Mihin mun pitää varautua nyt kun tulee toinen lapsi?

saman verran, ja loppuajan NUKKUU.

Et mikä on kiltin ja ihanan kaksivuotiaan ja 3 kk vauvan kanssa ollessa. No joo, koira joskus valvottaa...

Vauva syö ja samalla esikoinen haluaa sitä tai tätä, satuttaa itsensä ja pitää puhaltaa... Niitä tilanteita riittää.

eli mieti miten voit " viihdyttää" esikoista samalla kuin kuopus syö.

Meillä ainakin oli kiltti esikoinen - siihen päivään asti kunnes kuopus tuli taloon... Sen jälkeen meillä asuikin pieni hirviö, ja nyt vasta on alkanut elämä normalisoitumaan ja esikoinen rauhoittumaan (vauva nyt 8kk).

Kaikilla ei tietenkään ole ongelmia, mutta useimmilla varmasti jonkinlaista kapinointia esiintyy, isoveljen/siskon iästä huolimatta.



Lisäksi kannattaa varautua siihen, että omaa aikaa ei juuri jää, paitsi iltaisin.

univelka kasvaa...näin 4,5v valvoneena.

Kuten sisarusten söpöt kiintymyksen osoitukset ja maailman paras leikkikaveri!

että esikoisen puolesta saattaa aluksi tuntua tosi pahalta. Kun se oma kullannuppu ei enää olekaan ainokainen, kun hänelle ei enää ehdikään antamaan huomiota yhtä paljon, kun esikoisen silmistä ja käytöksestä näkee, että hän on mustasukkainen ja kokee tulleensa hylätyksi. Ja siihen, että ihanasta enkelistä tulee yleensä vauvan myötä hankala uhmis. Sekä siihen, että lapsia ei pitkään aikaan voi jättää samaan tilaan valvomatta sekunniksikaan, mikä voi olla välillä melkoinen logistinen haate.. ;)

Mulla tulee jo nyt suru puseroon kun mä katon esikoista ja tiedän että kohta hän joutuu luovuttaan osan äidistä ja isästä uudelle vauvalle. Vaikka ollaan kyllä yritetty parhaamme mukaan kertoa että meille tulee toinen vauva. Tekee kyllä tosi pahaa hänen puolestaan. Surettaa valtavasti. :´(



Ap

- varaudu laihtumiseen, et ehdi syömään tarpeeksi (itselläni paino putosi -10 kg raskauden lähtöpainosta)

- varaudu organisointiin: esikoinen tarhaan, pienempi raahattava mukana, ruokailut vaikea järjestää kun esikoiselle normaaliruoka ja pienelle rintaa joka väliin jne.

- pukemisrumba on mahdoton, laske tuhanteen kun lähdette ulos

- yöunet ovat mennyttä: vauva valvoo ja esikinen itkee uniaan yms.

- esikoisen uhma on myös haaste, meillä tosin meni helposti ja hyvin kun annoimme rauhassa tutustua vauvaan pelkäämättä mitäään (monet vanhemmat pilaavat kaiken hermoilemalla liikaa vieressä ja kieltämällä kaiken)





Lisääkin olisi, tässä kuitenkin jotain.



T: Vauva 6 kk, esikoinen eilen 3 v.

sama kahdella kaverilla, joilla samalla ikäerolla, siis isoveli 2 v ja pikkusisko tai veli pari kolme kuukautta. kellään näistä kolmesta esimerkistä ei ole ollut näkyvää mustasukkaisuutta, silmissä toki surua kun ei ole enää se ainoa. ja voihan tää tästä helvetiks muuttua kun aika kuluu. mut ekat 3 kk on ollut käsittämättömän mukavaa. t. 2



ps. tosin isän panosta tarvitaan nyt vielä entistäkin enemmän, nukutuksiin ja ulkoiluihin ym.



ps 2. meillä on projektina saada vauva syömään myös pullosta niin mä pääsisin esikoisen kanssa joskus kunnolla puistoon tms, vielä ei ole kyllä onnistunut.

Mä olin alussa aivan sekaisin , että mitä tällä lapsella..voiko sitä rakastaa yhtä paljon kuin esikoista(=ainoa ja oikea)?? petänkö esikoisen äidin murun??

mutta kyllä luonto hoiti homman. Nyt poika 4,5v ja tyrttö 1,5v enkä pysty mitenkään erottelemaan kiintymyksen määrää.

Toki hanskaavat yhä enemmän, mutta ihana katsoa niitä hyviä hetkiä. Keskiviikkona ei meinattu päästä eteistä edemmäs ku halailivat ja pusuttelivat loputtomasti. Aina aamuisinkun kuorsaamme samassa läjässa poika jaksaa sanoa kuinka linea siinä kainalosa on niin kiltti vauva(vaikka rikkookin leikit).

Melkein kyynel tirahtaa silmästä.

Vierailija:

Eli mistä mä olen vielä autuaan tietämätön? :)

Esikoista odotellessa, no en nyt ruusuiseksi kuvitellutkaan, mutta kuitenkin se rankkuus yllätti täysin.

Kertokaa mulle, mikä ja mitkä tilanteet tulee olemaan rankkoja! Kiitos! :)

Esikoinen nyt kaksi vuotta ja todella reipas ja kiltti.

Tässä jotain yleistä ihan käytännön juttuja mitä mulla tulee mieleen:

- Yhden kanssa lähteminen ja kulkeminen on vielä suht helppoa. Kahden kanssa jo paljon vaivaloisempaa. Kauppaan ei enää esim. paljoa viitsitä perheenä mennä vaan jompi kumpi käy että toinen on lasten kanssa kotona. Helpompaa näin. Ulos lähtö alkaa olemaan jo projekti, varsinkin kun meillä mies töissä ja mä yksin pilttien kanssa. tää talvikin vielä... Kesällä oli helpompaa. Teet mitenpäin vaan niin aina tulee huutoa. Jos puet vanhemman ensin niin sillä aikaa kun puet vauvaa on esikoinen joko riisunut vaatteet pois, kakannut tai tekee muuten vaan jotain pahojaan. Jos puet ensin vauvan niin sille ehtii tulemaan kuuma ennen kuin ehditte ulos. Omat vaatteet puen itse usein vasta hiekkalaatikon reunalla :)

- Sun ihan ikioma aika on aika olematon käsite. Vauva tarvitsee sylittelyä ja läheisyyttä. Esikoinen tarvitsee sitä kaksinverroin ja tietty myös mies :) Kokoajan on joku iholla kiinni ja joku tarvitsee jotain mitä vain SINÄ voit antaa. Tämä on tietty ihanaa mutta toisinaan myös hyvin raastavaa. Käyt illalla nukkumaan kun myöhäisempi valvoja nukahtaa ja aamulla heräät kun virkeämpi lapsi herää. Ei hetkenkään rauhaa, tai jos ajattelet ottavasi omaa aikaa illasta kun lapset nukkuu niin aamulla tuntuu aivan niin kuin olisi krapula kun väsyttää niin paljon.

Päivän aikana tulee kaikkien kanssa halittelua ym. niin paljon että ei enää miehen kanssa paljoa tuplapeittoja kaipaa vaan haluaa kääriytyä oman peiton alle ja antaa ihon levätä, edes joskus.

- Tuplamäärä lapasia, sukkia, vaatteita, leluja, tutteja, tuttiketjuja, vaippoja, kakkoja, itkua, naurua, hymyjä ym. Jonnekin lähtiessä tuplasti muistettavaa ja näin ollen valitettavasti myös unohdettavaa...

- Alkaa kummasti kiinnostaa kaikki ikean säilytyslaatikot ym " elfa" kompleksit ja innossa Marko Paanasen suunnittelemat korotetut sängyt että saat noi kaikki ylläluetellut + 1001 muuta lisärompetta mahtumaan edes jotenkin järkevästi.

- Jos joskus pääset vessaan isolle asialle niin että kukaan ei huutele, koputtele tms oven ulko- (tai sisä-) puolella, niin huomaat että myös sekin voi olla luxusta :)

Kiteytettynä, rankkaa tulee olemaan. Oma aika jää vähiin, MUTTA kaksinverroin saat takaisin!!! Mulla tuli ensin " hylkiminen" vauvaan, tuntui että se tuli vaan pilaamaan kaiken mutta parin viikon päästä alkoi helpottamaan ja rakkaus pikkuhiljaa vahveta. Nyt se rakkaus on todellakin kaksinkertaistunut ja tunteet ihan yhtä voimakkaat molempia kohtaan.

Yhtään päivää en pois vaihtaisi, lapset on vaan niin ihania.