Miten leikitte 1v11kk kanssa?

Meillä on vähän erilainen tilanne, kun en ole (vielä) raskaana. Jos olisin raskaana, tarvitsisin minäkin ihan varmasti paljon lepoa ja rauhallista oleskelua. :)



Tyttäremme tykkää juuri nyt paljon:

* auttaa meitä kotiaskareissa: ruuanlaitossa, kattamisessa, siivoamisessa, pyykkienlaitossa jne.

* leikkiä erilaisia mielikuvitusleikkejä, joissa eri lelut, muovailuvahamöntit tai muut esittävät tuttuja ihmisiä (äitiä, isiä, mummia, naapurin lasta jne.) ja juttelevat keskenään. Näitä leikkejä hän leikkii jonkin verran myös yksin, mutta hauskinta on, kun leikimme niitä yhdessä.

* askarrella: muovailuvahailla, piirrellä, maalailla, liimailla kangaspaloja valmiisiin hahmoihin kiinni jne. Perusaskartelu sujuu yksinkin keittiönpöydän ääressä meidän puuhastella muuta lähistöllä, mutta suuritöisempiin juttuihin pitää paneutua yhdessä.

* jumpata. Hän jumppaa, pomppii, juoksee, tanssii ja hyppää yksinkin, mutta erityisesti hän tykkää pallojumpasta isänsä kanssa.

* leikkiä nukeilla. Vauvanuket ovat ihan erityisiä suosikkeja ja niillä hän leikkii pitkiä aikoja yksinkin.

* leikkiä erilaisia kauppaleikkejä. Näitä hän leikkii joko pehmolelujen ja nukkejen kanssa tai sitten meidän kanssamme.

* katsoa pikkukakkosta. Tämä on ihan uusi juttu. Aiemmin telkkaria on katsottu meillä vähän, mutta nyt tuo pikkukakkonen on oikein kiva, silloin kun muistamme avata telkun oikeaan aikaan.

* leikkiä vesileikkejä. Tyttömme on aina tykännyt puljata vedessä. Kotona hän voisi olla ikuisuuksia sekä suihkussa että vannassa. Ilman leluja tai lelujen kera. Uimassa käymme kerran viikossa.

* istua yksin potalla kirjojen kera pitkiäkin aikoja. Aiemmin luimme paljon kirjoja yhdessä sekä potalla istuen että muutenkin. Nyt tyttö haluaa lukea yleensä aina itse. Välillä toki yhteisiäkin lukuhetkiä vielä on.

* soittaa soittimilla ja laulaa omia tuttuja lauluja. Tämä sujuu sekä yksin, että erityisesti aikuisten kanssa.

* laittaa ruokaa leluille tai meille omilla leikki ruokatavaroillaan ja uunillaan.

* leikkiä autoilla ja pelata palloa, mailan kera tai ilman.



Erityisen hauskaa tyttärellämme on silloin, kun hänen paras ystävänsä, naapurin samanikäinen tyttö, kyläilee meillä. Pikkuhiljaa he ovat alkaneet leikkiä ihan keskenäänkin niin, että saattavat pyytää meitä vanhempia poistumaan siitä huoneesta, missä he ovat kaksin leikkimässä. Useimmiten kyllä aikuisseura on vieläkin toivottua.



Siinäpä tärkeimmät huvit. Ulkona ollaan iltaisin aina silloin, kun mieheni sinne haluaa. Itsekin ajattelen niin, että tällaisilla ilmoilla riittää, kun ulkoilee kahdesti ja nukkuu vieläpä päiväunetkin ulkona.



Se, mistä juuri nyt iloitsen, on puheen kehitys. On ihan huippua, kun lopultakin sanoja alkaa soljua.



Tituliini, tammimamma 04

olen samanikäisen tytön äiti ja myös raskaana. Lapsemme lelut ovat olohuoneessa sopivasti sohvan vieressä, joten leikkiin voi osallistua ihan sohvalta käsinkin kun haluttaa vaan lepäillä. Leikin pelkkä kommentoiminen ja seuraaminen on myös tärkeää. Miksi lapsen pitäisi olla yksin huoneessaan leikkimässä?

" Mitenköhän sitä voisi paremmin vielä kokea antavansa virikkeitä vaikka ite on ihan väsynyt?"

Ehkä juuri tuo auttaa, että siihen, mitä itse tekee, ottaa lapsen mukaan. Ja jos se tekeminen on sohvalla löhöämistä, niin sitten yrittää houkutella lapsen samalle sohvalle tai lähistölle ja pitää yllä tunnelmaa juuri noilla keinoin, mitä sinä jo käytätkin, jutustelemalla ja laulelemalla. Samoin tuo sopivan kaveriseuran hankinta helpottaa kummasti illanviettoa.



" Miten te muut leikitte tai teidän illat sujuvat?"

Leikkimme jo kuvasinkin. Arki-iltamme on hyvin sellaista perustavaraa: syömistä, leikkimistä, puuhastelua. Ei siinä illan aikana ihmeitä ehdi tekemään. Viikonloppuisin otamme aika rauhalliseen tahtiin ja rennosti. Ulkoilua ja puuhastelua sisällä silloinkin.



" Paljonko käytät aikaa itseesi, lapseesi, kotitöihin tai sohvalla löhöilyyn?"

Aikaa itselleni jää periaatteessa aika vähän, mutta ollessamme kotona mieheni kanssa samaan aikaan, kuten useimmiten iltaisin ja viikonloppuisin olemme, sovimme usein vastuuvuorot ja -tehtävät, jolloin toisen keskittyessä täysillä lapseen, voi toinen ottaa rennommin. Käyn heti töiden jälkeen pari kertaa viikossa urheilemassa ja sitten pyöräilen työmatkat. Muuta omaa harrastustoimintaa minulla ei varsinaisesti lapsemme syntymän jälkeen ole ollut, mutta muuta en kyllä nyt kaipaakaan. Ja voin kyllä aina halutessani iltaisin ottaa etäisyyttä kotihommiin, mieheni jäädessä tällöin mielellään lapsen kanssa kaksinkin. Sama pätee toisinkin päin eli mies käy omissa harrastuksissaan sen minkä käy ja " saa lisäaikaa" aika tarvitessaan.



Kotitöitä olemme keventäneet sillä, että meillä on ruvennut käymään kerran viikossa siivooja. Samaa helpotusta haemme myös sillä, että käymme ruokakaupassa kerran viikossa niin, että yritämme samalla tehdä kaikki viikon ostokset. Lapsiperheessä riittää toki siivottavaa ja pyykättävää niin paljon kuin vain jaksaisi tehdä. Itse en ole mikään kotitalousihme.



Tulikohan nyt vastattua kaikkeen, mitä kyselit? Toivottavasti.



Vielä haluan sen sanoa, että huonoa omaatuntoa sinunkaan tuskin tarvitsee tuntea. Jos lapsi vaikuttaa tyytyväiseltä ja onnelliselta, se on tärkeintä. Ehkäpä hoitopäivän jälkeen sopiikin olla vähän rauhallisempaa, vähävirikkeisempää puuhastelua. :)



mietiskelee Tituliini