Kotiäitiys on maailman raskain ammatti!

koska ehdin vessaan ja syömään ja lenkillekin.

Kyllä koen, että kolmessa vuorossa vaikeavammaisten hoito on raskaampaa kuin kotiäitinä olo.

Neljän äiti

koska kyllä tämä dementikkojen kanssa työskentely on paljon raskaampaa kuin olla 5 lapsen koti-äiti!!

ellisuudesta; millaisena koet oman tilanteesi. Oletko kyllästynyt kotirutiineihin? Aamuinen töihinlähtö ahdistaa jo illalla? Vai onko perusvireesi positiivinen?

Minä olen elänyt yhden jakson hampaat irvessä kotiäitinä ja toisen työssä. Mutta nyt kumpikaan vaihtoehto ei tunnu toista raskaammalta vaan elän sen mukaan mitä elämä tuo. Ratkaisut löytyvät usein kun ajattelee asioita nurinkurisesti :)

Viides lapsi siis tulossa ja nyt työelämässä.

mutta kyllä ehdottomasti raskain vaihe oli se, kun menin hoitovapaan jälkeen töihin, lapset sairastelivat koko ajan ja kotona oli kaikki aina sekaisin ja sotkussa ja työpaikalla piti näyttää, ettei ole pudonnut kelkasta.

Etenkin nämä miesten tooosi " raskaat " työt esim. markkinointipäällikkö, toimitusjohtaja, atk-suunnittelija, projektipäällikkö...



Olen tehnyt em. kaltaisia hommia 10vuotta ja voi vakuuttaa, että ne työt ovat tosi kevyitä kotona vietettyyn aikaan nähden. On mahdollisuus itse ohjailla työtään, pitää kunnpn lounastaukoja, turista asiakkaiden kanssa, heittää huulta kahvihuoneessa, hoitaa omat juoksevat asiat esim. verkkopankkijutut jne jne.



Eli älä oikeasti usko kun mies väitttää että se on väsynyt noihin töihin, sinä kotona olet vaativammassa hommassa.

Jos olet työtön niin olet työtön. Jos olet perheellinen niin olet " kotiäiti" vaikka todellisuudessa työtön. Tässä siis " syrjitään" lapsettomia?? :D



Mut takasin astialle. Kotiäitiys raskain ammatti?? Olen varastossa töissä. Lämpötila +3 astetta. Erittäin fyysinen työ. Kiire on kova.

Kotiin kun pääsen on edessä kotityöt ja lasten kanssa leikkimistä ja hoitamista. Se on mulle enempi vapaata kuin työtä.



En pidä työtäni maailman raskaimpana. Vaikka raskasta onkin. Mutta kotiäitiys ei ole edes hitusen raskasta. Voi itse suunnitella päivänsä: Aina ei tartte siivota, ei tehdä itse ruokaa, koneet pesee puolestani, voi vaan maata sohvalla ja katsella Maija Mehiläistä ja leikkiä lasten kanssa. Mennä kahville kavereitten kanssa...

Joo, jollain voi olla liuta alle kouluikäsiä lapsia ja passata niitä kaikkia ja olla marttyyri miten ei ole omaa aikaa. Mutta se on taas kiinni siitä miten on päättäny hankkia lapsia pienellä ikäerolla eikä opeta lapsia omatoimisiksi.

ja koskaan ei saa kunnolla levätä tai latautua henkisesti.



Eli etenkin pienen vauvan kanssa on todella hankala tehdä mitään omaa (no osa ihmisistähän ei kaipaa mitään omaa), mutta ylipäätään päästä talosta pois edes kerran viikossa. Päivät menee lapsentahtisesti ja lasten tarpeita kuunnellen: syömiset, nukkumiset, ulkoilut, kakkat ja pissat. Luonnollisesti lasten kanssa saa joka asiasta vääntää kättä etenkin uhmaiässä.



Sitten illalla tulee isä kotiin ja satunnaisesti isovanhempia kylään. kaikki yrittävät " auttaa" , mutta apu on näennäistä.. LÄhinnä tällöin on vain 1-5 uhmaikäistä lisäriesana kulkemassa perässä ja kommentoimassa kaikkea " miksei voi tehdä näin" ja " muista kuule olla varovainen, ettei käy kuten sillekin yhdelle äidille" ..



Teen työkseni aivotyötä ja olen kiinnostunut yhteiskunnallisista, " oikeista" ongelmista. kotona oleminen on lähinnä ameeban tasolle asettumista, jossa suurin ongelma näyttää olevan jonkin hypoteettisen uhan välttäminen, varominen ja poistaminen.. Siinähän ne menee päivät sitten varoessa..



no saa jäädä mies kotiin

Itse olen ollut hoitoalalla kuutisen vuotta ennen lasten syntymää. Kotiäitiydessä raskainta on univelka ja oman henkilökohtaisen tilan ja ajan puute; aina lasten tarpeet ensin. Kotiäitiydessä parasta on se, ettei tarvitse juosta kellon kanssa kilpaa!



Mutta vielä raskaampaa olisi, jos nyt pitäisi lähteä töihin, kun kuopus on vasta 8kk. Silloin olisi kaksi työmaata, ja kuopus heräilee vielä yöllä. En jaksaisi mennä töihin.

Raskainta oli tehdä raskasta, vaativaa työtä 30h/vko. Lapset olivat hoidossa 6h/pvä ja loput kotona. Täyden päivän työt piti tehdä kuudessa tunnissa ja sitten jaksaa olla vielä täysipainoisesti äiti. Kotiäitiys/ 8h työpäivät olivat lastenleikkiä tuohon verrattuna, ei ikinä enää!

Meillä on kaksi pientä lasta.



Aamulla lapset pitää viedä hoitoon että ehtii töihin. Sitten töitten jälkeen menet kauppaan lasten kanssa, kotona teet kotityöt ja leikittelet. Kaikki tämä pitää ehtiä vähemmässä ajassa. Puhumattakaan että irtautuu jumpalle.

Joskus joku nauroi että onhan siinä työaika kun kämppää ei kukaan sotke.. Hänellä taitaa olla aika siistiä lapsia, meillä kämppä on pommin jäljiltä parissa tunnissa.. ;)



29

En jaksa ymmärtää, miten kotiäidit kokevat että heillä on niiiiin raskasta kun jokainen joka käynyt töissä kun lapsi pieni tietää että raskaampaa on se, kun joudut kaikki samat jutut tekmään puolet pienemmässä ajassa.

Mieluiten jäisin kotiin meidän 1.5veen kanssa, mutta ei auta rutkuttaa :( Elettävä on, ja laskut maksettava. Siitä hintana jatkuva univelka ja kroppakin alkanut jo oireilemaan :`(

Mikä ihme siinä kotiäitiydessa on niin rankkaa? Teidän " työnne" on oman arjen pyörittämistä, sitä samaa mitä työssäkäyvät tekevät ansiotyönsä LISÄKSI ja lomilla. Niin, sitä kutsutaan lomaksi kun olemme kotona hoitamassa omia lapsiamme. Ja en ole vielä kuullut että joku olisi saanut työsuhde-etuna ruoanlaittajan ja pyykkärin kotiin, vaan kyllä ne hommat on ihan yhtä lailla tehtävä vaikka töissä kävisikin.



Minusta kotiäitinä olo on todella leppoisaa ja helppoa. Lomaa todellakin.

Meillä on vesirokko kolmatta viikkoa ja yöt on valvottu ihan niin kuin kotiäitiaikanakin. Ainoo ero on se, että päivisin pitää jaksaa hoitaa vielä se työnsäkin.

Onneksi miehen voi laittaa tekemään kotityöt, mitä siitä että tekee 12 tuntista päivää että elättää perheemme. Minähän olen pyhä kotiäiti, joka tekee maailman raskainta työtä.



*lyllertää läskit heiluen sohvalle nokosille*

Vierailija:

Kuule ap, se kotiäitiys on ehkä raskaampaa kuin koulutussuunnittelu tai opettajan hommat. Mutta sun on turha ruveta väittämään, että se on maailman raskain ammatti, sillä se ei ole. Ensinnäkään se ei ole ammatti. Ei kai kenenkään ammatti voi olla äiti?

Toiset me käydään TÖISSÄ ja hoidetaan sitten samalla nuo äidin velvollisuudet. Taas tätä kotiäitien itsetunnon buustausta.

Nyt ei ole kiire töihin ja tuskin tuohon työhön palaan. Kotona on mukavaa ja työ antoisaa omien lasten parissa.



T: sh, jolla lapset 5v5kk, 3v8kk ja 3kk.

Ruoanlaitto, kaupassakäynti, siivoukset ym. ovat heidän kanssaan aika hankala hoitaa. Mutta lapset kasvavat ja jos silloin vielä on kotona (kuten minä) alkaa kotiäidin työ olla jo selvästi helpompaa. Nyt voin ihan rehellisesti sanoa, että minulla on huomattavasti löysempää kotona ja työni ei todellakaan ole enää rankempaa kuin ansiotyössä ollessani.

Siis oikeasti, koko elämäni helpoin vuosi, mukaanlukien lapsuus, opiskeluaika, työssäkäynti...

Vierailija:

Ja olen aikalailla ap kanssa samaa mieltä. Juuri tässä ajattelin lähteväni takaisin töihin hoitoalalle, jossa pääsen paljon helpommalla kuin kotona pienen kanssa ( 1ja 2 v ). Ei ole urallani vielä toista työpaikkaa löytynyt, jossa ei saisi käydä vessassa, tai syödä rauhassa ; )

etkä tehnyt mitään muuta, takuulla olikin helppoa. Sehän ei olekaan mitään varsinaista " kotiäitiyttä" .