Miksi lapset käyttäytyvät näin toisia kohtaan? =' (
Ihan hirveää oli tänään, kun tytön (1v6kk) kanssa oltiin oman kerrostalon pihalla. Tyttö leikki nätisti hiekkalaatikolla ja välissä kävi laskemassa liukumäessä. Jossain välissä oli siihen leikkipihan viereiselle nurmikolla tullut kaksi tyttöä (n.9 - 10v.) viltille istumaan. Siinä jotain eväitä söivät. Meidän tyttö sitten huomasi nämä tytöt ja meni niiden lähelle, siis johonkin 2 metrin päähän!! juttelemaan omalla kielellään ja naureskeli kovasti. Nämä tytöt sitten aloittivat " Mee muualle siitä! Mitä sä tuijotat! Ootko vähän tyhmä!" . Kuuntelin sitä jonkun aikaa ja huutelin tyttöä pois nurmikolta. Tyttö yritti vielä jutella näille nuorille ja sama juttu jatkui. Kävin hakemassa tytön pois, joka sitten jatkoi aikaisempia leikkejä hiekkalaatikolla. Jonkun ajan päästä meidän tyttö meni takas siihen missä aikaisemmin oli ollut nurmikolla näiden nuorten lähellä. " Mitä sä siinä teet! Mee pois! Etkö sä tajuu mennä siitä! Tyhmä! " jne... Tyttöhän ei tietenkään tajunnut mitään, ja yritti jutella ja naureskella edelleen näille. Siinä vaiheessa meinasi kyllä hermot mennä ihan totaalisesti. Kasasin tytön lelut, kävin ottamassa kädestä, että lähdetään sisälle ja sanoin näille nuorille että tämä on vasta pieni eikä ymmärrä yhtään mitä te sanotte eikä tarvitsisi noin rumasti puhua.
Mulla ei niinkuin ymmärrys yhtään riitä tuollaiseen!! En tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa. Tuntuu vaan niin hirveän pahalta. En edes tiedä keitä ne tytöt oli, en ainakaan aikaisemmin ole heitä nähnyt, ei varmaan edes meidän talossa asu. Onko muille sattunut mitään tällaista? Tai mitä ihmettä tuollaisessa tilanteessa pitäisi tehdä?
Kommentit (17)
Minä en kritisoisi tyttöjen ajatuksia mutta käytöstä kylläkin.
Niin kun itse olin tuon ikänen niin en ollut " lapsirakas" pienempiä kohtaan. Itselläni on isoveli enkä ollut kertakaikkiaan tottunut pieniin, minua lähinnä ärsytti heidän käytös. Jopa se jos vauva esim tuijotti bussissa. Monilla ei ole sisaruksia eivätkä he tiedä mitään lapsen taidoista tai lapsen iästä. He eivät ole vain tottuneet että joku tuijottaa ja " häiritsee yksityisyyttä" , eivätkä ajattele tai tajua että on kyse pienestä lapsesta.
Mutta erona minussa oli se että olin kyllä kasvatettu niin että toisille ei sanota ja huudeta tuollasia juttuja eli sitten ollaan hiljaa ja " kärsitään" . Ja tässä minusta nuo ns. isot tytöt tekivät virheen!
On niin helppoa sanoa että minun lapseni eivät ikinä tule tekemään sitä ja tätä. Vaikka esikoiseni on vasta kohta 7-vuotias niin olen joutunut tuhat ja yksi kertaa toteamaan että minun ruusuiset kuvitelmani minkälainen hän tulee olemaan ja miten käyttäytymään ovat saaneet piut paut. Myös seura vaikuttaa niin kovasti ja se etteivät vanhemmat ole paikalla. Itseäni harmittaa että musta esikoinen on vielä pieni ja monen pikulapsen vanhemmat mielestä hänen pitäisi jo käyttäytyä kuin aikuisen. Uhmakohtaukset jne saattavat silti vielä olla arkipäivää. Mutta toivon että kasvatukseni pitkällä tähtäimellä kuitenkin on onnistunut ja usein lapsiani silti sanotaan ns. hyvin käyttäytyviksi.
Kent ja lapset kohta 7v, kohta 3v ja 1v.
Ps. nykyään jopa pidän siitä kun vieraat vauvat tuijottavat niin suloisesti tai taaperot tulevat höpisemään minulle.
vaikka taaperon rinnalla isoilta tuntuvatkin. Ymmärrän kyllä heitäkin. Itse yritän pitää lapseni niin, etteivät häiritse ihmisiä, jotka eivät heidän kanssaan halua jutella/ touhuta. Itsestäni tuntui ennen omien lasten saamista kiusalliselta lapset, jotka tulivat liian innokkaasti hakemaan kontaktia tai vain seisoivat vieressä ja tuijottivat. En yhtään ihmettele, etteivät 9-10-vuotiaat välitä jutella taaperon kanssa. Tosin ei minustakaan kovin fiksua kielen käyttöä tytöiltä.
Kun se oma pieni ei tossa kohtaa tehnyt mitään pahaa. Meidän tuplakaksikko oisi nimittäin mennyt reippaasti likkojen viltille ja kiinni eväisiin. Ja silloin oisi kiukku ollut paikallaan tietenkin.
Minä olin leiksalla kaksosten kanssa ja isommat n.7-9 v pojan pelas futista ja niillä oli ihan maalin laskennat jne. No poikani 2v4kk on ihan futisfriikki ja juoksi sekaan aivan intona. Yritin perään juosta ja kiristin kotiin lähdöllä kun pelkäsin pojan jäävän jalkoihin tai jonkun suuttuvan. Mutta pojat antoivat pikkumiehen välillä tehdä " aloituspotkun" ja ipana ei meinanut pysyä housuissa. Mut aikansa kaikki meni ok ja sit kuulin kun yksi pojista sanoi " menis nyt toi helvetin rääpäle närkkimästä tota palloa" joten mulle tuli kiire ja meidän piti lähtä pois koko kentältä sillä en pystynyt pitämään kahta lasta pois poikien pitämältä jalisalueelta. Siis siinä ei ole mitään kentää vaan pelasivat ihan hiekkalaatikon vieressä. No mutta harmitti vain että lapset huusivat " takas kentälle" ja raivosivat vastaan kun retuutin ne rattaisiin...ja olivat mulle vihaisia. Mutta eihän poikien pelejä saa mennä sotkemaan mutta on se vaan kinkkistä kun tunteet on oman lapsen puolella.
t.midwife ja tyttö ja poika 2v4kk
Tosi tylsää jonskuli kuulla, miten teidän tytölle oli puhuttu :(.
Kaikenlaisia lapsia noihin puistoihin mahtuu ja itselläni on nyt viikonlopulta kaksi tosi mukavaa ja yllättävääkin kokemusta:
Meidän esikoispoika on nyt 2,5-vuotias ja kovasti kiinnostunut muista lapsista. Lauantai-iltana oltiin puistossa ja pojat (1-3 -luokkalaisia) pelasi " keinu-Mattia" puiston kahdessa keinussa (keinuja on neljä vierekkäin). Meidän poika ryntäsi sinne tuomaroimaan ja mä singahdin perään ettei sekoita leikkiä tai saa pallosta vahingossa päähänsä. Kun nappasin pojan sieltä leikin keskeltä pois, pojat huusivat, että viereisiin keinuihin voi ihan hyvin tulla pienetkin keinumaan. He yrittävät varoa, ettei pallo karkaa sivulle. Mä yllätyin niin kommentista, että kehuin poikia samantien ja täytyy sanoa, että jopa vaivaantuivat " tädin" kehuista ;-).
Toinen tilanne sattui, kun pari kouluikäistä poikaa oli karusellissa ja kommentoivat meidän pojan taaperokärrystä: " Otetaan hei toi kärry tänne ja sairaan lujat vauhdit, sitten heitetään se vauhdista ja katotaan kuinka pitkälle lentää." Karusellin vieressä oli tomera 5-vuotias naapurintyttö, joka samantien jatkoi pojille: " Kärry ei ole teidän, vaan tuon pikku-Kallen ja sitä ei missään nimessä saa ruveta heittelemään ettei mene rikki. Sitä saa kyllä lainata rauhallisempiin leikkeihin, jos pyytää ensin Kallelta." Pojat menivät aivan hämilleen, kun tämä ihana tyttö tuijotti niitä tiukasti silmiin ja otti kärryn ja antoi meidän Kallelle. Ihana tapaus! Kunpa itsekin pystyisi kasvattamaan omista lapsistaan noin suoraselkäisiä ja rohkeita tyyppejä.
jos en tuossa viestissä jo maininnut niin nämä kaksi olivat tyttöjä, jotain ala-asteen alimmilta luokilta... Eniten tässä jutussa ottaa päähän juuri se, että meidän tyttö kun ei ollut lähelläkään vilttiä! Omalla pihalla ei saa leikkiä missä haluaa (ei siis tietenkään toisten viltillä). Olisivat voineet olla vaan välittämättä. Sitten olisin saattanut jotenkin ymmärtää, jos olisi mennyt viltille... Mutta kaikenlaista sitä näköjään joutuu kohtaamaan.
Leikkiseura kyllä kiinnostaisi valtavasti häntä.
Eilen pihalla leikki kolme muutamaa kuukautta vanhempaa lasta ja mies oli kehoittanut poikaa menemään leikkiin mukaan. Poika menikin mutta yksi vajaa kolmevuotias oli nostanut kätensä pystyyn ja huusi: " Seis, sinä et saa tulla tänne!" Poika-raukka oli ihan ihmeissään ja pysähtyi siihen. Mieskään ei sitten ollut kehdannut sanoa mitään kun tuon toisen pojan isä oli istunut vieressä puhuen puhelimeen :(
Minulle tuli tosi suru kun kuulin tuon, reppana yrittää saada seuraa niin sitten tuollaiset ylivilkkaat lyövät luun kurkkuun :(
kyllä on nykymeno mennyt ihan kamalaksi..voisi joku vanhempi päivitellä.. Ongelma on siinä, että me aikuiset emme enää uskalla puuttua!!!Jos ja kun näkee jonkun lapsen tai tuollaisen varhaisnuoren käyttäytyvän noin huonosti, niin kyllä siihen PITÄÄ puuttua!Se on aikuisen tehtävä sanoa, että tuollainen tapa puhua ei ole oikein. Jos vain silmiä pyöräytellen ja oman lapsen puolesta loukkaantuen luikkii pois, antaa aivan vääränlaista viestiä näille ihmisen aluille. Että siitä vaan haukkumaan ja puhumaan typeryyksiä, vahvemmat jyrää, ninkö?
Minua ei ainakaan yhtään hävetä sanoa/puuttua jämäkästi huonoon käytökseen, näen sitä sitten missä tahansa. Niin minuakin on aiemmin kasvatettu, naapurinkin " akat" huutelivat vaikka ikkunasta, jos meno meni liian kovaksi :) " Koko kylä kasvattaa" -meiniki on valiettavasti häviämässä, ja se on sääli varsinkin tällaisille " irrallisille" lapsille ja nuorille, jotka eivät mitä ilmeisimmin oikein kotoakaan niitä malleja/eväitä elämiseen saa :(
tulee paha mieli äidille mutta itse olen nykyisin kyllä aika herkkä huomauttamaan isommille, jos kiusaavat pienempiä. Ei sitä tarvitse huutaa eika sanoa ilkeästi vaan selittää, että noin ei tarvitse puhua pienemmälle (kuulostaa lässyltä mutta en tarkoita lässyillä). Meillä oli kurja esimerkki sairaalakäynniltä: leikkihuoneessa isompi poika (5 vuotias) repi junat meidän lasten käsistä (2 ja 3 vuotta), ajoi tahallaan päälle ja kävi läpsimässä, kun äitinsä silmä vältti. En voinut olla puuttumatta asiaan ja sen jälkeen touhu loppui ja poika kyräili mua loppuajan alta kulmiensa....Enkä siis sanonut mitään ilkeästi vaan pyysin lopettamaan kiusanteon ja leikkimään yhdessä. Mutta siis tämä ei varmaan edes kuulunut asiaan :). Kyllä tuollaiset kouluikäiset ovat jo niin isoja, että vaikka lapsia nimellisesti ovatkin, ymmärtävät jos, mitä saa ja mitä ei saa tehdä (ainakin haukkumiset ja ilkeilyt). Ihmetyttää myös, että uskalsivat tuollaisia huutaa äidin ollessa vieressä.
niin kuin Saanhi sanoi, että toistenkin lapsille pitäisi pystyä asiallisesti huomauttamaan huonosta käytöksestä. Mutta ei se vaan aina ole helppoa. Välillä sitä aikuisena/äitinä hämmentyy itsekin niin, että ei älyä reagoida tilanteisiin " oikealla" tai kasvattavalla tavalla.
Meidän tyttömme syntyi reilu vuosi sitten huuli-ien-suulakihalkion kera. Prinsessamme ulkonäkö poikkesi reippaasti totutusta, mutta esittelin häntä ylpeydellä ihmisille, tietenkin. Pihapiirin lapsille kerroin, miksi vauva näyttää vähän erilaiselta, ja lapset eivät olleet moksiskaan. Yksi hoidossa ollut ekaluokkalainen tyttö kävi vilkuilemassa tyttöämme vaunuissa monta kertaa. Hänellekin selitin, miksi vauvan huuli on niin erinäköinen. Lopulta tyttö kommentoi: hyi kauhea, miten ruma tuo vauva on. Itse nieleskelin itkua ja poistuin paikalta. Lapsi sanoi ääneen ajatuksensa, eikä siinä mitään. mutta myöhemmin ymmärsin, että tuossa tilanteessa olisin voinut kertoa ekaluokkalaiselle, ettei vauva ole " ruma" vaan " erilainen" . Kasvun paikka meille molemmille siis...
Itse olen huomannut, että omiin lapsiin kohdistuva " ilkeys" tuntuu pahalta. Pienet kun ei itse vielä edes oikein ymmärrä sitä syrjintää. Ehkä juuri suurien tunteiden vuoksi on joskus vaikeaa toteuttaa " koko kylä kasvattaa" - ideaa, vaikka itsekin sillä linjalla olen.
Lyle
niin hän ei kyllä ole mitenkään ylivilkas tuon perusteella. Musta alkaa näiden viestin perusteella tuntumaan, että ihmiset on nykyään tosi vähän tekemisissä lasten kanssa ennen kuin se oma kullannuppu syntyy...
Ne ala-asteikäiset tytöt eivät ilmaisseet asiaansa kovin nätisti, mutta ei sitä taaperoakaan olisi tarvinnut jättää siihen niitä tyttöjä tuijottelemaan. Niin kuin joku tuossa totesi, niin jotkut aikuisetkin kokevat tuijottavan taaperon ärsyttäväksi, saati sitten tuon ikäiset tytöt, joiden mielestä nuoremmat saattaa olla " ihan tyhmiä" .
Vastaavissa tilanteissa olen itse ohjannut taaperoitani johonkin muuhun toimintaan. (Itselläni 4 lasta siis, joista osa jo tuommoisia kouluikäisiä.) Se taapero ei siitä tosiaan saa yhtään mitään traumoja, jossei saa seistä tuijottelemassa niitä tyttöjä niin kauan kuin itse haluaa.
Toinen toi jalkapallon peluu. Ne pojathan oli Midwife tosi kivoja, kun antoi sun pojan pari kertaa potkaista. Sun olisi itse pitänyt tajuta raahata ne lapsesi niitten jalis- pelin edestä pois ENNEN KUIN joku niistä pojista tympääntyi ja laukaisi ei niin aikuismaisen - kommentin.
Luuletteko te oikeasti, että ne teidän murusenne, sitten kun ovat 7-8- vuotiaita viihdyttävät jotain täysin vieraita taaperoita puistossa? Meidän 7-8- vuotiaat lapset tykkää periaatteessa pienistä - siis omista sisaruksistaan ja heidän kavereistaan - ja leikkivätkin aikansa heidän kanssa, mutta toteavat sitten jossain vaiheessa, että " menkää pois sotkemasta meidän juttuja" . Silloin on minun asiani aikuisena ohjata pienemmät johonkin muuhun touhuun ja tietysti pienet joskus protestoivat ankarastikin, mutta semmosta se on.
On totta, että jotkut lapset käyttäytyy puistoissa törkeästi ja heitä pitää ojentaa, mutta näissä tapauksissa en ihan päässyt perille, mikä noitten isompien lasten käyttäytymisessä oli NIIN törkeää.
Lapset eivät aina osaa muotoilla juttuja niin diplomaattisesti. Mutta 3 v., joka sanoo " seis, et saa tulla tänne" , on minusta jo aika pitkällä sosiaalisissa taidoissa. Aika monet minun tuntemat 3- vuotiaat saattais tuommoisessa tilanteessa tönäistä uhkaavan tunkeilijan nurin sen sijaan, että osaisivat ilmaista itseään sanoin.
Totta kai aina äidistä ja isästä tuntuu pahalle, kun muut ihmiset ja lapset eivät suhtaudu omaan lapseen yhtä ihaillen ja rakastavasti kuin he itse, mutta koettakaa asettua niitten isompienkin lasten asemaan.
lempiesteri:
niin hän ei kyllä ole mitenkään ylivilkas tuon perusteella. Musta alkaa näiden viestin perusteella tuntumaan, että ihmiset on nykyään tosi vähän tekemisissä lasten kanssa ennen kuin se oma kullannuppu syntyy...
En ole mitenkaan ammattini puolesta lasten kanssa tekemisissä, mutta mulle on ollut aina jotekin selvää että " lapset ovat lapsia" kuuluvat ja näkyvät, eivätkä nyhjää kiltisti nurkassa, saatika tottele aina mitä sanotaan. Oma poikani on ylivilkas - mutta toisaalta hän oli kyllä valitettavasti yleensä se joka leikeistä ajetaan pois, kun ei ollut 3-vuotiaana sosiaalisesti ihan niin kehittynyt kuin muut. Kyllä se äitiin sattui ja minä ainakin puutuin tilanteisiin " hei, kaikki pitää ottaa leikkiin mukaan "
Niistä isommista tytöistä vielä, että ehkä tottanen brassailu ja koviksen esittäminen kaverisen seurassa kuuluu ikään. 10-vuotiaanahan alkaa nykyään jo murrosikäkin pian orastaa. Käytös ei tietenkään ole hyväksyttävää, mutta kyllä sitä voi ymmärtää, eikä sillä päiväänsä kannata pilata ja aikuisena siitä voi tytöille huomauttaa.
Kun oma lapseni on tuon ikäinen (tai ihan minkä ikäinen vaan) en kyllä hyväksyisi tuollaista käytöstä. Ainahan ei itse ole kuulolla eikä näe mitä lapsi pihalla/kavereilla tekee ja puhuu, mutta jos " jäisi kiinni" tuollaisesta, niin varmasti käytäisiin piiitkä keskustelu aiheesta. Ja jos oma lapseni olisi ollut näiden " kiusaaja" tyttöjen tilalla, niin olisin halunnut että äidin ojentavan lasta. Jotenkin sitä vaan oli niin mykistynyt sillä hetkellä, ettei itse osannut muuta sanoa, kun että tyttö on vielä pieni eikä ymmärrä mitä sanot hänelle etteikä tarvitse puhua niin rumasti.
Mun mielipide on se, että oman talon pihalla saa olla muuallakin kuin hiekkalaatikolla. Vaikka siinä kahden metrin päässä toisten viltistä (meidän piha kun ei ole kovin iso) eikä minun tartte hakea lasta pois. Siis tietenkään, jos ei aiheuta mitään häiriötä. Kommenttina sille (nim. en muista), joka sanoi että hakisi taaperon pois pällistelemästä.
Tais tulla aika sekavaa tekstiä =)
Ainahan sitä omaa kullannuppuaan haluaisi puolustaa, mutta asioilla on usein/aina muitakin puolia kuin oman lapsen näkökulma.
tottakai se on selvää, että murkut nyt juttelevat mitä sattuu (ja vars. kun aikuiset eivät ole kuulemassa), ja mitä nuoremmista lapsista on kyse, sitä kehittymättömämpiä sosiaaliset taidot ovat. Tietysti lisänä sopassa kaikkien lasten oma persoonallisuus ja tempperamentti- kuka mitenkin tilanteisiin reagoi.
MUTTA, edelleen peräänkuulutan meidän aikuisten vastuuta siitä, että lapsia (ja niitä nuoriakin) pitää ohjata toimimaan oikealla tavalla, jos eivät vielä itse osaa. Jos kymmenvuotias tyttö sanoo noinkin rumasti pienelle vauvalle (joka ei siis ollut mitään leikkejä sotkemassa), niin kyllä on pitkä tie vielä kuljettavana, jotta elämässä pärjää. Onhan toki näitä, yleisimminkin ilmiönä nykymaailmassa minäminä-sukupolvi, joka kokee, että esim. palveluammatissa voi mummoille puhella miten vain, töihin tullaan kun huvittaa ja mitään ei tarvitse tehdä, jos ei nappaa...Tämä nyt kärjistämistä, mutta pointtina se, että jos ei lapsuudessa näitä juttuja omaksu, niin koska sitten?
Ja taustaksi voin kertoa, että esikkoni on arka ja vetäytyvä lapsi, joka kyllä pahoittaa mielesnä suunnilleen, vaikka joku vilkaiseekin väärällä tavalla. Hänen kanssaan opetellaan " kuoren paksuntamista" ja sietämistä, kaikkea ei tarvitse ottaa itseensä. Juniori on täysin toista maata, alusta asti komentelemassa muita ja töksäyttelemässä. Kyllä ihan päivittäin opetellaan kädestä pitäen, miten toisia pitää kohdella, rumia ei puhella, anteeksi pyydetään ja sitten leikki jatkukoon jne. Silloin kun lapsi ei luontaisesti osaa, täytyy entistä enemmä harjoitella.
Tahdon tarkentaa omaa kirjoitusta jota kommentoit. Eli en missään kohtaa arvostellut niitä isompia poikia ja pelaamista ja kuten kirjoitin niin alusta saakka (loppuun asti) kiristin poikaani ettei menisi kentälle jne.En edes kritisoinut isomman pojan kielenkäyttöä KOSKA osasin sellaista odottaa ja sen oisi joku voinut sanoa heti pienen " rääpäleen" tullessa tyrkylle. Että ymmärrystä isompiin lapsiin ja niiden juttuihin kyllä löytyy. Oisin retuuttanut varmasti jo turvallisuussyistä heti pois jos peli oisi poikani takia ollut mahdotonta. Mutta peli jatkui ja poika juoksi aina porukan vimppona... Mun kirjoituksen pointti oli lähinnä se kasvatuspuoli OMIA ipanoitani kohtaan ja se että tämän ikäistä on TODELLA vaikea pitää pois kiinnostavasta ja selittäminen ei mene vielä kaikilta kohdin jakeluun. Mutta jos ei muu auta niin kyllä meillä retuutetaan pois vaikka huudon/suuttumisen kera koska poikien peliä ei sotketa (kuten kirjoitin jo aiemminkin). Silkkihansikkain en ajatellut lapsiani tässä maailmassa kasvattaa. Ja vaikka se siinä kohtaa äitiä harmittaa niin se on ainut tapa näyttää lapselle se oikea ja väärä siinä kohtaa.
Että hyviä leikkikenttä kokemuksia ja hyvää kesää!
t.midwife tuplineen
Ja yllättävän hyvin varsinkin nuo 5-8v leikkivät pojan kanssa mielellään. Itse olen välillä ihan yllättynyt. Tytöt tykkää " vähän hoivata" ja paapoa (mistä poika taas ei hirveästi tykkää) ja pojat taas yrittää opettaa kaikkia kiipeilytemppuja ja muuta sellaista. Hyvin tuntuu sujuvan.