Miten lapsenne ovat selvinneet RS-virusksesta?

Meidän Kaaposta oli tulla kuulemma ensimmäinen siihen pöpöön kuollut... Kaapo syntyi hyvän kokoisena keskosena rv 32+4 ja pääsi kotiin uuden vuoden aattona. 3.1 oli jo teholla yliopistollisessa 300 km:n päässä kotoa ja yksin, koska vanhemmat ei saaneet jäädä sinne hoitamaan. Hengityskoneessa oli hyvän aikaa ja nyt on ollut parit korvatulehdukset. Flunssaisuus on jatkunut aina näihin päiviin saakka. että näin meillä... Lisäksi osastolla, jolla Kaapo oli, oli mielestäni perushoidon laatu todella huonoia, samoin vanhempien huomiointi. poika tuli kotiin mm. pylly ja kaulapoimut auki hautuneena... Ehdottomasti elämäni huonoin kokemus... Siihen meni sitten imetyskin ja äiti sairastui samassa rytäkässä masennukseen ja vieläkin vahtaan pojan yskiä ym ihan liikaa.

Hieman taustatietoa ensiksi.Meidän lapsi pikkukeskonen ja syntynyt rv:lla 24.Sairastaa erittäin vaikeaa bronkopulmonalista dysplasiaa (keskosen krooninen keuhkosairaus) jonka vuoksi tarvitsi toiselle ikävuodelle asti lisähappea,kotona meillä oli käytössä happirikastin.

Lapsi sairastui tänä talvena 1,5-vuoden ikäisenä RS-virukseen.Ei osattu yhtään ennustaa mitä kaikkea RSV aiheuttaa lapselle kun sellainen tulee,joten sitä pyrittiin välttelemään viimeiseen asti,mutta ei onnistuttu ja se tuli lapselle.

Keskosen kroonista keuhkosairautta sairastavalle tuo RSV voi olla kohtalokas.

Kun RSV tuli se teki lapsen tosi räkäiseksi,jonka vuoksi imuja sai tehdä vähän väliä kun räkää tursusi oikein sieraimista.Kuumetta oli reilut 38 astetta useita päiviä.Yskä ihan kamalaa ja henkeä ahdisti kovasti joten spiroja 2-4 tunnin välein sekä normaali kortisoni lääkitys tuplattiin jota sai jo muutenkin keuhkosairautensa hoitoon.Tauti vei lapselta totaalisesti voimat pois,onneksi kuitenkin jaksoi hieman syödä ja nesteitä meni joten ei tarvinnut tippaa.

Sairaalassa oltiin viikko RSV:n vuoksi ja jouduttiin myös oman paikkakuntamme sairaalasta hoitoon yliopistolliseen sairaalaan jossa lapsi alkuun joutui teholle ja sieltä siirrettiin toipumaan infektio-osastolle.

Jos meillä ei olisi ollut kotona lapsen keuhkosairauden vuoksi jo ennestään happirikastinta,spiraa ja imulaitetta niin emme olisi selvinneet viikossa kotiin.

Toipuminen RS-viruksesta meni kuukauden verran.Ennustettiin että voi mennä jopa kuukausia.Mutta kun rupesi toipumaan taudista se tapahtui yllättävän nopeasti.Räkäisyys ja pihinät ja rohinat hävisivät parissa viikossa.

Vielä tuostata RSV:n tarttumisherkkyydestä.Me ei todellakaan tiedetä mistä lapsemme tuon viruksen sai koska jouduimme jo muutenkin elämään suojattua elämää keuhkosairauden vuoksi joten emme voi kuljetella lastamme kauppoihin ja kutsua vieraita kotiin ettei saisi infektioita mutta jotain kautta se RSV vain tuli lapselle.Epäilen kovasti että on tullut mukana kauppareissulta esim.jonkun tavaran mukana.

Kädet tottakai pestään ja desinfioidaan kun tullaan kaupasta kotiin mutta eihän sitä mitenkään voi kaikkia tavaroita ruveta desinfioimaan sekä elämään ihan steriilisti.

Jotenkin hassulta tuntuu että teidän luokse kotiin ei saisi tulla 3-vuotiaan tyttönne kaverit tai että tyttö ei voi kyläillä lapsiperheissä.Miksi vierailut pitäisi kieltää jos vieraat ovat täysin terveitä,tietenkään flunssaisia vieraita ei pidä missään nimessä päästää kylään.Ja jos kerta teidän vauvanne on muuten perusterve vauva ilman mitään sairauksia jotka aiheuttavat infektioyliherkkyyttä niin miksi pitäisi elää näin suojatusti.

aero007:

Haluaisin tietää miten muiden lapset (varsinkin pienet vauvat) ovat selvinneet RS-viruksesta. Meidän nyt 5kk poika sairasti RS-viruksen ollessaan 2 kk. Tautia sairastettiin melkein 2 kk. Vasta tammikuussa saatiin ns. terveen paperit. Vieläkin poika rohisee pahasti ja tuntuu että limaa olisi todella paljon nielussa, mutta tiistaina käytiin lääkärillä tarkastuksessa, niin kaikki oli ok. Lääkäri ainoastaan epäili, että kitarisat ovat vaurioituneet RS-viruksen johdosta. Joudutaan käydä vielä seurannassa kesään asti kerran kuussa.

Säälittää meidän tyttö 3 v, koska meiltä on " kielletty" (siis lähinnä suositeltu) lapsiperheissä vierailut ja meillä ei saa käydä lapset sisällä. Kavereita nähdään ainoastaan ulkona, ettei saada mitään uusia pöpöjä taloon. Ilmoitin tytön syksyllä kerhoon, muttei sielläkään hän voi käydä koska sieltäkin voi tulla pöpöjä.

Miten teillä?

Meidän silmäterä oli kaksikuinen sairastuessaan rs-virukseen. Uutena vuotena se alkoi.

Olin yksin tytön kanssa yötä päivää, koska mieheni suoritti vielä silloin asepalvelusta.

Neuvolasta annettiin tavanomaiset -sänky kaltevaksi, höyryhengitystä ja suolatippoja- neuvot.

Silloin meillä huudettiin yötä päivää. Pienellä ei henki kunnolla kulkenut. Monet yöt vietin kylppärissä vauva hoitotasolla ja suihku kuumaa vettä suoltaen. Penkillä nuokuin ja välillä vilkaisin oliko peili vielä höyryssä (huoneen kosteustaso korkea)

Lopulta tyttö ei syönyt ollenkaan. 12 h oli pissaamatta. Silloin tuli kiire.

Sairaalassa suoraan osastolle, nenämahaletkuun ja happeen.

Räkää imetettiin ja imettiin. Voi sitä huutoa. Oli paha katsoa vierestä -tiedätte saman kokeneet mitä tarkoitan.

Osastolla pidettiin kahdeksan vuorokautta. Helpottuneina kotiin, nyt jatkuu elämä.

Eikä mitä. Sairaalassa oli rampattava imuilla 1-2 kertaa päivässä parin viikon ajan. Ei suostunut tissille. Pullosta sain tuputettua mitättömiä määriä kerrallaan. Vielä elättelin toiveita, että jospa huolisi rintaa kun paranee. Parin kuukauden lypsämisen jälkeen luovutin.



RSV VOITETTIIN, mutta se vaikuttaa yhä meidän elämäämme. Nyt tyttö on 4½ kuukautta ja syö neljättä korvakuuria. Niin kova tauti se on, että tuntuu vievän lapsen vastustuskyvyn aika tehokkaasti.



Viruksesta huolimatta tyttö on taidoiltaan kehittynyt. Pulskaksikin kasvanut, seitsenkiloinen.

Sisimpääni värisyttää kuin pienokaiseni lahjoittaa minulle leveän hampaattoman hymyn kujerruksen kera.

Olet sinä melkoinen epeli, äitin sisupussi!

Meillä Soli sairasti viruksen pariviikkoisena (nyt on jo 5,5 kk), mutta ilmeisesti toipui aika hyvin. Koputtelen täällä puuta... Eli limaisuus toki jatkui jonkin aikaa ja edelleen nenä on välillä ehkä keskivertoa tukkoisempi, mutta muita oireita minä en ainakaan huomaa jääneen. Tuosta infektioastmastahan ei osaa sanoa, kun neiti on tuon ekan sairauden jälkeen ollut terve. (Ja taas koputellaan)

Meillä poika sairasti rs-viruksen juuri 2kk iässä, nyt 5kk. Meillä oli tosi paha, limaa tosipaljon ja jouduttiin tiputukseeni. Lisäksi keuhkoputkentulehdus ja keuhko osaksi kassa. Ja korvatulehdus. Sairaalassa oltiin viikko (elämäni pisimmät ja ikävimmät hetket). Jälkitarkastuksessa kehko ei enää kassa, mitta jokin pieni viiru näkyi vielä röntgen kuvassa, ei kuulema mitään hätää paranee itsestään(terveyskeskus lääkärin kommentti.)



Nyt meillä on korvatulehduksia ollut neljä ja edelleen limanen/nuhainen. Olen jo miettinyt milloin voisi tutkia allergista nuhaa. Meillä kaksi kissaa. Meillä myös atooppinen iho (ei paha), joka kuulema altistaa helpomminen infektioille. Terveitä viikkoja meillä ei ole montaa ollut ja se tuntuu raskaalta ja säälittää tuo pikkuinen kun kokoajan kipeenä. Meillä ehkä edessä korvien putkitus.



Meillä isoveli, joka käy 2pv viikossa päiväkodissa. Moni sanonut että ei kaikki nuhat välttämättä ole päiväkodista. Esim. rs-virus ei tullut isoveljeltä, se on voinut tulla vaikka kauppareissulta. isoveli olis samaan aikaan kipeenä ja testattiin rs-virus, jota ei siis ollut hänellä.



Missä paikkakaunnalla olette, kun käytte rs-viruksen takia vielä kontrolleissa? Täällä helsingissä ei ole mitään kotrolleja kuin se eka 4vko päästä kotiuduttua.



Toivottavasti tämä nuha loppuisi kun kevät tulee ja meitä taitaa kaiken lisäksi pitää hereillä öisin kun hampaita tulee...

Me käydään pojan kanssa vielä kontrolleissa kerran kuussa kesään asiti. Me käydään yksityisellä lääkärillä, koska olen saanut niin monta väärää diaknoosia terveyskeskuslääkäreiltä ( täällä Kokkolassa). Me oltiin kanssa sairaalassa kun oli RS-virus pahimmillaan ekaks 4 päivää ja sitten puolitoista viikkoa kotona ja sitten taas sairaalaan pariksi päiväksi. Meillä oli kanssa korvat pahasti tulehtuneet, ja just joulun alla jouduttiin puhkaisemaan kumpikin korva. Tänä vuonna ei ole ollut (luojan kiitos) vielä ollenkaan korvissa mitään eikä mitään flunssaa, mutta toi rohina ja limaisuus tuntuu välillä vieläkin pahalta, varsinkin öisin kun imettää tuntuu ettei lapsi saa välillä henkeä... Toivottavasti tässä joskus saataisiin viettää normaalia lapsiperhe elämää ja saataisiin viettää aikaa myös muiden lasten kanssa enemmän...