Olenko vanhanaikainen?
Näitä viestejä kun lueskelee, niin ei voi kuin ihmetellä millaisia nimi lapsille nykyään annetaan. Tuntuu siltä kuin hän joka lapselleen keksii erikoisimman nimen niin on jonkinlainen voittaja. Sen vielä jotenkin ymmärtäisi jos lapsille annettaisiin mummeleiden ja pappojen nimiä, mutta kun annetaan sellaisia nimiä jotka eivät ole edes etunimiä.
Kommentit (4)
...mutta noin yleisesti sanottuna minusta nimet ovat todella pitkalle henkilokohtainen makuasia. Monissa maissa tama on myos lainsaatajan mielipide, ts. esim. anglosaksisissa maissa maistraatti tms. _ei_ voi hylata nimea "outona" tms. kuten Suomessa.
Tietysti on jotenkin holmoa antaa lapselle tarkoituksella nimi josta tata voidaan esim. selkeasti kiusata omassa kasvuymparistossa (mutta mika sellainen nimi on, riippuu taysin kasvuymparistosta, esim. Suomessa nimi Mika on normaali, joskin kulunut, pojannimi, kun taas taalla muualla Euroopassa se miellettaisiin ehdottomasti tytonnimeksi koska paattyy a:han; myos Japanissa Mika on yleinen tytonnimi - kieli poskella voisi sanoa etta kannattaa miettia jo nimea valitessaan haluaako lapselleen kansainvalisen elaman ;-)).
Itse ajattelen myos (mutta tama on siis vain henk. koht. mielipiteeni enka suurin surminkaan haluaisi lainsaatajan puuttuvan tallaisiin asioihin) etta on jotenkin hullua antaa lapselle nimi joka selkeasti leimaa hanet lahtokohtaisesti alemman sosiaaliluokan jaseneksi (tallaisia nimia ei ehka ole Suomessa niin selkeasti mutta esim. anglosaksisessa kieliymparistossa kylla); esim. opettajat tutkitusti pitavat lasta jonka nimi on vaikkapa Imogen, India, Tobias tai Sebastian (perinteisesti ylemman sosiaaliluokan nimia Britanniassa) huomattavasti teravampana kuin lasta jonka nimi on vaikkapa Jade, Brianna, Kylie tai Kevin (jotka taas ovat alemman sosiaaliluokan suosimia nimia). NImella voi siis suoraan vaikuttaa lapsensa koulumenestykseen (surullista, mutta totta). Kaipa Suomessakin on vastaavia nimia, esim. talla hetkella ilmeisen suositut Jerryt ja Jimit tuntuvat minun korvaani tallaisilta nimilta (mutta ehka tassa arviotani varjaa niiden merkitys anglosaksisessa kieliymparistossa).
Mutta siis viimekadessa minusta on tarkeinta etta ihmiset saisivat valita lapselleen sen nimen jonka he oikeasti kokevat parhaimpana ja kauneimpana, ei se milta se jonkun toisen korvaan kuulostaa.
En tiedä mistä se johtuu, mutta olen ollut kai _aina_ kiinnostunut nimistä. Onneksi löysin tämän palstan jokunen vuosi sitten ja voin jakaa kiinnostukseni muitten samanmoisten kanssa. Se mikä tekee tästä palstasta, ja koko nimiasiasta niin mielenkiintoisen, on se miten monta makua meillä onkaan - ja miten paljon kauniita nimiä maailmassa onkaan!! :o)
Minä tykkään kansainvälisistä nimistä, jotka toimivat sekä Suomessa että muualla Euroopassa. Jos joskus saan lapsia, heille tulee kansainväliset nimet. Silti on aivan ihanaa, että Suomessa moni antaa oikein supisuomalaisen nimen, josta heti tietää, että kyseessä on suomalainen ihminen! Oma etunimeni on kansainvälinen nimi suomalaisella kirjoitusasulla, koska vanhempani ajattelivat, että on parempi, että ulkomaalaisille ei ole liian vaikeaa sanoa nimeäni. (Ja tämä hei paaaljon ennen Eu:ta!) :o) Mutta ehkä "kansainvälisyys" ajattelu nimissä tulee sieltä?
Erilaisuus on minusta kaunista, vaikken ihan kaikkia nimiä sulata minäkään. Jotkut oikein tekemällä tehdyn näköiset nimet eivät minua innosta... En myöskään antaisi omalle lapselleni kaunista ja kansainvälistä, mutta Suomessa liian "vaikeaa" nimeä, jota ei osata lausua oikein (kuten ranskalainen Giselle, tai enkkunimi Chloe tai jopa iki-ihana James, jonka varmasti kaikki suomalaiset osaisivat sanoa oikein Bondin takia, mutta kuitenkin löytyisi joku joka sanoisi sen suomeksi kuten kirjoitetaan) >:-/
Mutta ehdottomasti mieluummin uniikki nimi lapsella kuin sellainen joka on sadoilla, ellei peräti tuhansilla muillakin samaan aikaan syntyneillä lapsilla!
Itse innostuin nimistä ensimmäisen lapseni odotusaikana ja olen siitä lähtien lukenut paljon nimikirjoja ja netin nimisivuja ja -palstoja. Ja oikeasti minulle on ainakin paljastunut, että monet sellaiset nimet, joita en itse ollut aikaisemmin kuullutkaan, ovat kuitenkin ihan perinteisiä, käytettyjä nimiä esimerkiksi jollain muulla kielialueella tai niillä on muuten historiallinen (esim. raamatullinen) tausta. Oikeasti nimiä on olemassa kovin paljon enemmän kuin vain ne suomenkielisessä kalenterissa olevat.
Toinen kategoria on sitten erilaiset luonto- ja muut suomenkieliset merkitysnimet. Kuitenkin monet nykyisin ihan tavallisilta kuulostavat Päivit, Suvit ja muut ovat aikanaan olleet uusia tulokkaita, ja samalla logiikalla mielestäni nyt ovat olleet nousussa Lumi, Kaisla ja vastaavat.
En nyt tarkkaan tiedä, mitä tarkoitat "nimillä, jotka ei ole edes etunimiä", mutta kannattaa muistaa, että jokaikinen nimi on joskus ollut uusi ja sitä on kummasteltu. Kerran olen isomummun kuullut ihmettelevän jotain lapsenlapsenlapselle annettua nykypäivän nimeä (Niko, Eetu tms.) tyyliin "Eihän se edes tarkoita mitään", mutta eihän kaikilla vanhoillakaan nimillä ole tarkoitusta.
Nykypäivän ilmiö muissakin asioissa tuntuu olevan yksilöllisyys ja erikoisuuden tavoittelu. Se sitten heijastuu nimiinkin. Jokainen vanhempi varmasti valitsee kuitenkin sen nimen, joka omalle lapselle parhaalta tuntuu.
Erikoisuuden tavoittelu ei sinänsä minusta ole pahasta, mutta on selvästi huonojakin nimiä. Ensisijainen tarve olisi siihen, että maistraattien hyväksymiskäytäntöjä pitäisi yhtenäistää. Nyt tilanne on sellainen, että jokin nimi saattaa toisaalla mennä läpi mukinoitta ja toisaalla saada kieleteisen tuomion.
En itse ole mitenkään erityisesti erikoisten nimien kannattaja, mutta en kyllä pidä hyvänä Eetu ja Viivi -tyyppisiä tusinanimiäkään, kun kuitenkin maailmaan mahtuu niin paljon mukavia nimiä.