Voiko 21 vuotia ihastua 34 vuotiaaseen?

Minulla on kaksi ihanaa naistuttavaa, jotka ovat molemmat vielä saman nimisiä ja saman ikäsiä, eli 65v.. Kumpikin nauravia ja iloisia tyyppejä. Mutta toinen on ikinnuorekas hoikka ja huoliteltu nainen joka käy tansseissa viikottain ja hänellä on miesystäviäkin jotka vie häntä välillä ulkomaan matkoille jne..

Toinen taasen selkävaivanen ja ylipainoinen mummeli joka hyvä kun jaksaa mäkee ylämäkeen kävellä. Siis kumpikin ihania ihmisiä mutta eroa heillä on kuin yöllä ja päivällä!

Miehet kuolevat keskimääräistä nuorempana kuin naiset, niin on vain parempi ottaa se nuorempi kuin vanhempi mies, ellet halua yksinäistä loppuelämää.

uppista

Seurustelin kanssa 20-vuotiaan nuoren kundin kanssa kun olin 33-vuotias. Ihanaa oli, ja tämä nuori mies olisi halunut mun kanssa naimisiin ja perustaa perhettä jne. Mutta viisaampana ja elämää nähneenä, en ottanut riskiä. Sillä viimeistään n. 10 vuoden päästä jätkä olisi miettinyt että oliko hänen elämänsä tässä, ja olisi alkanut aika paha kriisi.



Mutta, seksi oli mahtavaa, siinä oli draivia, siinä oli intohimoa ja innostusta. :-) mitä ei omanikäisteni miehistä voi sanoa. Oman ikäiset miehet ovat patalaiskoja siihen verrattuna mihin tämän ikäinen nuori mies kykenee.



Neuvoni on, niin kauan kun olet kummiskin vielä onnellisesti naimisissa, älä aloita nuoren miehen kanssa mitään. Tuhoat vaan avioliittosi eikä se ole välttämättä sen arvoista. Nauti siitä että kelpaisit vielä noin nuorellekin :-)

mieluiten siis nuorempi. Minusta on jotenki sääli ettei naisilla ole rohkeutta ja etteivät monet uskalla ottaa tilaisuudesta, ei siis sitä vaaria, vaan nuoren miehen.

Se pitää nuorena ja mikään ei ole tylsempää kuin kitisevä keski-ikäinen ukko. Seksilla ei kyllä pitkälle pötkitä, ihmsen sisin on tässäkin tärkeintä ja itsetuntoa siinä kysytään molemmilta.

Minun veljelläni on vaimo joka on 12v. vanhempi ja yhdessä ovat olleet jo 22vuotta onnellisesti!

Itselläni on 9v. nuorempi mies ja 4 v. yhdessä.

En todellakaan ole perhettä rikkomassa. Perheeni ja mieheni on minulle kaikki kaikessa. Sanoin vain, että ole olen viehettynyt juuri tämän nuoren miehen suosiosta ja tunnen itselläni pientä vipinää sydämessä. Olen sen verran realisti, että uskon, että pitkässä suhteessa ihastumisia voi olla mutta eihän niiden mukaan pidän lähteä. Mietin vain, että kuvittelenko pojan ihastumisen. Voiko sen ikäinen ylipäätään ihastua niin paljon vanhempaan naiseen...



Eli ei kannata tuomita. Täällä aihe vapaalla vain ihmettelen ja pettämässä en ole ketään.

Alussa olin tosi ihastunut, mutta ajattelin että mies ei kuitenkaan ole vakavissaan. Olihan se. Parin kuukauden seurustelun jälkeen muutettiin miehen ehdotuksesta yhteen. Naimisiin mentiin 1½v sitten. Yksi lapsi jo on, toinen tuloillaan.

Ikäero toisinpäin on mielestäni " sairasta" .

Ei ainakaan aikuinen nainen.

Naiset ovat muutenkin aikuismaisempia kuin miehet niin aika sairasta jos 35-vuotias seurustelee 20-vuotiaan pojan kanssa.

Ei puolisoa voi valita iän perusteella, vaan luonteen. Jos joku on onnellinen itseään nuoremman/vanhemman kanssa niin mitä se muille kuuluu?

Ex-kihlattuni oli 5 vuotta vanhempi ja täytyy sanoa, että tällä pienellä otannalla tämä vanhempi mies oli " lapsellisempi" . Monesta asiasta riippuu millainen ihminen on henkiseltä iältään. Milloinhan ihmiset tajuavat sen, että henkinen ja fyysinen ikä ovat kaksi eri asiaa? Esimerkiksi voisin sanoa, että katsokaapa miten erilaisia 60 vuotiaita naisia on. Toiset ovat kuin villivarsoja ja nautivat elämästään. Joillakin taas on jo toinen jalka haudassa.