tämän raskauden alku kun ei ollut ihan ruusuinen, yllätys kun oli..
Mutta nyt mennään jo huomattavasti paremmissa merkeissä, mies on alun käytöstään anteeksi pyytänyt ja totuttelee nyt ajatukseen uudesta tulokkaasta perheeseen, kuten minäkin.
Laskettu aika on 25.9. Viikko sitten kävin ultraäänessä ja pikkuinen sydän näytti lyövän oikein reippaasti.
Pahoinvointia on ollut vaihtelevasti ja tällä viikolla joutui kerran oksentamaankin mutta muuten olo on ollut suht hyvä. Armoton väsymys on vaivannut mutta tänään on ollut jo hieman energisempi päivä - ehkä rankka väsymys alkaa hellittää pikkuhiljaa?
Vanhemmille ei ole vielä kerrottu, itse jännitän eniten omalle äidilleni kertomista.
Tsemppiä muille sisseille,
t. " takki ei sittenkään ihan tyhjä" 8+2
Kopsasin tuon kirjoituksen tähän:
No onpa paljon ikäviä uutisia!
Pahoittelut keskenmenon saaneille ja voimia!
Itselläni on huomenna eka ultra. Mä en oikeasti usko, että siellä joku on, ennenkun näen!
Viimeksi kirjoittelin, että pahoinvointi ja väsymys ovat takanapäin, mutta se oli vaan se pari päivää ja oireet palasivat taas. Toissa yönä kramppasi vatsalihakset ihan tosissaan ja säikähdin aikalailla. Eilen alkoi vihlonta häpyluun kohdalla. Olikos nää nyt sitten niitä liitoskipuja? Uusin oire on yhtäkkiä alkava nenäverenvuoto. Tää on kyllä niin täysin erilainen raskaus, kuin edellinen!
Synnytyksistä on ollut juttua. Mun edellinen synnytys kesti 4,5h. Ponnistusvaihe oli 5min. Aika haipakkaa siis. Poika syntyi keskosena rv 34+4.
Edea 10+jotakin?
Eilen illalla kahdeksan maissa pyyhin paperiin veskissä ihan punaista verta. Siihen se sitten tyssäsikin, joten yhden kaavinnan kokeneena tiedän ettei tähän vielä alku kuole mutta huolestuttaa kyllä kovasti. Murehdin jo yön keskenmenoa ja nyt särkee päätä tajuttomasti.
Alkaako keskenmeno näin, hiukan verta ja sitten ei 11 tuntiin mitään lisää? Tuo tuulimuna joka kaavittiin ei tullut ikinä ulos itsekseen vaan vasta kun oli se kohdunsuuta avaava lääke syöty joten ei ole kokemusta miten " normaali" keskenmeno alkaa. Tiputteleeko siis silloin tällöin ja sitten jossain vaiheessa enemmän vai miten?
Yritän saada Jorviin tänään kontrolli-ajan, jotta saan selvyyden siihen missä mennään. Tosi epätoivoiselta tuntuu sillä oireetkin ovat kyllä olleet helpottamaan päin.
Mutta eihän meidän koko syyskuun lista voi loppua, olisihan se ihme jos jokainen synnytys sairaala syyskuussa ammottaisi tyhjyyttään. Jonkun on pakko onnistuakin, pidän vielä peukkuja että meidänkin sissi pysyisi kyydissä mutta kieltämättä tein viime yönä ajatustyötä jo ihan kaikista vaihtoehdoista.
t: Typykkä ja Hermanni 9+2?
TYPYKKÄ: Paljon voimia ja tsemppiä, toivotaan vaan parasta nyt. Itsellä ei ole kokemusta keskenmenoista niin en osaa sanoa mitään tuohon.
Oksensin tänä aamuna ekan kerran, tosin johtui varmasti nyt vaan siitä kun oli tuo maha aivan tyhjä ja kun en ehtinyt syyä mitään, teetä kupponen tyhjään mahaan:(
Olo on muuten ihan ok, turvonnu tosin:)
Mä näin viime yönä unta jotta sain keskenmenon, nyt vähä mietityttää ettei vaan olisi mikään enne uni.
Meilläkään ei tää raskauden alku ollu mikään ruusuinen, hirvee shokki oli ja edelleen totuttelen ajatukseen uuesta vauvasta.Rankkaa aikaa ollu nämä aluajan ajatukset. ehkäpä sitä vielä oppii kunnolla nauttimaan tästä ootusajasta, koska tämä vauva todellakin on viimeinen meille.
Mutta nyt valmistautumaan töihin.
Meela_ : Olen kovin pahoillani sinun puolesta, jaksamista!
Äiti0004 ja salamatkustaja 8+1 (kait)
Tuossa alkuviikon pinossa alkoi ollakin jo mittaa, ja myos ikavia uutisia, joten jatketaan uuteen pinoon!
Tuota linkkia edelliseen en osaa tehda joten jaakoon vaikka emolle!
Omaan napaan ei uutta; edelleen makoillaan tuon tuhruttelun vuoksi...
Voikaa hyvin
- levinia ja hope rv 9+5 -