Kotiäitiys on maailman raskain ammatti!

Raskasta mutta samalla antoisaa.



Mulla 6 lasta, vanhin 11 ja nuorin 1,3v. Nyt alkaa olla jo murkkuoireita esikoisella, on monet asiat mielessä...

-ja kaikkeen pitää joustaa.

-ja kaikille antaa aikaa tasapuolisesti (tää on vaikeinpia tehtäviä suuressa perheessä mun mielestä)

-pitää jaksaa itse että muut jaksavat

HUH!

Olin ennen kotiäitiyttä yrittäjä ja vedin 6pv viikossa, min.9h päivässä ilman taukoja ja voin sanoa, että kevyesti oli työn teko lomaa kotiäitiyteen verrattuna!

Minusta on ollut raskasta olla kotiäitinä, mutta tämä syksy, kun olen palannut äitiyslomalta opiskelemaan, on kyllä koetellut todella.



Minäkin ajattelin aluksi, että on kuin loma alkaisi kun pääsen pois kotoa ja lapset ovat tarhassa. Joo-o.



Samat kotityöt pitää tehdä kuitenkin, oli kotona tai töissä/koulussa. Erona on se, että kotona ollessa on koko päivä aikaa tiskata, siivota, pyykätä ja laittaa ruokaa, nyt aikaa on paljon rajallisemmin.



Lapset ovat tarhapäivän jälkeen kiukkuisia ja väsyneitä. Riitoja tulee herkästi ja itsekin on väsynyt.



Pitäisi jaksaa tehdä vielä iltaisin ja viikonloppuisin tehtäviä. Lapset roikkuu lahkeessa ja metelöivät ja minä kirjoitan jotain analyysia...



Koko ajan on huono omatunto siitä, ettei ehdi olla riittävästi lasten kanssa. Ei ehdi seurata, miten lapset kasvavat.



Kaikenkaikkiaan nyt minulla on tuplasti töitä verrattuna kesään mutta aikaa ei ole tullut mistään lisää...

Kuule ap, se kotiäitiys on ehkä raskaampaa kuin koulutussuunnittelu tai opettajan hommat. Mutta sun on turha ruveta väittämään, että se on maailman raskain ammatti, sillä se ei ole. Ensinnäkään se ei ole ammatti. Ei kai kenenkään ammatti voi olla äiti?

Toiset me käydään TÖISSÄ ja hoidetaan sitten samalla nuo äidin velvollisuudet. Taas tätä kotiäitien itsetunnon buustausta.

Mutta juu, ei varmasti olekaa opettajan tai koulutussuunnittelijan työ raskaampaa kuinkotiäitiys.



t: viiden äiti

kyllä voi



SOS-lapsikylissä on ammattiäitejä, tehtävänimike on äiti ja työstä tehdään työsopimus

Ja muka opettaja vielä...

että miten ne päiväkodin tädit oikeen jaksaa olla töissä kun parin muksun kanssa omassa kotona on jo maailman raskainta hommaa???

kolmessa vuorossa?

Ja olen aikalailla ap kanssa samaa mieltä. Juuri tässä ajattelin lähteväni takaisin töihin hoitoalalle, jossa pääsen paljon helpommalla kuin kotona pienen kanssa ( 1ja 2 v ). Ei ole urallani vielä toista työpaikkaa löytynyt, jossa ei saisi käydä vessassa, tai syödä rauhassa ; )

ja tällä hetkellä kahden pienen lapsen (1v7kk ja 4kk) kotiäiti. Esikoinen on kehitysvammainen, ei kävele, ei seiso, ei puhu jne.



Komsii, komsaa... Molemmissa puolensa, mutta jos täytyy ihan toisiaan vasten laittaa niin tykkään että työssäni pääsen helpommalla. Siksi että kotona voin todella paljon vaikuttaa itse päiviini, työjärjestykseen jne. tehdä asioita silloin kun sen parhaaksi näen, eikä päivä kaadu siihen jos jokin asia siirtyy huomiseen. Lisäksi se että saan olla ihanien nuppujeni luona, lasken sen laatuajaksi ja ihanaksi mahdollisuudeksi. en niinkään raskaaksi työksi, vaikkei kaikki päivät niin helppoja olekaan ;)



Töissä olen kuitenkin aikataulujen orja, tietyt asiat on tehtävä ja olen niistä vastuussa, niin asukkaille, heidän omaisilleen kuin esimiehilleni. Töissäkin tulee usein eteen tilanteita joissa olisi revettävä useampaan suuntaan. Tällaisten tilanteiden ratkaiseminen tuntuu helpommalta kotona kuin töissä.

Vierailija:

. Ei ole urallani vielä toista työpaikkaa löytynyt, jossa ei saisi käydä vessassa, tai syödä rauhassa ; )

Ei hitto, sillä mittapuullako te kotiäidit sitten mitoitatte työn rankkuuden? Että kunhan saa käydä pissalla rauhassa ja syödä muffarit rauhassa, niin kaikki ok. Ei ihme, että kotiäitiys on maailman rankin ammatti :DDDD

Vitonen

mutta päiväkodin hoitajilla ei ole vanhempien vastuuta (kuten ei siivojillakaan ole toimitusjohtajan vastuuta, vaikka heidänkin työnsä on yhtä tärkeää).



- Mitä vastuullisempi työ, sen raskaampaa! -



Mikä TYÖ sinun mielestäsi on vastuullisempaa kuin äitinä oleminen?

Esim teho-osaston henkilökunta, ea: n henkilökunta

sen lisäksi työaika päättyy ja alkaa tiettynä hetkenä... se ei vain veny ja veyny ja veny. Kukaan ei ole jatkuvasti tiivissä vuorovaikutuksessa lapsiin. Jos jonkun lapsen kanssa lakaa pinna kiristymaan kolleega voi jatkaa kinaa siitä mihin itse päättää lopettaa. Omia ajatuksia voi tuulettaa vähän väliä. Ympärillä on muita aikuisia joiden kanssa kesustellaan työpäivän mittaa kaikesta taivaan ja maan välistä.. ei puhuta vain lapsista tai itse työstä. Ulkoilu ja toimtavuorot vuorot ovat jaettuja. Kukaan ei tee joka päivä sitä samaa. Toiminnan suunnittelun saa usemmiten tehdä rauhassa. Käyttää omaa luovuttaa ja kokoilla uusia idioita ensin itsekseen ilman että pitäisi samalla valoa lapsia. Lasten hoitoon on varattu mukavat ja toimivattilat ja välineet. Vahdittavia vaaran paikkoja ei juurikaan ole. Esillä olevat esieet ovat lapsille sallittuja eikä kielettyjä kaappeja telkkareita, kaukosäätimiä keittiö jakkaroita sun muita houkutuksia ole. Siisous huoltokin toimii. Päivälodissa lapset ovat osittain " vieraskoreita " , kunnon kiukkuja tulee harvemmin. lapsiien ei vain ole niin lujassa kiintymys siteessä kuin omiinsa ja työ on kuitenkin vain työtä.

Siinä nyt näin nopeasti joitakin syitä.

Vierailija:

että miten ne päiväkodin tädit oikeen jaksaa olla töissä kun parin muksun kanssa omassa kotona on jo maailman raskainta hommaa???

Ja tuon esimerkkisi päiväkodin nimi on kenties Utopian päiväkoti..

Vierailija:

Ja tuon esimerkkisi päiväkodin nimi on kenties Utopian päiväkoti..

Kuvasit juuri meidän päiväkodin oloja.



Mun mielestä kotiäitinä olo oli raskaampaa kuin töissäkäynti, vaikka olen nyt töissä vaativassa erityisryhmässä.

Mä voin kertoa! Siksi koska tarhan tädeillä on kahvitauot ja he eivät siivoa eivätkä tee ruokaa eivätkä tiskaa. Näihin töihin on eri henkilökunta, poikkeuksia tietysti löytyy pienemmistä tarhoista. Usein tarhatädit ovat joko vielä lapsettomia tai sitten jo isompien lasten äitejä (toki poikkeuksia löytyy myös tässä kohdassa). He eivät työpäivänään imetä eivätkä joudu heräilemään yöllä, jos joutuvat valvomaan yön saavat he sitten vastaavasti siitä korvauksen ja lomaa. Heitä on myös enemmän joten he eivät joudu ottamaan lapsia mukaan esim kun käyvät vessassa. He ovat päivän töissä joten kotona ei tule niin paljon sotkua. Itse olen kotiäiti ja kyllä 5 hengen sotkut on huomattavasti vähempiä jos ollaan vaan ilta kotona. Tiskistä jää pois aamupala, lounas ja välipala eikä pöydän alustaa tarvitse siis siivota kuin ehkä pari kertaa päivässä.



Tietenkin jos tällä tarhan tädillä on kotona omia pieniä lapsia niin hän joutuu pesemään pyykkiä ja tiskaamaan illalla, mutta ei se sama työ seuraa suoranaisesti 24h.



No mutta alkuperäiseen viestiin sanon että olen samaa mieltä. Kyllä mä ottasin kotiäitinä milloin vain nämä työssä käynnin etuudet. Kun menen lääkäriin voin mennä työajalla eikä tarvitse raahautua sinne kolmen lapsen kanssa. Pääsen vessaan, syömään ja kahville ilman että vähintään joku lapsi roikkuu joko jalassa tai istuu sylissä. Jos tulen kipeäksi niin saan sairaslomaa. Kaikista raskainta mun mielestä kotiäitiydessä on se että sitä joutuu tekemään yksin eli jos et lähde raahautumaan " työpaikalta" lasten kanssa niin ei paljon muita aikuisia näy. Ja yhtä rasittava ja kuluttava tässä " työssä" on se että lomia ei paljon ole. Sitä saa tosiaan painaa 24/7 vaikka olisi kipeäkin.



Itse olen opiskellut ja ollut töissä ja myös väitän että silloin pääsin paljon helpommalla. Ehkä mulla eniten sitten henkinen puoli tässä on raskasta. Mä tosiaan nautin että sain juoda teeni rauhassa ja jutella koulu-/työkavereiden kanssa ilman että piti olla koko ajan lasten saatavilla antamassa vettä, pyyhkimässä pyllyä jne.

Talossamme toimii onneksi hyvin työnohjaus. Kinkkisiä asioita voi tarvittaessa puida ja hoitovastuu on jaettu. Sen lisäksi ammatti- identiteettini on vahva, voin tukeutua niihin oppeihin joita olen kuolutuksessani saanut ja tukeutua osastomme hoitofilosofiaan. Kotona omien lasten kasvatukseessa asiat eivät olekaan niin yksioikoisia. Kavatuskysymykset kun ovat niin kovin avoimia, eikä yhtä oikeaa linjaa ole. Hoitotyössä voi luottaa enemmän tutkittuun tietoon tai vain toimia tilanteissa niin kuin hoitoyhteisössä on sovittu kunkin potilaan kohdalla toimittavan.