Tammisaaresta kaivataan kokemuksia

Minäkin synnytin siellä kuopukseni toukokuussa ja ihan mukavat muistot jäi.

Edellisen kerran olin naistenklinikalla ja itse synnytyksissä ei juurikaan ollut mitään eroa näitten kahden sairaalan välillä. Tammisaaressa oli nyt myös aika ruuhkaista, kaikki huoneet oli täynnä joten itseasiassa minulla oli aikoinaan nkl:n osastolla rauhallisempaa kuin nyt T:saaressa. Mutta henkilökunta oli silti oikein miellyttävää vaikka heillä olikin aikamoinen kiire.



Mutta kyllä minä seuraavankin kerran Tammisaareen menen(on meidän lähin sairaalakin) - jos se vaan on vielä silloin toiminnassa. Ja toivottavasti rauhallisemmissa merkeissä kuin täpötäysissä huoneissa :-)

Kokemukseni on marraskuulta -03 ja nyt menemme sinne kuukauden kuluttua tms ;-) uudelleen (nyt rv 36+4). Esikoinen oli perätilan vuoksi sektio, joten kaikki luomujutut jäivät minulta kokeilematta :-( Ehkä nyt tällä seuraavalla kertaa pääsee vesiallastakin testaamaan ;-) Parasta oli juuri se, että henkilökunnalla tuntui olevan aikaa, osaston rauhallinen tunnelma (kiireestä huolimatta) sekä mainio imetysohjaus! Myös koliikkihieronta neuvottiin kädestä pitäen. Tuli sellainen olo, että kysyä saattoi aina, kun joku askarrutti mieltä, mutta hoitajat eivät kuitenkaan liiaksi tuppautuneet lähelle. Lököteltiin ihan mielellään vauvan kanssa siellä 6 vrk eli ei todellakaan ajettu kotiin ;-)

Eli halusin sanoa, että kiitos kaikille vastanneille, minulla olisi vielä pari lisäkysymystä...





Minkä kokoisia ovat potilashuoneet 1,2,3,4,5,6,7,.... synnytyksen jälkeen siis?



Kun sairaalaan tulee, onko siellä joku samanlainen karmea odotustila, jonne joutuu odottamaan tuhannen muun ihmisen kanssa kuin NKL:lla, siellä sitten pitää kärvistellä supistustensa kanssa väkijoukon keskellä odotustuolissa istuen?? Vai pääseekö johonkin ns. lepohuoneeseen ukon kanssa kahdestaan??



Miten suhtaudutaan siihen, jos vauva on vauvalassa ja äiti lepää " yksin" ? Nuivasti/kivasti/siltä väliltä vai miten? Eli onko hyväksyttävää sanoa, että en jaksa heti hoitaa itse, haluan huilata?



Onko joku käynyt siellä pelkokeskustelussa? Miten hyvin nämä asiat sitten oikeasti toteutuivat, joista sovittiin, joista keskusteltiin? Eli pitikö kaikki asiat uudelleen saada sanotuksi synnytyssalissa, vai oliko sisälukutaito kunniassa ja briiffaus toimivaa?

Minkä kokoisia ovat potilashuoneet 1,2,3,4,5,6,7,.... synnytyksen jälkeen siis?



POTILASHUONEET OVAT YHDEN JA KAHDEN HENGEN HUONEITA SEKÄ PERHEHUONEITA. ITSE OLIN KAHDEN HENGEN HUONEESSA. OLI TOSI MUKAVAA.



Kun sairaalaan tulee, onko siellä joku samanlainen karmea odotustila, jonne joutuu odottamaan tuhannen muun ihmisen kanssa kuin NKL:lla, siellä sitten pitää kärvistellä supistustensa kanssa väkijoukon keskellä odotustuolissa istuen?? Vai pääseekö johonkin ns. lepohuoneeseen ukon kanssa kahdestaan??



ITSELLENI TEHTIIN SEKTIO JA ME PÄÄSIMME HETI AAMULLA SAIRAALAAN SAAVUTTUAMME YHTEEN SYNNYTYSHUONEISTA VALMISTELUA VARTEN. ELI NÄIN VARMASTI PÄÄSET SINÄKIN. EI SIELLÄ JOUDU KÄRVISTELEMÄÄN MISSÄÄN VÄKIJOUKON KESKELLÄ. SYNNYTTÄJÄT TULEVAT ULKO-OVESTA SUORAAN KÄYTÄVÄÄN, JOSSA SYNNYTYSHUONEET (JOLLAISEEN SINUT JA ISÄ VARMASTI SUORAAN OHJATAAN). MEITÄ OLI HETI ENNEN AAMUSEITSEMÄÄ IHANA KATJA-KÄTILÖ VASTASSA. KÄTTELI JNE.



Miten suhtaudutaan siihen, jos vauva on vauvalassa ja äiti lepää " yksin" ? Nuivasti/kivasti/siltä väliltä vai miten? Eli onko hyväksyttävää sanoa, että en jaksa heti hoitaa itse, haluan huilata?



NO EI TOSIAANKAAN NUIVASTI. OIKEASTAAN PÄINVASTOIN. AINAKIN MINULTA KOVASTI KYSYIVÄT VOINTIA JA JAKSAMISTA JA ETTÄ TUO SITTEN VAAN VAUVA VAUVALAAN, KUN SILTÄ TUNTUU. MEIDÄN POIKA OLIKIN USEIN SIELLÄ JA HOITAJAT TOIVAT PIKKUHUUTAJAN SITTEN YÖLLÄ SYÖMÄÄN MINUN LUO:). JA MINÄ VEIN HÄNET RUOKAILUN JÄLKEEN TAKAISIN. IHANAA OLI KOHTELU SIELLÄ. MEHUA, VETTÄ, TEETÄ, LÄÄKETTÄ TUOTIIN REIPPAASTI.



Onko joku käynyt siellä pelkokeskustelussa? Miten hyvin nämä asiat sitten oikeasti toteutuivat, joista sovittiin, joista keskusteltiin? Eli pitikö kaikki asiat uudelleen saada sanotuksi synnytyssalissa, vai oliko sisälukutaito kunniassa ja briiffaus toimivaa?



SISÄLUKUTAITO JA BRIIFFAUS TOIMII TÄSSÄ TALOSSA/OSASTOLLA LOISTAVASTI. EI TARVITSE PELÄTÄ, ETTÄ JOKU EI JOTAIN SANOMAASI MUISTA TMS. JA KANNATTAA TIETYSTI ITSE OLLA TIUKKANA, JÄMÄKKÄNÄ JA PAINOTTAA ITSELLE TÄRKEITÄ ASIOITA. HOITAJAT OVAT ERITTÄIN TUNNOLLISIA JA RAPORTEILLA KÄYDÄÄN LÄPI TARKKAAN JOKAINEN POTILAS. ITSELLÄNI ¿HOITOKETJU¿ OLI AIVAN SAUMATON. EDELLISEN HOITAJAN KANSSA TEHDYT/SOVITUT/PUHUTUT JATKUIVAT SUJUVASTI SEURAAVAN HOITAJAN KANSSA. SIELLÄ EI OLE HUONOA TAI ÄRSYTTÄVÄÄ HOITAJAA. KAIKKI OVAT HYVIÄ JA SITTEN ON NIITÄ ERITTÄIN HYVIÄ (HAUSKOJA). LENA NILSSON (?) ON HAUSKA HOITAJA. PUHUU HIEMAN HOONO SOOMI.



HUH, TULEE JÄNNÄ FIILIS ITSELLEKIN, KUN TÄTÄ KIRJOITTELEN JA MUISTELEN KOLMEN KUUKAUDEN TAKAISTA:)

Nämä vastaukset ovat nyt poistaneet pahimpia pelkojani.



Viimeksi minusta vaikeimmat asiat olivat:

* odottelu siellä väkijoukon keskellä ja odotustuoleissa, ei mahdollisuutta päästä lepäämään

* olin kuin koneistossa, ei mitään yksilöllisyyttä

* 4 hengen potilashuone synnytyksen jälkeen, olin todella väsynyt ja kipeä, olisin tarvinnut unta, mutta kun kolme lasta vierihoidossa karjuivat vuorotellen, nuku siinä sitten, lisäksi yksi äiti puhui kännykkään suurella äänellä koko ajan ja vierastunnilla tuli räkivä ja angiinainen isompi lapsi (noin 8 - 10 v) potilashuoneeseen räkimään

* kipulääkitys jälkikäteen ei toiminut

* minua pidettiin liian kauan osastolla (jouduin sieltä odotustilasta lopulta osastolle 2 päiväksi ja sitten käynnistettiin), tuskat olivat niin valtavat, että olin lähes tajuton, enkä pystynyt kommunikoimaan mitään, olin käynyt pelkokeskustelun, mutta kätilö ei lukenut paperia, mies oli tampio eikä osannut selittää mitään vaikka olin etukäteen briiffannut hänet

* minut jätettiin yksin synnytykseni kanssa (kätilö ravasi edestakas ja mies torkkui tai puhui työasiaansa), olisin kaivannut, että joku olisi silittänyt tukkaa ja pitänyt kädestä kiinni

* istukka ei meinannut irrota ja menetin kohtuupaljon verta, olin tosi heikossa kunnossa

* mies oli tampio (tätä ei tietysti voi mikään sairaalanvalinta poistaa), en saanut tukea (kun mies oli mukana, kätilö ei oikein tukenut)

* en saanut epiduraalia tarpeeksi nopeasti (kun pidettiin osastolla liian kauan)

kotiin ajettiin samana päivänä kun pääsin kävelemään kaatumatta 10 metrin matkan (ei annettu jäädä, vaikka sanoin, että en ole mielestäni kotiutuskuntoinen)

* kukaan ei synnytyksen kuluessa tai ennen sitä kertonut, että pitäisi yrittää jotenkin supistusten välillä rentoutua, taistelin kipua vastaan ja melkein hävisin taistelun (itse luulin jo, että kuolin)



Näiden em. seikkojen johdosta minulla on kohtuukova pelko siitä, että seuraavakin synnytys epäonnistuu ja siksi yritän varmistaa, että kun mies on " tampio" joka tapauksessa, että henkilökunta olisi vähän inhimillisempää ja olosuhteet vähän paremmat.



Olen vakuuttunut, että Tammisaari on minun paikkani. Sinne on meiltä suunnilleen sama matka kuin NKL:lle, noin tunti ajoaikaa. Matkaa noin 60 km.



Kiitos!!!!

ja onnea matkaan!



Tammisaaressa ei saa käyttää huoneessa/osastolla kännykkää. Mielestäni sekin on hyvä asia. Huoneissa on potilailla omat lankapuhelimet.

syksy_02:

Kun sairaalaan tulee, onko siellä joku samanlainen karmea odotustila, jonne joutuu odottamaan tuhannen muun ihmisen kanssa kuin NKL:lla, siellä sitten pitää kärvistellä supistustensa kanssa väkijoukon keskellä odotustuolissa istuen??

Missä NKL:lla on tällainen huone ja missä tilanteessa sinne joutuu?? Synnytin siellä kesällä ja sain ainakin olla ihan rauhassa enkä joutunut minnekkään yhteishuoneeseen.

itse olin sellaisessa keväällä. Kaikki muutkin huoneet olivat täynnä joten ei voinut valita toisin. Samapa tuo sillä eihän sinne asumaan olla kuitenkaan menossa :-)

Synnytin esikoiseni siellä vuosi sitten ja pelkkää hyvää sanottavaa ko.paikasta! Parasta oli erittäin mukava ja kiireetön henkilökunta. Itse joudikin

uin verenpaineen takia sairaalaan kaksi päivää ennen synnytystä joka sitten käynnistettiin rv 40+4. Mieheni olisi saanut jäädä jo silloin sairaalaan kanssani mutta oli nämä kaksi yötä vielä kotona. Synnytys oli kaikkea muuta kuin " luomu" , vaikka monella onkin Tammisaaresta sellainen kuva että luomusti on synnytettävä...Epiduraalin sain jo ennen kuin olisin itse tajunnut pyytää,olin vasta kaksi senttiä auki kun tarjosivat sitä minulle. Muutenkin synnytys meni hyvin,vaikka vauvalla olikin vähän hätää,heikot sydänäänet koko synnytyksen ajan. Mutta itsellä ei ollut mitään hätää,kaikki hoitui hienosti.lääkäri kävi vähän väliä katsomassa tilanteen yms. Ja lastenkääkäri oli valmiina kun poika syntyi,lapsivesi kun oli vihreää.



Synnytyksen jälkeen olimme perhehuoneessa neljä päivää. Kenelläkään kätilöllä ei ollut kiirettä,hyvin ehtivät istua alas ja jutella meidän kanssamme jos meistä vähänkään siltä tuntui. Mukavaa oli myös koko osaston yhteishenki potilaiden kesken! Antoi aivan oman lisänsä sairaalassa olo ajalle. Neljäntenä päivänä lähdimme kotiin,kysyimme luvan ja kun imetys oli lähtenyt hyvin käyntiin sekä vauvan paino oli noususuuntainen,saimme lähteä. Mutta kukaan ei tosiaan hätistellyt meitä lähtemään!



Vauva oli yöt vauvalassa yhden syöttövälin yli jotta itse sain nukkua ja levätä aina yhden pidemmän pätkän yölläkin. Hörpyyttivät silloin maidon pojalle. Vasta viimeisen yön pidimme hänet kanssamme koko yön.



Mulla ei ainakana ole mitään kielteistä sanottavaa Tammisaaresta. Jos asuisimme vielä etelässä,menisin ilman muuta sinne synnyttämään. Lahdesta vaan on vähän turhan pitkä matka Tammisaareen...



Sinulle oikein mukavaa sairaalassaoloaikaa ja positiivista synnytyskokemusta!! Mene ihmeessä Tammisaareen,et tule pettymään!!!

Onnittelen minäkin erittäin hyvästä sairaalavalinnasta!



Minulla on sairaalasta tuoretta kokemusta ¿ kolme kuukautta vanhaa tasan tänään. Siis kolme kuukautta sitten poikani syntyi sektiolla. Kokemus kaiken kaikkiaan oli tosi positiivinen, loistava, ihana! En voi enää kuvitellakaan muuta sairaalaa, jos joskus kakkonen tulee ja osasto on vielä olemassa. Siellä voi sanoa viihtyvänsä sairaalassa. Alakerran naapuri sanoi sairaalan kuultuaan, että sehän on Suomen paras.



Kyselet kotiuttamisesta. Minä olin siellä peräti yhdeksän yötä. Kukaan ei hätistellyt mihinkään ja sitten kotiin lähtemistä aloinkin itse kysellä. Eli, sieltä saa lähteä, kun siltä itsestä tuntuu. Minulla on samanlaisia kokemuksia/tuntemuksia Hiirosen kanssa. Osastolla on tosi kiva tunnelma sekä henkilökunnan että potilaiden kanssa. Henkilökunta on tosi mukavaa, hauskaa ja heillä on aikaa jutella/opettaa/neuvoa jne. Potilailta kysytään tyyliin, että sopisiko teille nyt hoitaa vauvaa, haluatko jättää vauvan hoitoon ruokailusi/yön ajaksi jne. Ruokakin oli minusta todella hyvää ja sitä tuli usein. Onneksi mieheni oli siellä apunani hakemassa minulle syötävää, heh. Itse kun sektion jälkeen olin pari päivää puolikuntoinen. Tässä jälkihoidossa hoitaja auttoi kädestä pitäen ¿ tuli suihkuun, toi lääkettä tarvittaessa, kyseli vointia, kokeili mahaa, kyseli jaksamista.



Vuorojen vaihtuessa ja uuden henkilön (jota en ollut aiemmin tavannut) tullessa vuoroon tulivat he esittäytymään ja kättelemään.



Minä olin kahden hengen huoneessa. Ja sain hänestä ihanan ystävän itselleni.



Kaikki synnyttäjät ja isät saavat osaston juhlatarjottimen, jossa on kahvia, voileipiä ja kuohuvaa. Tarjotin tuli kahden hoitajan laulaessa paljon onnea vaan:).



Enpä taida osata tarpeeksi kiittää ja ylistää paikkaa - siis huonoa sanottavaa ei ole. Onnea matkaan Tammisaareen!

yhdyn edellisiin " puhujiin" - se on todellakin nimensä veroinen, aivan ihana paikka! Juuri se henkilökunta tekee paljon, siellä on koko ajan sellainen tunnelma, että sinusta välitetään - saat olla joko niin rauhassa kun haluat tai puhua tapahtumista niin paljon kuin haluat. Kaikki on hyvin lapsen ja äidin tahtista oloa =0).



Minunkaan synnytykseni ei ollut mitenkään luomuversio - edellisen synnytyksen heikoista supistuksista ja aikaisista vesien menoista viisastuneena minulle laitettiin Tammisaaressa hyvissä ajoin oksitosiini tippaa vauhdittamaan supistuksia vesien jälleen mentyä aikaisessa vaiheessa synnytystä (esikoisen kanssa odoteltiin Jorvissa vesien menon jälkeen omia supistuksia vuorokausi ---> tuloksena infektio vauvalla sekä minulla kohtutulehdus =0/) - edellisen synnytykseni tapahtumat otettiin hienosti huomioon Tammisaaressa, ja tuntemuksiani kuunneltiin joka vaiheessa - ja mikä tärkeintä, otettiin myöskin huomioon hoitosuunnitelmassa. Ensiarvoisen tärkeää minulle oli ettei vauva tällä kertaa sairastuisi vesien menosta (ja minun strepto b bakteeristani) johtuen - se otettiin huomioon, ja kaikki meni tällä kertaa hienosti! Vauva pysyi terveenä =0)! Mutta dramatiikkaa toi istukka joka ei meinannut suostua irtoamaan - lopulta menetin verta 2½ l (arviolta) ja jouduin kaavintaan nukutuksessa. Vaikka tuli mutkia matkaan, ei silti kerrassaan mitään pahaa sanottavaa ole hoidostani - sen sairaalan toiminta on niin inhimillistä ja esimerkillistä, että sinne saisi tehdä toisista sairaaloista opetuskiertomatkoja teemalla " näin ihmisiä kuuluisi hoitaa" ;0).



UPEA paikka, mahtava henkilökunta ja todellakin tämän maan paras " henki" ottaa vastaan maailmaan uusi ihminen - oma rakas vauva =0). Meidän kuopuksemme (juuri tämä Tammisaaressa syntynyt tyttö) syntyi tämän vuoden tammikuussa, kun (/ jos) kolmannen aika joskus meille koittaa - ehdottomasti haluan silloinkin Tammisaareen, en voisi enää kuvitellakaan synnyttäväni missään muualla.



Taustaksi vielä sen verran, että minullakin oli esikoisen synnytyksestä ja lapsivuodeajasta huonot kokemukset isosta " liukuhihna" sairaalasta =0( - siksi valitsin toisella kertaa Tammisaaren, ja onneksi valitsin.



Toivottavasti sinäkin pääset kokemaan Tammisaaren ainutlaatuisen ilmapiirin =0)!

Tämä todellakin pitää paikkaansa. Silloin kun me olimme synnyttämässä kuopusta, saman vuorokauden sisällä syntyi 7 (!) vauvaa, kun keskimäärin siellä syntyy 1-2 vauvaa / vrk - useina päivinä ei synny yhtäkään. Kiirusta siis henkilökunnalla oli, synnyttäneiden puoli ja synnytyssalit olivat täynnä ja henkilökunta juoksi paikasta toiseen - silti oli aikaa olla inhimillinen. Keskustella sai aina jos halusi, ja kaikki siellä työssä olevat ihmiset tekevät sitä työtä sydämellä =0). Minunkin synnytystäni hoitanut kätilö tuli kanssani käymään synnytyskeskustelua lävitse vapaa päivänään, kun ei muuten ollut varmaa ehdittäisiinkö me juttelemaan ennen kotiutumistamme.



Uskomaton paikka - ei sitä tunnelmaa / " henkeä" pysty edes kuvailemaan, se pitää itse kokea.

Punnitsemme kovasti valintaa Tammisaaren ja Kätilöopiston välillä. Tammisaaressa käytiin tutustumassa ja tykättiin kovin. Kätilöopisto taas ei houkuttanut, kun siellä käytiin. Onhan Tammisaaressa vaan täysin turvallista. Se vaan välillä mietityttää.



rv 36+6

vaan synnyttämään ja mistä vaan?

jos supistusten alettua lähden täältä turun suunnalta ajelemaan tammisaareen päin niin käännyttävätkö takaisin?

täytyykö sairaala olla päätettynä kun esitietoja sairaalaa varten täytetään vai miten se menee?

aikaa on kyllä vielä=)

On turvallinen paikka synnyttää - omat kokemukseni olivat tosi positiiviset, vaikka tulikin mutkaa matkaan.



Tammisaaressa on myöskin lastenlääkäri saatavilla ympäri vuorokauden ja oma lastenosasto ihan synnyttäneiden osaston vieressä =0) - tämäkin siis erittäin positiivista, Jorvissa esikoisen kanssa ramppasimme toiseen rakennukseen hoitamaan sairastunutta vastasyntynyttämme, imetyksen alku kärsi puhumattakaan vierihoidosta =0(. Tammisaaressa vauva on siis lähelläsi sairastuttuaankin - ja silti imetykseen ym. läheisyyteen panostetaan.



*



Muualta Tammisaareen =0)

Sinun kannattaa soitella sinne päin, osaavat varmasti neuvoa sinua. Minulla on sellainen käsitys, että pääset ns. maksusitoumuksella myöskin HUS.in alueen ulkopuolelta.



Tammisaaren synnytysosaston puh. 019 - 224 2235

kuten ylläolevatkin kirjoittajat! (äskeinen viestini lipsahti)



Erityisesti jäi omasta keikastani mieleen lämminhenkiset kätilöt ja hoitajat, kodinomainen tunnelma osastolla ja kiireettömyys. Oikein ihana paikka. Melkein ikävä sinne jo, vaikka tosiaan juuri vasta tulin sieltä!



Ja itse synnytys tapahtui kaikkien lääketieteen apujen avulla, mutta myös kätilön ja mieheni uskomattomalla tsemppauksella.

Tammisaari on täysin turvallinen paikka synnyttää. jos lapselle tulee jokin isompi hätä,hänet laitetaan Lastenklinikalle kuten useissa pienissä sairaaloissa. Mulla synnytyksessä vauvan sydänäänet oli koko ajan heikot ja lapsivesi erittäin vihreää. Osaston ylilääkäri (aivan ihana lääkäri muuten) oli koko ajan tilanteen tasalla ja kävi välillä katsomassa miten synnytys etenee. Lopulta hän otti vauvan päästä verinäytteen,jotta kysymys leikataanko vaiko ei selviäisi. Ei tarvinnut leikata. Mutta ponnistusvaiheessa hän ja lastenlääkäri olivat koko ajajn valmiusasemissa,jos jotain yllättävää tulee. Ja imukupilla sitten ko.lääkäri auttoi vauvan maailmaan kun sydänäänet hävisi lähes kokonaan. Vauva kiikutettiin heti ulos tultuaan lastenlääkärin tarkastettavaksi ja imettäväksi.



Eli,vaikka kaikki ei hoidukaan synnytyksessä aina pelkän äidin ja kätilön voimin,on Tammisaaressa normaali valmius hoitaa sellaisetkin tapaukset. SEn takia ei kannata jättää menemättä sinne!



Joku tuossa aiemmin sanoi ettei osaston tunnelmaa ja henkeä voi kuvailla... SE on aivan totta! Sitä ei tosiaan pysty kertomaan millaista siellä on,se on itse koettava! :)



Nyt kaikki joukolla Tammisaareen synnyttämään!!