Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Nyt tarttisin pikaisia neuvoja vähän tyhmään ongelmaan!

14.03.2006 |

Eli posti toi tänään tullessaan kohta 7kk tyttärellemme kutsun hammashoitajan tarkistukseen.



Tyhmä ongelmi on se, että itselläni on aivan järkyttävänkamalanhirveä hammaslääkäripelko.



Tarttisin tosi kipeästi hyviä neuvoja, kuinka rauhoittua ja rentoutua ennen tuonne hammashoitajan luo menoa? Ja ennen kaikkea tarvitsisin vähän käytännön opastusta siihen, kuinka olla siirtämättä tätä pelkoa lapseeni.



Mieheni ei valitettavasti voi viedä tyttöä hammashoitajalle työnsä vuoksi.

Joten mun on pakko sinne mennä.



Kiitos kovasti, jos joku viitsii kommentoida ja neuvoa! MIeluusti lukisin myös muiden hammaslääkäripelkoisten tekstejä siitä, miten olette selvinneet!!



Heather ja Neiti-Nessukka kohta 7kk

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
14.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hmm... Ainakaan tätä ensimmäistä käyntiä ei tarvitse jännittää, koska siellä vauvan suusta kokeilllaan ihan vaan sormella, onko uusia hampaita tulossa ja luultavasti saat vauvalle oman hammasharjan. Siis minkäänlaisia tutkimuksia tai edes hammaslääkärin tuolia ei tarvita.



Mahtaisikohan esim Dr.Phil:n kotisivuilta löytyä vielä ohjeita pelon voittamiseen? Ainakin joku aika sitten mainitsi, että sellaiset on sinne laitettu...

Vierailija
2/7 |
14.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuli mieleen, jos siin kutsussa on jokin puhnro niin soita ja kysy saisitko keskustella teidän hoitajan kanssa etukäteen. tietäisit sitten mitä tapahtuu kun menette paikan päälle.Jos jäät vaan miettii voi pelko entisestään suurentua, luulisin

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
16.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä olen ollut kanssa järjettömän hammaslääkärikammoinen. Aiemmin suostuin hoidattamaan hampaani ainoastaan ilokaasulla huumattuna. Onneksi löysin nykyisen hammaslääkärini, johon luotan ja joka taivutti minut pois ilokaasusta. En tietenkään vieläkään pidä hammaslääkäristä, mutta tuo pelko poistui luotettavan lääkäripotilassuhteen myötä.



Tämä ei tietenkään auta tähän hätään, mutta suosittelisin, että yrität tavalla tai toisella päästä pelkosi herraksi. Jos voisit löytää syyn pelkoon vaikka ammattiauttajan avulla ja käydä hammaslääkärillä, johon todella luotat, niin tämä voisi auttaa. Lisäksi kannattaa käydä lääkärillä useasti, esim. muutaman kerran vuodessa, jolloin käynneistä alkaa tulla enemmän rutiinia ja pelko ei ehdi kasvaa liikaa käyntien välissä. Tämä voisi olla hyväksi myös lapsillesi, koska pelkosi voi ilmetä heille sanattomina viesteinä, jos ei vielä vauvaiässä, niin kuitenkin myöhemmin.



Tähän hätään suosittelisin myös, että otat yhteyttä hammaslääkäriin ja keskustelet, mitä siellä tehdään. Lisäksi voit ottaa tämän käynnin hyvänä siedätyshoitona. Joudut käymään hammaslääkärillä, mutta sinulle ei tehdä mitään. Voit rauhassa katsella ympärillesi, tutkia paikkoja ja tarkkailla reaktioitasi.



Tsemppiä matkaan!

Vierailija
4/7 |
16.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

käynnillä me ainakin istuttiin ihan tavallisessa tuolissa, juteltiin hammasasioista ja hammashoitaja lopuksi katsoi tytön suuhun. Jos suuhun katsominen ei olisi onnistunut, niin ei siinä sitten mitään. Meillä eka käynti oli 1,5vuotiaana. Aikaa meni muistaakseni puolisen tuntia.

Eli yritän rauhoitella sinua, ettei mitään pelättävää ole :) Mutta soita ihmeessä sinne ja kerro pelostasi, kysy samalla mitä siellä tehdään.

Vierailija
5/7 |
16.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja tämähän on mitä ihanteellisin hammaslääkärikäynti ekana askeleena sen pelon voittamiseksi, koska TAKUUVARMASTI siellä ei mitään tehdä. Hoitaja ei sen enempää kurkkaa lapsen suuhun , kuin mitä sinä itsekkin varmaan olet useasti tehnyt. J atosiaan voit soittaa sinne etukäteen ja ertoa että sinull aon kammo, varmaan ovat sen verran tottuneita hammaslääkäripelkoisiin että osaavat ottaa sen yhteyteen.

Mutta vielä pelkojen siirrosta äidiltä lapselle: mulla on yksi kaveri, jolla 4-v poika. Äiti siis pelkää koiria aivan sairaasti, on kerran uskaltanut tulla meille mutta koira pidettiin toisessa huoneessa. Mitään syytä tähän pelkoon ei ole (ja syyllä tarkoitan esim että koira olisis josku purrut tms). Ikävintä oli huomata, että tämä poika ei ole tästä syystä saanut olla koirien kanssa tekemisissä, ja siis koirapelon alkua huomattavissa myös hänessä. En sano, etteikö koiria pitäisi lähestyä kunnioittavasti (ehkä vähän väärä sana, mutta en nyt saa kielen päälle sitä mitä etsin) mutta pelätä ei syyttä tarvitsisi (varsinkin kun paikalla mun lapsi ja koira on erittäin tottunut lapsiin).

Tsemppiä hammaslääkärikäynnille!

Vierailija
6/7 |
16.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vesineito: En pysty itse käymään hammaslääkärissä. Tämän vuoksi pidän älyttömän hyvää huolta hampaistani. Odotusaikanakin sitä ilmaista hammaslääkäritarkastusta tarjottiin, mutta en pystynyt sinne menemään.

Terkka katsoi minua kuin hullua, ja tästä onkin jäänyt aikamoinen " trauma" kertoa hoitohenkilökunnalle pelostani...



Olen itse yrittänyt miettiä, mistä tuo pelkoni voisi johtua. SIedän nimittäin kipua todella hyvin.

Minulla on nenälävistys (tuntui epämukavalta, ei sattunut) sekä viisi tatuointia (yksikään ei sattunut!). Olen murtanut luitani, eikä kipu ole koskaan ollut kamalaa.



Minulle tehtiin sektio, ja haava lähti vuotamaan heti leikkauksen jälkeen, ja tietenkin juuri silloin, kun kipulääkitys alkoi haihtua. Tuokaan kipu ei tuntunut ylitsepääsemättömän kovalta.



Olenkin järkeillyt asian niin, että pelkään hammaslekuria jostain omituisesta syystä... ehkä se on se, etten näe, mitä lekuri suussani puuhaa (mun täytyy nimittäin aina esim. verikoetta otettaessa katsoa, kun terkka piikittää. Samoin oli noita tatskoja tehtäessä.).



Mutta kiitos vielä tosi paljon kaikille!!



Heather

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
16.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kannustan sinua etsimään itsellesi hammaslääkärin, jonka luona uskallat käydä. Jos sinulla on vain varaa, niin suosittelen panostamaan yksityiseen hammaslääkäriin. Itse tein niin, että soittelin usealle hammaslääkäriasemalle ja kyselin heidän suhtautumistaan pelkopotilaisiin. Kävin myös juttelemassa lääkärin kanssa. Itselleni kävi tosin valitettavasti niin, että ensimmäisen lääkärin kanssa ei synkannut. Etsin kuitenkin sisukkaasti ja seuraava olikin sitten minulle ihan nappivalinta.



Hyviä merkkejä ovat ne, jos lääkäriasema ottaa pelkosi vakavasti ja lääkäri on riittävän kiinnostunut näkemään sinut jo etukäteen omien potilaidensa " välissä" ilman varattua aikaa. Tämä ainakin minun mielestäni kertoo todellisesta panostuksesta pelkopotilaisiin.



Ja jos löydät riittävän mukavan lääkärin, niin varaa ensin sellainen aika, jossa ei tehdä mitään. Istut siinä tuolissa ja juttelet asioista. Katsot miten asiat alkavat sujua.



Ennen kaikkea - anna itsellesi aikaa, hyväksy pelkosi, kerro siitä avoimesti hoitohenkilökunnalle ja etene juuri siihen tahtiin kuin itsestäsi hyvältä tuntuu. Sinä maksat, joten sinä määräät... ;)



Tsemppiä!