Vain isi kelpaa...
Meillä on nyt 13 kuukauden ikäinen poika, ja nyt reilun kuukauden ajan isi on ollut ykkönen. Päivällä, kun ollaan kahdestaan, kaikki menee hyvin. Mutta kun isi tulee kotiin, äiti ei kelpaisi enää mihinkään, ei syöttämään, vaippaa vaihtamaan saati lohduttamaan. Koko illlan poika konttaa isin perässä ja on lahkeessa kirjaimellisesti kiinni.
No, emme kyllä anna yksivuotiaan päättää, kuka mitäkin tekee, mutta silti minua kieltämättä välillä vaivaa, kun äidin sylissä on niin " kauheaa" , ja poika saattaa oikein kurkotella isin syliin. Ja raskasta se on myös miehelleni, kun hän ei saisi hetken rauhaa, vessassakäynnistäkin nousee meteli. Mies on kyllä aina ollut jostain syystä lasten suosikki, ja jaksaa kiitettävästi peuhata ipanamme kanssa. Minä olen vähän tylsempi tyyppi, mutta päivällä meilläkin on kyllä oikein hauskoja hetkiä.
Joskus puolivuotiaana oli jonkun aikaa toisin, siis vain äiti olisi kelvannut.
Onko muilla on samanlaisia kokemuksia? Ovatko nuo isi/äiti-kaudet menneet teillä pian ohi?
Kommentit (4)
Meillä esikoinen, 2v 9kk, on aina välillä ihan äidin mussukka ja välillä taas niin isän tyttö ettei äiti kelpaa mihinkään. Välillä taas ilmoittaa olevansa mummin kulta ja kun ollaan mummilla niin vanhemmat eivät saa tehdä mitään tai sitten välillä mummi ei saa osallistua. Minä en jaksa tytön kanssa näistä vääntää kättä, jos ei vaan ole mitään ihmeellistä itsellä tai isällä kesken, ja tyttö haluaa isin niin saa isin esim. kuivaamaan iltapesun jälkeen. Aina ei tietenkään voi tytön pyyntöihin suostua, mutta meillä on " tärkeämpiäkin" uhmakohtauksen aiheita kuin se, että äiti tunkee väkisin pissattamaan kun tyttö pyytää isin. ;0) En loukkaannu pätkääkään ajoittaisesta syrjimisestä vaan minusta on pelkästään hienoa, ettei aina vain ja ainoastaan äiti kelpaa joka asiaan.
on isi nyt pop! Oon pojan kanssa kaksin päivät (1v6kk)jotenluulen ettäon alkanut tajuta että isi on päivät poissa (töissä)ja kokeen jonkinlaista eroahdistusta isin suhteen. Oppi ensin sanoon äiti,mutta ei ole viiemaikoina äitiä kuulunut kun oppi sanoon siisii=isi :),päivisin saattaa osoitella ovea ja toistaa siisii ja isi kun tulee kotiin ei vessaan päästä ja jos mä olen lähdössä ovesta heiluttaa isin sylistä iloisesti.ensin vähän harmitti,mutta on hienoa huomata kuinka ylpeä isi on kun lapsi osoittaa hänelle kiintymystään ja eiköhän tämä ole ihan normaali kehitysvaihe,kun lapsi huomaa että on muitakin tärkeitä hänen maailmassa kuin äiti.
Meillä on melkein samanikäinen tyttö. On aina ollut isin tyttö ja nyt se on viime viikkoina korostunut.
Tuntuu että päivisin likka " kyllästyy" minun seuraani vaikka yritänkin leikittää jne. Isi kun tulee kotiin, likka hihkuu innoissaan ja sen jälkeen vain isi kelpaa viihdyttäjäksi tai hoitajaksi. Ei kylläkään roiku ihan punteissa kiinni ja kyllä mies saa mennä vessaan mutta kuitenkin :) Minusta ihan mukavaa että tyttö on kiintynyt isään ja kummiin todella läheisesti. En jotenkaan haluaisi että äiti olisi se ainut läheinen ja siihen sit takerruttaisiin. Varsinkin kun menen viikon päästä töihin.
Meilläkin ihan ok, jos vain minä olen lapsen kanssa. Totteleekin paremmin kun olemme kahden. Kun isi tulee kotiin muuttuu käytös, kiukuttelee enemmän (eroahdistusta?). Isä ei pääse vessaankaan ilman lasta, minä taas voin käydä ihan yksikseni. Meillä aina ollut näin :-( mukavahan se on kun isistä tykätään, mutta välillä mietin onko minussa jotain vikaa..?