Miten saa kaksivuotiaan pysymään sängyssään yöllä?
Lastensänkyyn siirryttyään esikoisemme on aina öisin ennemmin tai myöhemmin hipsinyt meidän sänkyymme. Jollemme ole kuolemanväsyneitä, viemme hänet takaisin vuoteeseensa, mutta usein tulee lipsuttua, koska mieheni on väsynyt töittensä takia ja minä taas herään yössä pari kertaa syöttämään vauvaamme, joka nukkuu huoneessamme ja harvoin edes huomaan esikoisemme tuloa. Hän kömpii aina isän puolelle sänkyyn, koska tietää, että äiti vie helpommin takaisin. Millä te muut saatte lapsenne pysymään sängyssään? Millä saan mieheni ymmärtämään, että jos nyt viemme tytön sinnikkäästi sänkyynsä hän ei ehkä kouluikäiseksi asti kömmi seuraamme? Ainakin minusta tuntuu siltä, että tämä tapa pitäisi jollain konstilla kitkeä heti alkuunsa.
Siitäpä se johtuu et lipsuu. Kyllä ne tietää yrittää aina uudestaan ja uudestaan jos joskus antaa periksi.
Meillä on onnistunut sellanen ehkäkin uhkailu konsti et aina ku tulee sängystään pois yöllä (ellei tietysti ole pissahätä) niin laitetaan leluja hyllynpäälle. Varsinkin jos on noussut leikkimään niillä. Ja sitten aamulla jos on pysynyt sängyssään kiltisti saa leluja takaisin.
Alkuun leluja kertyi hyllylle aika lailla paljon, mutta kun hän sen hoksasi niin nykyisin leluja on siellä vain harvoin. Olen käyttänyt samaa konstia monessa muussakin hankalassa hommassa kun ei tahdo poika millään uskoa. Ja se ollut erittäin toimiva konsti. Poika osaa jo itse sanoa tietyissä tilanteissa, että nyt mä olin tosi kiltisti ja tottelin äitiä, niin nyt mä saan leluja hyllynpäältä. Ja se on aina sitten kova riemun asia hänelle.
Suosittelen.