Ensisynnyttäjä

normaalisti menneen alatiesynnytyksen jälkeen sairaalassa ollaan 2-3 yötä. Siis myös ensisynnyttäjät.



Itse olisin mielelläni kuullut siitä, että erittäin normaalin ja hyvin menneen synnytyksen jälkeen äiti voi silti tuntea olonsa varsin heikoksi ja kipeäksi viikon parikin. Että homma ei tosiaankaan aina mene niin kuin tarinoissa, että kaikki tuska ja tylsyys loppuu ja unohtuu, kun saa vauvan ponnistettua ulos ja rinnalle.



Eli siis tietoa siitä, mitä toipuminen ja paraneminen voi olla ja toisaalta siitä, että vaikka tuntisi olevansa ihan hajalla, useimmat toipuu lopulta erittäin hyvin.

Esikoiseni syntyi sektiolla kaikenmaailman vaikeuksien lopuksi, ja se oli mulle tosi kova pala! En ollut odotusaikana oikeasti yhtään varautunut että en välttämättä saakaan synnytettyä alateitse. Olin masentunut ja pettynyt. Mielestäni jo neuvolassa/synnytysvalmennuksessa pitäisi enemmän kertoa myös mahdollisesta sektiosta!



Yllätyksenä tuli myös pari päivää synnytyksen jälkeen alkanut valtava alakulo ja itkuherkkyys, olin tavallaan kauhuissani kun vauva oli niin itkuinen ja minä en saanut häntä hiljaiseksi millään ilman henkilökunnan apua. No, aika opettaa niissä asioissa ja lopulta toki opin omaa lastani tulkitsemaan ja hoitamaan, mutta siis se alku oli kyllä aika järkytys, elokuvissa kun vauvat ovat niin tyytyväisiä ja nukkuvat vaan (kuin myös meidän toinen lapsi) mutta esikoinen oli siis aika vaativa enkä ollut sellaiseen yhtään valmistautunut. Tuntui ettei minusta olekaan äidiksi ja olisin halunnut perua koko jutun.



t. mariadee, nyt jo kolmatta kuitenkin odottava :)

TYKS:issä synnytin kaksi vuotta aikaa sektiolla ja sairaalassa olin 5 yötä, olisivat pitäneet kauemminkin, mutta halusin kotiin. Ihan vain siitäkin syystä, että kolmen hengen huoneessa en saanut öitä nukuttua, kun oman nyytin lisäksi kaksi muutakin huuteli välillä ruokaa.



Minäkään en ollut varautunut sektion mahdollisuuteen synnytystapaa ajatellessa, mutta en kokenut sitä kuitenkaan loppujen lopuksi niin, kuin edellinen kirjoittaja. Olin helpottunut, että poika oli terve ja pääsin eroon närästyksestä.



Maito ei noussut niin hyvin kuin olin odottanut, mikä oli suurempi pettymys, kuin synnytystapani. Tunsin olevani huono äiti, kun en lastani pystynyt heti alkuunsa ruokkimaan. Kyllä se maito sieltä nousi, niin kuin osastolla sanoivat, sektiossa yleensä myöhemmin, kuin alatietä synnyttäneillä.



Ilmeisesti sinulla sapape on huonoja kokemuksia TYKS:in henkilökunnasta? Noin yleensä minulle jäi ihan hyvä maku, mutta yksi hoituri oli tosi tyly, vaikka muuta esittikin.



En osaa sanoa, mitä olisin halunnut tietää tai kysyä etukäteen. Ehkä parempi omalla kohdalla, kun ei kaikki ollut loppuun asti suunniteltu ja otti asiat, niin kuin ne tulivat eteen. Yllätyksenä tuli se, kuinka itkuherkkä synnytyksen jälkeen olin useamman viikon ajan. Raskausaikana mielialat kyllä heitteli, mutten ollut erityisemmin itkuherkkä enkä muutenkaan kamalan nokkiini ottava. Synnytyksen jälkeen oli asia ihan toisin.



Luotin kaikessa siihen, niin kuin mieheni sanoi, että sairaalassa olen oikeassa paikassa, siellä on autettu ennenkin lapsia maailmaan ja hoidettu äitejä ja vastasyntyneitä.



Onnellisia hetkiä sinulle oman tuhisevan nyytin kanssa toivoo

Triku rv18+6

Mä olin synnytyksen jälkeen sairaalassa kaksi vuorokautta. Vähän oli huimausta ja heikotusta, mutta koin kuitenkin oloni suht hyväksi. Sisko oli varoittanut, että episiotomia-arven kipu on pahimmillaan vasta noin viidentänä päivänä synnytyksestä. Piti paikkansa. Oli aika omituista, että kävely sujui niin nihkeästi ja hitaasti, vaikka kipuja ei välttämättä ollut paljon. Vauvamme jäi vielä viikoiksi sairaalaan. Kotiuduin vuokrarintapumpun kanssa, ja maito nousi heti seuraavana yönä. En oikeastaan ehtinyt juuri ajatella omaa toipumistani, oli vain pakko päästä vauvan luo. Vajaan viikon kuluttua synnytyksestä köröttelin jo HKL:n busseilla :)



Mä en ollut ehtinyt käydä perhevalmennuksessa tai tutustumassa sairaalaan ennen synnytystä. Silti homma sujui todella hyvin. Kätilöt ja lääkärit (NKL:lla) olivat osaavia ja empaattisia. En olisi uskonut, että voisin synnyttää keskosen noin vain ilman mitään oireita, mutta toisaalta sainpa nauttia ihanasta ja suht huolettomasta raskausajasta.

Synnytin tänä syksynä NKL:lla ja kotiuduimme alle 2vrkn iässä, 2 yötä ja yksi päivä...Josta johtuen jouduimme tosin käymään parin päivän kuluttua kotiutumisesta uudelleen lastenlääkärin tarkastuksessa osastolla.



Olisin halunnut myös tietää, että ns. helponkin synnytyksen jälkeen (eli ilman epparihaavaa) voi olla kivulias olo muutaman päivän kuluttua. Samoin tuo henkinen puoli, että ilman masennustakin saattaa olla sellainen olo, että haluaisi perua koko homman.



maaly

Esikoisen synnytyksen jälkeen olimme 3 päivää sairaalassa ja kuopuksen synnytyksen jälkeen 2 päivää.

Pääsin kotiin kahden vrk:n jälkeen kun kävin lääkärin tarkastuksen jälkeen pyytämässä luvan. Normaalisti KSKS:ssä kai ensisynnyttäjä on 3vrk, mutta saa lähteä lääkärin tarkastuksen jälkeen jos kaikki ok. En saanut sairaalassa nukuttua kunnolla ja halusin kotiin ihan hirveästi.

Siitä mitä olisin halunnut tietää niin että on normaalia vaikka napatyngästä tulee pikkaisen haisevaa töhnää ja verta. Olin aivan varma että olen saanut vauvani navan tulehtumaan pahemman kerran, ja synnytysosastolle soitettuani (neuvola kiinni) kuulin että on ihan normaalia, niin kauan kun navan ympäristö ei punoita eukä verta tule vuotamalla ja hajustakin kannattaa huolestua vasta kun haisee vaatteiden läpi. Maidon noususta oli varoitetuttu, mutta silti sen " rajuus" yllätti. Sitä tuli ihan tulvimalla eikä tyttö saanut syötyä kuin vasta tunnin pumppauksen jälkeen. Siis sänkyni lainehti maitoa... Se vain valui ja valui ja tyttö huusi nälkäänsä, eikä saanut syötyä ennen kuin sain pumpattua tuttipulloon. Olin vielä silloin yksin kotona, kun mies jotui lähteään töihin. Eli vinkkinä keitä rintapumppu valmiiksi käyttökuntoon tarve saattaa tulla tosi yhtäkkiäkin.

Itsellänikin kesti joku kolme viikkoa ennenkuin pystyin kunnolla istumaan ja kävelemään epparin takia. Oli imukuppi synnytys niin leikkasivat aika paljon.

Ihan vain mielenkiinnosta kyselen että lähetettiinkö sinut kotiin 2 yön ja yhden päivän jälkeen sairaalan toimesta vai halusitko itse lähteä aiemmin?



Itse olen menossa NKL:lle huhtikuussa ja ihmetyttää että missä vaiheessa sitten laitoksella opetetaan kylvettämiset sun muut vauvan hoitoon liittyvät jutut? Suoraan synnytyssalistako täytyy lähteä näitä " opiskelemaan" ? Eikö saa ollenkaan levätä synnytyksen jälkeen?





Kiitos jos joku jaksaa vastata!

Et kyllä kysynyt minulta mutta vastaanpas silti :) Eli meillä oli kylvetys heti lääkärin tarkastuksen jälkeen toisena päivänä synnytyksestä. Ja tosiaan sen jälkeen kävin kotiuttamisluvan pyytämässä. Imukupin takia tekivät vielä tarkastuksen miten episotomia lähteny paranemaan ja synnytyksen yhteydessä tehdyn katetroinnin takia jouduin virtsanäytteen antamaan.

Jos nyt mietin, 11 kk synnytyksestä, mitä olisin halunnut tietää/mitä olisin voinut kysyä..ehkä ylipäätään kaikki tuohon sektioon ja sen jälkihoitoon liittyvä olisi ollut sellaista. Minä kun vakaasti uskoin alateitse synnyttäväni, en edes ajatellut sektiota vaihtoehtona.



Yllätys oli myös se, että synnytyssalista kun osastolle mennään, voi joutua makoilemaan käytävälle.



Ehkä seuraavaa kun yritämme, aloitan henkisen valmistautumisen TYKS:in henkilökunnan kohtaamiseen jo aiemmin. =)