Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Minusta lapsen pitäisi saada edes jotain vanhemmaltaan eikä toisinpäin...

20.10.2006 |

Isälläni ei rahat paljon pysyneet hyppysissä, joi ja rellesti rahansa. Kun hän kuoli, kaikki hautajaiskulut tulivat minulle, ainoalle " perijälle" . Tilille onneksi oli jäänyt senverran, että enimmät hautaus-ym kulut saatiin katettua, mutta maksumieheksi taidan silti joutua, miinuksen puolelle siis menee. Minusta tämä tuntuu jotenkin nurinkuriselta ja väärältä, että lapsi joutuu maksajaksi eikä saa mitään vanhemmaltaan. Tiedän ,ettei tälle nyt mitään voi, mutta silti.

Ehkä tässä nousee jotain sellaistakin katkeruutta pintaan, että elinaikanaan isäni mm yhdessä vaiheessa ei suostunut maksamaan elatusapua minusta ollenkaan (vanhemmat olivat siis eronneet). Miksi minä sitten maksan " hänen" kulujaan..?

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
20.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

jälkeläisillään, koska muuten ei olisi varaa hulppeaan vuokra-asuntoon. Miehelleni olen sanonut, että ymmärrän, jos autat vanhempiasi, jos eivät pysty kaksion vuokraa yms normeja kuluja maksamaan. Mitään ei sieltäpäin todellakaan ole odotettavissa ja taitaapa mies sisarustensa kanssa joutua kustantamaan hautajaiset, mikä sekin tulee ottamaan mua päähän, koska mies ei saa koskaan kommentoida mitään perheen juttuja, koska on kuopus.



Eli ymmärrän sua. Onneksi voin olla melkein varma, että minun vanhempani maksavat edes omat kulunsa hautajaisia myöden.

Vierailija
2/3 |
20.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

vanhemmistaankin, huh. Vuokransa pystyy jokainen maksamaan kun asuu sellaisessa asunnossa missä neliöt on kohdallaan ja vuokra siihen sopiva. Kela rientää apuun jos tulot pienet.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
20.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aina uusi auto, 300 neliön omakotitalo, iso kesähuvila ja muuta vastaavaa. Kun appi sitten kuoli meidät määrättiin ostamaan uudet vaatteet koko perheelle hautajaisiin siis itsellemme, mutta kuitenkin. Hautajaiset olivat suurelliset. Kaikki oli niin kuin oli elettykin, suurellista.

Kun mieheni tuli perukirjoituksista selvisi, että apelta ei jäänyt mitään ei siis kertakaikkiaan mitään, velkaa oli enemmän kuin omaisuutta. Minulle asia oli ihan sama, mutta koko ajan appi oli halveksinut minun duunarivanhempiani, en ollut tarpeeksi hieno miniä sukuun. Miehen takia en voinut revetä naurusta/kiukusta kaipasihan hän isäänsä, mutta kyllä v...i moinen vuosikausien teeskentely. Ja ne kerran käytetyt mustat vaatteet, olisi edes sen verran saanut perintöä tulla, mitä ne maksoivat.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme yhdeksän neljä