Miten selvitä kahden pienen lapsen kanssa?

Minulla on jo ikää sen verran, että siksi toisen lapsen syntymä kauhistutti, vaikka toista lasta toivoinkin :)

Mietin kanssa laidasta laitaan kaikkea mahdollista.

Esikoisella (nyt 2v10kk, vauva 2kk) ei ollut koliikkia, mutta imetys oli tosi takkuilua, nukkui huonosti, vatsavaivoja oli yms.yms.



Toinen lapsi on ollut ihan erilainen ja todella helppo, IHAN erilainen kuin ensimmäinen. Eihän voi tietää, millainen toinen on, mutta nyt huomaa miten turhia sitä hermoili etukäteen. Kummasti sitä osaa tilanteessa tehdä päätöksiä sitten, kun tulee niitä hankalia hetkiä (jos tulee). Koliikkiakin on turha murehtia etukäteen (helppo tietty sanoa..).



Itse mietin eniten ajankäyttöä: miten IHMEESSÄ ehdin MINNEKÄÄN kahden kanssa, kun en meinannut ehtiä yhdenkään kanssa!

Ulkoilut tulee ajoitettua niin, että kuopus on alkanut pisimmille unilleen eli aamupäivällä. Pukemisetkin sujuvat ihan hyvin, puen ensin vauvan, ja hänet odottaa suht kiltisti vaunuissa valmiina, kun puen (välillä tinttailevaa ja uhmakasta) esikoista. Vaatteet olen jo laittanut valmiiksi eteisen lattialle. Itseni puen loppuun sitten, kun molemmat lapset ovat valmiita, koska muuten tulisi tosi kuuma ;)



Isompi oppii myös odottamaan vuoroaan, kunhan vain selittää hänelle miksi. Välillä sanon vauvalle, että nyt on isoveljen vuoro ja vauva odottaa (tämä kuulostaa isoveljestä mukavalta: hän ei aina olekaan se, joka joutuu odottamaan).

Ystäväni sanoi mielestäni hyvin, että kotitöitäkin vain jotenkin oppii tekemään ripeämmin kuin ennen.



Itsellä oli aluksi myös hankalaa, miten ehtiä tehdä aamupäivän ruoka ja silti ehtiä ulkoilemaan.

Teen nyt edellisiltana jo osan ruuasta valmiiksi, esim. kastikkeen tai perunat valmiiksi kattilaan keitinveteen tms. Amupalaa syödessäni lasten jälkeen keitän myös usein jo ruokaa (kiehuu siinä " sivussa" ), ja ulkoa tultuamme usein vain lämmitän jo aamulla valmistamani ruuan.

Iltapäivisin annan usein pojalle muina päivinä pakastamaani ruokaa, joista teen valmiita kerta-annoksia pakkaseen (itse en syö kahta lkämmintä ateriaa/pv).



Toivottavasti sait tästä jotain...

eihän teillä edes ole mikään paha tilanne ulkoilun suhteen kun vauva syntyy huhtikuussa (meidän keskimmäinen syntyi joulukuun alussa keskelle samanlaisia pakkasia kuin nyt...). jääkö miehesi isyyslomalle? jos jää niin siinä on sitten ratkaistu ulkoilupulma lähes kokonaan huhtikuun osalta ja toukokuussa on yleensä jo varsin lämmintä.



jos joudut ulkoilemaan yksin lasten kanssa niin hankit imetyspaidan ja puet sen päällesi, lisäksi villatakkia/fleeceä/tuulitakkia ym. sitten vain otat vauvan makuupussissa vaunuista, raotat päällitakkia sen verran että saat vauvan pään imetyspaidan luukun kohdalle ja eikun ruokailemaan. vauva pysyy makuupussissa lämpimänä eikä sinuakaan palele kun paljasta ihoa ei näy ollenkaan :)



koliikki-itkuun ja muihinkin itkuihin kannattaa kokeilla kantoliinaa (jotkut imettävät kantoliinassakin). meillä ei isommat lapset (4v10kk ja 2v6kk vauvan syntyessä) pelänneet ollenkaan vauvan itkua kun selitin mistä se johtuu, että vauvalla on pipi masussa ja siksi itkee. isommat saivat hyvin nukuttua yöllisistä huudoista huolimatta, joskus isompi sanoi heränneensä mutta oli nukahtanut heti uudestaan.



oma jaksaminen onkin hankalampi juttu mutta kokemuksesta voin sanoa että kyllä sitä jotenkin jaksaa kun on pakko :) rimaa lasketaan sitten muusta kodinhoidosta, villakoirat saa pyöriä nurkissa ja eineksiä syödään jos äiti ei jaksa kun on valvonut edellisenä yönä... yritä nukkua päiväunet jos mahdollista, itse ainakin nukun monesti olkkarin sohvalla kun saan vauvan nukkumaan ja nakitan isommat DVD:n eteen. puolikin tuntia piristää kummasti.



mustasukkaisuuteen en osaa sanoa muuta kuin että esikoiselle omaa aikaa ja huomiota ja ota mukaan vauvanhoitoon. hyvä olisi jos isommalla säilyisi rutiinit suht ennallaan ja vauva mahdutettaisiin niihin mukaan eikä päinvastoin niin että vauva mullistaisi kaikki vanhat kuviot.



yleensä vanhemmat lapset ovat ylpeitä isoveljeydestään/isosiskoudestaan joten sitä kannattaa mainostaa ja että kuinka pikkuveli/sisko tykkää kovasti isosisaruksestaan ja haluaa että tämä opettaa leikkimään jne. kunhan vain vähän kasvaa isommaksi itse.

Meillä ikäeroksi tuli 2v 9,5kk. Esikoinen on tyttö, ja kuopus (nyt 3kk) poika. Esikoinen oli aikanaan, jos ei nyt ihan koliikkilapsi niin ainakin tosi itkuinen iltaisin. Kuopuksella oli myös pari ekaa kuukautta paljon vatsavaivoja, viihtyi vain sylissä tai kantoliinassa. POika on myös suursyömäri, koko ajan rinnassa kiinni.



Ensiksi hyvät asiat:



Mustasukkaisuutta pelkäsin ennakkoon tosi paljon. Sitä ei kuitenkaan ainakaan vielä ole tullut. Valmistelin tyttöä vauvan tuloon hyvissä ajoin lainaamalla kirjastosta aiheeseen liittyviä kirjoja ja varoittelemalla, että vauvat saattaa olla joskun vähän hankalia. Ikävimmältä tuntuu ne tilanteet, jolloin vauva keskeyttää esikoisen ja äidin kahdenkeskiset jutut: ratkaisen ne yleensä niin, että annnan vauvan hetken huutaa, ettei esikoiselle jäisi sellaista mielikuvaa että hän on vähemmän tärkeä kuin vauva. (Ei meillä vauvaakaan heitteille jätetä, mutta kun kolme vuotta sitten säntäilin esikoisen luo aina ensimmäisestä inahduksesta, niin ihan yhtä nopeaan reaktioaikaan en nyt pääse). Kantoliina on ollut kovassa käytössä, siinä vauva kulkee mukana siinä sivussa, ja olen voinut keskittyä esikoisen kanssa puuhasteluun.



Nukkumaan meno on myös sujunut melko kivutta. Nukutaan kaikki kolme samassa sängyssä (isi ollaan kammettu olkkarin sohvalle). Poika herää n. 2-3 x yössä, mutta ei huuda (työnnän rinnan suuhun ennen kuin itku ehtii alkaa).



Ulkoilu sujuu ideaalitapauksessa meillä näin: odottelen että poika nukahtaa joskus puolen päivän jälkeen, ja nostan hänet vaunuihin ulos. Sitten syödään, puetaan ja mennään ulos. Lähdetään lenkille, ja kun tyttö väsähtää, nostan hänet pikkuveljen viereen tuplarattaisiin, ja kohta hänkin on unessa. Palataan kotiin, molemmat nukkuvat somasti vierekkäin, ja olen vakuuttunut että minulla on maailman suloisimmat pikku kullannuput. Minulla on tunti " omaa aikaa" ennen esikoisen heräämistä, koti siistitty ja lapset iloisia ja levänneitä kun mies tulee töistä kotiin...



Näin siis ideaalitapauksessa. Mutta joinakin päivinä kaikki menee päin seiniä. Poika ei vain nukahdakaan, ja tyttö syö lounaan korviaan pidellen, itse haukaan jotain lennossa jos muistan. Puen huutavan vauvan ja kitisevän tytön ulkovaatteisiin, tyynnyttelen turhaan rääkyvää vauvaa rattaissa, palaan sisälle imettämään, vauva nukahtaa rinnalle ja vien tämän uudestaan ulos, vauva herää ja alkaa parkua, palaan sisälle imettämään. Ja turhautunut, ja hetki hetkeltä väsyneempi ja kiukkuisempi esikoinen seuraa siinä mukana, riisutaan ja puetaan ja taas riisutaan... Muutamana päivänä miehen tullessa neljältä kotiin kumpikaan ei ole vielä nukkunut päikkäreitä, lapset huutaa ja kodissa vallitsee täydellinen kaaos.



Viime päivien kovat pakkaset on oikeastaan helpotus, koska ulkoilut ovat jääneet väliin. Toisaalta vauvan päiväunet ovat muuttuneet rikkonaisemmiksi: yleensä ulkona rattaissa, varsinkin liikkeellä olleessa vauvat yleensä tuntuvat nukkuvan hyvin.



Tällaiseen siis kannattaa varautua... Järjissä pysyy, kun ajattelee että tämä on vain tilapäistä ja ohimenevää. Meillä pojan vatsavaivat helpottivat tuossa hieman ennen 3kk ikää, ja unirytmit alkaa olla aika vakiot. Pidän itseäni sankariäitinä, kun onnistun saamaan molemmat ulos ja nukkumaan päikkärit - nämä on ne pakkomielteet, joista haluan pitää kiinni. Kodin siisteys yms. kannattaa unohtaa, puunata ehtii sitten eläkeiässä.



Tsemppiä!

Meillä esikoinen nyt 1v ja jo tätä äitiä vauvakuumeiluttaa, mutta mörkönä taustalla on juuri tämä sama kysymys:miten muka pärjäisin. Meilläkin esikoinen oli kovin vaativa vauvana, eli siksi varmaan jo valmiiksi stressaan (en siis ole vielä edes raskaana). Oli mukava lukea, että siitä voi selvitä hengissä...

Kyllä sinä keinot sitten keksit. Meidän esikoinen oli itkuinen ja herkkä vauva ja samoja ajatuksia vähän pelkäsin. Kuitenkin kakkonen olikin sitten rauhallinen ja helppo pieni =)



Kolmas pieni syntyi kun kakkonen oli 1v8kk ja sitten tämä kolmas olikin taas todella itkuinen ja vaativa. Kuitenkin selvisimme mielestäni tosi hyvin. Hankin kantoliinan ja se olikin ainoa paikka missä vauva oli itkemättä ja pysytyi nukkumaan. Vauva liinassa sitten saimme ulkoiltua lasten kanssa jne. Imetykset sujui hyvin, taaperolla oli oma maitopaikka äidin vieressä ja siihen sai aina tulla kun halusi. Yleensä poika kyllä kyllästyi siinä pian ja halusi takasin leikkeihinsä.



Nyt kuopus on 9kk ja pirteä, tarkkaavainen pikkunen. Rakastaa isosisaruksiaan ja nämä suhtautuvat aivan ihanasti vauvaan! Luota itseesi ja siihen että " hätä" keinot keksii.

Eikä se kyllä aina ihan helppoa ole ollut, mutta yllättävän helppoa mielestäni kuitenkin tuon sisaruuden suhteen. Esikoinen oli koliikkilapsi ja kantelin häntä ne ekat kolme kuukautta ja kuuntelin itkua päivät ja illat pitkät, joten uskalsin toivoa helpompaa pikkukakkosta, mutta vielä mitä... Kuopus ei ollut koliikkinen mutta mahavaivainen ja tissiriippuvainen roikkuja kyllä + hän nukkui päivisin tosi huonosti yhtään missään, joten pinnaa siinä kysyttiin.



Olin etukäteen hankkinut kantoliinan, sellaisen pitkän solmittavan ja siitä tuli iso pelastus meille. Isosiskolle olin varannut kotiin palapelejä, pelejä, videoita yms. omaa tekemistä siltä varalta, ettei äiti aina ehdi ja voi. pahaksi onneksi muutimme ennen vauvan syntymää - muuten olisi isosisko jäänyt puolipäiväiseksi päiväkotiin, uudessa paikassa en raaskinut sitä tehdä eli laittaa häntä uuteen hoitokotiin kaiken lisäksi.



Isosisko jaksoi yllättävän pitkälle ymmärtää pikkusiskon huutoa ja äidin tarvitsevuutta. Kun vauva itki paljon, hän meni omaan huoneeseensa turvaan ja rauhaan leikkimään itsekseen. Viihtyy onneksi itsekseenkin vaikka on sosiaalinen. Päivittäin kävimme oman taloyhtiön pihalla leikkimässä kaksi kertaa - usein ulkoilu kesti vain puoli tuntia, kun vauva ei pidempään nukkunut eikä viihtynyt vaunuissa. Mutta välillä saimme olla ulkona parikin tuntia. Oli talvi, joten syöttäminen ulkona ei tullut kysymykseen. Koko talven ajan liikuimme lähinnä omassa pihapiirissä kylläkin, sillä sisälle piti lähteä kun vauva kyllästyi oloonsa vaunuissa. liinassa ulkoilimme vähän paremmpin, kun kelit se sallivat. Pihapiirissä oli onneksi kaksi muuta samassa tilanteessa eli heillä oli vauvat + isosiskot alle 3v., niin oli tytöillä leikkikavereita omassa pihassa ja äidit sai tuulettua samalla aikuisseurassa.



Vietin kaiken mahdollisen ajan isosiskon kanssa, eli kun pikkuinen nukkui leikin isosiskon kanssa + kun vauva söi tissiä pelasimme tai luin hänelle jotain samalla aina kun voin. Vauva nukkui parhaiten kantoliinassa sisällä ja silloin teimme juttuja yhdessä, askartelimme-pelasimme-laitoimme ruokaa-siivosimme tms. Palapelien rakanteminen tai videoiden katselu oli myös hyvää puuhaa itsekseen tytölle, jos äiti oli nukuttelemassa pikkusiskoa tms.



Illat isosisko sai olla isin tyttönä ja nautti siitä suunnattomasti-pikkusisko omi illoiksi äidin kokonaan, ei suostunut isin hoitoon juuri. Jos olin illan tyttöjen kanssa kahden, nukutin/rauhoitin vauvan kantoliinaan ennen kuin tuli isosiskon unitouhut että saimme olla rauhassa silloin ja sit nukuttelin vauvan yöunille myöhemmin-piti unitissimaratonin 21 jälkeen.



Vauva syntyi meille lokakuussa, joten isosisko oli hoidosta pois koko syyskauden. Kevätkaudeksi sain hänet sit lkaupungin eikkikouluun 3x3t viikossa, ja se oli pelastus moneen asiaan. Isosisko sai omaa aikaa eritoten, hän nautti täysillä seurasta ja omasta tekemisestä. Ja minä pääsin lenkkeilemään vauvan kanssa - hän oli siinä vaiheessa oppinut viihtymään liikkuvissa vaunuissa eli nukkui noin puolitoista-kaksi tuntia kun vaunut vain liikkui eteen päin koko ajan. Minä sain ulkoilmaa paljon ja mieli pysyi virkeänä.



Monet konstit viime talven aikana kokeiltiin ja välillä kyllä itkin väsymystäni ja kyllästymistäni kotona olemiseen. Kerran pari viikossa kävin edes kaupassa yksin ja vauva huusi miehelle koko ajan, mutta sain pienen preikin kuitenkin minäkin kodin seinien sisäpuolella. Meillä ei ole ketään sukulaisia tms. tässä lähellä, joten apua olisi saanut vain palkaamalla jonkun. Eikä minulla siihen riittänyt voimat. Välillä olimme mummolassa tyttöporukalla viikon verran kerrallaan, kun mies oli työmatkoilla.



Mutta siitä selvittiin, enkä tahdo pelotella vaan sanoa että hyvin meni meillä kuitenkin. Vauva oli terve koko ajan, samoin isosisko enkä itsekään sairastellut. Nyt kun tytöt on 1v3kk ja 4v3kk sujuu tämä arki kotona jo niin mallikkaasti, että meinaa uusi vauvakuume iskeä ;-))) vaikka vannoin pikkukakkosen vauva-aikana että ei enää koskaan tätä rääkkiä!!! Ja kaiken aikaa ihmettelin isosiskon jaksamista vauvan kanssa, oikeastaan hän osoitti vasta kesän korvalla mustasukkaisuuden merkkejä, kun vauva alkoi olla helpompi ja hänestä oli myös isosiskolle seuraa kun liikkui ja leikki.



Tahdon sanoa sinulle, että vaikeaa se voi olla mutta siitä selviää. EIkä välttämättä se kakkonen ole vaikea tapaus ollenkaan! Varautua kannattaa kuitenkin, miettiä turvaverkkoja, seuraa itselle ja isommalle, tekemistä jne. Ja isän rooli etenkin isomman kanssa suurenee, mutta myös kotihommissa, hänen kannattaa siihen valmistautua myös!



Tsemppiä teille kovasti, älä liikaa jännitä tulevaa vaan ota päivä kerrallaan, nauti nyt vielä raskaudesta ja esikoisen ainutlaatuisesta ' yksinolemisesta' .

Meilläkin on suht samanlaista. Tässä joitakin meidän perheellemme sopivia arjen helpottamisjuttuja. Ensinnäkin täytyy mainita, että olemme jo 3-kymppisiä ja molemmat vakavaraisia, joten tää ei välttämättä sovi opiskelijoille.

*Meillä käy siivooja kolmen viikon välein, tekee suursiivouksen. Näin kenenkään ei tarvitse stressata siivouksesta. Mä teen päivittäin ylläpitosiivouksen eli pyyhin pinnat ja lakaisen lattiat tarvittaessa. Joka ilta laitan kaikki lelut omille paikoilleen (joskus taapero auttaa). Aamulla on aina siistiä.

*Esikoinen jatkoi hoidossa 3 päivää viikossa 3 kk vauvan syntymän jälkeen. Nyt on kotona ja vauva jo 4 kk!

*Mies tekee aina ruokaostokset, lasten kanssa en mene kauppaan hermostumaan.

*2 ensimmäistä kk mies syötti vauvaa iltaisin pullosta (50-150ml) ja laittoi vauvan nukkumaan. Mä imetin alkuillasta ja mies toi vauvan ensimmäiselle yösyötölle tissille. Yöllä myös imetin. Tuo tauko vauvasta klo 21-02 oli pelastukseni, sain nukkua putkeen noin 4 tuntia.

Minä hoidin esikoisen iltatoimet ja laitoin nukkumaan.

Harmillista, että vauva päätti olla huolimatta pulloa siinä vähän 2 kk jälkeen ja nukuttaminen onnistui enää vaan tissillä. Tällä tiellä ollaan edelleen.

Mä uskalsin antaa vauvalle korviketta pullosta jo noin pienenä, koska imetykset esikoisen kanssa sujui todella hyvin (lopetin esikoisen ollessa 1v3kk). Luotin, että maitoa riittää, vaikka saa illalla myös pullosta. Mä ' täysimetin' silti yöllä ja päivisin.

*esikoinen nukkuu omassa huoneessaan, muutti sinne jo kesällä ja vauva syntyi syksyllä. Esikoinen ei herää vaikka vauva huutaisi yöllä.

*Viikonloppuisin mä touhuilen esikoisen kanssa ja mies hoitaa vauvaa, mä vaan imetän. Mies käy myös uimassa ja shoppailemassa esikoisen kanssa viikonloppuisin.

*kerran kuussa lapset viedään päiväksi hoitoon (5h) mun veljelle (heillä myös pieniä lapsia)



Joo, mm. noiden juttujen avulla mä jaksan pyörittää tätä arkea.

Ai niin, ikäero muksuilla 2v4kk