Nimimerkille Monttu!
Hei!
Huomasin edellisestä viestiketjusta, että sun synnytys käynnistettiin hepatoosin takia. Kerro siitä! Mä olen nyt rv. 37 + 1 ja mulla on todettu lievä hepatoosi, sitä seurataan nyt äitiyspolilla. Sappihappoarvo on nyt lääkkeellä laskenut 8:aan, raja-arvohan on 6. Varsinaiset maksa-arvot ovat kohdallaan. Lääkitystä ja seurantaa jatketaan, mutta vauva voi hyvin ja mulla ei ole oireita. En haluaisi käynnistystä! Minkälainen sun hepatoosi oli? Kuinka korkealle arvosi kohosivat, olitko osastolla ennen käynnistystä ja minkälaisia oireita sulla oli? Kiitos jos viitsit vastata.
Minusta käynnistykselle ei ole toistaiseksi mitään perusteita, kun sydänkäyrien, liikkeiden ja ultraäänen perusteella kaikki on hyvin. Silti lääkäri senkin mahdollisuutta vilautti. Haluan kieltäytyä!
Kommentit (2)
Terve!
Miulla hepatoosi alkoi oireilemaan suunnilleen rv 30 tienoilla. Taisi olla rv 32, kun soitin neuvolaan kyselläkseni, mistähän kova kutina johtuu. Th määräsi siltä istumalta verikokeisiin ja niistä ilmeni kohonneet asat- ja alat-arvot, taisivat olla siinä 200 tienoilla. Sappihappoja ei niissä kokeissa vielä otettu. Noiden maksa-arvojen takia miut passitettiin äitiyspolille ja siitä sitten osastolle tarkkailuun. Siellä otettiin lisää verikokeita, myös sappihappo mitattiin ja se oli 19. Osastolla olin kolme päivää, jonka aikana vauvaa tarkkailtiin sydänkäyrän avulla 4-5 kertaa päivässä. Lääkitykseksi sain Guaremia eli guarkumikuitua, jota piti ottaa aina ruokailun yhteydessä sekä Ataraxia tarpeen vaatiessa kutinaan. Kun pääsin kotiin, piti sitten käydä polilla ja verikokeissa viikottain. Pari viikkoa meni ihan hyvin, sitten sappihapot läksivät nousuun ja jouduin taas osastolle tarkkailuun. Tämä jakso kesti myös kolme päivää, jonka jälkeen taas " kotitarkkailuun" .
Käynnistyksestä oli sen verran puhetta, että yleensä rv 38 on takarajana. Vauva voi koko ajan hyvin; liikkui ja kasvoi normaalisti ja sydänäänet moitteettomat. Rv 37:n polikäynnillä päätettiin käynnistyspäiväksi 38+5, vaikka tässä vaiheessa sekä maksa- että sappihappoarvot olivat laskeneet normaalille tasolle. Tuon viimeisen viikon ajan kävin joka toinen päivä sydänkäyrällä. Aamulla rv 38+5 menin sitten osastolle ja käynnistysyritykset aloitettiin cytotecin avulla. Miulla oli paikat vielä niin " epäkypsät" , kohdun kaulaakin 3 cm ja niukasti yhdelle sormelle auki. Että aika nollatilanteesta lähettiin käynnistämään ja kun vielä ensimmäinen synnytys kyseessä, niin elimistökin oli varmaan ihan sokissa, eikä tahtonut käynnistyä ollenkaan.
Miulla oli tosiaan oireena kova kutina. Kutisi ihan joka puolelta, mahasta, käsivarsista, kämmenistä, jalkapohjista. Ihan kauheeta, kun ei raapimalla saanut kutinaa laantumaan. Mutta kun tyttö oli syntynyt, niin kutina loppui kuin seinään.
Tällaiset kokemukset miulla. Kaikista vaikeinta tuossa tilanteessa oli huoli vauvasta ja se, ettei tiennyt mitään hepatoosista, eikä kovin paljon kunnollista tietoa löytynyt. Netistä sain kaivettua jonkin verran asiallista tekstiä, mutta ei sieltäkään kovin paljon löytynyt. En tiedä, vastasiko tämä tarina yhtään siun kysymyksiin... Kysele lisää, jos tuntuu, ettei tässä ollut sellaista tietoa, jota kaipailit. :)
Tsemppiä siulle ja muista, että jos lähdetään käynnistämään, niin päällimmäinen syy siihen on varmistaa vauvan hyvinvointi; hepatoosissa tilanne saattaa muuttua hyvinkin nopeasti. Miekin olisin mieluummin halunnut luonnollisesti etenevän synnytyksen, mutta nyt kävi tälleensä.
Terkuin,
Monttu
Myös minä huomasin, ettei raskaushepatoosista ole niin laajalti tietoa kuin joistakin muista raskauden aikaisista ongelmista.
Kerroit, että vauvasi voi koko ajan hyvin eikä sydänäänissä ja liikkumisessa ollut mitään vikaa. Ja veriarvosikin laskivat vielä ennen synnytystä, silti käynnistettiin. Ymmärtäisin, että käynnistykselle olisi perusteet jos vauvan liikkuminen menisi heikoksi ja hapensaanti olisi todennäköisesti vaarassa. Mä en haluaisi käynnistystä siksi, että pelkään sen aiheuttavan paljon suurempia tuskia ja pitkittynyttä synnytystä, kuin luonnostaan käynnistyneessä synnytyksessä, varsinkin jos " paikat" ovat tosiaan epäkypsät. Ja aika usein sitten tuskallisten ja kauan jatkuneiden, mutta tuloksettomien supistelujen jälkeen siirrytäänkin sektioon. Tällainen kokemus aikaansaisi minulle luultavasti melkoisen trauman ja pahan muiston synnytyksestä.
Mulla on kutissut jonkin verran lanteilta ja muualta vartalosta, mutta ei kämmenissä ja jalkapohjissa. Toivon, etteivät lääkärit ala painostamaan mua käynnistykseen, vaan tämä menisi loppuun asti yhtä hyvin kuin tähän astikin on mennyt!