Tutin lopettamiseen vinkkejä?

Kun teet päätöksen, tee se! Älä ota tuttia pois ja anna sitten esim. huudon jälkeen takaisin. lapsi oppii, että huutamalla saa, mitä haluaa. Itse kun olen tutteja ottanut pois, olen heittänyt roskiin saakka. Helposti on käynyt omista peloista huolimatta. Meillä otettu n 1v. Tyrkytä unilelu tilalle imeskeltäväksi.

Juteltiin asiasta n. kuukausi ennen jättöä. Itse heitti reippaasti, kun löysimme sopivan kolon metsästä. Sitten puput olivat tuoneet paketin samaan aikaan kiitokseksi. Paketissa oli vauvanukke jolla oli tutti. Kävi sitten läpi tämän vauvanuken kanssa vielä tapahtumaa. Ei itkenyt tutin perään ollenkaan, mutta nukahtaminen vaikeutui vähäksi aikaa ja parina päivänä jäi päikkärit kokonaan pois. Kyseli välillä missä tutti on, mutta osasi itse vastata että voi kivenkoloon pupuvauvoille.



Vietiin vielä mummolassa ollessa, ettei voinut vaatia, että mennäämpä metsään hakemaan tutti takaisin.



Tämä tietysti vaatii, että on jo sen verran kehittynyt että ymmärtää. Meillä 2v1kk.

Joka antoi vinkin että, kuumalla parsineulalla tutteihin reikä. Tutista tulee ällöttävän littana jota ei ole kiva imeä...



Ajattelin pääsiäisen aikaan kokeilla tätä oman tytön kanssa. Tyttö nyt 2vee.



Esikon kanssa aikoinaan oltiin vaarin luona kylässä jossa koiria. Koira yllättäen puri tutin rikki ja siinä samassa hoksasin heti että tilaisuus oli tullut ja näytin tytölle mitä kävi.. Niin päästiin silloin tutista eroon. esikoinen oli sillon 1v 4kk.

Tyttö oli reilu 2-vuotias. Tykkää pupuista. Jo jonkun aikaa ennen tutin häipymistä puhuttiin, että pupuvauva tarvitsisi tuttia ja voisiko tyttö antaa sen pupuvauvalle. Sitten tutti vain yksi päivä häipyi ja selitys oli, että pupuvauva haki sen. Kyseli tutin perään pari päivää ja puhuttiin pupuvauvasta ja katsottiin netistä pupujen kuvia. Ei tullut isompia märinöitä, yllättävää kyllä, aikaisemmin lutkutti tuttia aina (liikaa!). Puheen kehityskin sai uutta potkua, kun tutti ei ollut jatkuvasti suussa. Pikkuveljellä (14 kk) on edelleen tutti.

Mutta jos minä alan meidän pojalle kertomaan pupuvauvoista ja että ne tarvitsevat tuttia, niin luulenpa, että meidän pieni tuittupää toteaa että " mun tutti, en anna" . :o)

Ikää pojalla on nyt 2 v. 5 kk ja tutti on käytössä ainoastaan unilla, eikä hän koskaan ei ole sitä muuten lutkutellut, siksi en ole tuossakaan asiassa mitään kiirettä pitänyt. Viimeistään kesälomalla se tutti sitten lähtee tavalla tai toisella, mutta sitä ennen taidan kokeilla tuota neulakikkaa, jospa se vaikka toimisi.

tuttia ei vaan annettu yöunille. Kitisi 15 min ja nukahti. Sillä hyvä. Tätä enne tutti viimeiset 3kk vain yöunilla, sitä ennenkin harvoin tarjottiin muuten kuin unitutiksi. Tiedän ettei kaikilla mene näin helposti ja mitä vanhempi lapsi, sitä hankalampaa voi olla.



Tuon neulakikan lisäksi tiedän tehdyn niin, että ensin tutista leikataan vaan ihan kärki vaivihkaa pois ja todetaan että on mennyt rikki. SItten tuttia lyhennetään pari milliä kerrallaan, kunnes jäljellä on niin vähän, ettei sitä enää voi lutkuttaa. Tässä lapsi saa aikaa luopua tutista mutta toisaalta jos on ollut mukana kaupassa tutteja ostamassa niin varmasti ehdottaa että haetaan uusi. Tai jos tutteja on kotona useampia, niin ei kyllä mene läpi että yksi on rikki ja kaikki muut juuri silloin kadonneet... Mutta kuten joku muukin kirjoitti: kun tutti on kerran otettu pois, sitä ei saa antaa takaisin vaikka mikä meteli nousisi.

ja ihan hyvin tyttö (2v1kk) sen pihalle jätti. Ekana iltana huusi ja itki tunnin verran, seuraavana päivänä puheli tutista ja vähän itki, jätti päikkärit väliin mutta nukahti yöunille heti. Joskin heräili yöllä itkemään tuttia.



Nyt siis viikko kulunut, ja vieläkin tutista saatetaan puhua, mutta unilelu pupusta on tullut tosi tärkeä. Yöunet ovat yhä katkonaisia, mutta nukahtaminen sujuu jo ihan hyvin. Tosin olen huomannut äidin tulleen tutin korvikkeeksi, äitiä siis pyydetään kaikkialle eikä isä kelpaa. Ainakin päiväkodissa nukkuu päikkärit ihan hyvin, huomenna nähdään miten kotona käy.



Kaiken kaikkiaan, parempaan suuntaan ollaan menossa, ja mielestäni on hyvä antaa unilelu tilalle. Ja kuten joku muukin kirjoitti, päättäväisyyttä, kärsivällisyyttä ja paljon makeata äitille ja isälle palkinnoksi jokaisesta selvitystä päivästä :) Meillä tuttia käytettiin lähinnä nukkuessa ja automatkoilla, mutta oli kuitenkin tärkeä ja aina pahan mielen tullessa haki sen suuhunsa. Meille on vauva tulossa heinäkuussa, joten ajattelimme että pakko nyt tehdä jos meinaa, muuten voisi olla paljon vaikeampaa vierottaminen.



baby

Kaikki syyt mietittiin läpi ja juostiin lääkärissä. Lääkärit tutki mikä tyttöä yöllä voisi herättää ym. Mitään ei löytynyt. Kokeilin ruokavaliot ym läpi mutta mikään ei auttanut. Tyttö heräili yöllä siis 15-20 kertaa. Sitten keksin, että se herää sitä tutia. Siis kun tuti tippuu suusta niin herää siihen.



Tyttö oli silloin 11kk ja yksi ilta vaan en antanut tuttia kun meni nukkumaan. En puhunut siitä mitään. Tyttö itki 30 minuuttia ja välillä vaan kävin rauhoittelemassa. Sitten nukahti. Muutamana seuraavana iltana itki myös mutta aika aina puolittui ja nyt kun siitä on reilu viikko niin ei itke enää tutia iltaisin. Öille tapahtui semmoinen juttu että tyttö herää 0-1 kertaa/yö. Ihanaa että syy löytyi ja äitikin saa nyt nukuttua!



6kk iästä lähtien ei enää annettu hereillä ollessa tutia ollenkaan ja 9kk iässä otettiin päiväunilta pois. Päätin jo raskausaikana ettei meidän lapset syö tutia yli 1v ikäisenä ja siksi tämä 11kk ikä oli muutenkin hyvä vieroitus ikä.



Sanon vielä minäkin, että kun otat tutin pois niin ET anna sitä takaisin. Pahaltahan se tuntuu kun lapsi itkee sitä tutia mutta kyllä lapset oppii todella nopeasti että nyt ei tutia ole eikä tule!