Nukutetaanko teidän 1,5vuotiaat vai nukahtavatko itsekseen illalla?

Poika on nyt just 1,5 v ja ollaan noin 8-9kk menty yöunille niin että iltapuuhien jälkeen otan pojan syliini makaamaan, menen makuuhuoneeseen, kävelen hissukseen pari minuuttia edestakaisin, nostan pojan pinnikseen, peittelen ja lähden makuuhuoneesta pois. Oven vedän perässäni kiinni tai siis raolleen. Poika nukahtaa yleensä heti, joskus saattaa höpötellä itsekseen 5-15 minuuttia.

Tietyt rutiinit kun on illalla (puurot, iltasatu + pullo äidin ja isin sängyssä, hampaitten pesu ja sitten omaan sänkyyn) typyä alkaa nukuttaa ja haluaa itsekin jo sänkyyn. Sitten vaan peitellään ja sanotaan hyvät yöt. Jätän yleensä oven raolleen, ja selitän, että äiti ja isi valvovat vielä ja että äiti jättää oven raolleen niin kuulet ja näet valoa. Ihan hyvin toimii, kunhan aina samat systeemit. Toisinaan tyttö juttelee itsekseen pitkätkin pätkät ja joskus täytyy käydä kerran tai pari panemassa makuulle tai nostamassa tuttia, mutta yleensä menee helposti.

Tyttö 14 kk ja on aina nukahtanut itsekseen. Puuro, iltapesu, joskus iltasatu ja sänkyyn, valot pois. Välillä itkee vähän aikaa, mutta nukahtaa sitten itse.

Nyt kun käytössä jo isojen sänky, niin kömpii itse sinne ja heiluttaa iloisena. Sanon yölorun ja hyvät yöt, sammutan valot ja suljen oven. Sinne jää poika nukkumaan, itkua ei ole kuulunut, nukahtaa parissa minuutissa.



Kumpaakaan lasta en tietoisesti ole alkanut nukuttamaan, olen yrittänyt luoda mahd. yksinkertaiset rutiinit. Isommalle (4 v.) luetaan jo satu illalla ja jutellaan päivän tapahtumista, siten jää itsekseen höpöttämään ja lukemaan kirjoja.

koska muuten tyttö ei menisi ajoissa nukkumaan ( klo 20.30) ja aamulla hoitoon on kuitenkin noustava aikaisin. Eli iltahommat ja unikaveri kainaloon äiti tai isi jää huoneeseen sohvalle siksi aikaa kun nukahtaa, useinmiten n 15 minuuttia, joskus puoli tuntia.



Viikonloppuisin valvoo myöhempään ja silloin odotetaan niin kauan kun on niin väsynyt että menee itsekseen nukkumaan, tapahtuu puolikymmenen viimeistään, äiti tai isi vain saattaa tytön sänkyyn.

Se vaati PIENTÄ unikoulua ja tassuttelua, kahtena-kolmena iltana itkeskeli alle 10 minuuttia mutta sitten oppi nukahtamaan iltarutiinien jälkeen itsekseen. Samalla aloimme nukkumaan päiviksiä sisällä, koska tuokaan ei enää vaatinut nukuttamista ulos vaunuihin. Nyt tyttö kohta 1 v 8 kk ja nukahtaa itsekseen kotioloissa, mutta vieraissa paikoissa tassutetaan uneen. Joskus herää yöllä ja sitten haemme tytön jatkamaan unia vanhempien sänkyyn.

Meillä tyttö pian 2v ja nukkumaan käyminen on melko hankalaa. Iltarutiinit on aina samat ja lopuks luetaan iltasatu, minkä jälkeen isä tai äiti, etenkin äiti jää lepäilemään patjalle sängyn viereen. Tyttö touhuilee sängyssä ja useasti haluaisi patjalle viereen. Joskus nukahtaa nopeasti, mut joskus menee tuntikin. Sen jälkeen on itte ihan tattis, ei jaksa enää mitää vaikka olis omaa aikaa.

Vinkkejä otetaan vastaan, kiitos!!



Kaitsu2, mainitsit iltalorun. Saaks olla utelias ja kysellä millanen se on? Muitakin iltaloruja saa kirjotella, olis kiva, nyt kun tyttökin jo puhuu ja matkii kun papukaija.



Ina ja typy kohta 2v.

joko omaan sänkyyn niin että istun lattialla/omalla sängylläni, tai sitten viereen minun sänkyyni. Huonosti nukahtaa, kestää nykyään yli puoli tuntia. Monenlaista on kokeiltu, mutta huudattamaan en rupea, joten mennään nyt sitten näin ainakin vähän aikaa vielä. =)

Ina:

Meillä tyttö pian 2v ja nukkumaan käyminen on melko hankalaa. Iltarutiinit on aina samat ja lopuks luetaan iltasatu, minkä jälkeen isä tai äiti, etenkin äiti jää lepäilemään patjalle sängyn viereen. Tyttö touhuilee sängyssä ja useasti haluaisi patjalle viereen. Joskus nukahtaa nopeasti, mut joskus menee tuntikin. Sen jälkeen on itte ihan tattis, ei jaksa enää mitää vaikka olis omaa aikaa.

Vinkkejä otetaan vastaan, kiitos!!

.

Huomattiin, että riehuminen johtui pitkälti siitä, että vanhempi on siinä vieressä. Yksinään rauhoittuu paremmin nukkumaan. Illat ovat kyllä kovasti helpottaneet, kun opetettiin tyttö nukahtamaan itse sänkyynsä. Oppi itse asiassa tosi nopeasti. Muutamana iltana huuteli äitiä, käytiin sitten aina katsomassa ja sanottiin, että nyt nukutaan, äiti (tai isä, kumpi nyt sitten oli nukuttamisvuorossa) on viereisessä huoneessa. Nykyään jää ihan kiltisti sänkyynsä ja usein sinne nukahtaakin. Ei kuitenkaan aina.

Eli homma menee meillä siten, että iltasadun jälkeen viedään tyttö sänkyyn ja peitellään. Toivotetaan hyvät yöt ja annetaan iltasuukot ja sanotaan, että isä/äiti on viereisessä huoneessa. Meillä tyttö haluaa, että ovi laitetaan kiinni, mutta jonkun toisen lapsen mielestä voi olla turvallisempaa, jos ovi on vaikka vähän raollaan. Pieni yövalo tuo myös turvallisuuden tunnetta.

Ekan kerran yritettiin opettaa nukahtamaan sänkyynsä tuossa joskus reilu puolitoistavuotiaana, mutta se ei oikein toiminut. Tyttö riehui (silloin vielä pinnasängyssä) kovasti ja sitten erään kerran kapusi yli laidan. Jatkettiin sitten nukuttamista ja vaihdettiin pinnasänky lastensänkyyn.

Ehdoton edellytys nukahtamisharjoituksille on se, että lapsi on terve. Meillä meni näinkin pitkään lähinnä siksi, että lapsi tuntui koko ajan olevan räkätaudissa. Olisi tuntunut julmalta jättää sairasta lasta yksin huoneeseen.

Sinänsä se nukuttaminenkin on minusta ihan ok, jos lapsi nukahtaa kohtuuajassa (15-20 min), mutta jos se nukuttaminen menee vaan riehumiseksi eikä lapsi rauhoitu vanhemman ollessa samassa huoneessa, vaikka olisi väsynytkin, on pakko keksiä jotain muuta.

Moi!



Meidän tyttömme nukahti ensimmäiset 1v6kk itse, sitten iski joululomareissun päätteeksi joku pelko. Hän siis on lähes kuukauden verran pelännyt yksinjäämistä ja alkaa hätääntyneenä itkeä, jos vanhempi lähtee pois. Ennenkin ollaan reissailtu ja rutiinit ovat ennallaan, mutta hän ei enää uskalla jäädä yksin. Aluksi piti nukutella jopa tunti, nykyään riittää, että istuskelen hänen sänkynsä vieressä ja laulan hiljaa. Kaiholla muistelen niitä aikoa, kun hänet vain vietiin sänkyyn ja sinne nukahti... :)

no 6-8kk ikäisenä ei nukahtanut mihinkään muualle kuin meidän sänkyyn minun tai miehen vierelle. päivästä kului n 4-5 tuntia! nukutukseen.

päätin kun poika oli n 9kk ikäinen että nyt riittää, siirrettiin pojan sänky omaan huoneeseen, ekalla kerralla päikkäreille menolla huutoa kesti n 15min ( välillä tietysti käytiin rauhoittamassa!! ). siitä se sitten alkoikin, nukahti illalla jo PALJON paremmin ja on oikeasti siitä lähtien nukahtanut itsekseen.



uskoisin että on paljon myös lapsen luonteesta/ lapsesta kiinni nukahtaako itsekseen vai kaipaako nukutusta :)



ei meillä aina poika nukahda itsekseen, välillä otan syliin ja tuudittelen uneen.



joka ilta meillä on ihan samat rutiinit, kylpy/ sauna, yökkärit päälle, vaippa, iltapala, nukkumaan. yleensä en anna leikkiä enään iltapalan jälkeen vaan hampaiden pesu ja nukkumaan.

illalla samat rutiinit. Sitten molemmat lapset menevät 4-vuotiaan sänkyyn. Luen iltasadun. Sitten otan vielä pienemmän syliin ja katsotaan yhdessä kuvakirja (jokailta eri) läpi. Sitten vien tytön omaan pinnikseen. Yleensä pitää käydä 2 krt kellistämässä; tuti suuhun, peitto päälle. Isoveli samassa huoneessa myös käskee nukkumaan :O)



Tärkeintä on ajoitus - jos vie liian virkeänä nukkumaan niin tunti menee ennenkuin nukahtaa tai sitten alkaa huutamaan, että pitää ottaa pois. Jos taas vie liian väsyneenä niin alkaa huutamaan hysteerisesti ja silloin on pakko ottaa peiton kanssa sylliin ja kävellä kiekkaa niin kauan kun uni tulee.