Jaksaisitteko kertoa minulle

Kolmas lapsi tulossa, kaikki suunniteltuja ja toivottuja.



Ensimmäisen sain 22-vuotiaana, toisen 24-vuotiaana. Ensimmäisen ja toisen lapsen välissä mies pääsi töihin ja on jatkanut opiskeluja siinä sivussa. Valmistunemme molemmat tänä keväänä juuri ennen kolmannen syntymää. Itse olen ollut opintotuella/ minimiäitiyspäivärahalla ja satunnaisilla työtuloilla.



Ihan kivasti on pärjätty, mutta nyt huomaa, että alkaa pinna loppua rahatilanteen kanssa;D Mukava olisi, kun ei tarvitsisi niin paljon laskea ja tuntea huonoa omaatuntoa joka asiasta. Mutta sata kertaa mielummin otan nämä lapset kuin kasan rahaa!



Omistusasunto hankittiin toisen lapsen syntymän aikoihin.

Olen tässä miettinyt monenlaista. Luultavasti muutan itse lähiaikoina sinne missä nuo nuoret äidit, läheiset ihmiset minulle asuvat. Jos minusta sitten olisi jotain apua heille. Omat vauvahaaveet olen siis jättänyt jo ihan suosiolla ja keskityn tästä lähtien toisten auttamiseen vauvajutuissa.

Eli itse olen paria viikkoa vajaa 28v. Mies 30v. Ollaan oltu yksissä 2 ½ vuotta. Siinä ajassa on mukaan liittynyt koira reilut 1v. Odotellaan ensimmäistä. On tarkoin harkittu ja pienoinen yllätys ottaen huomioon mun terveydellisen taustan. Asustellaan omassa kerrostalokolmiossa ja miehellä on ok-talo, jossa vielä asustaa hänen iäkäs isoäiti. Sinne sitten joskus muutetaan. Mulla on yksi korkeakoulututkinto taskussa ja oman alan töissä olen ja suoritan samalla yo:lla toista tutkintoa, joka kuitenkin on enemmän harrastus. Mies on rakennusalalla ja vakkariduunissa. Molempien suku läheisiä ja ihan mukavasti pärjäillään. Parin viikon päästä naimisiin:)

AE 24+6

hei.



olen 24v. mieheni on 25v. itselläni on opiskelu hieman kesken. yksi työharjottelu puuttuu. enkä nyt pahoinvoinneiltani sitä ole pystynyt tekemään. mieheni on työtön.

raskaus tuli yllätyksenä, mutta ihanana ja iloisena sellaisena. tiedän että tilanteemme ei näytä siltä että olisimme valmiita saamaan lasta, mutta me olemme päättäneet selvitä :)

missään vaiheessa emme edes ajatelleet että emme pitäisi tätä lasta.

minun elämä on varmaan siinä samassa jamassa, kuin kaihoisan ystävät..

olen 20-vuotias, naimisissa samanikäisen miehen kanssa ja odotame ensimmäistä lasta syntyväksi tuossa aprillipäivän tieonoilla. Ammattia ei kummallakaan ole, ylioppilaita molemmat, ja nyt opiskellaan (itse yliopistossa ja mies amk:ssa)...

rahaa on sillain niinku opiskelijoilla yleensä ja pikkusen lisää miehen iltatöistä...mutta silti ei ole itellä ainakaan huolta huomisesta, vaan innolla odotan tulevaa!ei suomessa nälkään pääse kuolemaan jos osaa olla aktiivinen:)!

ehkei lapsellekaan ole varaa ostaa kaikkea uutena ja sitä kalleinta mallia, mutta yleensä nämä vaatimukset onkin vanhempien, eikä lapsen..tuskin pienokaista haittaa olla äitiyspakkauksen potkupöksyissä vaikka siinä olisikin vähän rumemmanpuoleinen kuvio (itse ainakin elelen tähän luottaen :D)!!

kunhan ruokaa, lämpöä ja rakkautta riittää:)

Olen 27-vuotias ja odotan esikoistani. Asun avoliitossa ja olen ammatiltani ravintolan vuoropäällikkö. Raskaus oli suunniteltu.

Täytän maaliskuussa 23, mies vuotta vanhempi. naimisiin mentiin 2005. ollaan oltu yhdessä kohta 8 vuotta. lapsettomuutta takana vähän yli kaksi vuotta, kaksi tuloksetonta inseminaatiota, joiden jälkeen " taukokierrosta" (miehellä clomifen-lääkitys) yllätysplussa marraskuussa:) mulla oli tuolloin vakipaikka tiedossa, olin vielä koeajalla, mutta kun pahoinvointi alkoi ja sitä myötä sairasloma, sain lähtöpassit. mies lukee ammattia, valmistuu pari viikkoa ennen laskettua aikaa (heinäkuussa).minulla on ammatti, mutta tällä hetkellä olen työtön. vuokralla asutaan ja rahat aina loppu:) miehellä onneksi melko varma työpaikka heti kun valmistuu, ja hyvät mahdollisuudet perustaa oma firma - ei tarvi paljon mitään hankintoja ja kysyntää on.

samalla kun ammattikoulun ja mies pelkän lukion. miehellä armeija on myös käytynä:)

minä olen syntynyt vuonna -78, mieheni -65.



yhdessä ollaan oltu reilut 5v, joista naimisissa 4v.



mulla on opinnot nyt keskeytettynä, kolmeen ammattiin olen jo aiemmin valmistunut, olen ollut työelämässä, ja nyt siis 4. ammatillinen koulutus äitiysloman takia kesken.



mieheni on töissä.



meillä on oma (eli pankin lainaa) 95 neliöinen rt asunto, 4h+k.



yksi auto, yksi koira, kaksi kissaa.



esikoinen syntyi 3 keskenmenon jälkeen kevyillä lapsettomuushoidoilla alkuunsaatettuna 08/04



tämä toinen syntynee 02/07, eli pian. alkunsa tämä sai rankoilla lapsettomuushoidoilla, ja tätä rakautta ennen oli kanssa yksi keskenmeno.



äitysloman jälkeen jatkunee taas opinnot, ja sitten töihin, ja sitten ehkä joskus vielä jatkuu ne lapsettomuushoidotkin, mutta molempien täytyy olla sitten kyllä töissä, kun ne on niin kalliita...

Esikoinen syntyi kun olimme miehen kanssa 24v, molemmat vastavalmistuneita ammattikorkeakoulusta ja mies sai juuri ekan määräaikaisen työpaikkansa. Mun työsuhde päättyi raskauteen eikä ollut tietoakaan töistä äitiysloman jälkeen. Menimme naimisiin esikoisen ollessa 4 kk. Muutoinkin oli häät jo varattu sille kesälle, mutta siirrettiin vauvan syntymän takia syksyyn.



Esikoisen ollessa 1v mies sai vakiviran ja minäkin pitkän määräaikaisuuden koulutusta vastaavassa työssä.



Kakkonen syntyi siis avioliittoon kun olimme 26v ja miehellä oli tuolloin siis virka. Itse sain heti äitiysloman jälkeen vakituisen työn. Lisäksi mieheni alkoi opiskella työn ohessa yliopistolla tutkintoa.



Olin tuossa mukavassa työpaikassa 3v kunnes aloin odottaa tätä kolmatta. Nyt olen siis 30 v kuten miehenikin. Molemmilla vakituinen työ ja kiva omistusasunto järven rannassa paritalossa 4h+k+2. Tämä on viimeinen lapsemme. Joten vaikka aluksi maaseudun mummot kauhisteli (ei vakitöitä, avopari, 24-vuotiaita, olimme olleet avoliitossakin vasta puoli vuotta ennen esikoisen odotuksen alkua), hyvin on mennyt ja olemme edelleen onnellisia yhdessä. Vauvat on jaksanut hyvin hoitaa kun on itsekin nuori ja raha-asiat on saatu kuntoon pikkuhiljaa. Aluksi oli tiukkaa kun oltiin vasta aloitettu työelämässä mutta elettiin sen mukaisesti. Vasta nyt kun esikoinen on jo 5v ollaan päästy omaan asuntoon, voitu uusia huonekalut, ostaa parempia ruokia ja vaatteita jne. Yhtä onnellisia oltiin tosin silloin kun oli taloudellisesti tiukkaa ja 5 v nuorempia. Meillä avaintekijänä on se, että olemme miehen kanssa oikeita toisillemme ihmisinä.

olin 22v kun esikoisemme syntyi. opinnot olivat vielä kesken . esikolista odottaessani kävin päivät koulua ja illat tein töitä olipahan rankkaa. kerkisin hieman jatkaa opintojani kun meidän pikkukakkonen ilmoiteli tulostaan .kakkosn syntyessä olin 25v. nyt odotellaan jo pikkukolmosta ikää ulla 27v miehellä nyt 30v. olen ollut pääasiassa kotiäitinä lastensyntymän jälkeen. välillä tehnt lisäksi töitä mm. syksyn olin kahvila lounasravintolassa 3 kertaa viikossa täydet työpäivät ja äiti hoiteli pikkukakkosta. mies töissä. kyllä rahasta on tiukaa aina. asutaan vuokralla ja kolmosen myötä isompi asunto saatava joten kulut taas kasvaa .nyt pitäs yrittää kevät vielä sinnetitellä illat opiskellen. olen harkiinut aikalisän oyoa ja josko vaik tän seuraavan äitiysloman jälkeenkatsastan ihan uusia tuulia ja alan vaihto kokonaan.

nyt olis hyvä keskittyä vaan lapsiin ja kasvavaan masuun.

Olen 22-vuotias, mieheni 25-vuotias. Ollaan seurusteltu 6,5 vuotta ja niistä 2 vuotta asuttu yhteisessä omakotitalossa. Mies on tämän seurustelumme ajan ollut armeijaa lukuunottamatta koko ajan työelämässä ja tälläkin hetkellä vakituisessa työsuhteessa ja ihan keskiverto kuukausipalkalla. Minä valmistuin ensimmäiseen ammattiini vuonna 2003, olin vuoden töissä ja lähdin kouluun uudestaan ja valmistuin nyt tammikuussa 2007 toiseen ammattiini. Koko tämä aika ollaan pärjätty miehen tuloilla ja minun opintotuilla ym. Kelalta saamillani tuilla mitä nyt olen missäkin elämäni vaiheessa saanut. Kuukausituloni ovat kuitenkin opiskelujeni aikana olleet koko ajan 300¿:n molemmin puolin, eli ei ole ollut hurraamista. Tästä omasta talosta maksettiin aluksi pelkkiä korkoja (samahan se maksaako korkoja vai vuokraa) ja nyt tamikuussa 2007 alettiin lyhentämään itse lainaa. Minä sain työpaikan joulukuussa 2006 ja ehdin toivottavasti olla mahdollisimman pitkään töissä ennen esikoisen syntymää, jonka laskettu aika on 22.7.2007. Vauvan yritys aloitettiin heti kun oltiin laskelmoitu, että ehtisin valmistua ennen sen syntymää, eli puoli vuotta ehdittiin yrittää ennen kuin tärppi kävi. Taloudellisia asioita ei silloin mietitty turhan tarkasti, mutta nyt kuitenkin ihan hyvä että ehdin olla töissä ennen vauvan syntymää niin saan sitten suuremman äitiyspäivärahan kuin mitä olisin saanut heti opiskelujen päätyttyä. Meillä kummallakin on omat jo maksetut autot (pakko olla kaksi autoa kun asutaan maalla eikä julkista liikennettä ole). Perheeseen kuuluu myös iso koira ja kaksi kissaa. Välillä on ollut taloudellisesti tiukkaa, mutta aina ollaan pärjätty, on vaan pitänyt miettiä mistä jätetään pois. Ei se raha ja omaisuus tuo onnea, pärjää sitä halutessan vähemmälläkin. Enkä koe että meiltä mitään elintärkeää puuttuisikaan, kodissa on tarvittavat huonekalut, kodinkoneet, viihde-elektroniikka ym. Kun alettiin miettimään perheenlisäystä, katsoimme lapsen rahaa tärkeämmäksi, emmekä jääneet odottamaan että taloudellinen tilanne olisi parempi ennen lapsen tuloa. Lapset täytyy mielestäni tehdä silloin kun siltä tuntuu, eikä katsoa kukkaroon. Enkä usko että meidän tarvitsee kituuttaa lapsen synnyttyäkään, saan todennäköisesti lähes täydet äitiyspäivärahat ja talolainan kun saamme kuukausittain hoidettua ja ruokaa pöytään niin sehän riittää. Toinen auto laitetaan sitten seisontaan kun minä jään vauvan kanssa kotiin, joten ylimääräisiä vakuutusmaksujakaan ei siitä tule. Ihminen pärjää jos vaan on halua ja yhtään kykyä ajatella taloudellisesti. Lapsen tultua sitä voi joutua luopumaan joistakin omista tarpeistaan, koska lapsi menee kaiken edelle. Asioilla on yleensä taipumus järjestyä. Vielä tiedoksi että me emme ole koskaan tarvinneet pyytää rahallista tukea esim. vanhemmiltamme ja suht pienillä tuloilla ollaan kaksistaan pärjätty (n. 1800¿/kk kaksi ihmistä) ja kun ajattelee miten hyvin asiamme ovat ja mitä kaikkea olemme ehtineet nuoresta iästämme huolimatta hankkimaan, niin en voi kuin kiittää tästä kaikesta tuota yläkerran Herraa. Eikä olla kuin vähän päälle nelikymppisiä kun ollaan jo nykyisistä veloista vapaita! En voi muuta sanoa kuin että olen todella onnellinen, etenkin tästä tulevasta perheenlisäyksestä ja kaikesta minä minulla on, enkä haikaile liikaa sen perään mitä minulla ei ole. Esim. naimisiin ei olla vielä päästy, kun haluan isot häät eikä ole ollut rahaa järjestää häitä. Mutta luotan siihen että sekin päivä vielä joskus koittaa. Eihän tässä valmiissa maailmassa mikään kiire mihinkään ole.



T:Titi-uu rv15+6

Olemme molemmat 27-vuotiaita ja yhdessä jo kymmenen ihanaa vuotta. Molemmat käyty koulut, mies saattaa vielä jatko-opiskella joskus tulevaisuudessa.



Mulla korkeakoulutus ja vakityö kolmatta vuotta alaa-vastaavassa työpaikassa.



Kaupunki on vauhtunut miehen työn kautta kolmesti ja esikkotyttö syntyi tosia pian, kun alettiin koittaa 3 vuotta sitten. Itse olin juuri valmistunut koulusta. Kotona vuoden ja sitten töihin nykyiseen paikkaan.



Nyt äippälomalle toisesta huhtikuussa ja ajatuksena nautiskella kotiäitiydestä vähän pidempään.



Miehen tulot hyvät, omatkin kohtalaiset ja vaihdetaan parhaillaan kolmiorivaria uuteen omakotitaloon.



Mutta täytyy tähän kommentoida, että on se vanhemmuus lohduttavan samanlaista, oli elämäntilanne mikä tahansa... Vertaistuki tärkeintä ja auttaa jaksamaan arjen pyörityksen keskellä=)

Olin 18 vuotta kun menimme naimisiin, mies tuolloin lukion ja armeijan käynyt. Valmistuin lukiosta juuri ennen ensimäisen vauvan syntymää ja mies oli pätkätöissä, kun ei vakituista saanut ammatinpuutteen vuoksi. Nyt sängyssä tuhisee 1.5v ja kohta 5kk ikäiset lapset ja kolmatta pukkaa syntyväksi ensi loppusyksystä. Mies opiskelee ...2 vuotta jäljellä että valmistuuu. Itse aijon olla kotona niin kauan kun voin lasten kanssa. En jaksa murehtia vielä reilu 3 vuoden pääähän että mitä sitten teen!

Kuten varmasti tiedetään, opiskelialla tulot ovat niukat mutta kyllä sitä pärjää kun laittaa menotkin niukoiksi.

Kaikkea ei saa uutena ostettua, mutta pitää ajatella että tämä on tässä ja nyt ja sitten jos käy hyvin niin joskus vuosien päästä kun mies on töissä saattaa sitä maallistamammonaakin olla enempi.



Monesti on rankkaa kun on kaksi niin lähekkäin syntynyttä lasta ja kolmaskin tulollaan, ja kun tekisi mieli jotain ostellakin, muttakun ei ole rahaa. Silloin pitää pyytää joku hoitamaan lapsia ja lähteä miehen kans aivan kaksistaan vaikka kävelylle ja nauttia raikkaasta ulkoilmasta niin johan on taas onnellinen mieli kun palaa kotiin Näyttää kaikkki kotona taas paljon rakkaammalta, ja etenkin lapset tuntuu taas todella rakkaalta, vaikka rakkaitahan ne on aina! =) Rahakaan ei siinävaiheessa tunnu enään niin tärkeältä vaan osaa nauttia hyvästä seurasta ja yksinkertaisista onnea tuovista asioista!

Meillä on näin ja en mistään hinnasta antaisi tätä pois! Lapset on lahjoja ja pitää olla tyytyväinen että menee näinkin hienosti. Monessa maaassa kun asiat ovat paljon huonnomminkin.



Nuorena se kannattaa yrittää, se palkitaan sitten vanhempana, oli asia sitten mikä hyvänsä!



Meillä näin... / onnellinen Catry

28v, pikkukakkonen tulossa suunnitellusti, vakihoitajan paikasta jään ä-lomalle, oma talo tuloillaan ja rahat loppu:-)))))) kuten lähes aina lapsiperheessä.....kotona häärii tietty esikko ja toi rakas avokki mies sekä vanhapoika kissamme

Kaihoisa:

Minkä ikäisiä odottajia täällä on? Etenkin 20-30v haluaisin tietää, millainen elämäntilanne, onko koulut käyty, oliko suunniteltu raskaus ja ihan mitä vaan? En käytä tietoja mihinkään tutkimuksiin tms. Ihan henkilökohtaisten asioiden takia vaan tämä asia on ajankohtainen. Etsin tavallaan rohkaisua ja mielenrauhaa omien lähipiirissä olevien nuorten äitien takia. Vanha täti on siis huolissaan, siitä huomaa että alkaa tulla vanhaksi.

Elämäntilanne on se että naimisissa ollaan, kaksoset ovat 2v8kk ja kolmonen tulossa keväällä. Kouluja on takana,muttei riittävästi, ammatin vaihto edessä siis, ja ihan tätä perusduunari linjaa olen:) Ensimmäinen raskaus ei ollut mitenkään suunniteltu, yksi huolimaton ehkäisy kerta ja 9 kk kulutta kaksi vauvaa maailmassa. Kolmas on kyllä ihan tehty ja kovasti haluttu. Miehellä on hyvä duuni ja hyvin pärjätään, kaksosten syntymä vain lähensi ja paransi suhdettamme joka ei ehkä odotusaikana ollut maailman paras. Lasten tulo vaikeuksineen ja onnineen ovat siis vain lähentäneet ja voin sanoa olevani oikeasti onnellinen kaikesta. Hyvin tullaan toimeen rahallisesti ja muutenkin siis...Olihan sekavaa,mutta ehkä joku sai jotain tolkkua:)

martina 26+3

Ei ollut ammattia ei omaa asuntoa ei rahaa ei mitään. Eikä paljon hirvittänyt tuleva. Nyt hermoilen samanikäisten ja vähän vanhempien lähisukulaisten pärjäämisestä. Alan siis olla kertakaikkiaan mummu! Ja minun onkin aikaa pikkuhiljaa poistua takavasemmalle, mutta yhtäkaikki huolehdin noista nuorista odottajista.

on 25 vuotias yhden tyttö lapsen äiti ja toinen vauva masussa tulossa. Laskettu aika vasta syyskuussa,joten raskaus alussa=)

Molemmat on suunniteltu ja esikoinen lääkityksen avulla saatu uuden elämän alkuun. Vakkari paikka odottaa. Olen hoitoalalla. Tytär parin vikon päästä 2v. Koulut siis käyty ja nyt lasten saamisen vaihe=) Töitä ehditään vielä lastenkin jälkeen ahertaan=) Voimia ja jaksamisia sinne suuntaan myös.

kuten nimimerkki kertoo, olen nyt 21 vuotias,ja esikoinen 1v7kk.

olimme seurustelleet mieheni (nyt 27v) kanssa ruhtinaalliset 2kk kun esikoinen ilmoitti tulostaan. Lapsi ei ollut toivotty/yritetty muttei silti ihan vahinkokaan ;) miehellä jo silloin oma talo joten sinne muutin ja täällä nyt asuillan.

itselläni ei ole koulutusta, mutta miehellä vakityöpaikka ja suht. hyvät tulot.

pikkukakkosta odotellaan tulevaksi toukokuulla ja tarkoituksena olisi olla kotona vielä se 3v. Sen jälkeen minulla edessä ammatin valintaa ja koulun penkki :) ihan hyvin taloudellisesti pärjätään miehen tuloilla ja minun valtavalla hoitorahalla (230 e puhtaana käteen) ;)

Meillä on kaksoset 2v4kk ja kolmas tuloillaan. Olen 30v ja mies 28v, naimisissa ollaan. Olen ollut kotiäitinä lasten syntymästä lähtien ja ura jatkuu uuden lapsen myötä. Olen valmistunut ammattiin mutta en ole ollut mitenkään unelmieni työssä tai edes oikein koulutustani vastaavassa. Tarkoitus olisi löytää uusi työpaikka sitten kun palaan töihin. Rahat on aikalailla loppu koko ajan ja se aika ajoin kiristää hermoja mutta silti olen tyytyväinen siihen että on mahdollisuus olla kotona kun lapset on vielä pieniä.