Onko paljon eroa 2 vai 3 lasta?

Eroahan toki on,tuleehan 3:sta enemmän huolta ja murhetta kuin kahdesta, mutta myös iloa:)



Minulla on 3 lasta, nuorimmainen on pian 1v3kk.. isommat ovat 5 ja 4vuotiaat. Meillä oli nuo kaksi isompaa jo omatoimisia kun kuopus syntyi,että arki ja elämä oli helppoa. Ja lisäksi asumme maaseudulla ja isosiskot voivat ulkoilla pihallamme keskenään ja edelleenkin ulkoilevat.Auton takapenkki on täynnä lapsia, kahden kanssa siellä olis väljempää..

- Raskaus ja synnytysaika kolmaskin kerta on liikaa

- Kolmesta kolmannet kulut vaatteet, harrastukset, ruoka

- Matkoilla ja ravintoloissa on yhä 2 lasta se " normi" ja kolmannesta joutuu maksamaan usein ylimääräistä

- Riippuu ikäerosta, mut pahimmillaan joutuu pukemaan, nukuttamaan jne kolme lasta, jos on pienet ikäerot.

- Tarvitsee tilaa enemmän

- Hankalampi järjestää hoitaja, mummokin vois vetkuttaa sillä onhan kolmesta iso hulina

- Enempi lasten riitaa ja tappelua selvitettävänä

- Aina enempi sairasteluja ja poissaoloja töistä

- Pahimmillaan kolminkertaiset päivähoitomaksut

- Auton kanssa on jo ongelmia miten mahdutaan, matkustelu on siin

hankalampaa

- Yksikään lapsi ei mene " siinä sivussa" vaan aina he ovat yksilöitä. Ainut mikä helpottaa, on ehkä tavaraa jo etukäteen ja tietämystä miten lapset toimivat tai itse vanhempana on varmempi eikä hössötä joka asiasta eli siinä mielessä voi olla helpompaa ja antoisampaa.

Meillä on kolme lasta, iät nyt 2, 4 ja 6 ja kaikki poikia. Mielestäni muutos yhdestä kahteen oli kyllä suurempi kuin muutos kahdesta kolmeen. Jotenkin jo siinä vaiheessa kuin toinen syntyi joutui sopeutumaan siihen että aina ei voi heti olla täyttämässä lapsen tarpeita ja toiveita ja siihen että aina on joku jotain vailla, vähintään sitä huomiota. Lisäksi kasvatuksessa on oppinut rennommaksi eikä stressaa pikku asioista niin kuin ekan ja vähän tokankin kanssa. Se on kyllä totta, että taloudellisesti kolmas on " rasite" , meillä vaihtoon meni esim. auto, mutta itse en kyllä ajattele lapsia juurikaan sitä kautta. Mummot meillä handlaa kolmen lapsen hoidon siinä missä kahdenkin, tosin tiedän että kaikilla ei ole näin. Meteli on kova ja kädet täynnä työtä, mutta silti sanoisin että kolme lasta on vielä ihan hallittavissa oleva porukka, niin kotona kuin muuallakin (esim. noissa ravintoloissa).

Minusta kolmen kanssa on ollut paljon raskaampaa kuin kahden, vaikka olin joskus lukenut väitteen, että kahden kanssa on rankinta ja sitten menee kolme tai neljäkin kevyemmin. Ehkä kokemukseni johtuu siitä, että sain kolme lasta kolmessa vuodessa, siis puolentoista vuoden ikäeroilla. Nuorin on nyt 1v 5kk. Ei siis apua mistään isosiskoista tai -veljistä. Itse asiassa lapsilla on isovelipuolet (11 ja 13v) jotka ovat meillä puolet ajasta, vaihtavat kotia viikottain. Heistäkin on enemmän vaivaa kuin apua ja hekin kaatuvat minun vastuulleni. Mies on arkisin töissä käytännössä koko päivän ja viikonloppuisin enimmäkseen haluaisi nukkua tai tehdä omia juttujaan (sentään hiukkasen osallistuu, mutta olen kyllä pettynyt isän kokonaispanokseen perheen ja kodin suhteen, ennen kaikkea aloitekykyyn). Minä en ole nukkunut liki viiteen vuoteen yhtään kokonaista yötä. Olen saanut olla tuona aikana " peräti" kolme yötä ilman yhtään lasta, ja silloinkin olen heräillyt pitkin yötä, tai ainakin vähintään kerran vessaan. Toisaalta osaavat lapset jo nyt leikkiä keskenään jonkin verran ja tykkäävät toisistaan kovasti, mutta hetken rauhaa minulla ei ole niin kauan kuin ovat hereillä. Ovat vieläpä hyvin vilkkaita, ehtiväisiä ja kovakorvaisia.

Jokainen lapsi tarvitsee sen oman aikansa ja huomionsa. Jokainen tarvitsee vanhempiaan, vaikka on seuraa ja apua myös sisaruksista. Myös riitelyä ja selvitettäviä tilanteita tosin tulee lisää.



Rahaa tietenkin kuluu enemmän kun lapsia on enemmän. Samoin vapaa-ajan hoito voi olla hankalampaa järjestää (no meillä ei olisi ollut niitä hoitajia kahdellekaan joten sama se). Kahden aikuisen perheessä myös monen puuhan kanssa olisi helpompaa jos olisi vain se kaksi lasta, jolloin kummallekin riittäisi se aikuisen käsipari.

kolmen pojan äitinä (pojat 4v7kk, 2v5kk ja 1v) koin kolmannen lapsemme vauva ajan helpompana kuin toisen (johtunee siitä että esikoisella ja keskimmäisellä oli seuraa jo toistaan ja imetys hetket olivat siis rauhallisempia ja mustasukkaisuutta ei näinollen ilmennyt). Keskimmäisen poikamme vauva aika oli varmaan raskainta aikaa elämässäni. Hänellä oli koliikki, muutenkin tosi itkuinen ja viihtyi vain sylissä. Nukkui tosi huonosti yöt päälle vuoden ikäiseksi ja on todella temperamenttinen ja tiukkatahtoinen poika ollut ihan aina. Hänen ollessaan 8kk aloin odottaa kolmatta poikaamme. Kolmas poikamme on taas ollut esikoisen lailla erittäin helppo vauva. Keskimmäinenkin siinä alkoi vähän jo olla helpompi, alkoi nukkumaan yöt hyvin ja itkutkin väheni. Kolmannen vauva aika oli siis ihanaa, jokseenkin kiireistä toki.



Mutta nyt sitten kun pojat on isompia... On kyllä enempi tietty välien selvittelyitä ja sitä nahinaa. Ulos lähtö, kaupoille meno sunmuu on toista luokkaa kun silloin kahden kanssa. Sellaista huomion hakemista on enemmin ja ei voi kiistää etteikö rahanmenoakin ole enemmin. Meillä kun on vielä kaksi vaippaikäistä. Ulkona tuntuu että toinen käsipari ei olisi pahitteeksi poikien perässä juostessa ja vahtiessa. Hoitoon saaminen on tosi hankalaa, sitä se on meillä ollut kyllä jo kahdenkin kanssa.



Puolensa siis kaikessa,

mutta onnellinen olen kaikista kolmesta pojastani, vaikka välillä rankkaa onkin :)

Meidän kolmikossa pojat on laidoilla ja tyttö se keskimmäinen eli iät on 4v 10 kk, 2v 6kk ja 1v 2kk. Ja arki yhtä hulinaa! Kuten K@tjullakin, ikäerot on sen verran pieniä ettei vanhimmaltakaan ole juuri voinut vaatia apua tms. On toki aina auttanut ja halunnutkin auttaa kykynsä mukaan (kuten mm. heijannut sitterissä koliikissa itkevää pikkuveljeään samalla kun äiti on laittanut ruokaa :-) mutta liikoja ei voi vieläkään odottaa tai vaatia.



Rahaa tietysti menee hurjasti paljon enemmän, auto piti vaihtaa ja kohta asuntokin. Mutta menee sitä rahaa ihan arkimenoihinkin huomattavasti enemmän, esim. vaatteisiin, sillä ei sen enempää ulkohaalarit kuin muutkaan vaatteet meinaa enaa säilyä kahden ehtiväisen ja puuhakkaan lapsen jäljiltä kolmannelle. Ja puhumattakaan sitten harrastuksista, lomista yms. jotka meille ainakin ovat tärkeä osa elämänlaatua vaikka syövätkin paljon rahaa. Katsottiin juuri ensi talvelle Thaimaan lomaa ja sellainenkin seikka tuli huomattua että monet hotellit eivät anna sijoittaa kuin kaksi lasta samaan huoneeseen vanhempien kanssa eli jos on kolme, pitäisi ottaa ns. yhdistetyt huoneet joiden hinta on moninkertainen!



Mutta emme me kyllä valita. Kaikki tämä oli tiedossa tai ainakin siihen osattiin ennakolta varautua, siihen ei ehkä kuitenkaan miten konkreettisesti välillä tuntuu lasten yksilöllisen ajan ja huomion puute. Parhaamme siinä yritetään mutta aina se ei onnistu, toivottavasti lapsille ei jää siitä hampaankoloon pahoja muistoja. Onneksi meillä lapset ovat kuitenkin erittäin vahva tiimi yhdessä.Toki paljon tapellaan ja riidellään välillä rajustikin, mutta etupäässä leikitään yhdessä, toisista huolehditaan ja sisaruksia aina puolustetaan. Ja etenkin esikoinen osaa jo höpöttää ettei vaihtaisi pikkusisaruksiaan mihinkään, ei edes pikkulego-poliisiasemaan (jota siis nyt 5-v lahjaksi kovasti toivoo mutta jonka kalleudesta olemme vähän puhuneet :-)



Joka tapauksessa, joku minulle sanoi että kolmas menee siinä toisen sivussa mutta ainakaan minun mielestäni ei todellakaan mene...

Minulla on vasta 5 viikon kokemus kolmesta lapsesta, joten en siitä sen enempää tiedä. Meidän tytöt on 4v1kk, 2v1kk ja 5vk. Isommat leikkii kovasti keskenään joten mä voin rauhassa imettää ja hoitaa vauvaa. Kahden lapsen kanssa piti pitää paljon enemmän seuraa isommalle, jolloin vauva meni aina " siinä sivussa" . Nyt huomaan voivani keskittyä enemmän vauvaan kun isommat leikkii yhdessä. Paljon olen tietysti myös isompien kanssa, kotihoidossa kun ovat. Mutta enempää en tosiaan osaa vielä kertoa, kun on näin lyhyt kokemus takana. Mutta pointtina oli siis se, että riippuu paljon ikäeroista ja lasten luonteista miten menee. Me ollaan päästy tähän asti tosi helpolla lasten kanssa (mm. nukkuvat ja käyttäytyvät hyvin ja ovat olleet terveinä) ja olenkin jo salaa haaveillut neljännestä lapsesta... :)





Ja tarhamaksuthan menee niin, että eka maksaa 200¿, toinen 180¿ ja kolmas 40¿, eli kolmen lapsen kanssa esim. lapsilisillä pystyy maksamaan tarhamaksut (itsellä kyllä aikomus saada niitä vähän säästöönkin sitten kun palaan töihin).

ja meillä on vaatekulut tosi pieniä olleet, kun kaikki ovat tyttöjä ja helmikuussa syntyneitä. Keskimmäiselle olen ostanut ehkä 3 bodya koko aikana (nyt siis reilu 2v) ja kolmannelle tuskin tarvii sitäkään. Vaatteiden lisäksi myös kaikki turvaistuimet sun muut menevät aina niin, että vain isoimmalle ostetaan.

Nyt meillä on neljäskin eikä tässä nyt mitää ihan kamalan suurta muutosta ole elämässä tapahtunut. Meillä kalleimmaksi tule esikoinen joka on porukan ainut tyttö ja jolle joutuu ostamaan kaiken eikä pysty kierrättämään. Pojat taas käyttävät itkälti samat vatteet eli uutta nuoremmille ostetaan vain piristykseksi ja lelut jakavat eli niitä tarvitaan vain yhdet. Auto tietysti on tupaten täynnä mutta me ei niin paljon autoilla etä haittaisi. Matkustelu tulee kalliimmaksi mutta silloin kun lähdetään niin ei se yksi enemmän niin suuri kulu ole että sitä ei selviäisiä. Aikaa lapsille jää kun vaan osaa sitä jakaa. Ja mikä on parasta ei haittaa vaikka lähellä ei ole leikkikavereita sllä neljä lasta saa jo aika mukavat leikit aikaiseksi keskenään. Meille iis monta lasta on sopinut ihan yhtä hyvin kuin että olisi ollut vain kaksi mutta toiselle perheelle taas ei. On niin ihmisistä kiinni.