Kuinka paljon kavereita 4-vuotiaalle?
Ongelma tämäkin... Meillä on 4-vuotias tyttö ja on kotihoidossa ja jälleen kesän tullessa on ongelmana tämä kavereiden saaminen. Puistoillaan päivittäin, mutta siellä on hyivn vaihtelevasti leikkiseuraa. Joskus on paljonkin ja joskus vaan 2-3v-nuorempia. Talvellahan tyttö oli päiväkerhossa, joten siellä oli kavereita paljonkin.
Tyttö on sosiaalinen eli menee kyllä leikkimään oma-aloitteisestikin muiden kanssa, mutta viihtyy myös yksikseen puistossa eikä häntä siellä häiritse se ettei ole välttämättä leikkikaveria.
Kotona sitten kuitenkin kyselee kaveria, kun pikkuveljestä 1-v ei kovin pitkäksi aikaa leikkikaveriksi ole. Ja minä yritän miettiä ketä pyydettäisiin leikkimään ja yritän toki keksiä tytölle tekemistä, kun totuushan on, että joka päivä ei voi kotiin tulla kaveria tai toisaalta ei tyttökään voi joka päivä olla jonkun luona leikkimässä.
Asutaan rivarissa ja tässä on kyllä lapsia, mutta suurin osa pieniä tai sitten päivähoidossa. Ja lisäksi meiltä ei ole suoraa näköyhteyttä taloyhtiön yhteiselle leikkipaikalla, jossa kuitenkin harvemmin lapsia leikkii...
ELi miten muut kotona olevat, minkä verran teillä on päivisin lapsilla kaverikontaktia ja toisaalta, mikä määrä olisi " oikea" jotta lapsella olisi sopivasti kaveria...
Kommentit (2)
ja välillä myös murehdin. Meillä tilanne on se, että asumme ulkomailla suurkaupungissa. Poika käy leikkikerhossa muutaman kerran viikossa ja siellä saa siis ikäistänsä seuraa. Mutta kuitenkin usein kyselee vapaa-ajalla kaverieden perään. Lähistöllä ei kuitenkaan asu tarhakaverieta, joten kavereiden tapaaminen kerhon ulkopuolella vaatisi vanhemmilta kuskausta ym. järjestelyjä. Eli vähissä ovat kaverit kerhon ulkopuolella. Puistossa käy lähinnä pienempiä lapsia ja lisäksi puistossa yhteinen kieli rajoittaa leikkejä.
Välillä tosiaan suorastaan säälittää kun leikkii niin paljon yksinään tai 2-vuotiaan siskonsa kanssa. Toisaalta olen sitä mieltä, että tuon ikäisen ei nyt vielä tarvitse koko ajan " olla menossa" . Olen myös huomannut, että varmasti tästä syystä suhde siskoon on läheisempi kuin monilla muilla ja muutenkin perheen kanssa yhdessä puuhailu korostuu.
Sisarukset auttavat asiaa paljonkin. Leikkii molempien kanssa. Isoveli on vaan todella paljon kavereiden kanssa (ja ollut päivät esikoulussa ja menee kouluun), joten häntä ei ihan älyttömiä näe. Tyttö käy kerhossa pari aamupäivää viikossa (minusta hieman liian vähän) ja olemme yrittäneet käydä perhekerhossa, mutta siellä yleensä pienempiä ja niin paljon lapsia ettei kaverisuhteita pääse muodostumaan. Muuten ei omalla alueella pahemmin päivisin muita lapsia näe, vaan näkeminen täytyy erikseen sopia. Eri asia on sitten iltaisin hoitopäivien jälkeen.
Meillä pyrin siihen että " kotipäivinä" (ei siis kerhoa) on aina jotain etukäteen mietittyä, joko vierailuja kaverien kanssa (on kyllä supistunut aina sairastelujen ja muiden vuoksi ehkä kerran viikkoon) tai sitten ruokakauppareissu tai edes leipomista. Eli joka päivä olisi jotain " toimintaa" . Puistoissa joskus piipahdetaan, mutta harvemmin niissä on seuraa. Muuten tyttö leikkii lähes päivittäin veljen ja veljen kavereiden kanssa- on tosi taitava ujuttautumaan poikien leikkiin mukaan. Lisäksi on onneksi edes yksi samanikäinen tyttökaveri ja toinen hieman pienempi, jotka kyllä ovat päivisin hoidossa, joten ei ihan älyttömiä heitä näe, mutta jonkin verran iltaisin ja vapaapäivinä leikkii heidän kanssaan.
Meillä tyttö kaipaisi ehkä hitusen enemmän kavereita, varsinkin kun ei aina halua poikien leikkiin (jalkapallo mm. liian rajua) tai pojat lähtevät meidän pihapiiristä pois, jolloin ei pääse mukaan. Silloin yleensä valittelee ettei hänellä ole ketään seuraa tai pyytää minua leikkimään hänen kanssaan. Eli välillä kyllä kaipaisi enemmän seuraa tai veljeä kanssaan leikkimään.
Meillä kesä taas helpottaa tilannetta. Veljen esikoulu loppuu ja veli on enemmän maisemissa. Tytön kerho jatkuu vielä kesäkuun ja alkaa sitten koulujen aikaan. Lisäksi tytöllä on kesäajan harrastuksena urheilukoulu 2 iltana viikossa. Ja tuo tytön samanikäinen kaveri jää koko kesäksi lomalle hoidosta, jolloin häntäkin näkee enemmän päivisinkin. Lisäksi lähes kaikki kavereiden lapset ovat kesälomalla (ovat enimmäkseen esikoisen ikäisiä poikia, mutta muutama sopivan ikäinen tyttökin on joukossa), joten voi olla että heidän kanssaan tulee helpommin sovittua näkemisiä. Lisäksi muiden lasten harrastukset loppuvat kesäksi, joten niihinkään ei kavereilla mene aikaa. Eli kyläilyjä on enemmänkin tiedossa puoleen jos toiseenkin. Lisäksi on kesäloma ja silloin tehdään muutama pieni reissu lasten ehdoilla ja mummojakin nähdään enemmän. Kesä on meillä siis loistavaa sosiaalista aikaa! Uimarannalla näkee varmasti tuttuja ja aikuiset ja lapset liikkuvat enemmän ulkona. Lisäksi seurakunnalla on koko kesäkuun kestävä kerho kaikkine toimintoineen ulkona, jossa ajattelin lasten kanssa käydä ja siellä tyttö varmaan leikkinee paljonkin isoveljensä ja veljensä löytämän seuran kanssa (ainakin viime kesänä veli löysi sieltä hyvinkin seuraa).
Minä odotan innolla kesää ja sosiaalista elämää. Tuo kouluaika on sitten aika tylsää ja enemmän ilman seuraa... Ja lopuksi kyllä tuntuu että meillä ainakin tuo 4v tyttö (täyttää loppuvuodesta 5v) kaipaa päivittäin kaveria/seuraa (oli se sitten aikuinen tai lapsi/lapsia).