4½ vuotias ja uhma!
Välillä kyllä menee itsellä ahdistuksen puolelle, kun tyttö uhmaa.. Eli meillä ollut paljon muutoksia, kaksi muuttoa viimeisen 1½ vuoden aikana, vauvan syntymä jne. Tyttö on vilkas ja eläväinen, myöskin älykäs. Opettelee kovasti lukemaan, kirjoittaa tuttuja sanoja ja nimiä jne. Osittain uhmaa aiheuttaa turhautuminen kotona, kun minulla ei aina riitä aikaa ja huomiota kolmelle pienelle ja olen välillä ollut itsekkin väsynyt.
Mutta, uhmaa tulee sillointällöin, nyt viimeaikoina toisten ihmisten läsnäollessa, puistossa ja esim. kylässä nykyään usein pientä uhmaa. Tänään ulkona sattui semmoinen tilanne, että olin hakemassa vähän kauempaa lasten liukureita. Tyttö oli kiikkumassa ja heitin hänelle oman liukurin. Se jäi siihen muutaman metrin päähän ja tyttö alkoi huutamaan, että " tuo se tänne, anna liukuri , tahallaan jätit sen jne." No, minä siihen, että hae itse se siitä laskemaan mennessä, äiti toi jo sen lähemmäs jne. Enkä suostunut hakemaan. Tyttö huusi ja uhmasi minua lyömisellä, jos en hae liukuria. En tietenkään hakenut, vaan menin tytön luokse rauhoittelemaan häntä ja sanoin, että haetaan yhdessä yms. Sitten tyttö halusi syliin ja juttelimme, haimme liukurin yhdessä ja laikki jatkui normaalisti.
Itsellä tulee syyllisyys, olenko toiminut tytön kanssa jotenkin väärin, onko tytöllä turvaton olo, kun meillä muutenkin stressaava elämäntilanne ja meillä vanhemmilla tulee riideltyä.
Miten teillä muilla menee tämän ikäisten kanssa? Miten olisitte itse toimineet tuossa tilanteessa? Olisi mukava kuulla muitten kommentteja!
Kommentit (2)
Parkuu kuin maailmanloppu olisi tulossa, sitten taas kohta on oma iloinen itsensä. Ollut myös uhittelua " No, sitten minä ainakin sitä ja tätä!" Toistaiseksi onneksi vain kotona.
Meillä myös ollut muutoksia: kaksi veljeä kahden vuoden sisään (toinen kohta 2v ja toinen 6vkoa).
Luulen monen asian liittyvän ikäkauteen. Eniten minua vaivaa omien hermojeni venyttäminen! Se on välillä todella vaikeaa eikä aina onnistu.
Ongelmana mm. se, ettei tunnu kuulevan eikä kuuntelevan, mitä sanotaan. Toisaalta kuulee asioita, jotka eivät ole hänelle tarkoitettuja :-)
Toisinaan inttää vastaan ja aina on selitys valmiina, miksi ei nyt juuri voisi tehdä jotakin asiaa.
Sitten taas hoivaa hellästi vauvaa ja huolehtii keskimmäisestä, kunnes kohta taas kiusaa tätä.
Ei tarvitse mennä kesällä Lintsille: vuoristorataa riittää ihan kotonakin ;-D
4 1/2 -vuotias ja meillä on oikeastaan sellainen " seesteinen" vaihe meneillään eli tyttö on varsin yhteistyökykyinen, on kiinnostunut kirjaimista, numeroista sekä lukemaan ja laskemaan opettelusta. Meillä oli oikeastaan sellainen " vaikeampi" vaihe noin vuosi sitten kun vauva syntyi. Kotona kaikki meni jotakuinkin ok, mutta hoidossa neiti hangoitteli vastaan kaikkia yhteisiä juttuja; saattoi suuttua, jos joku sai sinisen pallon ja hänelle annettiin vihreä yms.
Meillä esikoinen on koko ajan käynyt osapäivähoidossa toisen lapsen synnyttyä ja ainakin meillä se on ollut hyvä ratkaisu; tyttö saa askarrella (minua ei oikein kiinnosta eikä ole aikaa) ja näkee kavereita päivittäin.
Teillä on tosiaan ollut noita muutoksia ja lapset reagoivat niihin eri lailla. Luultavasti et ole tehnyt mitään väärin ja olemalla johdonmukainen tekemisissäsi tuet lastasi parhaiten.