Etelään nyt vai ensi kesänä?? Vauvan vai 1-v. kanssa?
Meillä on 12- ja 11-v. pojat, jotka rakastavat matkustamista, ja nyt 2 kk ikäinen vauva. Alunperin oli ajatuksena, että matkustaisimme johonkin VASTA ensi kesänä kun vauva vuoden ikäinen, jotta saadaan vielä hyödynnettyä alle 2-vuotiaiden lähes ilmaiset matkat.
Näin pienen vauvan kanssa etelään meno kun vähän arveluttaa.
Lisäksi olemme muutama kuukausi sitten ostaneet kivan mutta KALLIIN asunnon. Asumme ihan lähellä rantaa, joten kesää voi hyvin viettää kotonakin.
Remontti vielä himpun verran kesken, ja lisäksi rahaa ja aikaa vievä terassin + katoksen rakennusprojekti takapihalle odottaa.
Siksikin oli ajatus matkustaa vasta ensi kesänä
Mutta kun matkakuume iskee niin minkäs teet!! Kaverit matkustaa, vauvojenkin kanssa, joka paikassa matkamainoksia, kaikki kyselee kesäsuunitelmia... ja pidän matkustamisesta!
Mutta rahatilanne ei taida antaa myöten tämmöisen lössin etelänreissuun molempina kesinä (jos olen äityslomalla/hoitovapaalla), joten olisiko parempi lähteä nyt tänä vai ensi kesänä??
- onko itse asiassa rasittavampaa olla ensi kesänä vuoden ikäisen kanssa, joka juoksee joka paikkaan ja pitää vahtia. Eihän siinä voi altaalla rentoutua ollenkaan, ja lentomatkat tuskaa...
- vai onko toisaalta vauva liian pieni etelän kuumiin rähjäisiin oloihin?? Kesäkuussa olisi 3 kk. (Matkustaisimme mieluiten kesäkuussa kun kerrankin mahdollista - normaalisti saan lomaa vain heinäkuussa. Kesäkuussa matkat vähän halvempia eikä ole niin kuuma vielä.)
Kommentit (12)
olisi näiden väliltä, eli matkustaa ensi talvena, kun vauva n. 9 kk kieppeillä.
Mutta talvisin ei ole niin kivoja kohteita.
Kaukokohteet on tällä erää poissa laskuista jo hinnankin takia, ja Kanarian saaret ei kauheasti innosta. (On oltu kerran eikä hirveästi tykätty.) Eikä niissä ole kovin lämmintä keskitalvella.
Kypros käsittääkseni ei myöskään ole kauhean lämmin talvella (ja on kuulemma kallis?)
lähtisin sinuna varmaan tännä kesänä. Itse en ole koskaan lasten ikää ajattelut lomaa suunnittelessaan. Ympäristövaihto ja se, että koko perhe on tiivisti yhdessä, se on tuottanut minulle ja meille sitä nautintoa.
Me reissattiin Etelä-Afrikkaan, kun poika oli 3,5 kk.
plussia
- Nukkui lennot
- paikan päällä meni helposti turvakaukalossa/sylissä/kantoliinassa
- söi pelkästään rintamaitoa (ei tarvinnut miettiä siis ruokia).
- öisin ei tarvinnut pelätä, että " karkaa" sängystä
- lentokoneessa sai baby basketin (meidän käyttämällä KLM-yhtiöllä pituusraja oli 65cm)
- nukkuu vielä paljon
miinuksia
- ruokaillessa jonkun pitää pitää sylissä/turvakaukalossa (onnistuu, jos useampi reissaaja)
- muuta ei juuri tule mieleen...
Reissu meni kaiken kaikkiaan hienosti ja meillä poika ainakin vaan nautti maisemien vaihtelusta. Nyt olisi varmasti jo hankalampaa, kun kävelee jo tukia vasten ja pitäisi koko ajan päästä kiipeilemään ja pyörimään ja hyörimään ja maistelemaan...
tuiskuneiti79 + poika 8 kk
eli ei ole kauhean pitkää aikaa siitä kun olin jossain - viime vuonna Lontoossa, Tukholmassa, 2 1/2 viikon Italian kiertomatka, Suomi-kierros-Lappi-Norja-piipahdus, ja muutama työmatka (pääosin kotimaassa).
Siksikin KUVITTELIN että matkustuskiintiö riittäisi vähäksi aikaa, kun nyt tätä jättimäistä asuntolainaa maksellaan. Mutta ei kai sitten...
Vielä kun saisi miehen vakuuttumaan että vauvan kanssa olisikin helpompaa mennä kuin 1-vuotiaan.
Liikkistä miten isommat pojat on sopeutuneet ajatukseen ettei oltaisi menossa mihinkään Särkänniemeä pidemmälle - vanhempi tokaisi " ei se yhtään haittaa jos me ei lähdetä mihinkään tänä kesänä, mutta olisi kyllä kiva jos mentäisiin." Ja nuorempi pohdiskeli että voidaanhan mennä rantaan siihen meidän lähelle.
Itse lähtisin vauvan kanssa, koska vauva menee paljon helpommin mukana, ei vielä halua itse tutkimaan paikkoja tms. Vauva viihtyy vaunuissa, nukkuu enemmän ja ruoka-asiatkin onnistuu helpommin kun ruokavalio on niin paljon yksinkertaisempi!
Omakohtaisten kokemusten perusteella lähtisin teinä matkaan tänä kesänä, kun vauva on vielä niin pieni. Tai siten te vanhemmat ainakin pääsette melkoisen paljon helpommalla!
Me olemme reissanneet manner-Espanjaan tytön ollessa 4kk ja toisen kerran 10 kk iässä. Molemmat reissut olivat onnistuneita, mutta ehdottomasti enemmän lomaa vanhemmille oli ensimmäisellä reissulla. Vauva matkusti tyytyväisenä rattaissa tai kantoliinassa, ruokailu tapahtui äidin " maitobaarissa" ja unet maittoivat mainiosti paikassa kuin paikassa.
Toisella kertaa piti ruoka- ja maitoasiat suunnitella tarkkaan ennen matkaa, tyttö ei viihtynyt enää hyvin rattaissa, kun olisi halunnut jo itse liikkua, unet eivät tulleetkaan rattaissa niin hyvin, kun oli niin paljon katseltavaa ja ihmeteltävää ja altaalla sai juosta koko ajan perässä, ettei neiti olisi molskahtanut uima-altaaseen... Puhumattakaan ulkona syömisestä; Malttoi istua paikallaan tasan minuutin ja sitten olisi ollut ryynäämässä pitkin ravintolan lattioita. Syöttötuoleja kun ei missään ravitsemusliikkeessä tuntunut olevan. Huoh!
Eli ei kun matkaan vaan tänä kesänä!
Itse en veisi alle 1v lasta ollenkaan ulkomaille; mielestäni pienen lapsen paikka on kodin rauhassa mahdollisimman pitkään, mielellään 1v jälkeenkin. Tästä kommentista ei varmaan moni nykyään pidä, kun pitää päästä menemään, vaikka on juuri saanut vauvan. En kuitenkaan usko, että vauva nauttii melusta ja hälystä jne vaan kaipaa nimenomaan rauhaa ja turvaa. Ja sitten on vielä nämä vastustuskykyasiat, en vieraiden pöpöjenkään takia veisi pientä lasta " epämääräisiin" maihin, kanarian saaret ja välimeri varmasti parhaimpia vaihtoehtoja, eikä vauva kaipaa tosiaankaan mitään hellettä!
tulisi hyvin toimeen mun äidin kanssa, hih :-). Mun äiti tosin on 30-luvulla syntynyt, mutta mielipiteet ovat samaa luokkaa. Ihan vain totean, että kaikki matkakohteet eivät suinkaan ole menoa ja meininkiä, vaan hyvinkin rauhallisia ja jopa rauhoittavia ja jo aika pieni lapsi (meidän ainakin) nauttii, kun " näkee" uudenlaisia asioita. Ja mitä pöpöihin tulee, niin kyllä nämä tavalliset lapsiperheiden kohteet ovat aika turvallisia valintoja. Neljä matkaa alle vuoden ikäisen kanssa tehneenä uskallan sen sanoa. Ymmärrän hyvin, että kun matkakärpänen purasee, mikään ei auta, vaan jonnekin on lähdettävä :-). Kas kun me kaikki vain emme ole kotona aina viihtyvää sorttia, vaikka se koti olisi kuinka ihana.
Niin ennen tiedettiin, että lapsen pitää kasvaa rauhassa, nykyään on liikaa menoa ja meininkiä. Olet sinä lapsesi aikamoiseen rääkkiin laittanut jo ihan pienenä. Ja Etelä-Amerikka ei varmasti ole mikään lapsiperheiden kohde vai mikä se jollain oli. Esim. pitkät lennot eivät varmasti tee hyvää pienelle lapselle. Mutta jokainen tekee kuten parhaaksi näkee, itse olen enemmän pehmeän linjan kannattaja.
Olen pitkälti samoilla linjoilla Neitsyt74:n kanssa. Minulla ei olisi tullut mieleenkään lähteä ulkomaille pikkuvauvan kanssa, koska koin, että koti oli ja on vauvalle paras paikka. Myös pöpöt olisivat arvelluttaneet. Tosin meillä onkin vauva, joka pienenä reagoi melko voimakkaasti paikan vaihdoksiin, stressaantui ja nukkui huonosti. Eli ap:llä voi olla eri tilanne.
Olen ensi kuussa (vauva 11 kk) kuitenkin lähdössä mieheni perheen kanssa ulkomaille. Pitkään harkitsin, mutta sitten totesin, että nyt vauva voisi olla viikon reissuun jo vähän kypsempi. Yökyläilyt eivät enää pistä pakkaa sekaisin, ja maailma kiinnostaa niin vietävästi, että ulkomaillakin on varmasti paljon kiinnostavaa katsottavaa. Vanhemmilla olisi kuitenkin varmasti enemmän lomaa pienemmän vauvan kanssa, mutta mielenkiintoista se on varmasti vuosikkaan kanssakin.
mun on ihan pakko vielä kommentoida tuota: pitkät lennot eivät varmasti tee hyvää pienelle lapselle -kohtaa. Mitä ihmettä mahdat sillä tarkoittaa? Oma kokemukseni on, että mitä pienempi lapsi, sitä helpompi lento, lennon pituudesta riippumatta. Pitkälle lennolle vauva saa seinään kiinnitettävän kopan ja siinä uni maittaa. Pienellä lapsella ei myöskään ole liikkumisen tarvetta, vaan äidin ja isin syli kelpaa nukkumistauoilla ja pelkällä maidolla olevan vauvan syöttäminenkin on koneessa helppoa. Mikä siinä ei siis tee hyvää lapselle? Toki lapset ovat erilaisia ja toiset varmasti matkustamisesta häiriintyvätkin, mutta meillä se ei ole koskaan tuottanut mitään ongelmia. Ei matkakohteessa eikä kotiin palattuakaan.
Olen matkustanut vauvani kanssa paljon. Ensimmäinen matka taisi olla alle nelikuisena ja viimeisin kymmenen kuukauden iässä. Nyt haluaa liikkua ja on jo omaa tahtoa. Lnetokoneessakaan ei enää oikein malttaisi nukahtaa ja kaikkea pitää päästä tutkimaan ja maistelemaan. Pienempänä nukkui paljon (esim. lennot melkein kokonaan) ja paikan päälläkin viihtyi superhyvin sekä rattaissa että rintarepussa. Rannallekin voi mennä, hommaatte vain varjon matkarattaisiin ja laitatte ne vielä rantavarjon alle, niin päiväunet hoituu kätevästi. Iltaisin ravintolassa syöminen oli helppoa, kun vauveli aina nukahti ennen sitä rattaisiin. Jos vaihtoehdot ovat nyt vai ensi kesänä, äänestän ehdottomasti tämän kesän puolesta.