Nukkumaanmeno kauhua taaperolla 1 v 8 kk

Otti silmään tuo lause: POika huutaa keuhkonsa pihalle kunnes saa tahtonsa läpi.



Eli välillä poika siis pääsee (vain isänsä kanssa?) nukahtamaan tuohon toiseen sänkyyn. On tietysti lapsesta paljon mukavampi nukahtaa aikuisen viereen. Minun mielestäni, jos haluatte pojan nukahtavan omaan sänkyynsä, on käytäntö oltava joka kerta sama. Jos joskus pääsee ja jos erityisesti huutamalla pääsee siihen toiseen sänkyyn, yrittää lapsi sitä varmaan loputtomasti. Uskoisin, että jossakin vaiheessa kyllästyy yrittämiseen ellei huuto tai muukaan tehoa. Mutta tuossa tilanteessa varmaan joudutte sitä huutoa kuuntelemaan ensin jonkin verran.

itse olen yrittänyt olla johdonmukainen, pyrin tekemään aina samalla tavalla nukuttamisen. Annan huutaa vaikka itsensä uneen ellei muu auta. En päästä isoon sänkyyn vaan olen tiukkana. Mies on lepsumpi tässä ja tästä aiheesta on kyllä keskusteltu...



tuntuu vaan että jotain apua tarvitaan tähän, tää ei voi jatkua enää näin.

Moi Minu poikani on nyt 2.5v. Tuli tuosta viestistä mieleen samat nukkumaan meno ongelmat. Ne alkoivat juuri kahden vuoden tietämillä ja kestivät n. kolmisen kuukautta. Mikän ei tuntunut auttavan poika ei vaan nukkunut. Hän ei niinkään valittanut sitä omassa sängyssä olemista mutta ei vaan illalla käynyt nukkumaan. Muistan myös minun tehneen samaa. Eli tuli yritetttyä ihan turhaan vähän kaikkea. Joko istuin vieressä välillä en. Välillä otin jo syliin kun huudosta ei tullut loppua.



Se millä me saimme pojan nukkumaan oli johdon mukaisuus ja pieni kiristys. Kiristyksen kyseenalaisuutta voi itse miettiä.



Poika on aina aiemmin ja nyt taas alannut nukkumaan itsekseen omassa sängyssä perusilta rutinien jälkeen. Sain työkaveriltani vinkin. Ota lapselta pois jotain kivaa. Eli päädyin siihen, että kun olin aikani kuunnelut huutamista menin huoneeseen huom ihan rauhallisena; sanoin hänelle rauhoittavasti, että äiti laittaa lelun hyllyn päälle jos tuo ei nyt lopu. Jos jouduin menemään huoneeseen toistamiseen ( säilyttäen hyvän rauhoittavan äänen. Otin yhden lelun pois. Tätä jatkuin ensin monta iltaa. Kunnes poika yksi iilta nukahti ihanan hyvin! Seuraavana aamuna kehuin häntä ja annoin heti aamulla yhden lelun hyllyn päältä.



Pikkuhiljaa hän hoksasi mistä on kysymys. Meni jo innoissan nukkumaan ja odotti aamua saadakseen taasen aamulla uuden lelun takaisin hyllynpäältä. Ei tämä tietysti ihan kerrasta onnistunut ja taantuma iltoja tuli. Mutta itse hän sai onnistumisen kokemuksia ja osasi olla itsestään ylpeä. " äiti mä meni tosi kiltisti nukkumaan illalla!"



Olenki kayttänyt samaa lelujen jäähylle laittoa muussakin kiukuttelussa. Ei tietenkään ihan vähästä leluja sinne laiteta. Mutta poika on tajunnut sen hyvin.



Esim. tänään hoidosta tullessa han itse sanoi, että; äiti, sun täytys laittaa kauhakuormaaja hyllynpäälle" . Johon ihmettelemään, että miksi. " Mä kun mä tein tänään tosi pahasti" Uteliaisuuteni heräsi ja kysyin mitä hän oli tehnyt. " Mä vedin tosi ilkeesti Eveliinaa tukasta, se itki kauheesti, hoitaja oli tosi vihainen, sit mä kyllä pyysin anteeksi" .



Sitten sovittiin, kun hän osasi niin hienosti kertoa ja oli pyytänyt anteeksi ja lupasi olla tekemättä niin uudelleen, että lelua ei tarvitse laittaa hyllynpäälle.

Tuskin kauaa muistaa koko sänkyä, jos ei sitä näe.

eli hommatkaa " isojen poikien" sänky. Pinnasänky ja vierassänky varastoon/muualle ja lapsi nukkumaan ylistysten kera uuteen sänkyyn.

Meillä on pojalla, 1v7kk, kolme unikaveria sängyssä. Ne on aina olleet nuo samat unikaverit. Samat iltarutiinit toistuu meilläkin joka ilta, välillä niin, että minä teen iltapesut tai sitten mies. Puuron jälkeen kun iltapesuja tehdään, siinä jutellaan jo että " pupukin on mennyt jo nukkumaan, nallekin jo nukkuu ja nasu" ...Sitten kun pesut on tehty, poika ottaa valmiiksi tehdyn maidon ja itse haluaa mennä omaan huoneeseen ja sänkyyn nukkumaan. Monta kertaa on nyt tehty niin, että kun poika on sängyssä, toivotan hyvät yöt niille unileluille, poika jo nostaakin niitä, että kelle seuraavaksi. Ja sitten jos sattuu vaikka heräämään kesken unien, esim. johonkin uneen niin että huutaa ihan, niin rauhallisesti huoneeseen ja supattamalla koittaa puhua, että " nukutaan nyt vaan ja ssssh ettei pupu herää kun se nukkuu..." Ja meillä on toiminu tosi hyvin tämä juttu, ottakaa ja kokeilkaa auttaisko teilläki. Tai sitten niin, että otatte tosiaan sen toisen sängyn pois, ei mee varmaan ku pari iltaa kun ei enää sitä sänkyä muista...

Haluaisikohan taaperosi nukkua " isojen poikien" sängyssä jo? Jos se pinnis on se huudon aiheuttaja? Meilläkin nukutaan vielä pinniksessä eikä kiire olekaan pois kun nukkuu tyytyväisenä. Mutta teillä kun vauva tulee aikanaan tarvitsemaan pinnasängyn, on varmaan hyvä siirtää taapero ennen vauvan syntymää pois pinniksestä. Että tottuu tavalliseen sänkyyn ja eipä tule sellainen olo, että uusi tulokas vei minun sänkyni:)



Muuta en osaa sanoa. Johdonmukaisuushan on aina kaiken a ja o mutta sen varmasti jo tiesitkin.

Eli kai jostain syystä se pinnis on negatiivisen leiman lapsen silmissä saanut, ja jättäkää se pois. Kunnon isojen lasten sänky, kertokaa pojalle jo etukäteen, että vaikutta siltä että hän on niin iso, pärjä jo, ja kun niin kiltisti menee isoon sänkyyn nukkumaan on sen ansainnut, ja sitten yhdessä laittaka jo aamull uusi sänky valmiksi (pinnasänkyhän voi aluksi siellä ollakin, muistutamassa ja " kuria pitämässä" , tai jos vaikka sittenkin haluakin vanhaan sänkyynsä...). Ja sitten kehuen illalla ison lapsen sänkyyn, mutta aikuinen nousee niiten laulujen jälkeen eikä jää viereen (voi toki istua tuolilla odottamassa nukahtelu, tai kurkkia ovenraosta, että lapsi tajua ettei ole ihan yksin), riippuen siis lapsesta ja tilanteesta. Ja seuraavana päivänä rohkaisut ja kehut miten hyvin nukahti ja hyvin meni jne, jotta siihen sänkyyn menosta muodostuisi posittiivinen kokemus.