Pelkosektion vuoksi " taistelleet" !

Eka neuvolakäynnillä jo vähän asiasta terkkarille mainitsin ja se lupas, että seuraillaan pienokaisen painoja vähän tarkemmin jatkossa. Eniten kun mua pelottaa just se, että tämä tulevakin on yli nelikiloinen... En kyllä edes muista, että mulle olis esikoiselta tehty edes mitään synnytystapa-arviota. Ei varmaan katsottu tarpeelliseksi, kun piti tosiaan suht pieni neiti olla tulossa. No tässä on vielä onneksi aikaa tilannetta miettiä, mutta kyllä ainakin vielä sen sektion kannalla itse olen.



Quest 11+4

Kirjoitin aikaisemmin ekasta pelkopolikäynnistäni NKL:lla, joka oli tosi positiivinen. No, sen jälkeen oli lääkärin tapaaminen, joka meni ikävämmissä merkeissä. Sain kuulla mielestäni aika syyllistäviä kommentteja, että jos on kerran päättänyt hankkia lapsia, niin pitää sitten kestää synnytyskin jne.



Jotenkin lääkärin äänensävykin kuulosti tylyltä. Hän myös puhui enemmän kuin kuunteli. Välillä tuntui, etten meinannut saada suunvuoroa ollenkaan, piti joskus keskeyttää lekurin puhe, kun halusin itse sanoa jotain.



Mutta sain lopulta sektiopäätöksen ja päivämäärän LA:ta edeltävälle viikolle. Käteen jäi silti sellainen tunne, että olen huono ihminen, kun en halua synnyttää alatietä. Sain myös mukaani esitteen, joissa kerrottiin alatien ja sektion eduista ja haitoista. Esite oli todella asenteellinen ja lähes propagandistinen alatiesynnytyksen hyväksi.



No, ajattelin vain päivittää tiedot, kun ekasta viestistäni tuli niin aurinkoinen kuva sektion saamisprosessista. Toisaalta sain sen sektion lopulta, joten loppu hyvin, kaikki hyvin...

Kävin ensimmäisen kerran pelkopolilla (OYS) noin rvkolla 15. Jolloin keskutelin (mies oli mukana) _perusteellisesti_ edellinen synnytys sekä pelon syitä. Lopuksi oli vielä rutiininomaisempi lääkäriaika jolloin varattiin seuraava (viimeinen) aika rvkolle 36. Tuolloin 36 vkolla oli vain lääkäri jolloin sovittiin sektioaika, jonka jälkeen lääkäri kertoi sektion riskit. Missään vaiheessa kukaan ei vähätellyt edellisen synnytyksen aiheuttamia pelkojani ja lääkäri myönsi että toisin olisi voitu toimia ja muutenkaan se ei ollut mikään " oppikirjatapaus" . Eli, en joutunut taistelemaan sektion saantia eikä minua yritetty missään vaiheessa käännyttää alatiesynnytykseen, -prosessi meni siis täysin asiallisesti :)

en saanut pelkosektiota! Kävin pelkopolilla useamman kerran kätilön ja lääkärinkin juttusilla. Esikoisen synnytys oli aivan kamala, kesti yli 30t, josta ponnistusvaihe 2h25min., joka päättyi kohdun repeämiseen ja pojan sydänäänien häviämiseen, sektioon siis sitten vauhdilla mentiin! Pojalla oli hengitysvaikeuksia ja minä olin todella kipeä ja pitkään. Vauvani näin ekan kerran vasta seuraavana päivänä synnytyksestä.



Todella järkyttävä kivun/kuoleman pelko jäi tuosta ja niinpä olin aivan paniikissa kun vahingossa aloin kakkosta odottaa.



Mutta tosiaan naikkarilla ei pelon takia myönnetty sektiota, kaikki mahdolliset lääkkeet, puudutukset ym. kyllä luvattiin kirjallisesti ja luvattiin että sektioon lähdetään herkemmin jos synnytys takkuaa.



Luojan kiitos viikolla 36 pääsin lantioröntgeniin omasta vaatimuksesta ja sieltä se syy löytyi eli lantiostani ei voikaan ikinä mitään syntyä! sain sektioajan, tosin viikolle 40+1?? Onneksi neiti pysyi masussa kiltisti ja pääsin sovittuun sektioon.



Nyt siis kolmas tulossa ja kahden sektion jälkeen saan automaattisesti sektion taas!



Itse olin yllättynyt etten saanut pelkosektiota sillä mielestäni pelkoni oli aiheellinen kokemani jälkeen, mutta olen kuullut muiltakin että naikkarilla ei hevin lähdetä " turhiin" sektioihin. Pienemmissä sairaaloissa kuulema useimmiten saa helpommin sektion, mene ja tiedä. Kannattaa neuvolan tädille sanoa ja pyytää lähete pelkopolille, sitä kautta se ainakin täälläpäin lähtee etenemään.



t. mariadee 8+6

käyn tällä hetkellä " taistoa" . Takana on vasta yksi käynti, jossa lääkäri sanoi sen minkä halusinkin kuulla eli: " ketään ei pakoteta alatiesynnytykseen."



Eli aion vaan tiukasti pitää pääni ja en kuuntele (toki olen kuuntelevinani) käännytyspuheita.



Suomessa pelko on pätevä syy sektiolle, pidä vaan pääsi niin hyvin se menee! :o)

Miten sinut on otettu siellä vastaan kätilöiden ja lääkärien toimesta? Pitääkö pelolle olla jokin tietty syy. Mä en ainakaan osaa perustella pelkoani järkevästi enkä löydä mitään tiettyä yhtä syytä. Se vaan kokonaisuudessaan pelottaa AIVAN kauheasti. Kerro vähän tilanteestasi ja mitä olet perustellut kätilöille/ lääkäreille!

Tsemppiä:))

Otin asian puheeksi neuvolassa ja pyysin lähetteen NKL:n pelkopolille. NKL:llä minut otti vastaan lääkäri joka kyseli ihan yleisiä juttuja, voinnista yms. ja ultrasi vauvan. Ihan ohimennen sivuttiin synnytyspelkoaihetta, lääkäri kysäisi mitkä asiat synnytyksessä pelottaa johon vastasin että aivan kaikki, sanoin myös että on niin vaikea lähteä erottelemaan.. Mutta että pelkään siis aivan kaikkea; kipua, sitä että vauvalle tapahtuu jotain, sitä että olen henkilökunnan " armoilla" ja kukaan ei ota tunteitani tosissaan eli pelkään aivan kaikkea mikä synnytykseen liittyy.. Lääkäri jotain pikkusen siinä mainitsi myös sektion riskeistä (mm. jotain ääritapauksista joissa on kohtu jouduttu poistamaan koska sektion seurauksena seuraavassa raskaudessa istukka kiinnittynyt arven kohdalle ja siitä aiheutunut ongelmia).



Seuraavaksi minut ohjattiin kätilön juttusille jonka piti antaa aika pelkopolin kätilön vastaanotolle (luulin että olisin päässyt jo sillä samalla kertaa). Aikoja ei kuitenkaan ollut vapaana joten sanoivat että lähettävät postitse tiedon kotiin kun aikoja vapautuu. Nyt on mennyt muutama viikko ja vieläkään ei ole aikaa kuulunut joten soitin eilen NKL:lle. Siellä sanottiin että meitä on tällä hetkellä 10 jonottamassa aikaa pelkokätilölle, joten täytyy soitella jonkun ajan päästä uudestaan. Sain kätilöltä myös monisteen jossa on vertailtu alatiesynnytyksen ja sektion riskejä ja etuja.



Tuolla samalla käynnillä sain ajan synnytystapa-arvioon rv:lle 36 jossa päätetään synnytystapa. Kysyin lääkäriltä että sinnekö saakka tässä pitää elää epätietoisuudessa ja paniikin vallassa kun saa pelätä että pakotetaan alatiesynnytykseen, johon lääkäri vastasi että synnytyksessä tarvitaan myös äidin yhteistyötä ja että ketään ei voida pakottaa alatiesynnytykseen.



Lääkäri kertoi myös ryhmästä joka kokoontuu säännöllisesti keskustelemaan synnytyspeloista ja kysyi olenko kiinnostunut menemään siihen mukaan. Sanoin kuitenkin että taidan tyytyä vaan siihen pelkokätilön kanssa keskusteluun.



Vähän huolestuttaa se että en ole nyt saanut sitä aikaa pelkokätilölle mutta aioin pitää puoleni, siis että siihen se " sektio anomus" ei saa kaatua ettei heillä ole vapaita aikoja. Noh, täytyypi katella miten homma etenee.. aika stressaavaa tällainen epätietoisuus vaan on..



Tsemppiä sullekin ja ois kiva kuulla sunkin kokemuksista näissä pelkoasioissa, minkälaista kohtelua sinä olet saanut osaksesi.



-salkkis-

Ihme juttu, että Mariadee ei saanut Naistenklinikalla pelkosektiota. Ehkä heidän hoitoasenteessaan on tapahtunut ratkaiseva muutos viime vuosina. Olen parhaillaan itse " hakemassa" sieltä pelkosektiota ja kokemukset ovat olleet yksinomaan positiivisia.



Prosessi käynnistyi niin, että pyysin neuvolasta lähetteen pelkopolille, jonne tuli kutsu ja ensimmäinen keskusteluaika kätilölle n rv 27:lle. Aikaisemmin olin jo kysynyt asiasta heidän päivystyksen lääkäriltään, joka sanoi, ettei kenenkään ole pakko synnyttää alakautta, jollei halua.



Menin siis pelkopolille tapaamaan kätilöä, joka oli todella sympaattinen ja ystävällinen. Hän kertoi faktoja molemmista synnytystavoista, mutta ei tehnyt sitä yhtään asenteellsiesti eikä painostaen. Hän jopa sanoi, että hyviä lapsia syntyy sektiollakin. Keskustelun tunnelma oli hämmästyttävän positiivinen, kun olin varautunut " taisteluun" .



Kätilö lähinnä kyseli multa, että mitkä asiat alatiesynnytyksessä pelottaa ja miksi haluaisin sektion jne. Oli helppo jutella, kun olin eritellyt pelkoja etukäteen valmiiksi ja pohtinut syitä ja perusteluja niille. Siinä sitten vaan puhelimme asioista aivan asiapohjalta.



Ehkä sekin vaikutti tapaamisen tunnelmaan, että olin jo valmiiksi hyvin tietoinen sektion riskeistä, enkä tosiaankaan ollut liikkeellä sillä asenteella, että se olisi joku helppo pikku leikkaus. Olin myös ainakin näennäisesti yhteistyöhalukas ja valmis keskustelemaan eri vaihtoehdoista. Varmaan, jos sinne menisi ja sanoisi heti kättelyssä, että haluaa sektion eikä edes suostu keskustelemaan asiasta, niin vastaanotto olisi tylympi.



Nyt on edessä vielä tapaaminen lääkärin kanssa, toivottavasti se menee yhtä hyvin. Meinaan kyllä pitää kiinni sektiotoiveesta, mutta samalla kysellä tarkasti myös sen kaikista mahdollisista riskeistä, toipumisesta ja synnytyksistä yleensä. Ajattelen, että kun kerran menen tapaamaan synnytysten asiantuntijoita, niin samalla voin yrittää oppia heiltä jotain, vaikka pitäisinkin kiinni omista toiveistaan.



Lykkyä tyko siis omiin keskusteluihinne, niitä ei tarvitse pelätä etukäteen. Eikä sektion saadakseen todellakaan tarvitse teeskennellä jotain hysteeristä pelkoa, asiallinen keskustelu on parasta. Pikemminkin voisi kuvitella, että jos joku vaikuttaa lähes mielenterveyspotilaalta synnytyspelon takia, niin hänelle varmaan ehdotetaan herkemmin psykologikäyntejä tms.

Olenkin kirjoittanut aikaisemmin tänne palstalle tästä samasta asiasta.

Itse olin aluksi Nklinikalla asiakkaana ja siellä ei pelkosektiota luvattu. Itse asiassa käskettiin odottaa viikolle 36, kuten joku tuossa aikaisemmin kirjoittelikin. Lääkärit eivät edes kuunnelleet syitäni. No, lopuksi tein valituksen lääkärien käytöksestä ja ihmeen pian sain vastauksenkin. Pyysin sitten siirtoa Jorviin. Siellä minulle luvattiin pelkosektio heti ensimmäisellä tapaamisella (raskausviikkoja jotain 24 menossa silloin) - lääkäri kuunteli ja antoi minun puhua. Sen jälkeen olen tavannut ns pelkolääkärin kahdesti - mutta leikkausta ei ole missään vaiheessa yritetty muuttaa alatiesynnytykseksi. Sen lisäksi käyn psykologilla kerran viikossa- uusi palvelu raskaana oleville sekä pienten vauvojen vanhemmille. Jorvissa kohtelu on ollut inhimillistä ja minua on kuunneltu. On nähty, mitä tilanteesta olisi voinut seurata, jos minut olisi jätetty asian kanssa yksin ja odottamaan sektiopäätöstä loppuvaiheeseen asti. Psykologilla käynti on ollut todella kannattanut.

Sektio siis joulukuussa tulossa, tasan 39+0 päivänä.

sanoin lääkärille että se on semmonen juttu,että en tee alakautta 4,5kiloista vauvaa, ja että te ette voi mua pakottaa.. jotain se lääkäri tupisi vasta lauseeksi,että etteihän ketään pakoteta raskaaksikaan.. sanoin että tätä on yritetty jo 5 vuotta ja olen sektion päättänyt jo mielessäni valmiiksi.. samantien lääkäri sitten kirjotti minulle sektioon paperit..

sairaala oli oyksi.



tyttö sitte synty 39+3 4,470g ja 50.5cm



olen ikionnellinen etten etes yrittänyt alakautta.. ja sektion valitsen jos joskus uus raskaus suodaan.. ei moneen vuoteen =) kuitenkaan.



t.jeo ja neiti 2vko 6pvä :)

Eli sain lähetteen pelkopolille, koska edellisen synnytyksen jäljiltä aloin näin uutta odotellessani pähkäillä kaikenlaista. Synnytys meni sinänsä hyvin, ettei esikoisella ollut missään vaiheessa mitään hätää ja omakin toipumiseni sujui yllättävän hyvin. Kuitenkin pari asiaa jäi jälkikäteen askarruttamaan: Mitä olisi tapahtunut, jos esikoinen olisi ollut vähän pienempi ja jäänyt lantioon jumiin? Tai jos kohtu ei olisi palautunut ollenkaan (nyt meni 2 litraa verta) kiireellisen sektion jälkeen?



Tiesin pääseväni synnytystapa-arvioon tällä kertaa automaattisesti rv 36, mutta matka sinne tuntui iäisyydeltä... Ainoa vaihtoehto päästä keskustelemaan edellisestä synnytyksestä aikaisemmin oli saada lähete pelkopolille. Onnekseni sen sainkin neuvolasta samantien, kun sitä kysyin. Oma haaveeni oli alunperin, että synnytys käynnistettäisiin tällä kertaa ajoissa (viimeksi annettiin mennä ensin kaksi viikkoa yli la:n.), jotta vauva olisi pienempi ja mahtuisi syntymään ongelmitta alakautta. Kätilön kanssa jutellessa oloni ennemminkin paheni kuin parani, mutta lääkärin tapaaminen oli tosi onnistunut. Ainoa yllättävä seikka oli, että vaihtoehtoja ei olekaan kuin kaksi: joko synnytyksen käynnistyminen itsekseen ajoissa tai sitten suunniteltu sektio.



Aluksi vastustin ajatusta sektiosta, koska siitä toipuminen oli muistini mukaan aika hidasta alateitse synnyttäneihin kavereihini verrattuna. Muutenkin toki ns. normaali synnytys on yleensä sekä lapsen että äidin kannalta parempi vaihtoehto. Mutta ei aina. Itse olen nyt päätymässä siihen, että sektio on turvallisin ja paras ratkaisu tällä kertaa suoraan. Toipuminen toki hirvittää edelleen, mutta ei se näytä muutenkaan aina olevan niin kovin kivutonta ja nopeaa...



Nyt sitten jännitänkin, mihin lopputulokseen synnytystapa-arviossa lopulta päädytään - joudunko sittenkin puolustelemaan suunniteltua sektiota vai saanko sen automaattisesti. Ainakaan käynnistykseen en suostu, koska tosiaan viimeksikin kohtuni supistumisessa oli ongelmia ihan riittämiin loppupuolella. Enkä haluaisi odotella paljon la:n yli, koska tämäkin pienokainen on jo nyt iso ja kohtu extra-venytyksessä. Katsellaan... Onneksi mieheni on ollut tukena, niin ei tarvitse yksin pähkäillä eikä perustella kätilölle/lääkärille näitä :)



MC Koppa rv 33+5