Miten KUKAAN voi haluta olla vanhainkodissa töissä???
Niin hirveää, kamalaa ja ÄLLÖTTÄVÄÄ työtä! Sitä paskan määrää ja hajua ei voi kuvitellakaan. Työkaveritkin ovat useimmiten ääliöitä. Yhtä masentavaa työpaikkaa ei löydy mistään.
En sano, etteikö työ olisi arvokasta - onhan se -, mutta silti en voi käsittää kuinka sellaista työtä voi haluta tehdä. Onko mekossa olevat paskaraidat ja suihkussa päälle roiskunut kusipaskavesi sivuseikka työn arvokkuuteen nähden?
Onneksi pääsin pois. Hattua kuitenkin nostan teille, jotka sydämestänne teette tuota yököttävää työtä.
Kommentit (30)
Toivottavasti kuolet nuorena ettet joudu kenenkään hoidettavaksi.
He haluavat elää illuusiossa, että kaikki hoitajat rakastavat työtään.
Mitä iloa on paskan pesussa ja makuuhaavojen hoitamisessa?
jotkut oikeasti tahtovat hoitaa vanhuksia, ja siksi sietävät myös pienet varjopuolet (ikävä kyllä iso osa hoitajista on tiuskivia, eivätkä peittele tunteitaan myöskään vanhuksilta. Miltä heistä tuntuu olla muiden armoilla halveksittavina?)
Itse voisin ihan hyvin kuvitella työskenteleväni jossain hoitokodissa, kuten oma äitini. Välillä kuulee kyllä uskomattomia (inhottavia) juttuja, ja eniten mietityttää se, miten pieni se palkka on nähden työn vaativuuksiin. Se on kutsumusammatti, mutta ikävä kyllä alalla on myös paljon henkilöitä, jotka eivät tahtoisi sitä työtä tehdä.
Nehän paskoo, puklaa, herättää keskellä yötä jne muuta todella epämukavaa. Ja silti ihmiset vaan lisäänty...
Et voi kuvitella työskenteleväsi ennen kuin olet tehnyt sitä työtä.
Minä oikeasti kaipaisin mielipiteitä niiltä, jotka ovat vanhainkodissa, eikä niitltä, jotka kuvittelisivat voivansa olla.
Pidän vanhuksien kanssa työskentelystä, ovat aivan ihania (yleensä).
Työ on rankkaa ja huonosti palkattua, mutta koen saavani enemmän kuin annan. Kuoleman kohtaaminen on henkisesti rankkaa ja se kun näkee toisen hiljalleen kuihtuvan pois :(
Mutta tämä kaikki kuuluu elämään... Niin kauan kun saan ja kykenen aion työskennellä vanhusten parissa :)
Se kusi ja paska ei todellakaan ole se seikka, joka siitä työstä kurjaa tekee.
Sen tekee huono palkka, hoitajien liian vähäinen määrä, osastojen huonot henkilösuhteet, loputtomat pätkätyöt jne jne.
Jos sitä työtä voisi tehdä niinkuin itse haluaisi, niin että olisi oikeasti sille vanhukselle aikaa, eikä tarvitsisi itse kokoajan esiintyä kuin mikäkin natsi, että saa päivän edes jotenkin sujumaan, niin olisi helpompaa.
Jos sitä voisi itse uskoa tekevänsä aina vanhan ihmisen parhaaksi, kun hänelle lappaa kymmentä iloisen väristä tabua suuhun. joista puolia hänelle ei tarvitsisi syöttää, jos hänen elämässään olisi muutakin virikettä, kuin sängyssä makaaminen, niin tottavie hienoa olisi.
Mutta tosiasia on, että siellä vanhainkodissa on hoitajalla ankeaa, vaikka hänkin sentään pääsee välillä pois. Vanhus taas ei.
T: Hoitaja
ja osaan ainakin aavistaa millaista työ on. Minun mielestäni pahinta siinä on vuorotyöt (vuosia läheisten työskentelyä sivusta seuranneena, olen kuullut tästä eniten valituksia)!
Uskon, että ihminen voi tulla " immuuniksi" ulosteille ja eritteille, niin ettei ne aina inhota niin paljon, ja kuten sanottu, siinä työssä on paljon muutakin, kuin vain vaipanvaihtoa, tai siis se on sitä huolenpitoa, jota jotkut tahtovat tehdä.
On aina ollut joko vanhainkodissa töissä tai sitten mielenterveyspuolella tai sitten näiden yhdistelmässä. Nauttii työstään ja on täysin luotu siihen hommaan. Ainut asia minkä kokee raskaaksi on se, että usein osastoilla on täysin mielivaltaisia sääntöjä tai niin välinpitämättömiä ihmisiä töissä, että potilaat kärsivät. Siitä aiheutuu sitten tunnollisille hoitsuille kovasti henkistä taakkaa, kun tietää, etteivät asiat töissä suju tai mitään ei tehdä kunnolla.
Eritteiden määrää ja ajoittaista ällöttävyyttä en hoitotyössä kiellä, mutta on siinä kyllä hyviäkin puolia siinä hommassa. Se, että tiedän tekeväni jotain järkevää 7 h 45 minuuttia päivässä on aika iso juttu. Tiedän, että minun ei koskaan tarvitse miettiä, että mitä tai ketä työni hyödyttää. Paitsi, että se auttaa mummoja ja pappoja selviämään elämästä ja saamaan inhimillisen lopunajan, vapautan kymmenien vanhusten omaiset välittämisen vastuusta. Se voi olla aika rauhoittavaa monelle, kun tietää, että ei tarvitse omia käsiä liata, tinkiä elämästään vanhempiensa (jotka ovat auttaneen lapsiaan aika monessa pahassa paikassa) vuoksi. Joku muu pitää kädestä ja kertoo tarinoita pienistä nassikoista. Lisäksi työni on yhteiskunnallisesti merkittävää. Teen halvalla sen, mistä omaiset itsekkäästi ovat luopuneet. Huom. en tarkoita, että jokaisen pitäisi hoitaa omat vanhempansa (jopa kymmenenkin vuotta 24 h/ vrk), mutta joskus voisi olla vanhukselle ihan kiva kuulla, miten lapsilla menee.
Pidän myös siitä, että omalla työlläni hidastan jonkun vanhuksen dementoitumista. Myös se on yhteiskunnallisesti merkittävää, dementoituneen hoito on kallista. Jumppaan hänen päätään sen verran päivittäin, että dementian eteneminen hidastuu ja tiedän miten se tulee tehdä, minulla on siihen ammattitaitoa. Myös se palkitsee kun huomaa jonkun sairaalasta kotiutetun sänkypotilaan lähtevän työni seurauksena liikkeelle uudelleen. Myös sen osaan, minut on siihen koulutettu.
Ja sitten se kusi ja paska, oksennus ja muut eritteet. Olen ajatellut asian niin, että myös minä (kolmekymppinen nainen) saatan joku kaunis päivä saada vaikka jonkun kohtauksen tuolla kylillä kulkiessani ja paskon siinä rytäkässä alleni. Tai auto saattaa ajaa päälleni ja olen yltäpäältä kaikissa eritteissä. Toivon, että minut ottaa vastaan sairaalassa ihminen, joka näkee avuttoman, apua tarvitse ihmisen sieltä paskan alta ja haluaa auttaa, eikä ihminen joka miettii, että hyi helvetti tää mun työ on kamalaa.
Ammatissa kuin ammatissa on omat paskansa. Toisilla se on henkistä, toisilla se on ihan sitä itseään. Se on ihan vaan kiinni suhtautumisesta, miten sen homman ottaa. Siivoaako paskaa, vai auttaako ihmistä. Minä teen sitä jälkimmäistä.
eli hoidattaneet vanhuksille lapsenlapset ja kerjänneet rahallista apua ja kalliita lahjoja lapsilleen.
Kun vanhus tarvitsisi apua ei lapsia näy edes katsomassa. Kun on niin kiire ulkomaille ja harrastuksiin.
työlle mitä teet!!
Voimia ja tyydytyksen hetkiä työhön.
eräässä suurimmista vanhainkodeista ja enää en moiseen menisi.
Tässä muutamia syitä miksi 1)raskasta työtä sisältäen kakat yms,2)vanhainkodeissa yleensä äärimmäisen huono työilmapiiri, puhutaan koko ajan pahaa muista ja ei oteta sijaisia ystävällisesti vastaan3)vanhat työntekijät väsyneitä ja nuoret lähihoitajat ei motivoituneita4)huono palkka 5)tänä päivänä hoitaja saisi " helpompaakin" hommaa, eli ehkä vanhainkoteihin menee sellaiset jotka eivät halua enää kehittää itseään eli tehkää omat johtopäätökset! Nämä olivat vaan sellaisia minun mielipiteitä, mutta arvostan kuitenkin vanhainkodissa työtä tekeviä.
Hyvä, mutta aika vähässä tänä päivänä samalla lailla ajattelevat. valitettavasti. olen työni kautta nähnyt kaikenlaisia lähihoitaja opiskelijoita ja en ole voinut kuin päivitellä, että millaisissa käsissä vanhukset tulevaisuudessa on. meinaan taso suomessa laskee aika lailla. oppilaitoksiin, kun otetaan jos minkinlaista opiskelijaa jos ei ole tarpeeksi hakijoita. en kuitenkaan tahdo yleistää, sillä joukkoon mahtuu hyvin työnsä tekviäkin. omat vanhemmat hoidan varmasti itse...
Olen itsekin ollut siellä töissä, ja kaikki kertomasi on tuttua. Tämä kokemus vaikuttaa kieltämättä käsitykseeni vanhainkodeista.
vaan siinä toisessa " suuressa" .
alalle ei hakeudu enää tasokasta henkilökuntaa, enkä yhtään ihmettele
Minusta se on ihan normaali juttu. Aika harva perushoitaja haluaa siellä vääntää huonolla palkalla pätkätöitä. Mutta pakko on.