Kotiäitiys on maailman raskain ammatti!

Vierailija:

itse olen siis työssäkäyvä äiti ja sallikaa mun nauraa, äitinä olo ei ole ammatti!!! Se on luonnollinen asia enkä ymmärrä miksi sitä täytyy niin yrittää pönkittää.

Kertokaapas miten olisi rankempaa olla kotona kuin nyt mun päivärytmini;

Aamulla herätys klo 6.30 itselle vaatteet päälle, meikkaus, hiustenlaitto jne.

klo 7.15 herätetään kaksi väsynyttä ja kiukuttelevaa lasta jotka täytyy saada autoon mahdollisimman nopeasti, eli toppavaatteet päälle, unikaverin etsintää ja sitten tapella, että molemmat tulisivat nätisti autoon eivätkä juoksisi muualle.

Päästään päiväkodille, tappelua että molemmat suoriutuvat omille puolilleen.

Töihin, töistä kauhealla kiireellä hakemaan lapset kotiin, ettei tule pitkää päivää, huonolla tuurilla on kauppapäivä jolloin tarvii kahden tarhapäivän jälkeen väsynyttä kiukuttelevaa lasta ottaa sinne mukaan, ei auta.

Sitten kun pääset kotiin teet äkkiä ruoan, lapset todennäköisesti kiukuttelevat ja sotkevat=saat siivota, samat tiskit siinä tulee

Sitten täytyy lähteä koiran kanssa ulos, koska sekin tarvitsee lenkkinsä, karvanlähdön ja juoksun aikaan täytyy imuroida ja pestä lattiat päivittäin, lisäksi opiskelu samalla vaatii oman aikansa.

Illalla lapset nukkumaan ja tavarat seuraavaa päivää varten.

Mulla on vuorokaudessa siis n.4tuntia aikaa tehdä se, mitä kotiäitinä mulla oli sellaiset 14tuntia aikaa tehdä.

varmaankin sitten pph:n työ on kaikkein raskain (varsinkin jos on omia pieniä ja omia koululaisia).



Siinä saa sitten laittaa ruokaa, siivota ja päivät saattaa olla tosi pitkiä. Aikuiskontaktejakaan ei välttämättä paljon ole.

Oma mieheni on yrittäjä ja joudun itse tekemään KAIKEN liittyen kotiin, lapsiin, hoitokuskauksiin, sairaan lapsen hoitoon ja tuhat muuta! Mies käy vain suihkussa ja syömässä sekä nukkumassa kotona.

Minusta on raskasta olla kotona ja hoitaa kaikki yksin. En käsitä, miten jaksaisin, jos vielä kävisin töissä ja kaikki täytyisi tehdä pienessä ajassa.



Ei kannata aliarvioida toisten ihmisten raskaaksi kokemia asioita. Ihmiset ovat erilaisia, samoin elämäntilanteet.

Työäidit väittää että samat sotkut tulee oli lapset tarhassa tai kotona? Kerron myös nyt esimerkin ihan rautalangasta vääntäen niin kaikki ehkä ymmärtää! ;)



Eli 5 henkinen perhe (isä, äiti ja 3 alle kouluikäistä lasta)



Lapset tarhassa:



Aamupala: ei tiskiä koska lapset syövät tarhassa!! Ehkä ne kaksi aikuisten aamukahvikuppia. Ei sotkuista ruokapöytää eikä sotkuista lattiaa koska lapset syövät aamupalan TARHASSA! (Vai tuleeko monen työssäkäyvän äidin mukaan tarhasta aamupala tiskit?)



Päiväruoka: ei tiskiä, koska lapset syövät tarhassa kuin myös aikuiset koska ketään ei ole kotona!! Ei sotkuista ruokapöytää eikä sotkuista lattiaa , ei maitolasia kaatuneena kodin lattialle koska ketään ei ole kotona!!



Välipala: Ei tiskiä koska edelleen lapset ovat tarhassa ja aikuiset töissä. Ei edelleenkään sitä sotkuista ruokapöytää eikä sotkuista lattiaa, koska ketään ei ole kotona.



Iltaruoka:Kaikki yhdessä kotona eli normaali 5 hengen tiski ja nyt se päivän ensimmäinen sotku pöydällä ja lattialla.



Iltapala: kaikki taas kotona ja tiski riippuen kuka syö mitäkin ja sotku pöydällä ja lattialla.



Lapset kotona:



Aamupala: 4 hengen tiski, johon siis kuuluu myös puurokattilat jne. sotkuinen pöytä ja sotkuinen lattia sekä sotkuiset lapset.



Päiväruoka: 4 hengen tiski, johon siis kuuluu myös kaikki ruoan tekoon tarvittavat astiat. Sotkuinen pöytä ja sotkuinen lattia sekä sotkuiset lapset.



Välipala: 3 tai 4 hengen tiski, johon saattaa myös kuulua tehdessä tulleita tiskejä. Ja taas sotkuinen lattia ja pöytä sekä sotkuiset lapset.



Iltaruoka: 5 hengen tiski. sotkuine pöytä ja lattia.



Iltapala: 5 hengen tiski ja sotkuinen pöytä ja lattia.



Nyt jos ihan vaan näin pikasesti katsoo niin huomattavasti enemmän mielestäni sitä sotkua kotona tulee jos lapset on kotona kun tarhassa. Muutaman kerran saa tiskata enemmän jos en nyt ihan väärin laskenut!? Ja toki työssä oleva äiti joutuu ruokaa tekemään, mutta sen kerran päivässä. Eli jos kotiäiti tekee makaroonilaatikon josta 5 hengen perhe syö kaksi kertaa se kestää YHDEN päivän, mutta kun päivällä kaikki syövät tarhassa ja töissä se sama määrä riittää KAHDEKSI päiväksi. Joten ruokaakin saa tehdä vähän enemmän jos on kotona. Näin ollen myös tiskiä tulee ruoan tekemisestä enemmän/useammin jos on kotona vai luuletteko te että kotiäidit pyörittää koko päivän samoja lautasia, kippoja kuppoja? Sitten siivoominen. Laskujeni mukaan myös siivoomista tulee vähän enemmän, eihän kukaan ole esim juuri syödessä sotkemassa jos kukaan ei ole kotona! Ja tosiaan lapset sotkee aina ja paljon joten jos kämppä on sekaisin 2h päästä niin kuinka sekaisin se on sitten vaikka 8h päästä? Kukaan ei voi väittää että jos kotona ei ole ketään niin sotkua tulee yhtä paljon kun jos kotona ollaan paikalla.



Ja toki työssä käyvistä äideistä kotona olo on helpompaa, koska he ovat pääseet jo hetkeksi pois kotiympyröistä. Puolet päivästä on ihan eri maailmaa josta pääsee tiettyyn aikaan vaihtamaan kotitöihin. Illalla myös usein isä on apuna joten usein ei joudu yksin hoitamaan tätä koko arkea. Saa tiskata rauhassa koska kotona on lapsille myös isä joten he eivät roiku vaan äidin jalassa. Tietysti lastenkin kanssa jaksaa taas paremmin kun on erossa ollut päivän. Ei ole tarvinnut kuunnella sitä kiukkuamista koko päivään, joten sen kiukun kestää illalla. Jos ajattelet että sitä kiukkua olisi jatkunut jo koko työpäivän ajan niin enemmän se voisi väsyttää. Myös aamulla kun olet lapset tarhaan niin työmatkan saat olla ihan rauhassa. Itse kaipaan juuri näitä pieniä hetkiä itselle nyt kotiäitinä ollessa.



Mä en vähättele työssä käyvien äitien arjen raskautta, mutta tekin voisitte ymmärtää ettei se kotona olokaan ole helppoa. Voisin kysyä että jos kerran kotona olo on niin helppoa lomaa niin miksi ette ole kotona? Tähän on ihan turha jauhaa mitään että on pakko että perhe saa leipää, koska se ei todella voi olla kenenkään syy!? Siis ne on ne pienet menot ei suuret tulot! Lapset ei kaipaa mitään extraa, heille on ihan sama vaikka ajettais ladalla ja asuttas keskellä ei mitään naurettavalla vuokralla. He eivät siitä kärsi että pöydässä ei joka päivä ole kallista lihaa ja että äidillä ei ole naamassa kalleinta meikkivoidetta. ;) Lapsille on myös aivan sama kulkeeko he reiman haalarissa vai lassie haalarissa, kunhan ei palele. He eivät myöskään välitä millaisissa vaatteissa omat vanhemmat kulkee, kunhan he ovat olemassa ja mieluummin nyt edes jotain päällä (tosin ei pieniä lapsia haittaa vaikka alasti vanhemmat kulkisi :D ) Joten onko se työssä käynti sittenkään pakollista vai hyvä tekosyy että ei tarvitse jäädä kotiin kun alkaa kotityöt kyllästyttää?

lisättäköön, että joskus tuntuu, että tavallaan olisi helpompaa olla yh, olisi yksi huollettava (mutta tietysti myös rahaa) vähemmän.



t: 72

Taidat olla älykäs mahtava tyyppi! Tsemppiä elämääsi! :-D



t: se seiskakakkonen

Uskomattomia yhdyssanavirheitäkin, etkö osaa peruskielioppia?

Kukapa tänne sitäpaitsi parastaan viittii kirjoittaa? Tyhmä.

Kielioppi virheet ei nyt ollut tässä asiassa pääasia ja en muutenkään ymmärrä miksi jossain keskustelu foorumissa pitäisi oma teksti oikolukea? Asiani tuli varmaan selväksi jokaiselle vai tarvitseeko selventää jotain kohtaa? ;) Enkä jaksa edes alentua samale tasolle ja alkaa kommentoimaan näitä muutamia vastauksia. Toivotan vaan hyvää jatkoa ja suvaitsevuutta niin kotiäideille kuin myös työssä käyville äideille. :)



T:73 ;)

Meinaan että jokainen voi vastata vain omalta kohdaltaan; minulle työssäkäynti on helpompaa/raskaampaa kuin kotiäitiys.

Eihän kukaan meistä tunne toisen elämää niin hyvin että voisi verrata sitä omaansa. Vaikka naapurilta puuttuukin jokin minulle raskas asia elämästään, niin hänellä voi olla minun tietämättäni monta muuta paljon raskaampaa. Siksi hänelle esim. kotiäitiys voi olla raskaampaa kuin minulle.



Tottakai nämä asiat riippuvat siitä millaista kelläkin on kotona/töissä. Ei voida suoraan sanoa että toinen olisi raskaampi vaihtoehto kuin toinen, se määräytyy jokaisen kohdalla erikseen.



Itse koen kotonaolon helpommaksi. Koen että näin saan toimia itsenäisesti ja vastata arjen pyörittämisestä vain omalle perheelleni. Lisäksi normaalit arkihommat eivät tunnu edes työltä, koska työssäkäyvällehän ne olisi sitä vapaa-aikaa (ok, silloin töitä on tietty vähemmän, mutta silti). Jos kokisin kotonaolon raskaammaksi, toki harkitsisin samoin tein töihinpaluuta. Ajatus kevyemmästä arjesta ja paremmasta toimeentulosta kyllä houkuttelisi! Nyt kuitenkin palkkani lasketaan lähinnä lasten kanssa vietettyinä hetkinä, halauksina ja märkinä pusuina. Rahaa kerkeän tienaamaan myöhemminkin, nämä vuodet ovat katoava luonnonvara =)



Näin siis minulle, jollekin toiselle erilailla.





13

Työni psykogeriatrisella osastolla on erittäin raskasta sekä fyysisesti että henkisesti. Kuvitelkaapa tämä: vaihdat vaippaa n. 10 kiloiselle lapsellesi(joka potkii ja vastustelee) kotona n.6 kertaa päivässä/vaihdat vaippaa n.20 kertaa päivässä 90 kiloiselle mummolle(joka potkii, lyö, puree, sylkee ja vastustelee).

Kiellät lastasi piirtämästä seiniin/ohjaat sekavaa, dementoitunutta, harhaista skitsofreenikkoa pois huonetoverinsa kimpusta, tai varot ettei hän iske sinua haarukalla selkään.

Juu, onhan se helvetin raskasta kun ei voi ylläpitää älyllistä toimintaa kotona lasten kanssa. Siis maailman raskain ammatti.



Ap, haluaisin kuulla mitä ajattelet, ja onletko edelleen samaa mieltä luettuasi kaikki viestit.

tuosta typerästä asiasta

Miettikää nyt, ihan joutuu päivän aikana pesemään pyykkiä ja jopa ruokaakin laittamaan (jos siltä sattuu tuntumaan)! Meitä työttömiä pitäisi arvostaa enemmän, meillähän ei ole lakisääteisiä kahvitaukoja, vaan sama työttömyys jatkuu 24 tuntia vuorokaudessa!

Vierailija:

Voisin kysyä että jos kerran kotona olo on niin helppoa lomaa niin miksi ette ole kotona? Tähän on ihan turha jauhaa mitään että on pakko että perhe saa leipää, koska se ei todella voi olla kenenkään syy!? Siis ne on ne

Niin, miksi kukaan ylipäätään käy töissä, kun kotona olo olisi kaikista kivointa ja helpointa? Miksi esim. sinun miehesi ei voi viettää seuraavaa kymmentä vuotta kotona? Ja älä mainitse rahasta, eihän se saa olla mikään syy!

Kyllä kotiäitien lapsellisuus menee joskus yli ymmärryksen.

Kaikki ottaisivat lomat rahana ja kerjäisivät viikonlopuiksi ylitöitä, eivät odottaisi vapaita kieli pitkällään

Toiset on " suunnittelijoita" , joiden vahvuus on siinä, että ne pystyy hallitsemaan kokonaisuuksia ja luomaan toteuttamiskelpoisia suunnitelmia. Niiden on vaikea olla läsnä tilanteessa, koska aivot laukkaa koko ajan jo uudessa visiossa. Suunnittelijalle on raskasta olla läsnä tässä ja nyt ja niiden on erityisen raskasta diilailla täysin kaootteisesti käyttäytyvien pienten lasten kanssa, joiden toimia on vaikea ennustaa ja joiden kanssa suunnitelmien seuraaminen on stressaavaa puuhaa. Niin, ja jotka kyllä heti rokottavat, jos äiti vaipuu omiin ajatuksiin.



Suunnitelijalle pienten lasten kotihoito on helposti äärimmäisen stressin paikka, vaikka ne kuinka siitä pitäisivät.



Sitten on " toeteuttajia" , joiden vahvuus on siinä, että ne osaavat olla läsnä tässä ja nyt ja osaavat reagoida välittömästi olosuhteisiin ja osaavat luovia tilanteessa. Pienten lasten kotihoito sujuu toetuttajalta, koska siinä kysytään juuri niitä taitoja, jotka ovat hänen vahvuuksiaan. Sen sijaan jos työelämässä vaaditaan sitä, että pitää olla välittämättä yksityiskohdsta, jos pitää luoda pitkäntäahtäysken suunnitelmia, löytää nopasti oleellinen ja karsia rimpsut niin, että syntyy kokonaisvaltainen suunnitelma, tämä saattaa aiheuttaa stressiä toetuttajalle. Tällöin työelämä tuntuu raskaalta.



Tämä oli tietenkin maailman karkein jako, mutta pointti on, että ihmisillä on erilaisia lahjakkuuksia, kaikki yhtä arvokkaita, mutta se johtaa siihen, että eri asiat tuntuvat helpoilta tai vaikeilta.

Julistan sinut av-mammojen kruunaamattomaksi neroksi.

Vierailija:

Mikä ihme siinä kotiäitiydessa on niin rankkaa? Teidän " työnne" on oman arjen pyörittämistä, sitä samaa mitä työssäkäyvät tekevät ansiotyönsä LISÄKSI ja lomilla. Niin, sitä kutsutaan lomaksi kun olemme kotona hoitamassa omia lapsiamme. Ja en ole vielä kuullut että joku olisi saanut työsuhde-etuna ruoanlaittajan ja pyykkärin kotiin, vaan kyllä ne hommat on ihan yhtä lailla tehtävä vaikka töissä kävisikin.

Minusta kotiäitinä olo on todella leppoisaa ja helppoa. Lomaa todellakin.