Uhkailu kiristäminen lahjonta..

Meillä on vielä niin pieni lapsi, ettei ole omakohtaista kokemusta, mutta noin maalaisjärjellä ajateltuna nuo mainitsemasi esimerkit eivät tuntuneet mitenkään kohtuuttomilta. Eri asia on, jos lasta kohtaan harjoitetaan fyysistä tai henkistä (lapsen haukkuminen, aliarviointi, alistaminen, huomiotta jättäminen, väkivallalla/ hylkäämisellä uhkailu jne.) väkivaltaa, annetaan kohtuuttomia rangaistuksia tai vaaditaan ikätasoon nähden liikaa. Muista myös kehua lasta, kun tämä käyttäytyy hyvin.



Osaisivatko tuolta tarhasta antaa kasvatusvinkkejä, kun kerran vaativatkin tiukempaa kasvatusta?

Mutta parhaiten toimii kehujen kera,tyyliin: oletpa sinä reipas tyttö kun laitoit sukat jalkaan,katsotaanko ehtiikö äiti laskea kolmeen kun laitat housutkin päälle? Ja sitten on kumpi ehtii ensin (esim.) hampaiden pesulle ja n.y.t. nyt- toimii meillä myös hyvänä kannustimena,esim. kun ollaan lähdössä ulos ja pitäisi pukea ulkovaatetta päälle,hyppää innoissaan syliin tällä n.y.t nyt-rallatuksella.Tässä muutama hyväksi havaittu vinkki:)

mutta vipinää niillä saa pieniin kinttuihin:)

Meilläkin ovat käytössä. Itse olen saanut näitä vinkkejä keltolta päiväkodista.

Ensin tietysti kokeillaan noilla positiivisilla keinoilla, joita tuossa edellä mainittiin. Tuossa iässä kun meillä ei ainakaan toiminut vielä mikään tarrojen keräily palkinnon toivossa vaan palkinnon piti tulla melko välittömästi; tyyliin jos syöt reippaasti itse kaiken saat purkan.

Että onko tämä uhkailu, kiristys ja lahjonta oikein. Sitä käytetään meillä paljon. Ei siis mitään fyysistä rangaistusta tai sillä pelottelua, vaan ihan samallalailla, että jos syöt ruoan nyt reippaasti, niin otetaanpa sitten jälkiruoaksi pala suklaata. Tai jos et nyt lopeta (leikki)vasaralla pöydän hakkaamista, niin laitan sen ylähyllylle.



Valitettavasti joskus jää tuollaiseen negatiiviseen kierteeseen. Ja itseä harmittaa. Lastakin varmaan. Meillä kyllä harrastetaan kehumista ja paljon. Myöskin jälkikäteen muistellaan, kun joku on mennyt hyvin. Ja kerron miten ylpeä olen pojasta, siis hänelle itselleen. Ja sanon, että nyt kun teit näin hienosti, niin iskäkin ihmettelee, että menipä hyvin. Jne.

meidän " voimakastahtoinen" typy on vasta 1v4kk, joten noi keinot ei vielä ole käytössä, sillä ymmärrys ei ole vielä sillä tasolla... Mutta kyllä mä olen yleisesti ottaen sitä mieltä, että jos olet löytänyt toimivan keinon, niin se on ihan käyttökelpoinen. Lapset on tässäkin asiassa niin erilaisia, ettei toivottavaan lopputulokseen (hyvään käytökseen) voi päästä samoilla keinoilla kaikkien lasten kanssa. Yksilöllisyys ja lapsen parhaaksi toimiminen kunniaan tässäkin asiassa.



Luulen (toivon), että lapsi oppii syy-seuraussuhteen ja uhkailun voi jossain vaiheessta lopettaa/lieventää. Ja välillä on sitten hyvä toteuttaa se uhkaus ja todellakin jättää se pillimehu ostamatta, jos ei sana ole tehonnut. Ettei uhkaukset muutu yhdentekeväksi sanahelinäksi...

Meidän parivuotiaaseen ei tepsi uhkailu ja kiristys ja lahjontakin heikosti. Parhaiten saan tahtoni perille kiinnittämällä huomion johonkin muuhun asiaan kuin kiukun kohteena olevaan. Esim. tänä aamuna tuli kiukku jostakin (?!) ja hävisi kun alettiin lukea yhdessä kirjaa. Aika usein kiukkukohtaukset ovat vaan huomion hakemista.



Jos taas lapsi tekee jotain, josta kiellän eikä lopeta vaan kokeilee mitä tapahtuu jos jatkaa, otan esineen pois. (Vai onkohan tämä uhkailua? Jos on, niin sitten se toimiikin) Esim. tänä aamuna kokeiltiin mitä tapahtuu, jos nuijalla hakkaa seiniä (kielletty noin 4589 kertaa...). Sanoin, että nuijalla hakataan vain hakka-lelua, ei muuta; ei seiniä, ei telkkaria jne. Hakkaus jatkui, ja sanoin, että otan sen pois, jos et tottele. Arvata saattaa, että hakkaaminen jatkui, joten otin nuijan pois. Eilen taas lähti pihalta juoksemaan pois, mikä on kiellettyä, joten laitoin sisälle ja selitin, että jos ei osaa olla ulkona, pitää mennä sisälle. Eli yritän, että ois selkeä seuraus tekosista. Jonkin aikaa tuo " pihalta sisälle" -rangaistus toimi ihan hyvin, mutta nyt on joku kokeiluvaihe (vaihteeksi) menossa.



Nyt pidempänä projektina on sylkemisestä eroon pääseminen, siinä kun on hankala ottaa mitään pois... Onko kellään tähän vinkkejä? Olen joskus ottanut sylkemisen takia jonkun lelun pois, mutta se tuntuu vähän hölmöltä, kun ei lelu mitenkään liity sylkemiseen. Kokeilin myös, että laitan lapsen " miettimään tekosia" omaan huoneeseen ja oven kiinni. Tulee sieltä kyllä melko pian pois, mutta ehkä hetkeksi tepsi kun ei enää syljeskellyt.

juuri niin - eihän sitä tule itse sen enempää ajatelleeksi, että samat keinot on käytössä. Huomion siirtäminen muuallekin on niitä ekoja keinoja tilanteen salliessa. Mutta sitä ei voi käyttää, kun joku asia on pakko saada tehdyksi kuten pukeminen, syöminen tai nukumaanmeno.

Tai siis tietysti silleen, että raivo unohtuu ja huomio siirtyy taivaalla lentävää lentokoneeseen, mutta ei siten, että toimintaa vois vaihtaa kuten silloin kun hiekkiksessä käyttäytyy huonosti. Meillä on kyllä lelujen takavarikointi käytössä ja toimii. Rangaistustehan pitää olla lapsen ikä- ja ymmärrystason mukaisia ja lempilelujen takavarikointi, kun selitetään samalla miksi, on mielestäni juuri lapsen tasoista. Itse kysyn lapselta usein jälkeenpäin kun lelu haetaan seuraavan päivänä takas, että miksi se on takavarikoitu. Ja lapsi muistaa: " koska heitin hiekkaa Tiinan päälle" eli ymmärtää miksi - eri asia on sitten kyllä muistaako seuraavalla kerralla olla heittämättä, mutta ehkä se joskus oppii :-)

parempana keinona kelto piti jäähytuolia, jossa lapsi on samassa tilassa ja saa tulla tuolilta pois vasta kun äiti antaa luvan - laitetaan takas jos tulee ennen . Ja jäähyllehän voi laittaa pihallakin penkille. Mutta joskushan on kyllä molemmille osapuolille paras lähettää lapsi omaan huoneeeseen ja rauhoittua itsekin... :-)