10kk ikäisestä erossa 3vrk

ja elät sitten sen mukaan. Jos se sinusta tuntuu elämäsi tilaisuudelta, lähdet tietenkin matkaan. Itse lähtisin. Ajattelehan, että verrattuna moneen muuhun maahan, tämä Suomen " vauvassa-kiinni-24/7" -päähänpinttymä (positiivinen asia kylläkin) harvinainen. Kyllä monissa muissa maissa äidit ensinnäkin menevät töihin vauvan ollessa ihan pieni ja toisekseen, matkustelevat, esim. työn vuoksi. Sinulla on vielä sellainen onnellinen tilanne, että on luotettavia hoitajia.



Onnea päätöksentekoon!



tuiskuneiti79 + poika 6kk

Olen sitä mieltä, että reissuun voi hyvillä mielin lähteä ja ihan rauhassa saa unohtaa ohjeet " aikarajoista" . Lastenpsykologi (meniköhän oikein) Jari Sinkkonen on sitä mieltä, että mitään rajoja ei ole sillä kuinka pitkäksi aikaa voi tietyn ikäisestä lapsesta olla erossa. Kyllä se on ihan perheen oma ratkaisu.



Itselläni on 9 kk ikäinen poika ja on ollut muutaman kerran yökylässä (molemmilla kerroilla n. vuorokauden) omalla mummollaan. Kaikki on mennyt hyvin ja itse olen saanut rentoutua ja ladata akkuja sekä saada sekä antaa huomiota miehelleni. Lisäksi olemme ulkomaan matkalla ollessamme jättäneet lapsen luotettavan hoitajan (entuudestaan vieraan) huomaan muutamaksi tunniksi hotellihuoneeseemme ja lähteneet itse " riennoille" . Poika ei ole ollut moksiskaan, luulen että nauttii jakamattomasta huomiosta suunnattomasti (esim. mummolassa).



Onhan 4 vrk pitkä aika, mutta niinkuin joku jo aikaisemmin laittoi, niin AIVAN VARMASTI lapselle on huomattavasti vähemmän stressaavaa olla turvallisen ja tutun hoitajan kanssa 4 vrk rauhassa tutussa ympäristössä erossa vanhemmistaan, kuin matkustaa monenmoisilla kulkuneuvoilla ja yöpyä hotelleissa ja ravata virastoissa omien vanhempien kanssa.



Joten ei muuta kuin tsemppiä!!



T:kevättyttö ja poika 9 kk

ps itse lähdemme mieheni kanssa 3 vrk:si lomalle ja jätämme pojan mummon hoitoon (poika tuolloin 11 kk).

monta kannustavaa viestiä! Yleensä täällä aina saa hirveät syyllistämiset niskaansa, kun kysyy tällaista. Kyllä olis maailma täynnä hirmutraumoista kärsiviä lapsia, jos äidin jatkuva läsnäolo olisi niin pakollista kuin nuo " ikäkuukausi->tunti ja ikävuosi->vuorokausi -säännöt" pitäisivät paikkansa. (vrt.muualla maailmassa äitiys-/vanhempainlomien pituudet tai äidin sairastuminen ja pitkät sairaalassaolot ym.)



Sinuna minä lähtisin, vaikka sydäntä raastaisikin. Enemmän siinä äiti kärsii kuin lapsi ;) Lapsella on varmasti hyvä ja turvallinen olo isovanhempiensa seurassa ja sitä ihanampaa jälleennäkeminen sitten on!



Kaverini oli viikon verran reissussa ja isä oli pojan (silloin 7kk) kanssa kotona eikä poika tähän päivään mennessä (nyt 3,5v) ole mitenkään kärsinyt äidin " hurjasta irtiotosta" :) Niin ja äiti oli ja on edelleen pojan pääasiallinen hoitaja isän käydessä töissä kodin ulkopuolella.

Itse menin 5 pväksi työmatkalle kun lapsi oli 11 kuukauden ikäinen (mummo kotona hoitamassa ja iltaisin isä) ja hyvin meni, pikkumies eli totuttua rytmiään ihan entiseen tapaana. Äitiä tosin itketti menomatkalla koneessa kovasti kun ei ollut ollut erossa aiemmin päivää kaumemmin :(- Kotiin palatessani istuttiin sylikkäin pitkään ja tankattiin läheisyyttä, nyt 2.5-vuotias poika on jo itsekin reissanut maailmalla ja osaa suhtautua äidin reissuihin reippaasti ja ymmärtää sen, että äiti ei lähde kokonaan pois vaan ainostaan " lentokoneeseen töihin" . Kerron aina paria päivää etukäteen työmatkoista ja keskustellaan siitä, mitä äidin poissaollessa tapahtuuja että äiti tulee pian kotiin. Lisäksi soitellaan päivittäin, näin eroaika ei tunnut niin pitkälle. Yhteenvetona sanoisin, että äidille ero voi olla rankkaa, lapselle ei niinkään, toki riippuu onko muuten tottunut olemaan esim. isän ja mummon hoidossa, jos on tähän asti ollut pääasiassa äidin kanssa, voi muutos olla suurempi.

Meillä nyt vuoden ikäinen tyttö. Hänen ollessaan n. 7kk olimme miehen kanssa risteilyllä ja kotoa olimme pois 2 vrk. Miehellä ei ole juurikaan ikinä lomaa ja nyt tuolloin oli isyysloma ja päätimme lähteä pienelle breikille. Tyttö sai olla kotonaan mummin kanssa.

Hyvin oli täällä mennyt, tyttö oli kuulemma kiltisti, söi ja nukkui hyvin. Minulla oli raastava ikävä mutta täytyy sanoa että matka teki parisuhteellekin hyvää :)

Mielipiteitä varmaan monia, itse tein tuon ratkaisun silloin enkä kadu.

Viestisi oli hyvin lohduttava. Kahdelta pieneltä lapselta ei tosiaankaan jää paljoa aikaa ja voimia tuon parisuhteen hoitoon, joten siltä kannalta pieni irtiotto on perusteltua. Olisi ihana jutella ja oleilla miehen kanssa kahden ja ajatella vain meitä. Toisaalta mä kyllä tiedän, että ikävä on ja lapsista me varmaan kuitenkin jutellaan, mutta silti...

Itsellä pisin aika erossa on ollut 2vrk,laivalla oltiin kanssa,(yksi yö ja kaksi päivää)pojan olessa melkein 9kk:ta.Kamala ikävä oli,mutta teki hyvää äitille ja isille,vaikka puhe kääntyikin koko ajan poikaan.Oma mielipide on että tekee hyvää parisuhteelle,sekä äiti ja lapsisuhteelle,osaa taas nauttia niistä arjen pikkuhetkistä paremmin.Ja mun mielestä lapsella on oikeus mummiin ja pappaan,eiköhän mene ihan hyvin,ehkä kiukuttaa muutama pvä reissun jälkeen pikkuista,meillä poika ainakin purki ikävää näin.

Nauttikaa reissusta jos sinne päätät lähteä,tuskin montaa kertaa elämässä tulee samanlaista tilaisuutta vastaan!

Kiva kun tästä aiheesta oli juuri sopivasti keskustelua palstalla! Itse painiskelen samanlaisen ongelman kanssa. Olemme muuttamassa ulkomaille ja kohdemaahan pitäisi tehdä tutustumismatka vielä ennen kolmen kuukauden kuluttua tapahtuvaa muuttoa. Vauva olisi myös 10 kk matkan aikaan. Mielestäni matka olisi hänelle turhan raskas (pitkä lento, aikaero, asunnnon etsiminen, terveystarkastukset yms. lukuisat hoidettavat asiat), varsinkin kun aika pian on joka tapauksessa koko perheen muutto.



Olemmekin päätymässä siihen, että tuttu isovanhempi hoitaisi lasta meillä. Itse olisin reissussa 4 vrk. Mies joutuisi lentämään toiseen kaupunkiin ja jäämään vielä muutamaksi päiväksi, mutta minua ei välttämättä tarvittaisi enää siinä mukana. Tuota lyhyemmällä aikataululla matka ei onnistu.



Tuntuu kyllä aika hurjalta, kun vauva ei ole edes ollut yökylässä vielä kertaakaan. Mutta aina kun ajattelen matkan rasittavuutta, tulen siihen tulokseen, että vauvan on parempi olla kotona. Tuo matka kun on joka tapauksessa tehtävä. Haluaisinkin tietää mitä mieltä olette? Vauva mukaan vai kotiin?

Olisiko kellään kokemusta samantapaisesta tilanteesta?

itsellä ei varsinaisesti ole kokemusta, kun en itsekään ole vielä saanut vajaat 9kk vauvaa hoitoon jätetyksi, mutta mielestäni vauvalle on vähemmän stressaavaa olla kotona tutun hoitajan kanssa kuin reissussa. Kuullostaa tuo teidän aikataulu kaikkine hoidettavine asioineen muutenkin melko tiukalta.. Voisin kuvitella, että itsellekin tuollainen reissu voipi olla melko raskas ja pinna sitten tiukilla..

Itse siis myös mietiskelen ja haaveilen kahdenkeskisestä reissusta miehen kanssa nyt, kun hänelläkin on pidempi vapaa töistä ja luotettavia hoitajiakin on ilmoittautunut useampia. On vaan niin vaikea lähteä, vaikka tiedän siis, että olisi hyvissä käsissä ja saisi takuulla jakamattoman huomoion isovanhempien luona =)

Mä olen kyllä Tiina100:n kanssa samaa mieltä tuosta teidän tapauksesta. Lapsen on varmasti parempi kotona tutun hoitajan kanssa ja sulla on tarpeeksi asioita hoidettavaksi neljälle päivälle. Pikkasen oon kade, kun sul on tuollainen pätevä syy jättää lapsi hoitoon. Mulla vaan omat itsekkäät syyt... Tosin matkan ajankohtaa olisin ehdottomasti halunnut siirtää puolella vuodella, mut ku saatiin ilmaset lennot ja ne on käytettävä tietyn ajan sisällä.:(



Juttelin tästä asiasta yhden mun hyvän ystävän kanssa ja hän kyllä kanssa sanoi, että eiköhän ne lasten traumat tule jostain muista asioista. Jotenkin on vaan niin syyllinen olo, kun on noita suosituksia, että alle vuoden ikäisestä voi olla erossa niin monta tuntia kuin ikää kuukausina on...

piti myös laittaa, että etköhän ole matkasi ansainnut. Kyllähän parisuhdekin tarvitsee hoitoa siinä missä muutkin asiat ja perheen/lapsen parhaaksihan sekin koituu loppujen lopuksi joten ei mielestäni ole siinä mielessä itsekästä.

Mutta tiedän kyllä tuntemuksesi lähdön vaikeudesta, kun siis itsekin noiden reissuhaaveiden kanssa arkea pyöritän. Vaikeahan se on lapsen reaktiota etukäteen tietää, mutta itsekään en usko, että lapselle siitä mitään loppuelämän traumoja tulee... Kiva olisi minustakin kutienkin kuulla kokemuksia tuosta yöhoitoon viemisestä!

Eipä sun liikoja kannata kadehtia, samanlaisessa tilanteessahan me olemme. Ei ne vauvat sitä matkan syytä kuitenkaan ymmärrä :-) En varmaan itsekään jättäisi tuollaista tilaisuutta käyttämättä, sen verran hienolta se kuulostaa.

Ja täysin itsekkäistä syistä! Toisaalta tuntuu pahalta lähteä, mutta täytyy miehellekin hieman huomiota antaa.. Reissussa oltaisiin yhteensä 4 vrk. Nyt täytyy jo kiireellä alkaa totuttaa vaavia yökyläilyyn, jos yksi yö menee hyvin, ehkä sitten uskaltaa lähteä.

" Juttelin tästä asiasta yhden mun hyvän ystävän kanssa ja hän kyllä kanssa sanoi, että eiköhän ne lasten traumat tule jostain muista asioista. Jotenkin on vaan niin syyllinen olo, kun on noita suosituksia, että alle vuoden ikäisestä voi olla erossa niin monta tuntia kuin ikää kuukausina on... "



Tällaisista suosituksista en ole kuullutkaan, mistä olet moista kuullut?



Itse olen sitä mieltä, että laatuaika myös isovanhempien kanssa on lapselle tärkeää eli vie ihmeessä vauva hoitoon, jos vaan itse siihen pystyt. Me ollaan lähdössä viikon päästä 20 h risteilylle miehen kanssa ja poikaa 9,5 kk tulee kotiin hoitamaan veljeni perhe. Ei kyllä arveluta yhtään. Me ollaan toki muutenkin oltu pariin otteeseen yötä reissussa eli tämä ei ole ensimmäinen kerta. Vauva on ollut myös mukana parilla ulkomaanreissulla. Tehdään aina niin kuin tilanteeseen parhaiten sopii. Teidän tilanteessanne kuulostaa parhaimmalta ratkaisulta se, että vauva menee turvalliseen hoitopaikkaan ja lähette reissuun keskenänne. Tekee hyvää kaikille.

Siis tuon äskeisen viestini loppu oli tietenkin tarkoitettu ketjun aloittajalle ; )

Jotenkin tämä pieni keskustelu on keventänyt mun mieltä ja olen oikeasti uskaltanut alkaa suunnitella matkaa.:) Tähän asti en ole sitä paljoa ajatellut, vaikka se on ollut varattuna, ettei tulisi kauheaa pettymystä, jos se ei toteutuisikaan. Tosin kaikille muille, miehelleni ja isovanhemmille, meidän lähtö on ollut ihan selviö. Parin viikon päässä se jo häämöttää...



Ja noista suosituksista tuon vauvasta erossa olon suhteen luin muistaakseni jostain vauvalehdestä esikoista odottaessani ja muistelisin, että täälläkin siitä on joskus ollut puhetta pari vuotta sitten, kun täällä ahkerammin palstailin. Ihan vakavasti en tuota suositusta ole ottanut, mutta herkillä kun on niin muistuu kaikki tuollaisetkin mieleen...

Olen ollut yhden yön erossa 8 kk:n ikäisestä pojastamme ja jo pelkkä yöksi poislähteminen toi erottaessa kyyneleet silmiini. Miten sinä pystyt olemaan erossa vauvastasi noin pitkään? Tosin jälleennäkeminen minun osaltani ainakin oli sitten sitäkin mukavampi, mutta poika tuskin huomasi minun olleen poissa ollenkaan... :(



Olet onnentyttö kun sinulle tulee tuollainen matka eteen. Valitettavasti minulla sellaisia ei ole näköpiirissä, joten hyvällä omallatunnolla olen voinut toteuttaa sitä jo aiemmin mainittua suositusta " alle vuoden ikäisestä voi olla erossa niin monta tuntia kuin ikää kuukausina on..." ;)