Ison ikäeron hyviä puolia?

Opiskelut yms. saivat aikaan sen että vuodet vain vierivät ennenkuin tulin uudelleen raskaaksi. Itse olen ainoa lapsi, miehelläni 4 sisarusta.



Hyviä puolia isommassa ikäerossa kyllä on. Mm. tuleva isosisko oli mukava ottaa mukaan odotukseen kun ymmärsi jo hyvin pitkälti mitä on tapahtumassa. Vauvan tulo oli hänestä jännä juttu ja mielellään osallistui tarvikkeiden yms. hankintaan. Kun vauva syntyi, tuli innoissaan katsomaan tulokasta sairaalaan ja työnteli ylpeänä vauvaa kärryissä pitkin käytäviä. Myös kotona auttoi hoitamaan vauvaa mutta en sitä häneltä mitenkään erikseen vaatinut tai pyytänyt. Mukavaa oli se kun vauvan synnyttyä tosi monet kaverini muistivat erityisesti esikoista ja isoksi siskoksi tuloa! (Tytöllä on melkein peppuun asti hiukset ja sai kyllä kaiken maailman hiuspampuloita varmaan kilon verran lahjaksi tuttavilta =))



Esikoista ja meitä lähensi myös se että voitiin oikeasti jutella vauvan tulosta. Synkempinä hetkinä (äiti imetti tai muuten kiinni vauvan hoidosa) osasi jo kommunikoida miltä tuntuu, kuten ' elämä ei koskaan enää palaa ennalleen!' ja siitä keskusteltiin. Kun vauva oli muutaman kuukauden ikäinen, tyttö totesi että nyt vauva on loksahtanut meidän perheeseen. Se oli ihana kuulla.



Mummin, vaarin ja isän roolit tulivat esikoiselle vielä aiempaa tärkeiksi, että heidän kanssaan oli omaa aikaa kun itse olin vauvassa kiinni. Hyvin pian alkoikin esikoisella kouluun valmistautuminen ja monet muutokset eskarilaisesta ekaluokkalaiseksi, oppi lukemaan kunnolla yms. Muutimme kun kun vauva oli 8kk ja esikoinen sai ensimmäistä kertaa taloyhtiöstä kavereita kun sattui naapurissa olemaan paljonkin samanikäisiä tyttöjä. Tästä lähtien kaverit ovat kyllä olleet huipputärkeitä ja siinä sitten tuleekin tämä ikäeron haittapuoli koska usein nyt 1,5vuotiasta kuopusta ei kauheasti oteta mukaan ' leikkeihin sotkemaan' .



Olen kyllä iloinen siitä että olen ikäeron ansiosta pystynyt antamaan aikaa molemmille tytöille ilman suurempia riittämättömyyden tunteita. En sitten tiedä miten ikäero tulevaisuudessa vaikuttaa. Ehkä asiaa auttaa kun ovat samaa sukupuolta. Löytyy varmasti tyttöjen juttuja joita tehdä myöhemmällä iällä isommallakin ikäerolla.



Nyt on meille kolmas tulossa ja pikkukakkosen ja kolmosen välille tulee hiukan alle 2v eli minulle täysin uusi tilanne. Ollaan esikoisen kanssa tästäkin asiasta paljon juteltu, ei kuitenkaan siinä määrin kuin edellis odotuskerralla. Siitä on kumminkin sen verran vähän aikaa että tyttö tietää mitä tuleman pitää =) Lähinnä pohdiskelee välillä mitä pikkukakkonen ehtii tekemään sillä välin kun äiti imettää...johon olemme todenneet että kyllä äiti ja isä huolehtivat pikkukakkosesta.



tällaisia ajatuksia. hyvät kokemukset mulla.



tsemppiä tulevaisuuteen!



t.tuuli

Luulen, että riippuu enempi persoonista kuin ikäerosta kuinka paljon leikitään yhdessä. Itselläni ollut siskoni kanssa ikäreoa 5,5 vuotta ja ensin olin äidille kuulemma vauvan hoidossa suurena apuna ja myöhemmin leikittiiin aina tosi paljon yhdessä. Itse olen tosin leikkinyt ihan yläasteikäiseksi asti lapsenomaisia leikkejä, liekö johtunut nuoresta sisaruksesta.



Toisaalta jotkut sisarukset pienelläkään ikäerolla eivät välttämättä kovasti leiki keskenään ja varmaan osittain lasten sukupuolellakin on merkitystä.

Meillä ikäeroa tähän kuopukseen 7 vee ja noin 4½ vee. Kaikki on toistaiseksi mennyt loistavasti...ai niin kuopus nyt 1 vee ;-)

Isot pojat kohtelevat nuorimmaista kuin jalokiveä ;-) Jaksavat aina sylitellä, tuoda leluja, yrittää opettaa leikkejä/ uusia juttuja. Kaikki mustasukkaisuudet ovat kohdistuneet vanhempiin ( ei tosin paljon), mutta vauva/taapero ei ole ikinä kohdannut mitään mustasukkaisuutta.



Luulen kanssa, että tämä on jonkin verran enemmän tempperamentti kysymys, mutta silti jotenkin uskon, että, kun lapsi on saanut aikansa olla itse " vauva" , niin hän on valmis luovuttamaan " kruununsa" toiselle, eikä enää itse kaipaa niin vauva-ajan juttuja.

ja hyvä puoli on se, että äiti ja isä pääsevät kahdestaan asioille kun vanhin lapsi (nykyään jo 15 vee) katsoo pikkuisten perään.



Venhin lapsi myös opettaa pikkusisaruksilleen sellaisia taitoja, joita vanhemmat eivät tule opettaneeksi, kuten urheilujuttuja, pelejä ja kaiken maailman temppuja.

Hei,



En ehtinyt lukea mitä muut ovat vastanneet, ja laitankin tässä vaan spontaanit kommentit. Meillä lasten välillä 4-5 vuotta.



- isompi lapsi osaa jo ' kaiken' itse. Ei tarvitse äkkiä kasvaa isoksi. Pukee, käy suihkussa, syö jne itse. Toki hampaiden pesussa ja monissa asioissa tarvitsee apua, mutta on oikeasti jo tosi osaava.



- niin ' isona' kuin esim. 5 v ei enää samalla tavalla ole mustasukkainen kuin pienempi lapsi, vaan tajuaa tilanteen jo eri tavalla. Toki on suuria yksilöllisiä eroja, ja jokaista toki suututtaa välillä kun äiti ei ehdi, mutta useimmat kait niin järkeviä että rupeavat äidilleen soittaan suutaan ennemmin kuin esim. löydä vauvaa.



- meillä ei isompi lapsi ole myöskään vauvaa löynyt (äitä kylläkin). Taaperoa voi kyllä sitten jo vähän töniä jos tosissaan jokin harmittaa...



- isommista on oikeasti ' seuraa' myös itselleen jos on kotona. Toki 5 v. tarvitsee useimmiten niin paljon kaveriseuraa, että pitää johonkin kerhoon tms. saada jotteivät kaikki tule ' hulluiksi' :)



- vähemmän tarhamaksuja maksettavana yht' aikaa. (VAikkeivät ne lapset siitä halpene yhtään vuosien myötä). Meillä myös vaan yhden lapsen kalliit sairasvakuutukset olleet kerralla päällä. vähän vanhemmilla kun vakuutusmaksu alenee.



- isommasta lapsesta on myös tarvittaessa apua, voi pyyttää auttaan vahtia hetken pikkuista (toki ikä ja tilanne huomioiden!). Voi myös maksaa palkkaa. Itse suunnittelen että 13 v saa sitten vahtia pientä maksua vastaan kesällä 8v. veljeä - saa nyt nähdä miten suunnitelmien aikanaan käy.



- isompi tajuaa miksei aina mene niin oikeudenmukaiselta kuin äkkiseltään tuntuu, esim. miksei pikkuveli lajittele pyykkinsä kunnes oikeasti pysähtyy miettimään osasiko itse 1 veenä lajitella pyykkiä...



jne. jne...



Toki jokainen lapsi on erilainen, joten tämä pätee vaan meillä. Toisella voi olla ihan eri tilanne. Pakko muuten sanoa, ettei aina (useinkaan) mene asiat niin kuin on ajatellut: voi tulla yllätysvauvoja (josta kokemusta), tai voi olla ettei tulekaan silloin kun haluaa (tästäkin kokemusta), joten älä liikaa mietiä näitä :))



Isommassa ikäerossa on huonotkin puolensa, ehkä lähinnä se että tätä tarharumbaa tuntuu saavan hoitaa koko ikänsä!!! Lisäksi lapsilla ei ehkä niin nopeasti pääse leikkimään toistensa kanssa. Mutta kyllä jo 2 v. pääsee 6v.n leikkeihin mukaan :)



Iloa kesään.

meillä on lapsilla ikäeroa yli 6v ja ovat vielä eri sukupuolta. tyttö on nyt 9 ja poika 3. yhteisleikkejä löytyy joskus, mutta harvoin. tytöllä on omat kaverit. tyttö ei jaksa leikkiä autoilla eikä junaradalla, eläinleikkejä leikkivät joskus ja joskus sisko lukee kirjoja veljelleen.



pääsääntöisesti ovat melko sovussa, mutta lähes päivittäin kyllä nahistelevat. nyt vielä vain tytöllä on oma huone, mutta pian pääsemme uuteen kotiin, jossa kaikilla on omat huoneet, josko sit sekin puoli helpottuu.



ikäerossa tietty oli se hyvä puoli, että kun toinen oli vauva, toinen ei tarvinnut enää vaipanvaihtoa tai ns. hoitoa kuin pienempi. tosin isompi kaipasi todella paljon muuta huomiota.



en oikein tiedä, et mikä olisi paras ikäero, mutta meillä ei vaan vauvakuume iskenyt kuin vasta niin myöhään ensimmäisen jälkeen.



ja nyt ei enää tule sit uusia vauvoja vaan olemme näihin kahteen tyytyväisiä.

...on kovasti rakas, vaikka ikäeroa onkin. Sisko oppi melko nuorena ns. pikkuvanhaksi, koska huomasi, että isosiskolta saa tahtonsa läpi vai hyvillä perusteluilla. Ja pitää olla olematta vaivaksi, jos mielii isompien mukaan. Ja on meillä aina ollut yhteisiäkin juttuja (käytiin elokuvissa, uimassa, ostoksilla, tehtiin ruokaa yhdessä) ja niihin varmaan vanhempien kannattaa kannustaakin. Riitoja ei juuri ollut. Ja monista hankalistakin asioista juteltiin usein ennen nukkumaanmenoa. Sisko olikin jo nuorena hyvä ja rohkea puhumaan ja ilmaisemaan itseään. Neuvoin mm. puolustamaan luokkansa kiusattua, mutta en koskaan ajatellut, että sisko mokoma sen tekisi ;) Ja sitten jännäsin monta viikkoa miten käy. Ison ikäeron kanssa kommunikointi on varmaan nopeasti eri tasolla eli ei tapella leluista vaan mietitään toisenlaisia pulmia. Ja jotta sisarussuhde muodostuu kunnolla, tarvitaan yhteistä tekemistä ja yhteisiä kokemuksia. Ja näitä myös esim. mummolassa tms. ilman vanhempia eli ei perhejuttuja vaan sisarusjuttuja.

Eli ei ole kokemusta siitä että lapsilla on iso ikäero, mutta meidänkin perheessä niin tulee melkolailla väistämättä käymään. Olen aina toivonut lapsia pienellä ikäerolla, koska itselläni oli niin kivaa siskon kanssa lapsena kun oli vain 2v ikäeroa ja vieläkin olemme toistemme parhaat ystävät. Me saimme vasta 3kk sitten monen vuoden odotuksen jälkeen ensimmäisen lapsemme adoptiolla ja hän oli jo tullessaan vähän yli 3v. Emme oikein uskalla sitä vanhempaa lasta adoptoida seuraavallakaan kertaa ja seuraavan lapsen saaminen on mahdotonta kovin nopeasti. Vähintään siihen menee 2,5 vuotta, todennäköisesti pitempään. Ja jos seuraava onkin nuorempi, niin ikäerokin on suurempi.



Itse olen ajatellut ottaa asian vain niin, että aina asiat eivät mene niinkuin voisi yhtäkkiä tuntua hyvältä. Kuitenkin lopulta voi löytyä paljon odottamattomia hyviä puolia monissa tilanteissa. Tuskinpa teilläkään elämä olisi ollut niin kovin onnellista jos lapset olisivat tulleet ihan peräkkäin, mikäli ette niin pian olisi toista halunneet. Pitäähän vanhemmillakin olla oikeus onneen ja päättää milloin heistä tuntuu hyvältä kasvattaa perhettä. Eiköhän lapset ole onnellisempia onnellisten vanhempien kanssa kuin stressaantuneiden ja väsyneiden, ikäeroista huolimatta.