1v 4kk eikä puhuminen kiinnosta yhtään...Mikä neuvoksi??
Jossain vaiheessa oli enemmän yritystä, esim pyysi pöydässä " vettä" . Nyt sitten yhtäkkiä tuntuu kaikki kiinnostus puhumiseen lakanneen, vaikka yritetään stimuloida edelleen kun ynähtelee suuntaan tai toiseen, siis kovasti on vanhempien puolelta yritystä sanoa samat asiat sanoilla. Lapsi tietysti osoittelee asioita, mitä tarkoittaa. Tuntuu vain, ettei puheen muodostaminen ole varmaan pariin kuukauteen enää kiinnostanut. Puhuminen on sellaista ääntelyä, kuin kovinkin paljon pienemmällä, ei enää tavupuhettakaan. Ei myöskään yritä matkia mitään sanoja, jos osoittaa lamppua, ja sanon lamppu, ei kuitenkaan yritä sanoa perässä.
Liikkuminen on nyt ollut se juttu, mutta kyselisinkin, jos jollakin on ollut vastaavaa tilannetta suunnilleen saman ikäisenä. Miten lapsi lopulta kiinnostui puhumisesta, ja minkä ikäisenä? Ja meillä siis myös luetaan joka päivä jotakin kirjaa hänelle.
Kommentit (14)
kuten edellinen kirjoittajakin kertoi. Siis niin, etten heti automaattisesti ' ymmärrä' , mitä lapsi tarkoittaa, vaan kysyn: " siis mitä tarkoitat, haluatko X:n" - vaikka hyvin ymmärtäisin, että haluaa Y:n. Mutta tosiaan tämä ei ole helppoa. Ja kuitenkinhan " pitää" puhua, jotta toinen saa mallia puhumisesta.
ap
eikä sano sanoja, mölisee kyllä omiansa koko ajan, eli on lähes koko ajan jotenkin äänessä (puuh) pä-pä-pä ja mäh! tulee, samoin pa ilmeisesti tarkoittaa palloa. meillä myös ääntä kuvaavat sanat tulee: nam ja pssss ja välillä hau hau.
tajuaa kaiken mitä sanotaan, mun mielestä jopa aika monimutkaiset asiat ja reagoi myös pyyntöihin ja siihen mitä kerrommee.
en ole jaksanut olla huolissaan, lapsi tuntuu aika harkitsevalta, vaikka onkin tosi aktiivinen. eli ehkä puhuu sitten kun tuntee, että jotenki hallitsee puhumisen. meillä jutellaan tavallisia koko ajan, kirjoja luetaan välillä, kun lapsi jaksaa istua paikoillaan ja tietysti toistelen koko ajan maito vesi, puuro, pallo, vaippa, leipä -tyyppisiä sanoja.
pitääkin miettiä tuota " ymmärtämistä" . tosin mulla menee kyllä välillä ihan oikeestikin yli hilseen että mitä tahtoo kun vaan mankuu :)
neuvola ens viikolla, katsotaan mikä tuomio sieltä tulee.
vaan se lapsi alkaa sitten puhua kun haluaa.
Meillä esikoisella tuli ekat sanat 11kk ja siitä sitten vauhdilla alkoi puhe kehittyä. 1v8kk tuli jo 4 sanan lauseita ja on kyllä sellainen papupata että! (nyt ikää 4,5v). Poika siis kyseessä ja kävelemään poika oppi 10,5 kuisena. Hänellä siis ei ns. jäänyt puhe jalanalle.
Toinen poikamme on sitten ollut ihan toista maata. Eka sana tuli 1v6kk ikäisenä. Sanoja oli alkuun ihan vain pari-kolme. Hänellä ei selkeästi ollut mitään mielenkiintoa puhua ja ei auttanut yhtään yritettiinkö heittäytyä ymmärtämättömiksi tms.Hän on ollut aina sellainen hiljainen tapaus. Ei liiemmin jokellellut vauvanakaan, mutta tuskastui kamalasti kun häntä ei ymmärretty! Pojan ollessa kaksi vuotias alkoi tulla muutamia kaksi sanaisia lauseita. Nyt pojalla ikää 2v4kk ja tässä pari viikkoa sitten alkoi tulla tarinaa ihan kunnolla. Jopa nelisanaisia lauseita.
Ollaan todellakin tätä puhetta odotettu ja kaikkemme tehty! Ollaan luettu kirjoja, katseltu kuvia jos sanoisi jotain perässä... Isoveikka on koittanut saada pienempää jutustelemaan... vaan ei. Se vaati sen lapsen oman tahdon siihen puhumiseen meillä ainakin.
Kolmas poikamme on nyt vuoden ja mielenkiinnolla odottelen että miten hänellä alkaa puhe kehittymään. Pari sanaa on hallussa nyt.
Meidänkään neiti ei puhetta tuota. Itse en ole asiasta huolissani, sillä ymmärtää puhetta hirmuisen paljon ja tekee itsensä ääntein, elein, päätä nyökkäämällä ja pudistamalla, osoittelemalla ymmärretyksi. Samaten esim. kirjasta osaa näyttää pyydettyjä esineitä ja tunnistaa esineitä esim. niin, että kun näkee pipon kuvan --> näyttää päätään, kengät --> näyttää jalkojaan, kynttilä --> puhaltaa, auto --> alkaa päristää...
Uskon siihen, että puhe tulee aikanaan ja ehkäpä jopa aika valmiissa muodossa, kun passiivinen sanavarasto on niin laaja. Nykyinen sanavarasto kun on juuri auton (tai minkä muun tahansa koneen) pörinää, pa (voi olla vaippa, pappa tms.), hau-hau (ei ihan puhtaasti tämäkään)
En ainakaan itse ole muita keinoja puheen aktivoimiseksi keksinyt kuin juuri kirjojen lukemisen, kyselemisen (missä lamppu, missäs meidän tietokone, missä isi on) ja välillä yritän hoopottaa " mikä tämä on?" -kysymyksillä (saamatta siis muita kuin noita elevastauksia) ja yleensä juttelen lapselle paljon ja pyrin antamaan hänelle mahdollisuuksia vastata.
Pääasia tosiaan että lapsi ymmärtää puheen. Meillä sen suhteen ei ollut ainakaan mitään ongelmaa.
Kaksi vuotiaana kuulema pitäisi tulla jokunen ymmärrettävä (oikea) sana ja 2½ vuotiaana kahden sanan lauseitä. Näin meille neuvolassa sanottiin, meillä varattiin aika puhekontrolliin, mutta poika alkoikin tässä juuri viimetinkaan sitten puhua :)
Esikoispoikamme, nyt 3,5 v, aloitti puhumisen vasta kaksivuotiaana. Siinä vaiheessa kyllä todella rytäkällä, mutta oli siis vuodesta kaksivuotiaaksi ihan tuolla öh öh -linjalla. Osoitteli kaikenlaista ja sanoi öh öh... Hyvin pärjäsi ;-)
Nyt kuopuksemme tyttö 1 v. 9 kk on ihan eri maata. Rupesi puhumaan täydellisiä sanoja yksivuotiaana, nyt puhuu monisanaisia lauseita, osaa kymmenittäin lauluja ja laskee kahteenkymmeneen. Ja aivan samalla on lapsia huomioitu, kuopusta varmaan jopa vähemmän, koska aikaa ei ole samalla tavalla kuin esikoisen kanssa.
Mutta en ollut lainkaan huolissani poikamme kanssa asiasta ja hyvin on oppinut puhumaan. Joskus tuntuu siltä, että puhuu jopa liikaa... Eli jos lapsi ymmärtää asioita, en olisi lainkaan huolissani.
meillä saman ikäinen ja puhuu mitä puhuu, ei varmasti pyydä mitään pöydässä oikealla sanalla, mutta ymmärtää kun kysytään ja osaa nyökätä tai pudistaa päätään. Enkä ole pätkääkään huolissani, herranjesta, tuohan on vielä ihan vauva!
No, en siis osaa vastata kysymykseen, kun esikoinen on, mutta älä turhaan stressaa asiasta, kyllä puhe tulee, kun lapsi on siihen valmis.
Meillä myös tyttö 1,4 vee eikä ole tullut edes mieleen, että pitäisi osata kauheesti vielä sanoja saatika puhua... tai no tuleehan sieltä yksi sana: äiti :)
Pääasia, että ymmärtää puhetta ja osaa näyttää esim. kirjasta asioita! En huolestuisi vielä piiitkkäään aikaan!
1v7kk iässä sanoja oli yhteensä 12 kpl ja 1v9kk iässä yhteensä 23 kpl.
Nyt 2v2kk ikäisenä sanoo 2-3 sanan " lauseita" (esim. " Isi auto kauppa" = Isi menee autolla kauppaan). 1,5v neuvolassa muistaakseni kyseltiin sitä, että ymmärtääkö lapsi puhetta. Se oli tärkeämpää, kuin itse sanojen sanominen.
Eli nopeaan tapahtui meillä tuo puheen kehitys 1,5-2v iässä.
Nyt kyllä murehdit vuotta liian aikaisin, vasta parivuotiaana pitäisi muutama sana tulla.
Puheen kehitystä kumminkin jouduttaa, jos lapsi huomaa, että pystyy kommunikoimaan, vaikka sitten sanattomasti. Eli lapsen elekieltä pitää ilman muuta tulkita ja viesteihin vastata. Siitä lapsi saa onnistumisen kokemuksia ja ennen pitkää huomaa, että kun puhuu, niin ymmärretään vieläkin paremmin.
Jos lapsella on oikeita ongelmia puheen tuotossa, niin silloin aletaan käyttää tukiviittomia puheen oppimisen tukena. Tällöin lapsi saa itsensä ymmärretyksi, oppii kommunikoimaan ja myöhemmin toivottavasti myöskin puhumaan.
Meillä on kaksi poikaa, jotka ovat alkaneet puhua ihan eri aikaan. Esikoinen sanoi ekat sanat 10kk iässä ja reilu 1v6kk iässä puhui jo lauseita.
Kuopus alkoi tapailla sanoja 1v6kk iässä. Pitkään oli vain muutama sana. Kunnes 2v1kk iässä poika alkoi puhua ihan yhtäkkiä ja 2v5kk neuvolassa puhui jo pitkiä lauseita. Poika kuitenkin ymmärsi puhetta hyvin, mikä on tuossa iässä se tärkein juttu. Puhe tuli meille ihan yhtäkkiä ja nyt puhuu ihan ikätasoisensa mukaan (neuvolan tädin mielestä joissain asioissa on jopa edella ikätasoaan)
MIelestäni ap huolehdit ihan turhaan, puhetta ei mielestäni hirveästi voi edistää, jos vanhempi kommunikoi lapsen kanss normaalisti, lapsi puhuu kun on sen aika. Meillä on molemmilla pojille luettu/loruteltu/laulettu paljon, silti he alkoivat puhua ihan eri aikaan. Kuopukselle varmaa luettiin vielä enemmän, hän oli ihan vauvasta asti mukana kun esikoisen kanssa luettiin yms.
Mareila+POjat 2v10kk ja 7v
Meillä 1v+3kk kuopus-tyttö ja kaikki puhe on tättää,tätä,titä ja titti. Kun sanomme jotain sanoja, hän toistaa hyvin perässä, mutta kaikki konsonantit on aina vaihtuneet teeksi ja vokaalit ääksi tai iiksi:). Yritämme olla huolestumatta turhaan näin aikaisin tuosta varsinaisten sanojen puutteesta, mutta joskus mietityttää onko tämä ookoo. Esikoisemme nimittäin osasi jo alle vuoden ikäisenä joitain sanoja ja tämänikäisenä omasi jo melkoisen sanavaraston. Lauseitakin alkoi muodostelemaan jo tässä vaiheessa.
Toisaalta en huolehdi kovaa asiasta, kun selvästi näen ettei tytön kuulossa tai ymmärryksessä ole ainakaan isompaa vikaa. Lapset vain on niin erilaisia. Nopeasti puhumaan oppinut esikoinen oppi liikkumaan paljon myöhemmin ja oli pitkään hyvin kömpelö verrattuna tähän kuopukseen.
Alkoi kertarysäyksellä liikkua 8kk ikäisenä, jolloin jokeltelu jäi kokonaan. Tavuja ei siihen mennessä ollut edes tullut. Vajaa vuoden ikäisenä tuli sitten enemmän sitä päpäpä-tyylistä juttua ja kun 12,5kk ikäisenä oppi kävelemään juttelu jäi taas jalkoihin. Omiaan höpöttää, mutta nuo tavujututkin on jääneet. Ainoa selkeä sana mitä on koskaan sanonut oli eilen pöydässä lisahtanut " maito" . Meilläkin luetaan päivittäin, lapsi on pph:ssa, lauletaan, lorutellaan mutta nyt ei selvästikään ole puhumisen aika. Ei yritä toistaa perässä mitään. Kuulo ja ymmärrys toimii, joten puhuu varmasti kun aika on - ehkä sitten laittaa heti useampia sanoja peräkkäin ja 2v voi olla hyvin jopa ikäisiää edellä (näin tein itse aikoinaan) ja sanavarasto huomattavan suuri. Lukemisesta varmaan bongaa sanoja, jotka yllättäen osaa myöhemmin. Ainoa mitä itse yritän huonolla menestyksellä välttää, on lapsen elekielen liiallinen tulkinta. Eli jos ymmärrän kaikki sanattomatkin viestit niin eihän lapsella ole edes tarvetta puhua!