" " " " MAALISKUISTEN maanantai" " "

Minäkin olen vakaasti nyt päättänyt taas aktivoitua kirjoittelemaan!



Tänään onkin erilainen päivä: neiti meni heti aamusta isänsä työmatkakyydissä mummilaan ja kotiutuu vasta 17 pintaan. Koko päivä siis omaa aikaa. Hieman vain huoli painaa, onko mussukkamme viime viikkoinen korvatulehdus taltutettu: tuntui taas harovan korvaansa aamulla ja vähän aivasteli... Itselläni flunssa taltutettu (kop kop) ja kävin aamutuimaan jo salilla + pitkään saunomassa. voi vitsi miten ihanaa.



Tissiriippuvuudesta. Sitä on meilläkin havaittavissa aamuyön tunteina. Siinä 3-4 pintaan on pakko ottaa viereen nukkumaan, jotta tissi on lähellä ja voi imaista aina, kun huvittaa. Vieroitus on ajatuksen asteella, vielä ei ole voimia muuhun. Ja aamuisin on kyllä ihana herätä siihen, että pikku tytär katsoo vierestä äitiä silmiin ja hymyilee. Siinä menee tovi jos toinekin aamuhalien ja " kuulumisten" vaihtamisten parissa sängyssä vierekkäin.



TELille: Tuli mieleeni kysyä, olitko sinä töissä kustannusalalla vai muistanko ihan väärin??? Jotenkin muistelen näin ja kun vielä mainitsit tänään suomen kielen opinnoistasi. Olen viime aikoina kovasti pohtinut toimialan vaihtoa (en tahdo palata vanhaan työhöni) ja kustannusala tuntuisi yhdeltä mielenkiintoiselta vaihtoehdolta - toki on niitä monia muitakin.



Jolla

Juu, kustannusalalla olen töissä. Toimitan ammattikirjallisuutta, joten mitään romaanikäänteitä en pääse suunnittelemaan ;-) Ihan kivaa hommaa, tykkään tosi paljon, mutta palkat ei kyllä ole häävit (niin kuin ei yleensäkään humanistisilla aloilla)... Linja lienee se, että isommat kustantajat maksavat paremmin kuin pienet. Ja kustannusalahan on laaja käsite, eli löytyy työtä niin kauno-, ammatti- kuin oppikirjatoimittajillekin - työnkuva riippuu hirveästi siitä, missä on töissä. Itse tykkään työssäni eniten siitä, että se on itsenäistä (ja töitä saa tehdä välillä kotona, ts. käsikirjoituksia luen kotona) ja joustavaa, työnkuvaansa pystyy vaikuttamaan aika paljon ja kirjailijat ovat pääosin mukavia. Huonointa on sitten ajoittainen kiire, näin loppuvuodesta se on aina pahimmillaan, kun pitää saada kirjoja aina vuoden loppuun mennessä ulos... Mutta sitten toisaalta kertyneitä ylityötunteja voi pitää vapaana hiljaisempina aikoina jne. Jos haluat kuulla lisää, kerron mielelläni - voidaan vaihtaa vaikka s-posteja aiheesta...



Ja Melroselle piti sanoa, että kuvaus teidän öistä oli kuin minun kirjoittamani.... Jotenkin kieroutuneella tavalla helpottaa, kun tietää, että joku muukin kärsii samanlaisista vaikeuksista öisin ;-)



Piti vielä sitten meidän uusimmasta ongelmasta, eli syömisestä, kirjoittaa. Ruokailut ovat yhtä h-ttiä, kun neiti on keksinyt, että syöttötuolissa pitää seistä! Kahden lusikallisen jälkeen alkaa aina kinkeäminen ylös. Ja jos sitoo vöihin, tulee sellainen huuto, että oksat pois! Tänään kokeilin sitä, että aina kun seisoskelu alkaa, nostan neidin hetkeksi pois tuolista, ja sitten takaisin. Näytti vähän auttavan, tosin nosteluun edes ja takaisin meni sitten aikaa...



Ja vielä leivän syönnistä: Olen uskaltanut antaa, vaikka siinä sitä suolaa onkin. Meillä neiti saa syötyä leipää niin vähän, että olen ajatellut, ettei suolasta ole vaaraa. Lähinnä imeskelee yhtä kulmaa leivästä, loppu sitten putoaa lattialle koiran syötäväksi ;-)



Nyt lopetan taas...



Terhi&lapsukaiset

Jotenkin tämä pimeä marraskuu vetää kyllä hiljaiseksi.. Huumori ei kuki kovinkaan kummoisella kukinnolla meikäläisen mielensopukoissa ja pinna kiristyy ihan tyhmistä asioista. Mutta kun ulos saa tämän revohkan heti aamusta, niin saan jotain virtaa päivän hommiin ja leikkeihin lasten kanssa. Esikoisen pukeutuminen meinasi taas olla melkoista rumbaa, mutta nykyään osaan olla itse rauhallisempi enkä mene niin helposti mukaan (eli menetä hermojani)... Kehittymisen paikka kyllä on yhä. Myönnän. Vaikka aika rauhallinen tapaus taidan ollakin, niin on ne hermot minullakin. ;)



Pojat siis unten mailla, minä juon kahvia. Mitä?! Onko tällaisia hetkiä ollut ennenkin? Ja olenko aina ennenkin samalla kirjoitellut maalispalstalle? Hihii!



Laruska: Auts! Kuulostaa rentouttavalta imetyshetkeltä.. :) Pojat eivät ole kumpikaan kovin jyystäneet hampaillaan/ikenillään rintaa imiessään, tosin Topi välillä haukkasee. Auttaa kun pitää pienen tauon. Ei aina kylläkään. Sitten puristelee samalla kovasti pikku nyrkillään.. Alussa tuntui hirmu kivuliaalta, mutta siihen rinta tottui eli nyt venyttää ja vetää eikä tunnu missään, kai tissi sopeutunut olosuhteisiin.. Mutta tuohon puremiseen ei kyllä varmaan totu, on se sen verran kivuliasta.



Topsanteri on popsinut leipää, ei muuta ns. aikuisten ruokaa. Nyt ylös tulossa lisää hampaita, joten pian voi antaa kunnon leivänkannikan pureskeltavaksi. Vaikka minun intohimoni on nuo leivän kantapalat, niin jospa lapselleni raskisin jonkun niistä antaa. :)



Esikoiselta jäi hyväkuntoisia talvikenkiä. Keväällä ehket käyttöön, jos enää mahtuu Topille jalkaan.



Ajankuva pohti vierastamista, ja joku taisi todetakin että ajan kanssa sekin ohimenevää. Oma esikoiseni on herkkä poitsu, joka kovasti vierasti ja kauan pienenä, vaikka paljon kuljimmekin ihmisten ilmoilla ja tapasimme kavereita. Edelleen vaatii vieraassa seurassa oman aikansa, ennen kuin uskaltautuu leikkimään. Nyt on tullut rohkeutta, viimeisen vuoden sisällä. Mutta muistan sen tunteen, kun kyläreissutkin olivat äidille aika rasittavia, lasta piti kantaa sylissä lähes koko ajan... Ja tuosta isä-äiti-asetelmasta: Meilläkin miehelle oli esikoisen eka vuodet rankka paikka, nukuttaminen esimerkiksi oli puhtaasti äiskän juttu (ja tätä kesti kauan) ja moneen muuhun huudettiin aina äitiä. Mutta kun ikää tuli enemmän, niin isä on monessa asiassa ihan ykkönen! Ei nyt varmaan kovin auttanut muisteloni, mutta kanssasisarena ymmärrän jonkin verran fiiliksiäsi.



Jep. Pyykkikone on hoitanut hommansa, minun vuoroni hoitaa oma osuuteni. Illalla kaverin luo kylään.



Pippandii

Taas alkoi uusi viikko. Meillä viikonloppu meni vieraita hyysätessä. Mukavaa kun käy vieraita, mutta viiknloppu tuntuu silloin vaan niiiiin lyhyeltä.



TEL ja Jolla: Kas vain, meitä kustannusalan ihmisiä on täällä enemmänkin. Minä olen myös töissä kustantamossa! Jos sua Jolla kustannusala kiinnostaa, niin voin suositella lämpöisesti. Työ on mielenkiintoista ja monipuolista, mutta niinkuin TEL sanoi, ajoittain pirullisen kiireistä.



AIKUISTEN RUUAT: Jenna on saanut maistaa jätskiä, leipää, raejuustoa, täytekakkua ja pullaa (hyi mua). Nämä nyt ainakin tulee mieleen. Meillä ei tuo sormiruoka kyllä päädy suuhun laisinkaan. Yhtenä päivänä annoin tytölle maissinaksun, niin tytsy liiskasi sen pöytään. Ei maistanut kertaakaan. Hohhoijaa.



Jaaha, tuli huuto, pitää mennä.



Marju ja Jenna

Moikka kaikille!



Vasta nyt pääsen koneelle, kun vieraat lähtivät. Kauhean synkkä sää...nyt jo melkein pimeää.



Ihanaa kuulla, että on muitakin tissillä tainnuttajia...siis siten ihanaa, etten tosiaan ole ainoa, joka vaan lykkään tissin suuhun ja sitten jatketaan unia. Melkoinen tissimaakari on myös tämä meidän tyttö - miten hän ikinä lopettaa tissin syömisen. Kuinka monta kertaa päivässä teillä syödään tissiä, siis ihan päiväsaikaan tarkoitan? Meillä myös siis tuo illalla nukahtaminen ollut nyt ihan mahdotonta venkoilua...jatkuvasti kontataan, noustaan seisomaan, istutaan vaikka tyttö on jo melkein ihan unessa. Nukahtamiseen ja rauhottumiseen menee iltaisin sellainen tunti...huh...Joku kyseli hampaista+imettämisestä...meillä tyttö yhdessä vaiheessa järsi nänniä ihan työkseen ja olinkin vähällä lopettaa siihen paikkaan koko imetyksen...mutta sitten keksin kokeilla eri imetysasentoja ja kappas...kyljellään tyttö ei pure ja siihen se loppuikin. Meiän tytöllä hampaita on 4 ja kulmahammaskin on tulossa.



Aikuisten ruuista oli puhetta...meillä saanut joitain leipiä+naksuja...muttei muuta...sitten muuten on järsinyt omppua, porkkanaa, kurkkua...mutta kakoo sitten palasia ulos...että ihan sose kelpaa tosi hyvin, mutta jos yhtään paakkuja&sattumia, niin ylös tulee.



77tuulia...kyllä se siitä helpottaa!!! Mekin nyt siis jätetty ehkäisy pois, mutta imetän vielä NIIN usein...ehkäpä 5 kertaa päivällä+yöt, että...menkatkin tulee vähän miten sattuu...en tiedä...katotaan nyt rauhassa.



Niin ja hei pakko kysellä nyt paino-asiaa...mä kuihdun ihan kasaan...oikeasti...miten teillä muilla ketkä imetätte, onko paino laskenut? Mä painoin 60kg, kun aloin odottamaan tyttöä ja nyt painan enää 53kg...ja mitkään housut ei näytä päällä yhtään miltään, roikkuu kuin mitkäkin...syön tosi hyvin ja monipuolisesti ja herkuttelen - tottahan toki, mutta paino vaan laskee. Voin kyllä hyvin, siis että ei mua mitenkään huimaa tms. Ongelma se on tämäkin, mutta oikeasti ... älkää nyt ajatelko, että ole vaan tyytyväinen...kun ihan tosissaan ei ole kiva.



Mutta näin täällä! Mukavaa maanantaipäivää...tästä se viikko taas hurahti käyntiin:)



ego7+tytöntyllerö 29.3

En kyllä tiiä oonko hereillä vai unessa, mutta kirjotetaan silti. Väsyttää meinaan niin että huh heijaa! Viikonloppu meni neitosella ihan ok yöunilla, mutta viime yö. Juup Näpsä nukkui 20.30-24 ja sitten se alkoi. Siis ei mikään huuto vaan se ähräys, hölpöttely, tutin hakkaaminen pinnasängyn pinnoihin ja mitä kaikkea. En ollu itse saanu vielä edes unta. Lopulta saimme Näpsän nukahtamaan klo.1.45. Sitten sama klo.04 ja klo.06 jolloin tissillä molemmilla kerroilla. Meillä tissi on ainut mikä tainnuttaa tuon yöllisen häärääjän, aina ei sekään. Lopulta nousimme aamulla 7.30 VASTA! Ja teillä joillakin nukutaan kellon ympäri, en tajua.



Ja päiväunet on taistelua, nukutus kestää välillä jopa 1,5h kuten eilen.



Noniin vaunuista huhuillaa. Mentävä on. ZZZZZZzzzzZzz.



-miuqu ja nti näpsä 7kk-

.... kannustuksestanne työpaikan vaihdon suhteen ja kiva kuulla kokemuksistanne!!! TEL, myös tätini on myös ammattikirjallisuuden kustannustoimittaja ja häneltä olen jonkun verran kuullut toimialanne pelisäännöistä. Mulla on kyllä ilmassa hieman ammatillista kriisiä ja täällä kotona on aikaa pohtia kaikenlaista. Monelle taitaa käydä niin, että jos voisi valita opiskelualan uudelleen, niin valitsisi toisin kuin aikoinaan. Onneksi vain minä itse voin vaikuttaa tulevaisuuden valintoihin ja koulutukseni on sen verran " yleismaailmallinen" , että ovet periaatteessa aukevat monenlaisiin paikkoihin.



Niin se on tämä äidin vapaa day jo lähes lopuillaan. Otin pitkät päiväunet ja tein enkun läksyjä (käyn luovan kirjoittamisen kurssilla omaksi ilokseni). Onkin jo kova ikävä tytärtä. Meillä ei onneksi vielä juuri vierastamista ilmassa eli varsinkin mummille voi jättää hoitoon pitkäksiksin aikaa.



Jolla

olipa hauska sattuma - siis tuo sama ala. Ja Jolla siis tuntee kustannusalan varsin hyvin, joten tietää, mihin päänsä pistää, jos alalle lähtee ;-)



Sitten piti vielä valittaa tuon meidän neidin päikkäreistä. Ei riitä, että öisin ei nukuta, mutta tänään on nukuttu tasan yhdet päikkärit! Aamupäivällä meni 1,5 h, mutta nyt ei ole suostuttu nukkumaan millään. Olen yrittänyt tainnuttamista omaan sänkyyn, syliin, tissille... Mikään ei auta. Kinkeää vain pystyyn. Saas nähdä, mihin aikaan taintuu sitten jo yöunille. Ja kuinka levotonta siitä tulee, kun päikkärit menee näin... Ja kun esikoinenkaan ei nuku päikkäreitä ja alkaa tähän aikaan illasta olla jo väsynyt (=aika hankala, kun ei jaksa enää totella...), alkavat äidin hermot olla kovilla... Toivotaan, että mies tulee kohta kotiin, niin minä pääsen yksin koiran kanssa lenkille... Tekisi nimittäin nyt todella hyvää... *Huokaus*



Terhi&väsyneet lapset

Olen ollut poissa linjoilta muutaman päivän kun olemme olleet minun kotonani ja siellä ollut paljon porukkaa ja touhu siis sen mukaista. En ole siis ehtinyt koneelle. Eilen illalla kotiuduttiin.



Minulle iski tänään noidannuoli alaselkään. AUTS! Pelleilin tytöllle ja astelin raskain askelin selkä kumarassa tytön luo (joo...lapsellinenhan minusta on tytön myötä tullut). Niin siinä se sitten pamahti. Ekaks ei ollut kovin kipee. Pystyin siis touhailemaan jotain kunhan vaan varoin vähän selkää. Sit menin sohvalle makoilemaan ja ehkä puolen tunnin päästä olisin noussut, niin enhän minä enää minnekään päässyt. Hirvee kipu selässä. Onneks miehellä oli tänään vapaapäivä. Jotenkin pääsin kömmittyä miehen avulla ja tähtien näkyessä omaan sänkyy. Siellä olen sitten monta tuntia makoillut. Mies on käynyt tytyn kanssa autokorjaamolla, sekä katsastamassa auton. Nyt lähtivät ruokakauppaan. Lähtiessä mies auttoi minut tällä pyörällisellä tietokonetuolilla tänne konelle että aika kuluisi.



jees. nyt meni 15 minuuttia vastatessa johonkin lehtikyselyyn ja kauppareissulaisetkin tulivat. taidan mennä.



t.Lyyli

Olipa mukavaa iltalukemista nuo juttunne. Meillä päivä meni oikein mukavasti. Kirjoittelen huomenna lisää ja vastailen galluppeihin. Tuskin kukaan enää näin illalla jaksaa lukea. Pitänee vähän telkkaria katella ja painua nukkumaan. Pienin nukahti jo.



ÖITÄ!



T: Mini ja Mini-Aksu 25.3.

Aloitan aamun taas tutulla valitusvirrellä: ne yöt, ne yöt... Viime yönä havaitsin, että meidän neiti oli herännyt neljä kertaa välillä 24 ja 2... Eli n. puolen tunnin välein. Kerran sain tyyntymään silittelemällä ja taputtelemalla, kolme kertaa piti ottaa viereen. Joskus kolmen aikaan neiti heräsi taas, otin viereen ja silloin nukahdin siihen, seuraavan kerran heräsin neiti vieressä kuuden aikaan. Nukkui siis hyvin, kun sai olla vieressä... Ei hyvä. Koetan ensi yönä sitä kauan uhkailemaani vaunuissa heijaamista. Katsotaan, auttaisiko.



Ulkona on harmaata ja kurjaa, mutta kaipa sitä kohta täytyy mennä lasten kanssa ulos. Esikoinenkin on tällä viikolla melkein koko viikon kotona (to menee hoitoon, samoin pe aamupäiväksi, jotta saavat isänpäiväkortin tehtyä...), hoitajansa on koulutuksessa. Niinpä tulossa on vauhtiviikko, kun näitä kahta paimentaa...



Meillä Saana on löytänyt tavujen toistamisen ilon. Bä-bä-bä on suosikkisana. Eilen tuli suusta myös " äittä" ja " iti" , mutta taisi olla vahinko... Ai niin, ja " nam-nam" sanottiin selvästi, kun ruokaa annettiin... No, sekin saattoi kyllä olla ihan vahinko. Mutta hauska tuota puheen kehitystä on tarkkailla. Itse kun olen alaa opiskellut (siis suomen kieltä ja erikoiskurssilla lapsen puheen kehitystä), tarkkailen aina erityisen innokkaasti sitä, miten puhe kehittyy ja esim. millaisia taivutusmuotoja lapset käyttävät.... Huvinsa kullakin ;-)



Jahas. Ei tässä siis ihmeempiä. Palaan linjoille, jos joku keksii hauskoja galluppeja... Nyt voisikin mennä syöttämään Saanalle puuroa.



Terh&Saana, s. 24.3.



Ps. Kuan iltameno kuulosti mukavalta, rupesi tekemään itsekin mieli... Onneksi pääsenkin parin viikon päästä kaverin polttareihin, nautittava ajatus saada laittautua kunnolla ja olla ihan rauhassa kavereiden kanssa...



Mukavaa päivää kaikille!

Enään ei ole kuumetta,onneksi.Olin kyllä tosi kipeä monta päivää.Nyt vielä on kova yskä ja heikko-olo.Jospa tässä pikku hiljaa aletaan toipumaan.Voi olla,että joutuu yskään hakemaan lääkekuurin. Sen verran kurjalta tuntuu.



Silmäilin vaan viikonlopunpinoja,pitää lukea ne paremmalla ajalla.

Ego kyseli miun vointia noin muuten;) Eipä ole silläkään rintamalla kehumista.Aivan järkyttävä pahoinvointi.Se alkaa iltapäivällä ja jatkuu iltaa.Eilenkin koko energia meni siihen nieleskelyyn ja kylmän veden juomiseen, jotta sain oksennuksen pidettyä mahassa.Se ei kyllä onnistu enään montaa päivää..joten oksettaa!! Näin aamusella ei oikeastaan ole mitään raskausoireita.Hyvä niin,saa tehtyä kotihommat yms. Roskaruoka on ainut mikä uppoisi,mutta nyt en siihen sorru. En halua niitä +26kg,mitä Mimmistä tuli.Kaikinpuolin aika samalla tavalla menee kuin Mimmiä odottaessa.Väsymys on onneksi helpottanut..



Hö,neitiä nyt kiukuttaa..pitää palata myöhemmin.



G: mitä " aikuisten" ruokaa teidän lapset on saanut syödä/maistaa? Meillä esim.jäätelöä,paahtoleipää,kakkutaikinaa..



Nyt moi!!



Tuulia,Mimmi 30.3 ja sykerö rv 6+5

Eilisen pinon kävin lukemassa ja piti tuosta tissitainnuttamisesta kirjoittaa. Meillä käytössä, kun mikään muu ei toimi. Syliin isäntä pystyy hiljentämään, mutta jos S on minulla sylissä, on huuto armotonta, jos ei anneta tissiä. Testattu on, että ainakin puoli tuntia voi huutaa (sitten äiti antoi periksi...). Mutta tissillä siis hiljenee. Juuri viime yönä mietin, että mitenkähän ihmeessä saan ikinä neidin vieroitettua yösyötöistä... Esikoinen kun lopetti itse, oli tosi helppoa. Mutta tämä pikkuneiti on niiiiiin tissiriippuvainen, ettei ole tosikaan. Parin kuukauden päästä se vieroitus on edessä viimeistään, täytyy miettiä kunnon selviämiskeinot ennen sitä.



Ja Tuulia gallupoi aikuisten ruoista: Meillä ei ole annettu oikein muuta kuin erilaisia leipiä (siis patonkia, ruisleipää, näkkileipää). Suosikki on näkkileipä, jota on kiva järsiä... Eipä siitä montaa palaa irti saa, mutta hyvää ajankulua on...



Nyt oikeasti antamaan se puuro...



Terhitaas

Helmi siis karjuu (ei itke) lattialla, kun hermo menee jatkuvasti siihen, ettei vieläkään pääse eteenpäin. Mittaromato/breakdancetyylillä menee toisinaan muutaman sentin eteenpäin, mutta muuten pyöritään vaan paikallaan tai peruutellaan.



Aikuisten ruoka: Mä en ikinä muista antaa Helmille mitään ns. sormiruokia tms. Maissinaksuja ollaan terjottu, mutta ei kelvannut. Kurkkua ja omenaa myös on saanut omaan käteen mutusteltavaksi, mutta useammin ne lentävät lattialle kuin menevät suuhun. Mutta siis ihan virallisia aikuisten ruokua, joita Helmi on maistanut (tosi minimaalisia määriä) on kääretortun taikinaosa, jauhekarkki, valkosipuli (yök!). Eli ei vielä kovin paljoa. Leipää en ole antanut, kun siinä on suolaa. Tosin voisin tehdä sen verran itse, mutta mä luulen että vastaanotto on sama kuin maissinaksulle.



Jaahas. Jospa veisi tytön nukkumaan. On sen verran kamalan kuuloista tuo karjuminen, että päättelen väsyttävän. Helmi kyllä nukkui tänään poikkeuksellisesti suotaan puoli kahdeksaan, siis ilman aamu kuuden maitoa. Mutta eipä tuo jaksa tällasilla ilmoilla olla hereillä kahta tuntia kauempaa. Kiva vaan, kun tuolla rappukäytävässä on menossa joku remontti. Ainakin kuuluu aivan kamalan kova paukutus. Ja meiän makkari on tietty just rappukäytävän vieressä. Parvekkeellekaan en laita, kun siellä unet jäävät takuuvarmasti puoleen tuntiin. Voivat kyllä jäädä nyt sisälläkin, tuon paukutuksen vuoksi.



Eipä nyt muuta.



lehtovi & Helmi 28.3.

Plussaamisesta asti olen taustaillut monta kertaa päivässä, ja jokusen viestin kirjoittanutkin aina silloin tällöin... Tänään ajattelin kuitenkin pompata pinoon, ongelmineni.



Meillä on sairastettu flunssaa viikonverran ja se tuntuikin menneen ohi, lauantaina kuume pompsahti taas päälle 39, ja sunnuntaina ei taas mitään. Ihme tauti, toivottavasti nyt se lähti kokonaan pois.



Meillä myös tissisyöppö, jonka tainnutusta ollaan tehty tissin avulla ja nyt se alkaa olla ongelma. Nukuttaminen ja nukkuminen on kait flunssasta johtuen käynyt risaiseksi. Millään neiti ei nukahtaisi kuin tissille, ja kun sen ottaa pois niin hetihän sitä herätään. Äärimmäisen raivostuttavaa. Onko vinkkejä miten kannattaisi toimia? Aiemmin nukahtamiset kävi nopeasti, syönti ja nukahdus. Nyt syödään, nukutaan tissi suussa, tissi pois, hereillä ja sama rumba alusta asti. Yö heräilyt on nyt tullut kuvioon, vaikka 3-kuisesta asti on yöt nukuttu kokonaan...



Sitten suurin huolen aiheeni, vierastus! Meidän neiti on ollut todella tarkka kuka häntä hoitaa jo 2-3 kuisesta asti, on suostunut vain isänsä sekä minun äitini hoidettavaksi. Muilla on karjunut kuin syötävä.. Nyt viimeaikoina minun äitini ei ole enään kelvannut, neiti on alkanut itkemään noin 30 min. kuluttua minun lähdöstä ja huutaa niin että meinaa oksentaa, siis aivan täysiä. Äitini on todella tuttu neidille, näkevät useita kertoja viikossa ja minun ollessa paikalla ei mitään ongelmia ole. No, tämän pystyin vielä hyväksymään jäihän isä vielä hoitajaksi jos johonkin halusin päästä. No, eikös isäkin ole nyt out, Ei suostu neiti jäämään enää edes sisänsä kanssa, armoton huuto, välillä rauhoittuu ja alkaa taas alusta. Uskomatonta, sillä mieheni viettää neidin kanssa kaiken mahdolisen vapaa-aikansa ja puuhailee neidin kanssa tosi paljon.



Nyt tämän äidin pinnaa siis todella kiristää, kun ei pääse edes sitä muutamaa kertaa viikossa minulle kovin rakkaiden koirien kanssa treenaamaan. Olen tietysti pahalla päällä tästä ja hermoja kiristää oiken urakalla. Neiti kuin ei edes päivällä nuku kuin 2-3 krt x 30 min. joten omaa tilaa ei paljon jää. Miehellä on tosi paha mieli kun oma lapsi vierastaa, ja minä itsekkäänä narisen omista tarpeistani ja mieheni kokee kait myös jotenkin syyllisyyttä tästä. Nyt rakkaat maalikset tietääkö kukaan, koska tämä helpottaa?? Voiko hoitoon jäämistä treenata jotenkin? Neiti ei ole koskaan kauaa hoidossa, kyse on noin tunnista-kahdesta.



Muuten neitimme on ollut aika helpo tapaus, rauhallinen ja maltillinen vauva.

Höh, oli pakko laittaa Helmi parvekkeelle, kun paukutus yltyi niin kovaksi. Katotaan vaan, että tasan puolen tunnin päästä hän on hereillä taas. Ja äsken kun tulin partsilta sisään, olikin melu loppunut. Kuinka sopivasti...No, toivottavasti loppui koko päivältä, ettei sitten taas, kun olisi seuraavien päikkäreitten vuoro kuulu taas metakkaa. Naapurissa tehdään jotain remppaa. Kävin kurkkaamaassa rappukäytävään, niin ihan vieraita miehiä käveli edestakasin ja ovet oli sepposen selällään.



mie taas

" Unikoulua" sitten kokeilin viikonloppuna aika huonolla menestyksellä... poika kun on öisin tosi tissiriippuvainen, ensimmäinen herätys on yleensä kahden tunnin päästä siitä, kun on käynnyt yöunille. Kun en tissiä sitten antanutkaan, niin voitte arvata mitkä " pultit" se siitä sai, tunnin yritin saada poika rauhoittumaan silittelyllä ja sylillä, kunnes luovutin ja annoin tissiä. No nukkui kyllä sen jälkeen 3h heräämättä(se on pitkä pätkä unia meille).

Tiedä sitten, että oisko sillä kuitenkin öisin vielä nälkä?! Syö kyllä kiinteitä 5krt päivässä. Viime yönä heräsi tissille viitisen kertaa.

Jospa nyt taas pari yötä kattois ja sitten yrittäis tsempata taas itteään " tassutteluun" .

Kuukauden päästä olis tarkoitus olla miehen kanssa yksi yö pois kotoa eli kyllä noihin öihin pitäis jotain muutosta saada..



Päivisin meno on kyllä ihan mahdotonta, joka paikkaan pitäis päästä. Ulkona hiekkalaatikolla on aivan innoissaan, niin siitä tulikin mieleen..

Oletteko hankkineet tai aijotteko hankkia talveksi kengät maalismussukoille?



Vierastamisesta; meillä poika vierastaa tiettyjä miespuolisia henkilöitä, esim. omaa kummisetäänsä. Ainakin esikoisen kohdalla oli ohi menevä vaihe, joten eiköhän se helpota jossain vaiheessa...



Ensimmäiset päiväunet kutsuvat...

melrose

Naapurissa tehdään keittiöremonttia ja kestää kuulemma n. 2 viikkoa. Tosin mies , kenen kanssa tuossa rapuissa juttelin, vakuutteli, että tää alku vaan on tuollasta melko kovaäänistä, kun pitää purkaa paikkoja, mutta, että pitäs sitten vähän ajan päästä muuttua vähän hiljasemmaksi. No, toivottavasti!! Kun äskenkin Helmi siis heräsi TASAN 30 min unien jälkeen ulkona. Sisällä olis nukkunut varmalla ainakin 1,5 h, paitsi siis nyt kun kuuluu kauhee paukutus korvan juuressa. Että täällä samaistutaan nyt Kuan rakennustyömaamekkalaan. Tosin meidän naapurissa ei (toiv. ) räjäytellä mitään.



No, kyllä tuo Helmi niillä tirsoillakin pärjää, mutta oishan se hyvä, jos sais pitempiä pätkiä nukuttua. Eipä tässä voi itse kuin valittaa.



lehtovi

Erittäin hiljainen taustalukija yrittää aktivoitua.

Meillä yöt on parempaan päin. Vajaa kuukausi sitten poika heräili joka toinen tunti - nyt " vain" 2-4 kertaa yössä. Viime yönä tuon neljä kertaa. Kaksi kertaa hiljeni toteamuksella " On yö, nyt nukutaan kulta" ja taputtelulla. Kaksi kertaa oli syötävä, klo 2 ja klo 6. Yöunet meillä kestää sen 12 tuntia (20-08). Tuohon ehkä voi tuon kaksi syömistä salliakin. Aksu on alusta saakka ollut hyvä nukkuja - nukkunut tuolla kahdella syötöllä syntymästä saakka näitä 12 h maratoneja. Päiväunet onkin sitten aika lyhyitä.

Pikkumiehellä on kuusi hammasta, kaksi alhaalla ja neljä ylhäällä. Tissin pureminen on ollut aina ohimenevä ilmiö (pari kertaa haukkaissut todella kovaa) mutta nyt alkaa nuo ylähampaat vähän imettäessä hiertää rintaa. Kenelläkään vastaavaa? Hyviä vinkkejä? Tuntuisi hieman tyhmältä lopettaa imettäminen " vain" tuosta syystä. Maitoa tuntuu riittävän - kuulun sarjaan lypsykarja.

Perjantaina olin ulkona ensimmäistä kertaa sitten viime vuoden heinäkuun! Oli hauskaa. Teki hyvää tuulettua.

Oikein paljon jaksamista kaikille!



t: Laura ja Akseli 23.03

Harmaa sää pistää mielenkin harmaaksi.. Ja kun päivä alkoi neiti 3veen kiukulla ja pikkusiskon mätkimisellä, sekä pikku maaliksen kuumeella, on tämän ädän päivä siinä. :( Ei ollenkaan kivaa. Räkäinen tuo pikkuinen ei ole, että toivoisin olevan " vain" hammaskuumetta. Etuylähampaat työ alla, tai toinen niistä, toinenhan jo puhkesi..



Meillä neiti on maistellu aikuisten ruuista kanssa sitä näkkileipää, tykkää järsiä sitä. Samaten rinkelit (ne kovat) on pop, toisinaan nekin kyllä lentää lattialle.. Sämpylästä on saanu murusia ja piimää maistanu, siitä muuten piti kovasti!! Muuta ei ollakaan sitten maisteltu.



Neiti vierastaa myös, ja hädän hetkellä kelpaa vain äiti. Minkäs sille teet, sitä on oltava sitten siinä. Ja eihän se ikuisuutta kestä. Aikansa kutakin.



Nyt en muista mitä muuta kyseltiin, yritän muistaa myöhemmin! Pitää varmaan pinoa lukiessaan kirjottaa paperille gallupit ylös, niin muistais vastata kaikkiin!! nyt pikkunen kutsuu!