Mietityttääkö ketään tämmöinen :)

vauva-ajatukset nostattavat kuitenkin mahaani parvin perhosia! Eli onko kyseessä joku toisen lapsen rimakauhu?

mulla oli kauhee vauva kuume kun esikoinen oli n. 9kk. Johtui varmaan siitä, että lähipiirissä syntyi paljon kakkosia alle 2 v ikäerolla.

Mutta itseni piti saada opiskelut loppuun ja vähän odottaa.

Jossain vaiheessa tuli sellainen oli, että meillähän on kolmestaan tosi hyvä olla - haluanko tähän nyt sittenkään sitä neljättä " kuviota sotkemaan" ... ja vauva kuume vähän väheni. Mutta kyllä se kakkonen laitettiin heti tilaukseen kun opiskelut oli loppusuoralla ja oli ihan yhtä odotettu kuin ekakin....

...oli kun alettiin toisesta lapsesta puhua. Meillä myös todella helppo esikoinen, joka on nukkunut yöt heräämättä 1kk iästä alkaen. Nyt on kuitenkin menossa rv11+4 ja olen aivan innoissani. Raskaustestin jälkeen epäröin vielä vähän ja sanoinkin neuvolantädille, että mitä jos se onkin koliikkivauva, me tiputtais niin korkealta (varmaan ihan luonnollisia tuntemuksia). Täti sanoi, että toisen kanssa asiat osaa ottaa niin paljon rennommin ja esikoisen jäljiltä tietää miten nopeasti aika kuluu ja vaiheet menevät ohi. Se rauhoitti viimeistäänkin ja samalla tavalla se sydänäänten kuuleminen tällä kertaa sykähdytti kuin viimeksikin=)

Itsekin aikoinaan mietin samanmoisia. Meillä tyttö 3vuotta ja poika tänään puoli vuotta. Mies ehdotteli jo aikasemmi uudesta vauvelista esikoisen jälkeen, mutta itselläni ei ollut vielä vauvakuumetta. Ja muutenkin esikoisen kanssa oltiin just päästy rauhallisenpaan arkeen, kun hänellä jo omia leikkejä ym muutenkin oikein reipas ja oma-aloitteinen. Ja itsekin sai enemmän omaa aikaa, kun tyttö ei koko aikaa tarvinnu äitiä. Ja tavaratkin sai olla jo omilla paikoillaan, mutta niin vain kävi, että kuumetta tuli. Ja aika pian vauva sai alkunsa. Meidän kohdalla kuopus on ollut paljon helpompi ja rauhallisempi vauveli kuin isosiskonsa, vaikkei hänkään mikään mahdoton ollut.

Meillä mennyt aika kyllä oikein mukavasti ja nopeasti, eikä tämä ukkeli enää ihan vauva ole. Oikein tyytyväisiä ratkaisuun olemme olleet ja onnesta mykkänä näistä kahdesta nuppumurusesta. =)

Ja aika menee niin nopeasti, vaikka välillä hampaita kitistäänkin ym. Pienen hymy valloittaa aina =) ja saa väsymyksen unholaan.

Ja ikääsi ajatellen ehdit vielä tehdä huimasta kaikenlaista, kun lapset isompia. Näin olen itse ajatellut ja minä olen 22v. Ja meidän lapsiluku on täynnä.

Onnea yritykselle, jos niin päätätte!

Meillä siis esikoisen vauva-aika (ekat 6kk etenkin) oli aika raskasta sekä fyysisesti (vauva nukkuin todella huonosti ja sitä myöten myös äiti) että henkisesti. Aina kuitenkin olin tiennyt, että lapsia meille tulee, jos Luoja suo, enemmän kuin yksi. Kuitenkin kun esikoinen kasvoi ja elämä kävi helpommaksi, suorastaan ihanksi, alkoi tulla noita samoja ajatuksia...



Miksi turhaan pilata elämää uudella vauvalla, joka kuitenkin on samalainen vaikea tapaus kuin esikoinen? Miksi turhaan viedä omia yöunia juuri kun tarvitsee enää kerran yössä herätä (kun esikoinen tulee viereen)? Miksi turhaan aloittaa vaipparumbaa, kun esikoinen on niistä päässyt eroon? Miksi?



No siksi, että se toisen lapsen kaipuu kuitenkin ylitti kaikki edelliset ;) Vauvaa en ole ikinä " kuumeillut" , ei, meillä toivottiin toista LASTA. Vauva-aika on vain se pakollinen paha siinä prosessissa. 1v. on paljon ihanampi kuin 1kk :) Ja 2v. tuplasti niin ihana kuin 1v. :)



Vauvavuosi menee nopeasti ohi, kuitenkin. Oli se sitten helppoa tai raskasta aikaa. Siihen yhteen, mahdollisesti rankkaan vuoteen en tosiaan lapsihaaveita hajota.



Eli meille kakkonen toivotettiin tervetulleeksi siten, että ikäeroa esikoiseen tulee nyt 3v. Pienemmällä ikäerolla, EI IKINÄ! Minä tarvitsin sitä " toipumisaikaa" , aikaa päästä univeloista, aikaa vähän unohtaa sitä touhua ;) Ja aikaa olla vain tuon pienen ihanan ihmisen äiti, yhden lapsen äiti. Nyt olen jo valmis olemaan äiti kahdelle, ottamaan ne haasteet vastaan.

Tuttu tunne, meidän esikoinen oli tosi rauhallinen vauva ja vaikka haluttiin toinen lapsi, välillä mietitytti " kaiken alusta aloittaminen" , tunteeko tarpeeksi rakkautta uutta tulokasta kohtaan, jääkö esikoinen liian vähälle huomiolle ja suurimpana, entä jos uusi tulokas onkin haastavampi/itkuisempi jne, miten jaksaa. Kuitenkin 5.5.05 meille syntyi ihana suloinen rakkauspakkaus, johon äiti rakastui ensisilmäyksellä ja kyllä tämä kuopus on PALJON haastavampi kuin esikoinen, ei nuku vieläkään öitään (ikää 1vuosi) ei syö kunnolla, ei viihdy itsekseen lattialla>vuosi kannettu poikaa, tempperamenttinen tapaus kertakaikkiaan, MUTTA maailman ihanin ja äiti on jaksanut ihan hyvin. Tämän kuopuksen kanssa on osannut ajatella, että miten lyhyt aika tämä todellisuudessa on ja jotenki osaa ottaa rennommin monissa asioissa. Esikoisellekkin (5v) pikkuveli on maailman rakkain, jota jo tarhapäivän aikana kaivataan ja toisaalta isoveli on idoli, jota ihaillaan ja yritettään matkia, summa summarum, pelot olivat turhia ja kaikkeen tottuu. Tämä kuopus on opettanut paljon minulle ja olen todella onnellinen, että " aloitettiin kaikki alusta" (nyt haaveilen jo kolmannesta, tosin ei ihan vielä... ;))



Mareila+Rakkaudet 5v ja 1v