Lapset noin viiden vuoden ikäerolla?

Meille tulee ikäeroksi vähän yli 6 vuotta. Voisin kanssa lueskella muiden kokemuksista. Ainakin nyt tyttö sanoi, että on ihanaa kun tulee vauva :). Kovasti suunnittelee miten auttaa yms. En sitten tiedä mitä todellisuudessa tulee tapahtumaan. Minkäänlaista mustasukkaisuutta en usko tulevan. Meidän neiti on tosi innoissaan.

Tyttö odottaa kyllä innoissaan ja suunnittelee kaiken laista. Yritän estää mustasukkaisuuden kohdistumasta vauvaan, äidille ja isille saa sitten purkaa kiukuntunteitaan, kun ekan kerran syli onkin varattu jollekin toiselle eikä hänelle. Sain ystävältä vinkin, että hankkisin tytölle oman vauvanuken vaippoineen kaikkineen silloin kun itse saan vauvan, toisin sanoen isä kaivaa sen silloin kaapista. Saa lapsi sitten osoittaa niitä kaikkia tunteitaan luvalla omalle vauvalleen.



Kokemusta ei ole siis omien lasten kohdalta, mutta niin minä kuin mieheni olemme olleet viisivuotta vanhempien siskojemme piinaamia lapsuudessa. Se mustasukkaisuus vain on tosiasia, jota on kai mahdoton kokonaan välttää. Kai siinä on sillä puolisolla iso merkitys, että antaa äidille aikaa olla myös esikoisen kanssa ja on itse myös paljon sen esikoisen seurassa. Äitini koki minun vauva-aikani tosi ahdistavana, kun ei saanut minulle tunteitaan avoimesti osoittaa, vaan joutui odottamaan, että siskoni oli nukkumassa. Siskoni muistaa selvästi vieläkin omat tunteensa minua ja äitiämme kohtaan. Itse en odota kovin helpolla pääseväni. Mitään tytölle tärkeitä asioita en vauvalle anna, esim. unirievut. Vauvalle meinaan ommella ihan omat riepunsa. Isä siirtyy tytön huoneeseen nukkumaan, kun vauva syntyy. Syy ei ole mustasukkaisuudessa, mutta omalta osaltaan varmasti lohduttaa ettei tyttö joudu nukkumaan yksin ja koko muu perhe toisessa huoneessa.



Olen sitä mieltä, että saa lapsella niitä negatiivisia tunteita ollakin, niitä ei vain saa vauvaan fyysisesti kohdistaa. Koitetaan selvitä niistä tunteista voittajiksi ja rakentaa sisarrakkautta.

Kiitos kun vastasit. Meilläkin tyttö on varmaan asiasta innoissaan sitten kun kerron, mutta en tietenkään voi vielä kertoa, kun raskaus on alkumetreillä ja kaikkea voi sattua.



Tähän asti tyttö on oma-aloitteisesti tämän tästä kertonut haluavansa pikkusiskon tai

-veljen. Toivotaan, että innostus säilyy. Missä vaiheessa raskautta olet nyt ja missä vaiheessa kerroitte tulevalle isosiskolle?

Tyttö on kovasti toivonut vauvaa perheeseemme, ja tälläkin hetkellä kovasti kaupoissa ja kirppareilla kyselee vauvatarvikkeista, että onko hänellä ollut vauvana tälläista ja tällaista. Ja tytölle ei siis ole vielä kerrottu uudesta vauvasta, laskettu aika kun on vasta touko-kesäkuun vaihteessa :)



En usko mitään suurempia mustasukkaisuusdraamoja kehittyvän, tyttö on luonteeltaan jotain ihan muuta. Mutta mistä sitä toisaalta koskaan tietää, kun perheen kuopusprinsessa ei olekaan sitten enää ainoa lellikki..

Esikoinen täyttää joulukuussa kuusi vuotta ja vauvan laskettu aika on kesäkuussa. Poika on päättäväisesti tyrmännyt koko vauva-ajatuksen. Hän on päättänyt että meille ei todellakaan tule mitään huutavaa vauvaa. Omien sanojensa mukaan hän EI halua isoveljeksi. Toivottavasti mieli vielä muuttuu tässä matkan varrella.

Pojalleko oma nukke mitä hoivata kun vauva syntyy? =)

Meille on tulossa pienempi ikäero omien lasten kanssa, mutta itselläni on viisi vuotta vanhempi isoveli. Kun olen keskustellut aiheesta äitini kanssa, on hän aina muistanut huomauttaa, että katuu ajateltuaan ison veljeni olevan jo tosi iso poika ja antoi tälle ehkä liikaakin vastuuta. (No lopputulos ei ehkä ole kuitenkaan ollut sen pahempi kuin että jo nuorella iällä on viiden lapsen isä..) Eli huolehtikaa siitä, että pidätte omaa esikoistanne myös " vauvana" välillä..



Minä ainakin kannustan poikaani hoitamaan nukkeaan, kun kuopus syntyy. Meillä on niin osallistuva isä, että jos haluaa pojan samaistuvan isäänsä, niin pakosti tarvitsee jonkun hoivattavan myös itselleen!! =)



nemma rv 18+

mutta ikäeroksi tulossa reilu 4v ja raskaus nyt yli puolenvälin. Tuleva isosisko on suhtautunut asiaan ihan ylitsepursuavalla innolla ja oma-aloitteisesti juttelee ja laulelee vauvalle vatsaan, tunnustelee liikkeitä ja suunnittelee tulevaa. Ja vaikka ne jutut kuinka hellyttäviä onkin niin olen kuitenkin yrittänyt olla mahdollisimman realistinen ja selittää että ei esimerkiksi voi itse ottaa pientä vauvaa syliin eikä vauva voi nukkua hänen vieressään jne - ettei sitten tule yllätyksenä... Ja olen myös koittanut aina välillä kertoilla niistä negatiivisemmistakin puolista esim että vauva vie äidin ja isän aikaa ja itkee yms mutta että esikoinen on kuitenkin aina yhtä rakas ja tärkeä vaikka elämä muuttuukin. Itseasiassa tässä taannoin olin melkeinpä helpottunut kun ensimmäisen (eikä varmaan viimeisen) kerran kiukkusi aiheesta oikein kunnolla ja juteltiinkin sitten että on ihan ok ajatella niinkin.



Kuitenkin vaikka kuinka innoissaan onkin niin en missään nimessä kuvittele että ilman mustasukkaisuutta selvittäisiin ja olen jopa varautunut kovaankin taistoon. Kuitenkin pienen ikänsä saanut olla se ainoa vaikkei mikään " hemmoteltu" olekaan ja tottunut aikasta erilaiseen elämänmenoon kuin mitä tuleman pitää niin olisihan se aika outoa jos ei mitenkään reagoisi. Ja kun pahimpaan varautuu niin kaikki vähäisempihän sitten onkin helpompaa... :)



Niin ja raskaudesta kerrottiin jo aika alkuvaiheessa kun olin pahoinvoinnin takia ihan sänkypotilaana niin olihan se joku selitys annettava. Muuten varmaan olisi ekaan ultraan odotettu.



Olisipas kuitenkin mukava kuulla myös sellaisten kokemuksia joilla se vauva on jo syntynytkin?

Sori, että vastauksessa kesti näin kauan...Kerrottiin tytölle noin raskausviikolla 13-14. Hiukka ennen niskaturvotusultraa. Meidän piti kertoa vasta sen jälkeen, mutta oli vaan pakko kertoa :)



Raskausviikkoja huomenna laskujeni mukaan täys 15+0.

eli esikoisen ja kolmosen ikäeroksi tuli 4 vuotta, koska toinen lapsemme syntyi vakavasti sairaana ja menetimme hänet. Alkuun poikien kanssakaikki sujui hyvin, esikoinen kävi kerhossa ja silloin olin vauvan kanssa kahden, sitten kun vauva alkoi olla isompi ja kävellä mustasukkaisuus ilmeni monin tavoin, esikoinen töni ja kiusasi pikku veljeään tosi paljon :-( Lapsia syntyi lisää ja nyt kuusi vuotiaan entisen kuopuksen (poika) suhtautuminen pikkusiskoonsa on taas ollut aivan päinvastaista. Vauvaa on isojen sisarusten toimesta ihasteltu ja paapottu vähän liikaakin, yhtään eivät isommat ole olleet mustasukkasia, päinvastoin on pitänyt sanoa, ettei pinimmäiselle tarvitse kaikkea mitä hän haluaa niin antaa... Todella erilaiset kokemukset meillä pitkästä ikäerosta, johtunee lasten luonteistakin.