Muita, joita tökkii nämä nykyajan lelut? :/
En nyt ole mitään käpylehmiä haikailemassa (vaikka varmasti kivoja ovatkin :), mutta on todella alkanut kyrsimään lelukauppojen yksipuoliset valikoimat...
Tuntuu, että kaikki lelut on tuotteistettu tosi pitkälle, ovat jostain tv-sarjasta tms. Jotenkin tuntuu, että ihan sellaisía yksinkertaisia perusleluja on tosi hankala löytää. Vauvalle löysin vielä ihania puuleluja ja vastaavia, mutta nyt kun poika täyttää 2 v., niin jopas on mennyt vaikeaksi.
En vastusta muovia materiaalina (vaikka puulelut onkin kivempia) enkä muutenkaan ole mielestäni lelujen suhteen yltiö" pedagoginen" (poika leikkiköön " poikamaisilla" leluilla, kun kerrran haluaa). Ehkä ainut rajoitus on, että toivon, ettei meille kerry liikaa leluja (pieni asunto, eikä lapsen pidä saada aina kaikkea mitä haluaa).
Yksi kuvaava esimerkki tästä " ongelmasta" : oltiin Tallinkin laivalla ja ajattelin, että ostetaanpas pojalle pieni laiva mukaan kotiin, voi sitten muistella ja leikkiä kivaa reissua. Naiivisti kuvittelin, että taxfreessä on varmaan myynnissä jotain Tallink -lelulaivoja. Arvatkaa vaan oliko? Eipä tietenkään. Ei ollut laivoja minkäänlaisia, jotain tv-sarjaleluja vain.
Postikorttimaailmasta samanlainen juttu: äiti lähtee lentokoneella työmatkalle ja haluaa lähettää Helsinki Vantaan lentokentältä lentokonekortin pojalleen. Löytyi kyllä kaikki maailman Nalle Puhit sun muut, mutta ei pientä yksinkertaista Finnair -lentsikkakorttia, joka olisi ilahduttanut saajaansa kaikkein eniten...
No niin, nyt eksyin jo ties minne, mutta pointtini on: a.) ärsyttää lelujen näennäisen runsas, mutta oikeasti kuitenkin aika suppea valikoima, b.) lelujen ylikansallisuus ja c.) " monimutkaisuus" : valmistajat kuvittelevat, että lapsi haluaa ties mitä krumeluureja, kun monesti kuitenkin kaikkein yksinkertaisin onkin se kaikkein kivoin.
Kiva jos jaksoit lukea vuodatukseni! :)
Kommentit (22)
Meillä valikoimaa riittää lelurintamalla. Suosikkeja kuitenkin ovat puinen parkkihalli ja Brion junarata. Legot ovat viime aikoina myös olleet mukana leikeissä.
Saatuaan oman huoneen poika ihastui, kun päätin, että hän on riittävän iso askarrellakseen itsekseenkin. Laitoin askartelutarvikelaatikon saataville ja nyt meillä kreppi-, silkki paöerit, paperimassapallot, piipunrassit, kävyt sun muut ovat kovassa kurssissa. Liimaa saa pieneen kippoon muutaman tipan kerrallaan ja kaikki tapahtuu oman askartelumaton päällä, joka on lattialla askartelun ajan.
me ollaan otettu linja, että jos joku kyselee esim. synttäri- tai joululahjatoiveita niin ollaan pyydetty lahjaksi legoja/duploja, brion junarataa ja esikoiselle brion builderia ja muita rakennussarjoja. itsekin ollaan sitten ostettu näitä sarjoja lapsille joko lahjaksi tai muuten vaan.
nuo on minusta sellaisia klassikkoleluja jotka ovat pitäneet pintansa vuosikymmenet ja edelleen vaan lapset tykkää leikkiä niillä. eivätkä ole mitään valmiiksi leikittyjä vaan lapsi saa oikeasti käyttää mielikuvitusta ja toteuttaa luovuuttaan. eikä näissä haittaa vaikka osia on paljon, päinvastoin sitä kivemmat leikit tulee. ja sitten kun nämä leikkijät ovat kasvaneet isoksi niin lelut voi säästää tuleville lapsenlapsilleen :)
briolta löytyy muutenkin kivoja puisia leluja, esim. hella on ollut suosittu kummitytölläni.
Poikani on vielä aika rauhallinen leikkijä. Silti tuntuu, että esim. pikkuautoista lähtee heti ensikäytössä joku osa irti. Edellisen vastaajan idea muutamasta peruslelusarjasta on mielestäni tosi hyvä.
Voi että inhoan niitä Bratz-nukkeja, Teletappeja jne... Totta on, että perusleluja saa oikein etsiä. Äskettäin etsin tavallisia legoja ja talosarjaa tms, mitä muistaakseni oli aina saatavilla kun itse olin legoiässä. Siis sellasia mistä voi rakentaa mitä, vaan mutta on ikkunoita ja ovia mukana. Täällä en löytänyt juuri mitään. Joku sarja paloasemasta ja sitten hirviöitä tai mitä lie robotteja, sitten niitä valmiita lego-ämpäreitä, jossa perusosia, muttei ikkunoita ja ovia...
Nyt meidän tyttö on neljä. Leikkii rauhallisesti myös. Luulin, että lelusumaa sais hallittua, mutta toisin on käynyt. Nyt raivaan pois silmistä suurimman osan (huoneessa ylähylly ulottumattomissa), ja leikki sujuu ok. Huomasin, ja tännekin joskus kirjoitin, että leikki ei suju jos on toinen toistaan monimutkaisempia vempaimia huone täynnä. Itse vastustan kaikkea pattereilla toimivaa ja ääntä pitävää erityisesti. Tällä hetkellä on pinnalla nuket (kestosuosikki), lääkärin välineet, playmobil-lelut. Ostaessa suosin pelejä ja palapelejä, ja just noita playmobil-leluja. Tutuilta ja sukulaisilta, kun lahjatoiveita kysyyvät, sanon lähes aina kirjan, palapelin tai playmobil-jutun. On mennyt hyvin suurimmaksi osaksi ainakin.
Brion junaradan tilalle ostin Ikeasta paljon halvemman version. Tyttö ei siihen tykästynyt ja sillä leikitään niin harvoin, että olisin katunut jos olisin ostanut kalliin brion.
Tavarapaljous on hermostuttavaa. Lapsi ei oikeesti tarte kaikkea sitä krääsää. Usein joku roskiin heittettävä osa tms, on paljon mielenkiintoisempi aarre kuin merkkituote... Yksinkertaisuus kunniaan, voi kuin sais vaan lelutehtailijatkin sen uskomaan...
esimerkiksi vankiloiden myymälöissä löytyy hyviä ja kunnollisia " vanhanajan" leluja. Meillä kokemusta nukkekodista ja täytyy kyllä sanoa että parempaa ei kyllä kaupasta saa. Aivan käsittämättömän hieno on! Vankiloissa valmistetut lelut on suht yksinkertaisia ja suurin osa tehty puusta, hyvää työtä ja säilyvät varmasti vielä omien lasten lapsille. Osoitteesta
http://www.vankeinhoito.fi/10899.htm löytyy tuotevalikoima ja lista mistä löytyy vankilamyymälöitä.
vaivaa löytää ne oikeat kaupat / nettiputiikit, joista niitä saa. Itse olen löytänyt kivoja puuleluja erilaisita messuilta. Itse vihaan kaikkea ääntä pitävää, välkkyvää ja sellaisia leluja ei meillä ole yhtään. Poika kyllä niillä leikkii, jos kavereilla on.
Leluja kertyy hurjat määrät, vaikka kuinka yrittäisi minimoida niiden määrän. Itse aina muutaman lelun otan vaatehuoneeseen pariksi-kolmeksi kuukaudeksi ja sitten ne taas esille ja ovat kuin uusia.
Meillä suosikkeja ovat Brion junarata ja muutkin Brion puulelut (esim. kaivuri, maatila), puupalikat, legot.
Tällaisen nettilinkin löysin pari päivää sitten
www.pikkupuu.com
Lisäksi puuleluja myy ainakin Isoisän Puulelut (monesti messuilla esillä)
Henskat www.henskat.fi
Unohdin kehua kirppareita, niistä teen joskus kivoja lelulöytöjä. Nyt on haussa lasten leikkirannekello (poika tosi kiinnostunut kelloista, mutta ei tarttis olla oikeasti toimiva). Tietenkään näistä tavallisimmista lelukaupoista ei ole löytynyt...
kyllä tallink laivalla on myynnissä laivoja mutta ne on vaan hankalasti löydettävissä...hyllyssä pieni tila ja alimmaisessa tasossa....tuli vaan mieleen kun omalle pojalle sellaista metsästettiin oikein myyjän kanssa ;-)
Meiltä kyllä löytyy Nalle Puhia ja Puuha Peteä, mutta myös puupalikoita ja Legoja. Juuri eilen ostimme kirpparilta kasan legoja ja poika (3 v.) jaksoi rakennella niillä pari tuntia. Ihmettelin oikein itsekin!
Mä tykkään joistain " nykyajan" leluista, mutta osa esim. Bratzit menee aivan yli ymmärrykseni. Järkyttäviä hirvityksiä!
Toinen juttu mitä en leluissa kestä on se, että ne pitävät itsessään jotain ääntä. Mitä hienoa on siinä, että on kasapäin leluja, jotka jokainen pitää jotain ääntä.
Tyttö on 2v8kk, ja meillä useimmin leikittyjä ovat FP:n Little People -ukot ja eläimet. Niillä leikitään vaikka mitä, lastataan myös siihen puujunaankin. Sarjan talot sun muut pitävät kyllä ääntä (jonka voi kytkeä pois), mutta ne talot eivät ainakaan vielä edes kiinnosta, pelkät ukot vain.
Legoja on aikomus alkaa keräillä ja antaa 3v-synttärilahjaksi. Quatroja meillä on, mutta niillä ei juuri muuta saa rakenneltua kuin torneja. Ne tulivat lahjaksi, enkä enää viitsinyt niiden lisäksi ostaa Duploja (pieni asunto meilläkin toistaiseksi). Eikö niitä pelkkiä talon osia tosiaankaan saa mistään? Taloja minäkin rakentelin pienenä, tyhmää jos legotkin ovat jo niin " valmiiksi leikittyjä" (eli jonkin örkin osat ja ohjeet miten se örkki rakennetaan).
Meilläkin on yli-innokkaita mummeja, jotka eivät usko vaikka jatkuvasti sanon että ei uutta tavaraa! Minunkin on vaikea hillitä itseäni, tiedän että tyttö tykkäisi muumitalosta yli kaiken ja haluaisin sen hänelle ostaa, mutta sinnittelen syksyyn ja niihin synttäreihin (ja vihjaan mummolle että ostaa sen lahjaksi). Mutta kämppä täyttyy uhkaavasti, ja yritänkin aina ajatella että ennenkin pärjättiin sillä parilla nukella, joten ei meilläkään mitään krääsää tarvita. Osa leluista on komerossa piilossa, vaihdetaan sitten muutaman kuukauden välein.
En pidä sitä puuta itseisarvona leluja valitessani, en jotenkin osaa kuvitella että tyttö innostuisi puisesta autosta (iso bussi/juna erikseen, sinne saa niitä ukkoja kyytiin). Tai ne yksinkertaisimmat pienet puiset nukketalot, mielestäni yksi nukketalon viehätyksistä on monet huoneet ja yksityiskohtaiset, sirot huonekalut. Kunnon muovisetkin lelut voivat kestää lapsenlapsille.
Itselläni 4 alle kouluikäistä ja ammatiltani lastenohjaaja....ja todellakin olen törmännyt samaan ongelmaan. Meiltä kyllä löytyy myös barbeja (eskarilaisen keräilykohde) ja muutamia muita " muotileluja" lasten omista huoneista, mutta yhteisestä leikkihuoneesta vain ns. laadukkaista leuja. Lähes kaikki lelut olen hankkinut tavellasta (www.tavella.fi) ja esim. montessorin mukaisia välineitä tehnyt myös itse. Lempileluiksi ovat meillä vuosien aikana muodostuneet roolivaatteet, rakentelutarvikkeet, pelit ja oppimisvälineet. Meiltä löytyy myös leikkikoti, jossa hellat ym. Kohta neljävuotiaat kaksoset tykkäävät leikkiä siellä useita tunteja putkeen. Vaikka esim. tavellan laadukkaat lelut melko hintavia ovatkin niin laatu kyllä on ollut myös todella hyvää. Aika harvoin on mikään mennyt rikki. Tosin kuin muotileluista..tänäänkin aamulla sänkyyni tuotiin jokin keijukaisnukke, jolla oli pää irronnut... Laadukkaat lelut on myös helppo jälkeenpäin myydä eteenpäin. Itselläni tarkoitus perustaa ryhmis joten myös tätä varten olen laadukkaita leluja jo tovin keräillyt.
sieltä olen itse ostellut kanssa todella laadukkaita pelejä ja palapelejä.
Itselläni on lapset -99 -01 -04 -06 (masussa vielä...) joten krääsää on kertynyt.
Meillä on kanssa kerätty brion junarataa ja legoja. Niitä on hyvä toivoa myös lahjaksi kun antaja voi valita budjettiinsa sopivan vaihtoehdon. Näillä meillä leikkii niin pojat kuin tyttökin. Nyt olisi tarkoitus ostaa nukkekoti tytölle ja sinnehän sitä voi sitten toivoa kalustusta ja asukkaita mummoilta ja kummeilta.
tytön lelulaatikosta kasa Barzeja jotka ovat ehdoton suosikki ja 3v. pojan suosikkeja on Dual Master (kirjotetaanko noin?) kortit ja hämähäkkimies hahmot. Brion lelut on jääneet 1v. kuopuksen leluiksi jo aikaa sitten eli ei kiinnosta isompia. Legoista kyllä tykkäävät kaikki. Meillä on välillä mennyt aika pahasti alsten ja ma lelumaku ristiin. Meidän muksuilla myös on paljon leluja mutta leikkivät oaljon myös oma kehittämillä jutuilla ja omaavat hyvän mielikuvituksen. Esikoinen esim. kehittää kankaan paloill, kivillä ja simpukoilla tosi monimutkaisia mielikuvitusleikkejä ja poika ratsastaa onnellisena ritarina luudanvarrella jolla on villasukasta tehty pää. Lapset kyllä osaavat etsiä parhaat lelut kun vaan saavat tialisuuden. Kaikkea tavaraa ei kaupanhyllyltä kannata lapille kantaa mutta kun niitä kuuntelee löytyy usein ne rakkaimmiksi tulevat lelut joilla jaksavat leikkiä tunnista ja päivästä toiseen. Ainakin meillä näin.
Mua siis ei kamalasti töki leluvalikoimat sillä lapset löytää haluamansa kyllä krääsäviidakosta ihan itse.
Meillä on remontti tulossa ja olen pakotettu tekemään aika rankkaa inventaariota, ikävä on huomata että ehkä 90% leluista on aika vähällä käytöllä, ja paljon on joukossa huonolaatuista muovihöttöä. Ja olen itsekin sortunut ostamaan " kännykän" , josta lähtee minusta ihan rikollisen kova ääni, vauvat kun käyttää sitä ihan korvan vieressä, ja vielä toisessa huoneessakin meteli on korvia raastava.
Tosin puolustuspuhe muoville: meillä on puulattiat, johtuneeko siitä että puulelut ei ole oikein iskeneet, ovat painavia ja kolisevat lattiaa vasten, ja poika joka järsii kaiken minkä saa käsiinsä, saa niistä suuhun tikkuja. Lisäksi vanhemmista puuleluista ei tiedä millä maalilla ne aikanaan on maalattu, itse leikin aikanaan Miranolilla maalatuilla palikoilla.
Muovi on ihan hyvä materiaali leluille, se on helppo pitää puhtaana, ja kestääkin jos on kunnolla tehty. Meillä on suvussa yli 40 vuotta pyörineet perintö-Legot, tosi kovassa käytössä olleet ja silti melkein " uuden veroiset" . Uudeksi perintöleluksi on ehdolla FP:n maatila ukkeleineen ja eläimineen. Meidän tyttö sai sen 1-vuotiaana, ja nyt 3-vuotiaana leikkii sillä edelleen, päivittäin, ja hätistelee pois puolivuotiasta pikku-veikkaa joka on valtavan kiinnostunut niistä eläinten äänistä joita kuuluu kun avaa karsinan oven tai painaa jotain nappia...
Esim. Bratzit, mitä hurjimmat monsterilelut ja pelit (Miksi pitää esim. olla Lego Bionicleja, eikö perinteiset hirmuliskot ja sotalensikat piisaa?).. Mutta ei mua mitkään Puuha Pete- ja Muumi- lelusarjat töki.. Tosin kovaääniset lelut kylläkin! Itsekullakin ne hajottavat pään ja korvat puhumattakaan, jos muksu innostuu pidemmän aikaa niillä leikkimään ja meille ei yksinkertaisesti saisi niitä tuoda isin sairauden vuoksi - mitä eivät ihmiset tunnu ymmärtävän..
Mutta jos kestäviä, turvallisia ja hyviä leluja kaipaat, niin tutustupa ihan Bilteman valikoimaan! Me itse tykkäämme tuolta hankkia lelut lapsellemme, koska valikoima oikeasti HYVÄ, sen lisäksi, että edullinen. Tyttäremme sai aivan ihanan 4kpl puupalapelisatsin puulaatikkoon sijoitettuna tuolta (tämän olivat puolestaan sukulaiset joululahaksi hankkineet), ihmettelimme, että mistä noin upea ja innostava lahja oli löytynyt.. kunnes tallasimme taas kerran Bilteman leluhyllyn luokse ; ) ja siellä se oli! Tyttäremme paras ystävä puolestaan, jolla huusholli täynnä erinäisiä niin enemmän kuin vähemmän tuotteistettuja palapelejä ja leluja ihastui tuohon palapeliin myös, joten veimme samanlaisen hänelle synttärilahjaksi ; ) ja todella suosittu on ollut, kuten meilläkin!
Kannattaa kurkkia kanssa Motonetin, HongKongin.. erinäisten sekatavara- ja pikkupuotien valikoimaa, niin voipi lykästää. Ja kuten joku mainitsi - messuilta löytyy hyviä leluja!
Meidän tytär tosi pikkuisesta tykännyt tehdä leluja itse kaiken näköisesti nurkissa lojuvista roinista ja arvostanut suuresti itsetekemiään/minun tekemiä ja lahjaksi saamiaan leluja. - Nyt tilanne karannut käsistä päinvastaiseen suuntaan, kun tietyt isovanhemmat seonneet niin pahasti, että jo yhden viikon aikana sataa vinopino uusia leluja muksulle : ( herttaista, mutta huonoin seurauksin.. lapsi (reilu 3v.) ruvennut viskelemään ja tahallaan rikkomaan lelujaan ja muutenkin vaatteita/tavaroita ja kun kerrotaan se, mikä aiemmin tehosi (menevät rikki.. et voi enää leikkiä/otetaan pois etc.), niin vain toteaa, että eikä.. XXXX ostaa uuden tilalle! KÄÄKS! Olemme keskustelleet asiasta isovanhempien kanssa - huonoin tuloksin. Hetken välikätenä joitain " lahjoja" takavarikoin isukin kanssa toiste annettavaksi.. Mutta nyt ko.henkilöt ovat siirtyneet antamaan kaikki lahjat lapselle hänen ollessa tuolla hoidossa tms. MUR!
Anteeksi, venähti pitkäksi ja vähän ohikin, mutta tuossa kauhuesimerkki tosiaan, miten pilata lapsi liialla tilpehööri ja lelumäärällä! Ei se määrä, vaan laatu.. Ja jos jollain on tilanteeseen vinkkejä, niin kertokaa ihmeessä! (Lapsi menettänyt arvostuksen mittään materiaa kohtaan..rikkoo jopa huonekalujakin!)
- Tiina -
Grrr! Miksi vanhemmat eivät saa itse päättää lapsiaan koskevista asioista? En tiedä onko miten yleinen ongelma, mutta meidän näkemyksiä ei ainakaan arvosteta yhtään, vaikka yritämme perustella ratkaisumme yms. Pelottaa, että isovanhemmat kääntävät vielä joskus lapset vanhempiaan vastaan, kun hokevat, ettei isi ja äiti tiedä, kyllä meillä saa ja kyllä mummo antaa... Pitää vain yrittää pysyä tiukkana ja selittää samat asiat kerrasta toiseen, ihan kuin pikkulapsille. (Viittaan tällä Tiinan kirjoitukseen)
olipas mulla tosiaan käyny ajatusvirhe..kiitti korjauksesta...:)
Saksalainen leikkikalukulttuuri on mielestäni mainonnan arvoista tämän otsikon alla! Tuolla Tevellassakin taitaa lelut tulla suurelta osin Saksasta. Ja valikoimaa tosiaankin riittää; perinteikästä ja uusinta uutta. Haba lienee yksi suurimmista firmoista, mutta lukuisa määrä muitakin leluvalmistajia löytyy.
Juuri viikonloppuna vierailin eräässä liikkeessä, jossa huomioni runsaan esim. puuleluvalikoiman keskellä kiinnittyi hellyttävään puiseen huoltoasemaan ja autopesulaan. Molemmissa oli lapsen käytettäväksi yksinkertainen mekanismi (tyyliin pulloharjat pesee pikkuautoa).
Täällä mielestäni arvostetaan (omien toki rajallisten kokemusteni perusteella) periaatetta " vähemmän on enemmän" . Harvempi ihannoi Fischer Price-tyylisiä muovihärdellejä. Vinkkejä netistä löytyisi esimerkiksi: www.holztiger.de, haba.de tai " vaikka mitä hauskaa, kehittävää ja hyvälaatuista lapsiperheelle myyvä"
www.jako-o.de
T. Kreetta Saksasta
Olen 3-vuotiaan tytön äiti ja nykyajan nuket on lähes poikkeuksetta paristolla toimivia kammotuksia. Itkeviä,röyhtäileviä,pissiviä,nauaviatms.
Missä välissä annetaan lapsen omalle mielikuvitukselle tilaa..?
Itse en ole moisia hirvityksiä kotiimme kantanut ja mielipiteeni moisista sanonut myös muille,saas nähdä kuinka kauan kest' ' enenn kuin joku moisen kammotuksen kotiimme raahaa.
Tytöllä on kyllä nukkeja,joilla leikkiä. Ne vain ovat perus nukkeja aivan oikean vauvan tapaisia ja tyttö saa sitten itse keksiä mitä ne kulloinkin tekevät.
FB maatilan ukkelit ja talot on myös hänelle mieluisia sekä keittiö.
Pehmoleluja on vino pino jo minun vanhoja ja sitten vielä omia lahjaksi tulleita. Niistä sitten valitaan unilelu tarhaan ja yöksi omaan kainaloon.
Niillä myös leikitään päivisin.
Pojille on varmasti vieläkin enemmän kaikenlaisia hirvityksiä tarjolla.
Saas nähdä miten käy kun tyttö kasvaa ja alkaa todella haluamaan joitain tiettyjä tavaroita ja äiti ei suostu niitä ostamaan.
Toistaiseksi dublot ja palapelit tavallisten nukkejen rinnalla rittävät.
Joku psykiatri sanoikin, ettei lapsille enää muodostu samanlaista tunnesidettä leluihin, kuin vielä 80-luvun lapsilla (saati sitä vanhemmilla). Ennen oli korkeintaan muutama nukke, joista sitten yksi oli ylitse muiden. Nykyään voi valita mieleisimmän juuri kyseisenä päivänä ja muut heitetään romukoppaan. Ärsyttää myös se, että mummot kantavat tavaraa selkä vääränä (tyttö 1v4kk) vaikka ollaan tehty selväksi, ettei haluta kasvattaa lasta älyttömään tavaranpaljouteen. Joka kerta pitää jotain ostaa ja kuitenkin nähdään suunnilleen viikoittain. Meillä ovat niin jääräpäitä, ettei paljon vanhempien mielipide paina;-) Meillä on kaksio, joten ahdasta on ja toinen lapsi tulossa. Muutetaan kyllä isompaan sitten, mutta hullulta tuntuu, kun lelulaatikoita on vaikka kuinka eikä tyttö ole vielä edes oikein leikki-iässä. Sanoinkin miehelleni, että tavarat saavat kohta lähteä vaikka Venäjän lapsille. Siellä niitä tarvitaan enemmän. Meni vähän ohi, mutta samaa mieltä olen myös tuosta lelujen yksipuolisuudesta.