Vauvani 10 kk tarvitsee jatkuvaa viihdytystä.. mikä avuksi??

Mä toivon että tämä viesti on provo.



Ei lasta voi laittaa, saatika 10kk ikäistä vauvaa johonkin huoneeseen ja porttia kiinni ja olettaa leikkivän siellä yksin. Me tehdään kaikki nuo edellä mainitsemasi asiat lasten kanssa yhdessä. On ihan normaalia että tuon ikäinen haluaa olla sylissä ja roikkuu lahkeessa. EI LASTA VOI LAITTAA POIS JALOISTA SILLOIN KUIN HUVITTAA. Sinun tehtäväsi on järjestää kodista, KOKO KODISTA lapsiturvallinen ja sulkea ne kissat johonkin huoneeseen!



Ihan oikeesti jos tietäisin kuka olet soittaisin sosiaaliviranomaisille! Viestisi on järkyttävä.

Mutta jos jostain syystä oikeasti onkin, niin olen samaa mieltä kuin rouvaii. Eli ei 10 kk vanhaa lasta voi sulkea portin taakse leikkimään, vaan lapsen tulee antaa olla samoissa tiloissa muiden perheenjäsenten kanssa ja leikkiä leikkejään. Tässä muutama esimerkki miten meillä on toimittu:



- Lapsen lelut ovat olohuoneessa ja hän saa leikkiä siinä muiden perheenjäsenten touhutellessa ympärillä omia juttujaan. Nyt kun lapsi on jo yli vuoden vanha, lelut kerätään aina iltaisin lelukoreihin ja viedään yhdessä lapsen omaan huoneeseen. Näin me aikuiset saamme nukkumaanmenon jälkeen tilaa ja hengähdystaukoa leluista ja samalla lapsii oppii että lelut kerätään pois aina leikkien jälkeen. Kunhan lapsi kasvaa, opetamme myös tavan, että kunkin leikin jälkeen lelut kerätään pois lattioilta ja leikit tapahtuvat omassa huoneessa.

- Kun minun piti tehdä kotihommia eikä lapsi vielä kävellyt, otin aiemmin hänet mukaan samaan tilaan, oli se sitten keittiö tai pesuhuone. Annoin mielenkiintoisen tavaran käteen ja lapsi tutkiskeli sitä sen aikaa että ripustin pyykit tms. Keittiössä ruoanlaiton aikana lapsi istuskeli syöttötuolissa. Nyt kun lapsi on vanhempi, sanon hänelle mihin menen ja hän köpöttelee perässä tai jää hetkeksi leikkimään. Yleensä hän kantaa mukanaan jonkun lelun ja esim. keittiössä kaivaa kattilakaappeja ja kapustoja, joilla paukuttelee kattiloita. Nykyään lapsi "osallistuu" myös astianpesukoneen tyhjennykseen ja ruoanlaittoon (annan käteen jonkun kasviksen järsittäväksi).

- Joskus kun olen tosi väsynyt (olen vielä raskaanakin), pötkähdän sohvalle ja lapsi leikkii omilla leluillaan lattialla minun katsellessa. Tai sitten hän tuo minulle nuken tms. lelun käteen ja leikimme sohvalta käsin yhdessä.



Vaikka lapsi onkin otettu mukaan kotihommiin ja hän on saanut leikkiä samoissa tiloissa muiden kanssa, hän on itsenäinen ja osaa hyvin leikkiä itsekseen. Hän viihtyy pitkiäkin aikoja omien lelujensa parissa ilman sen kummempia viihdykkeitä. Ei tulisi mieleenkään laittaa häntä portin taakse itkeskelemään ja käkäilemään muiden juttuja.

Sinulla on turhia pelkoja ja tuntuu että tarvitsisit hieman kasvatuksellista apua neuvolasta, perheneuvolasta tai muulta asiantuntijataholta.



D.O. ja tyttö 1 v 1 kk

Meillä poika 10,5kk ja välillä on sellaisia päiviä, että roikkuisi jatkuvasti lahkeessa. Ei siinä sitten muu auta, kuin ottaa lapsi mukaan kaikkiin hommiin tai yksinkertaisesti jättää hommat vähemmälle, ja keskittyä lapseen. Ei meillä todellakaan toimisi, että yrittäisin sulkea toiseen huoneeseen! Ja lelujen suhteen teen niin, että otan välillä osan pois näkyviltä ja sitten taas vaihtelen niitä. Vaikka leluja olisi kuinka paljon, ei ne jaksa kaikki kiinnostaa ja sotku vaan on valtava, säilyy uutuudenviehätys vaihtosysteemillä. Ja päivät meillä kyllä rytmittyy lapsen mukaan, esim niinkin yksinkertaisten hommien kuin pyykkien ripustus,sänkyjen petaaminen ja vaikkapa tiskaus, saattaa mennä parikin tuntia, kun välillä leikitään ja sitten taas jatketaan (jos pystytään). En tiedä oliko tästä nyt mitään apua, mutta tosiaan niin se vaan tuntuu olevan, että välillä vaan lapsen kanssa on oltava juuri niin paljon kuin hän haluaa, en mä ainakaan jaksa itkettää. Aika luonnolliselta se toisaalta tuntuukin, että lapsi haluaa jakaa kokemuksensa jonkun kanssa, varsinkin kun ei muuta seuraa meillä päivisin ole. Kerhoissa kyllä käydään, sieltä saa seuraa ja virikkeitä.

Ja tuli mieleen, että miksi ette ota tyttöä osaksi teidän perhe-elämää, kotia ja kotiaskareita? Miksi isä menee tytön huoneeseen noin pienen lapsen kanssa leikkimään eikä leiki ja pidä seuraa tytölle siellä missä muukin perhe on? Jos sotkuja pelkää, niin lapset tuovat elämään ja arkeen ilman muuta epäjärjestystä ja kaaosta, mutta myös äärettömän paljon iloa ja hauskuutta. Todella surku jos joku lapsi jää ilman sitä yhteenkuuluvuutta jota perhe-elämän tulisi olla.



D.O.

Meillä kaksi koiraa ja kaksi kissaa. Kaikki "leikkivät" samassa tilassa yhdessä. Koirille on myös olohuoneessa häkki, johon laitan jos meno kovinkin riehakkaaksi menee. Yleensä kaikki kotieläimet vain nukkuvat. Kissoista en näe mitään vaivaa. Eivät mene häiritsemään vauvaa ja ovat oppineet karttamaan! Meillä onneksi mukavat ja kiltit eläimet. (vaikka ei niihin 100% pidäkään luottaa.



Niin ja meidän koko alakerrasta (olohuone, keittiö) on tullut vauvan valtakuntaa. Kaikki lelut on ympäriinsä ja vauva aina siellä missä mekin. Ja yleensä istun vauvan kanssa lattialla (tai sohvalla) ja katson samalla töllöä, kun leikin vauvan kanssa. Eihän siitä mitään tulisi, että yksin olisi jossakin, hyvänen aika. Aivan varmasti itkeskelisi yksinäisyyttään! Itseasiassa meillä vauvan oma huone aivan tyhjänä. Siellä ei siis vielä mitään leikitä, vaan leikit on keskeisellä paikalla.



Huomaat varmasti, kun otat vauvasi arkeen mukaan niin vauvan olo helpottuu ja samalla itsesi!!



Eihän vauvalla ole muuta työtä, kun leikki....

Valiettavasti joillakin muuten aikaisemmin "helppojen" vauvojen äideillä saattaa olla tällaisia ihmeellisiä käsityksiä siitä, että vauvan voi jättää omiin oloihinsa leikkimään. Varmaan on joskus toiminutkin, muutenhan olisit täällä jo huhuillut apua siihen miten 3 kk vauva ei viihdy yksin sängyssään.



Tällaisia äitejä valiettavasti on oikeastikin olemassa... vaikka tämä olisikin provo. Juuri vähän aikaa sitten tuli "taaperotiimi" tms. ohjelmassa vastaava. Äiti valitti kun 8-9kk vauva itki koko päivän. Äiti ei leikkinyt tai oleillut juurkaan vauvan kanssa vaan laittoi vauvan leikkikehään omaan huoneeseensa ja oletti tämän viihtyvän siellä. Ongelma ratkesi, kun äiti asettui vauvan tasolle lattiale leikkimään aina silloin tällöin ja antoi lapsen olla mukana askareissa.



Tuon ikäisellä vauvalla on suuri tarve sosiaaliseen kanssakäymiseen ja nauttii suunnattomasti yhdessä tekemisestä... oli se sitten pöytään taputtamista tai kirjan lukemista. TÄmä nyt ei tarkoita, että lapsen kanssa pitäisi leikkiä kokoajan, mutta sekin auttaa suunnattomasti että laskeutuu esim. sohvalta lattialle katsomaan televisiota ja antaa lapsen kolistella alalaatikon muovipurnukoita sillä aikaa kun teet keittiöhommia, pyöriä pyykkien joukossa kun viikkailet puhtaita jne. Tuo vaihe menee sitä nopeammin ohi, mitä enemmän saa olla kanssasi ja oppii luottamaan ettet ole jättämässä häntä, pikkuhiljaa lapsi lähteekin omille seikkailuilleen niitten keittiön purnukoiden luota, eikä kyttää kokoajan mihin itse olet menossa.