oliko alle 2v:n ikäinen taapero mustis???
poikani on nyt 1,5 vuotias, toisen lapsen syntyessä n. 1v 9kk.
omassa tuttavapiirissäni ei ole ollut tilannetta, jossa esikoinen olisi ollut toisen lapsen syntyessä alle 2v.
vaikka jokaiset tapaukset ovat yksilöllisiä, kaipailen kuitenkin kokemuksia, miten alle 2v lapset ovat suhtautuneet pikkusisareen, onko ollut paljon mustasukkaisuutta vai eikö ollenkaan jne...
hyviä vinkkejä tulevaan otetaan myös vastaan :).
kiitos jo etukäteen kaikille vastanneille!
Kommentit (15)
huh, olen kuullut monilta että juuri nämä oikein nuoret esikoiset ovat olleet vähemmän mustasukkaisia, mutta olenpa kyllä kuullut, että " kyllä meidän se ja se on kyllä osannut olla mustis" !!!
ollaan kovasti miehen kanssa mietitty miten voitaisi tätä " ongelmaa" ennaltaehkäistä.
toivotaan nyt että esikoinen ei reagoisi suureen muutokseen kovin negatiivisessa mielessä.
vaikka onhan se aivan ymmärrettävää, että se tuntuu tosi pahalle, kun yhtäkkiä ei olekkaan enää ykkönen joka asiassa, siihen kun on kerennyt koko pienen ikänsä tottua.
ja kiitos vastauksesta ja jaksamisia sinne:)
Tosin meillä poika sai Mummultaan täyden huomion, kun pääsi hänen kanssa ulos leikkimään. Kun vauva oli kolme viikko vanha, palattiin saman rythmiin, kuin ennen vauvan syntymää. Eli aamulla, joskus herätin vauvan ja imetin hänet, jotta päästiin ulos leikkipuistoon energiaa purkaamaan.
Totta kai tuli uusi vaihe eteen kun vauva oppi liikkumaan. Yritin siinä vaiheessa molempien toimintaa hieman ohjailla. Joskus siirsin vauvan huomion pois esikoisen touhuista taikka sitten opetin esikoista, miten ihanaa on joskus olla iso ja leikkiä ja opettaa pienempää.
jotta hän ei enää tuntisi sitä omaksi sängyksi, kun se sitten pikkusiskolle tulee käyttöön.
Pojilla on ikäeroa 1,5v. Aluksi esikoinen vain ihmetteli vauvaa ja halusi kovasti auttaa vauvan hoidossa. Siinä vaiheessa, kun pienempi oppi itse liikkumaan ja hakemaan leluja, niin esikoinen ei olisi antanut koskea mihinkään omiin tavaroihinsa ja aina kun pikkuveikka nousi seisomaan, isompi tönäisi kumoon. No sitä ei onneksi kestänyt kovin kauaa. Nyt pojat ovat 1,5v ja 3v ja leikkivät jo nätisti yhdessä.
Meillä lapsilla ikäeroa melkein 3,5 vuotta eikä juuri lainkaan mustista.
Eeka kaks viikkoa meni hyvin,mutta sitten alkoi mustis kohtaukset.
Välillä on päiviä jolloin tyttö ei välitä pojasta mitään,tai sitten on hyvin hellä ja näyttäs että tykkää vauvasta kovasti.
Mutta sitten on päiviä jolloin en voi laittaa vauvaa ollenkaan esim.lattialle peiton päälle (jossa viihtyis niin kovasti) koska isosisko menee päälle,repii," leipoo" kasvoja yms.
Jouduin aluksi imettämään myös seisaallaan koska typy ei antanut sängyllä/sohvalla syöttää vaan hyökkäsi kimppuun.
Välillä olen ollut hermoraunio tämän mustasukkaisuuden takia,koska sille ei voi mitään sillä tyttö ei usko kun kieltää vaan yltyy vaan.
Mutta kyllä se jossain vaiheessa ohi menee,täytyy vaan venyttää vieteriä vaikka tuntuu että ei se aina niin veny ;)
Kaikkea hyvää muille saman asian kanssa painiskeleville.
Pakko pärjätä :0)
kuin 1v1kk ja mustasukkaisuutta ei ollut eli esikoinen oli tyytyväinen isosisko, joka hoivasi vauvaa ja kantoi väsymättä leluja. Nyt isompina (2v ja 3 v) ovat normaalisti mustasukkaisia välillä toisilleen eli haluavat samaan syliin, saman lelun tms.mutta kyllä tosi tasaveroiset kumppanit ja tappelevat kyllä tosi vähän. Eli meillä oli positiivinen kokemus. Toivon myös, että tämä vanhempien jakaminen jo jonkun kanssa auttaisi sitten näitä vanhempia lapsia, kun pikkukolmonen syksyllä syntyy :) mutta katsotaan nyt....
Kun pikkuveli syntyi esioinen (tyttö) oli vain riemuissaan. Hoivasi yhdessä vauvaa tai sitten omaa vauvaansa. Tai oikeastaan minä hoidin hänenkin vauvaa, ei tyttö silloin vielä osannut vaippaa nukelle laittaa tai pukea. Ja minä puhuin tytölle koko ajan. Aina kun imetin luin samalla, kyselin kaikkea, kiikutin tyttöä jalalla, piirsin hänen kanssa...
Ja minusta tuntuu, että sitä mustasukkaisuutta tuli paljon enemmän siinä 2v tienoilla kuin alussa. Nyt tyttö on 3v ja pikkuveli 1v7kk ja ovat hyvät kaverit.
Meillä varmaan auttoi paljon se, että rytmit meni tosi hienosti. Sain hyvin vietettyä aikaa esikoisen kanssa silloin kuin pienenpi nukkui. Ja poika oli muutenkin tosi rauhallinen, tyytyväinen vauva ja nukkui hienosti.
Hei,
meillä pojilla ikäeroa 1v 5kk ja nyt kuopus 11kk. Me ollaan selvitty tosi vähällä mustasukkaisuudella ja onneksi se on kohdistunut vanhempiin ei vauvaan (siis vanhemmissa roikutaan, niille huudetaan jne). Tässä muutamia vinkkejä miten minusta voi mustasukkaisuutta ehkä välttää ja helpottaa elämää kun lapsia on kaksi pienellä ikäerolla.
1. Liina !!!!! hommaa ihmeessä ja opettele käyttämään. Vauva viihtyy todennäköisesti, samalla pystyt leikkimään esikoisen kanssa tai tekemään pieniä kotihommia. Itse imetin muutaman kerran liinassa ja hyvin toimi vaikka samalla esim. käveli esikoisen perässä.
2. Videot. Meillä esikoinen rakastaa niiden katselua ja kun sitä rajoitettiin ennen vauvan syntymää katseli esikoinen mielellään lastenohjelmia sen aikaa kun imetin. Itse en kyllä pidä siitä kuinka paljon olen joutunut käyttämään videoita apuna lastenhoidossa...
3. Lahjonta. Meillä vauva " antoi" heti sairaalassa esikoiselle tämän kauan ihaileman kahviastiaston lahjaksi ekaa kertaa nähtäessä.
4. Jos molemmat lapset esimerkiksi nälkäisiä. Anna esikoiselle ensin. Vauva joutuu itkemään hieman mutta jatkossa kuvittelisen selvittävän vähemmällä mustasukkaisuudella.
5. Piilota leluja ym. tavaroita ympäri taloa. Esimerkiksi vauvaa hoitaessa voit antaa hoitopöydältä tai vierestä jotain jännää katseltavaa esikoisen käteen jos tilanne niin vaatiii.
6. Pyydä esikoista apuun ja kehu yleensäkin kaikesta mahdollisesta positiivisesta mitä huomaat (tietysti sentään liiottelematta). Voiko osaat viedä hienosti vauvan vaipan roskiin...
7. Mieti etukäteen mitä teet jos esikoinen esim. lyöö vauvaa. Meillä se tehtiin kerran. Kielsin terävästi ja rupesin juttelemaan muista asioista. Eli se on kiellettyä mutta sillä ei saa varsinaisesti mitään erityishuomiota...
8. Pyydä ja ota vastaan kaikki apu sukulaisilta ja tuttavilta mitä vaan voit hyödyntää parin ekan kuukauden aikana. Kyllä se sen jälkeen helpottaa.
9. Kerro nyt ja vauvan syntymänkin jälkeen joka päivä monesti lapsellesi kuinka paljon pidät hänestä...
10. Tarkista viimeistään nyt että koti on turvallinen isommalle lapsellesi jos joudut esim. imettää tai nukuttaa vauvaa suljetun oven takana ja isompi on yksin muualla talossa.
11. Opeta vauva nukahtamaan yksin. Tätä en tajunnut tehdä joten jouduin kuukausia käydä nukuttamassa vauvan tissille ja jättää esikoisen siksi aikaa usein yksin olkkariin... Hankalaa...
12. Juttele lapsille paljon touhutessasi, saavat huomiota ilman että sitä tartteeerityisesti hommata jollakin muulla tavalla
13. Vältä kieltämästä esikoista esim. kolistelemasta kun vauva nukkuu. Kiellä mielummin kolistelu siksu että äidin korviin sattuu. Eli vauva ei rajoita esikoisen elämää vaan äiti.
Tsemppiä ! Yleensä pari ensimmäistä kuukautta on hankalia ja siitä se lähtee sitten helpottamaan pienen ikäeron kanssa. Tietysti meilläkin on nyt jatkuvasti pieniä yhteentörmäyksiä kun lelut pitääkin jakaa pikkuveljen kanssa jne. mutta välillä on jo hieman yhteisiä leikkejäkin.
t. MiTeSa
mitään. Asiaa auttoi esim. se että imetyksestä ei tehty vain äidin ja vauvan välistä hetkeä vaan myös sisarukset otettiin mukaan eli kun imetin vauvaa sai sisarukset valita kirjan ja olla kainalossa ja luettiin samalla kun imetin. Mustasukkaisuus alkoi kun vauva lähti liikkeelle ja nyt kun pojat on reilu kolme ja reilu yksi niin isompi rökittää pienempää koko ajan, haluaa aina syliin kuin pienikin ja sen lelun mikä veljellä on. Huuto on jatkuvaa ja taukoamatonta. Jos satuttaa mennään jäähylle ja se auttaa aina hetkeksi.
Siskon tytöllä ja pojalla ikäeroa 1v5kk ja ihan hirveen mustis on tyttö. Lapsia ei voi jättää yhtään keskenään etttä tyttö ei vaan vahingoita veljeään vakavasti. Mikään ei ole auttanut joten odottavat vain että aika tekisi tehtävänsä ja tilanne helpottaisi.
Nyt lapset ovat jo 4v ja 2.5v ja vauva-ajat ovat muisto vain...mutta mustasukkainen esikoinen kylla oli. Koko ajan piti olla jompi kumpi tai mieluummin molemmat naköetaisyydella, kun ei tiennyt mita seuraavaksi tapahtuu... Oletkin jo saanut hyvia neuvoja monilta, mustiskohtauksia voi kylla vahan helpottaa ja vahentaa monilla konsteilla, mutta voimia ne silti saattavat kysya. Omassa muistissani parhaita keinoja olivat ainakin seuraavat:
- Kantoliina tai rintareppu, vauva on " huomaamattomasti" mukana ja kadet ovat vapaat esikoiselle
- Ulkona vauva nukkui tosi hyvin, olimme puistossa ja esikoinen sai purkaa energiaansa > nukkui itse hyvat paikkarit sen jalkeen
- Mahdollisimman vahan sellaista toimintaa missa esikoinen ei voi olla mukana, esim. meilla vauvan kylvetys oli suuri ongelma kun esikoinen halusi samaan ammeeseen ja itki vieressa, raukka...vauvan kylvyt ajoitettiin siis iltaan, kun esikoinen oli jo nukkumassa. Vauvan nukuttaminen oli usein ongelmallista, han virkistyi jos esikoinen oli samassa huoneessa eli sita hommaa ei voitu hoitaa yhdessa. Esikoinen sai usein katsella teletappi-videota sen aikaa kun nukutin vauvan (mieheni on matkatöissa ja olin tosi usein lasten kanssa yksin, kun isi oli kotona niin kaikki sujui helpommin...)
- Nalan ennakointi. Esikoinen sai pahimmat raivarit nalkaisena, eli ruoka piti olla valmista mieluiten vahan ennen ruoka-aikaa. Ja itsekin opin itsestani sen, etta nalkaisena pinna oli paljon lyhyempi. Eli omasta itsesta, ravinnosta ja (mahdollisuuksien mukaan) levosta huolehtiminen ovat todella tarkeita asioita koko porukan hyvinvoinnin kannalta.
Ja sitten viela valoisa tulevaisuuden nakyma...meidan pojat ovat nykyaan toistensa parhaat leikkikaverit, keksivat yhdessa vaikka mita kivaa ja pitavat yhta, on ihana nahda miten tarkeita ja rakkaita he toisilleen ovat ja miten paljon iloa heille toistensa seurasta on!!
Alku on kylla rankkaa kahden pienen kanssa, mutta siita se sitten helpottaa...
vaikka se näköjään voi olla ihan fifti/fifti ton mustasukkaisuuden kannalta iästä riippumatta, niin kyllä rohkaisevat vastauksenne saivat alku paniikkini helpottumaan. kerkesin jo yksi yö lähettää kaverille pelon sekaisia viestejä, " muuten, miten helvetissä mä pärjään kahen vaahtosammuttimen kanssa!!!!???!!?" . no, lohdutusta tuli sieltäkin, " me tullaan muksun kans sit leikkimään isoveikan kanssa niin saat välillä vauvan kanssa huilata" . onneksi on ystäviä, joilla on muksulleni ystävät mukana :DD!
kirjoittelin tuossa jo aiemmin, että 1,5-vuotias esikoinen ei ollut pikkuveljestään mustasukkainen. Viime viikonloppuna käytiin katsomassa mun kaverin vauvaa ja kun otin vauvan syliin, niin sama esikoinen (nyt 3v) oli tosi mustis. Koko ajan kyhnäsi vieressä ja huusi " äiti älä pidä sitä vauvaa" , kun annoin vauvan pois esikoinen halusi itse istua sylissäni. 1,5-vuotias kuopus sen sijaan ei ollut vauvasta moksiskaan...
Meillä ikäeroa 1v8kk, poika ja tyttö (tässä järjestyksessä).
Valitettavasti joudun kertomaan huonoja uutisia, sillä ainakin meillä mustasukkaisuutta on esiintynyt ihan valtavasti... Ensiksi oli parin kuukauden rauhallinen aika, kunnes esikoinen tajusi, että kuopus on tullut jäädäkseen. Sitten taas hetkeksi helpotti, kunnes kuopus lähti liikkeelle ja sekoitti esikoisen touhuja. Kuopus on nyt reilun vuoden ja oikeasti aivan viime aikoihin asti en ole pystynyt jättämään lapsia kahden kesken oikeastaan hetkeksikään. Heti, kun olen selkäni kääntänyt, on kuulunut kolahdus ja itkua, kun esikoinen on tönäissyt, puristellut, lyönyt tms. kuopusta, astunut koko painollaan tämän käsille, painanut mahalleen maahan tai muuta kamalaa.
Mutta nyt siis tuntuu VIIMEIN hieman helpottavan - saa nähdä, kuinka pitkäkestoista tämä onni on. Joitakin keinoja, joita meillä on käytetty:
- esikoiselle vuoronperään vanhempien henkilökohtaista huomiota ja kahdenkeskistä tekemistä
- pikkusisaruksen kiusaamisessa nollatoleranssi ja jäähytuolin käyttö (+ sen sijaan, että kovasti kauhistellaan asiaa, vain mahdollisimman huomaamattomasti viedään esikoinen pois tilanteesta, kiinnitetään huomio muualle ja pikkusiskolle erikoishellyyttä, jotta esikoinen tajuaisi, että pahalla hän ei saa huomiota osakseen)
- esikoisen mukaanotto pikkusiskon hoitoon vaikka viemällä vaipan roskikseen tms. (alkanut toimia aivan hiljattain, kun esikoinen jo vanhempi ja omatoimisempi)
Oltiin juuri perheen kanssa pitkähköllä lomalla, joka teki meille kaikille hyvää. Itsekin pääsin aika hyvin rentoutumaan, kun mies osallistui koko loman ajan lastenhoitoon (normaalisti olen paljon lasten kanssa yksin iltaisin ja viikonloppuisinkin) ja levättyäni olen päässyt näkemään, kuinka tärkeää OIKEASTI on se, ettei menettäisi hermojaan lapsen kiukkuillessa ja se, että vanhemmat vetävät yhtä köyttä lastenkasvatusasioissa ja muutenkin, eivätkä esimerkiksi ole eri mieltä jostain lasten kasvatukseen liittyvässä asiassa näiden kuullen (on tullut tähänkin syyllistyttyä).
En tiedä, ovatko nämä auttaneet vai mikä, mutta toivottavasti parannus on pysyvämpää plaatua, koska ollaanhan tässä jo yli vuosi sinniteltykin! Tsemppiä ja onnistumisen kokemuksia teille!