miltä se sitten tuntuu?
kun synnytys rupee lähenemään ja käynnistyy? täällä palstoilla kysellään paljon ekoja oireita raskaudesta ja tätäkin on varmaan useaan kertaan että MINKÄLAISIA OIREITA SYNNYTYS ALKAESSAAN ANTAA?? (jos siis alkaa ettei tarvii käynnistellä) voiko jostain muusta päätellä kuin supistuksista että nyt alkaa jotain tapahtumaan?
varmaan on yhtä monta kokemusta kuin on lapsiakin. alkaa itseä kohta jänskättää.
34+2
Kommentit (7)
Eli vappuaattona olin todella pirteällä ja hyvällä tuulella pitkästä aikaa olo oli mitä mainioin. Lähdimme kaupungille jätskiannoksille ja kävimme mieheni veljen luona kylässä. Kotiin tulimme puol kolmen aikaan ja kolmen aikoihin rupes tuntumaan että jotain tapahtuu ja neljän aikaan käskin miestä mitata supistusten välin joka olikin neljä minuuttia. Samoihin aikoihinmeni sitten se limatulppa vessassa käydessä. Viiden aikaan oltiin sitten sairaalassa ja kolmen jälkeen pääsin ponnistamaan sitä riemua kestikin se 2h 10min... Eli ei välttämättä juurikaan etukäteen varoittele... Edellisenä päivänä olin juuri käynyt neuvolassa. Niin viikot oli 40+4.
Mulla ei supistellut oikeestaan ollenkaan koko raskauden aikana. Vasta rv 37+0 --> alkoi tulla menkkamaisia juilimisia. Muistan muutamaan otteeseen valvoneeni niiden kanssa öisin muutaman tunnin.
Synnytys käynnistyi samanlaisilla tuntemuksilla. Ajattelin, että eipä ne mihinkään johda... alkoivat iltapäivällä ja n. 24 aikaan alkoivat tulla niin kipeinä etten halunnut maata sängyssä. Aamuyöllä sairaalaan (ihan liian aikaisin, seuraavalla kerralla maltan olla pidempään kotona). Supistukset hiipuivat, mutta onneksi eivät laittaneet kotiin kärvistelemään vaan puhkaisivat kalvot. Tuosta 4,5 h niin neiti oli maailmassa. Syntyi rv 40+1 kutakuinkin tasan 24 h ensimmäisistä pikkuriikkisistä tuntemuksista.
Mitään ennakkoaavistuksia mulla ei ollut. Aamulla olin vielä varma, että menee kaksi viikkoa yli.
mulla vain meni vedet. Esikoisen kohdalla tosin kyllä ripuloin keskellä yötä ja aamuyöstä alkoi vettä tihkua. Kuvittelin aluksi unenpöpperöisenä, että nyt on pidätyskyky heikentynyt totaalisesti kunnes älysin mistä tuo voi johtua ;) Poika syntyi vielä saman päivän iltana. (Tipan avulla kunnon supistukset)
Kuopuksen kohdalla sanoin miehelleni, joka tuli yövuoron jälkeen nukkumaan, että " ei tää synny ikinä" ja käänsin tuskaisena kylkeä. Kas kummaa, kohta lätisi ja kunnolla. Se oli maanantai-aamu ja toinen poikamme syntyikin sitten vasta keskiviikko-iltana, kahden päivän käynnistelyn jälkeen. Mutta tulikin sitten sellaisella vauhdilla, että hyvä kun kätilöt mukaan ehtivät!
Rv 33+5
Itselläni ei ollut minkäänlaisia ennakoivia supistuksia tai muitakaan tuntemuksia - paitsi huono ja heikottava olo edellisenä päivänä. Seuraavana yönä heräsin kahdelta siihen, että vatsa oli kipeä - en heti tajunnut että kyseessä on supistus. Yritin käydä uudestaan nukkumaan, mutta paikoillaan makaaminen tuntui mahdottomalta. Miehen ehdotuksesta kellotimme supistukset, ja niitä tulikin alusta asti 1-4 minuutin välein ja supistuksen kestokin oli n. minuutin! Viideltä lähdimme sairaalaan ja kahdeksalta syntyi poika, supistuksia tuli koko ajan samaan tahtiin. Itse en edes sairaalaan lähtiessä uskonut että synnytys oli oikesti käynnissä (supistukset eivät mielestäni olleet tarpeeksi kipeitä : )), mutta sairaalaan tullessa olin jo 5 cm auki.
Mulla siis supistukset tulivat heti tosi tiheään, ja se oli hämmentävää kun kaikkialla kerrottiin niiden tulevan ensin harvemmin, esim. 20 minuutin välein ja siitä sitten tihenevästi.
Onnea matkaan : )
Laskettuaika oli ja meni, eikä minkäänlaisia oireita ollut, että vaavi haluaisi ulos. Rv 41+3 aamulla varasin ajan yliaikaiskontrolliin, sain ajan parin päivän päähän. Illalla menin normaalisti nukkumaan, mutta jo parin tunnin päästä jouduin nousemaan vassaan (harvinaista minulle silloin). Kun nousin sängystä, kuului pieni " naps" mahasta ja jotain lorisi raisiä pitkin, mutta vain vähän. Samantien alkoivat supistukset n. 12 min välein tiheentyen koko ajan. Yritin vielä nukkua vähän, mutta supistukset kävivät yhä kovemminksi ja tulivat jo 5 min välein, joten lähdettiin sairaalaan. Oltiin sairalassa klo 03 ja tyttö näki päivänvalon aamulla klo 9.25, joten vauhdilla sitten tuli kun päätti vihdoin tulla :-).
Vastaanottava kätilö vielä kysyi minulta, pitäsikö tämä yliaikaiskonrtolli perua ylihuomiselta.... Mitäs siihen mutta sanomaan kuin että TOIVOTTAVASTI, kun taaaas tuli tosi kipeä suppari. Ei onneksi tarvittu sitä kontrollia enää :-).
lorottamalla, mutta alkkarit kuitenkin oli veressä, odottelin pari tuntia ja taas tuli verta, soitin synnärille, koska aina varoitellaan, että jos kirkasta verta tulee, pitää heti mennä sairaalaan.
Eli yöllä lähdettiin sairaalaan n. 04 maissa ja synnytys oli käynnistynyt, vaikka mulla ei ollut kipeitä suppareita. Klo 07.00 lääkäri teki sisätutkimuksen ja olin 4 cm auki. Kipeät, " kunnon" supparit alkoivat klo 13 ja 15 en pystynyt enää olemaan paikoillani ja tarvin epiduraalin. Siitä avatuminen olikin tosi nopeeta ja vauva syntyi 19.45 samana iltana.
Eipä sitä oikeen muuta voi, kun odottelee niitä suppareita, tai jos lapsivesi menee ja/tai tulee verta niin sitten vaan sairaalaan.
Kyllä ne kipeät avaavat supistukset tuntee ja tietää, että nyt on menoa.
Keskiviikkona tuli oudon vetistä/limaista vuotoa ja vatsa oli sekaisin.Oksetti,melkein samanlaista kuvotusta,kun alkuraskaudessa.
Torstaina olin tosi väsynyt ja limatulppa irtosi,olo oli levoton.
To-Pe yön nukuin tosi hyvin ja heräsin pirteänä klo.6.
Perjantaina klo.9 alkoivat supistukset.Säännöllisesti juili selkää ja alapäätä 20min. välein.Ja niin se oli menoa,lauantai aamuna syntyi ponteva poika,rv.38+2
En tiedä vastasiko tämä sun kysymykseen,mutta jotenkin sen itse vaistoaa,kun synnytys on alkamassa.
Onnea matkaan!