Muita 1-2-vuotiaita AUTOHULLUJA poikia??

Meillakin lahes kaikki leikit pyorii autojen tai vetureiden (Tuomas & co!)ymparilla. Leegotkin ovat vain siksi, etta voi rakentaa autoille siltoja tms.



Meillakin kirjat (jopa muutkin kuin kulkuneuvoja kasittelevat, vaikka parhaitahan ne tietysti ovat) ja palapelit ovat autojen ohella ainoa kiinnostava lelu. Ja sitten tietysti ei-lelut, kuten taskulamppu, avaimet, tyokalut jne. Nekin yleensa periaatteella mita isompi, metallisempi ja monimutkaisempi, sen parempi.

Sillä pienellä lisällä, että noin vuoden ikäisestä lähtien ehdoton suosikkifilmi on ollut Taxi3, joka on nyt parin vuoden aikana katsottu noin pari-kolmesataa kertaa. Poika osaa vuorosanat jo ulkoa.. Sai tädiltään joku aika sitten Taxi1 ja Taxi2 DVD:t, ja niitä on nyt sitten katsottu melkein yhtä innolla.. Ikäsuositukset eivät mene ihan kohdalleen, mutta toivottavasti ei nyt tästä kauheita traumoja saa. Katsominen alkoi alunperin siitä, kun se oli huonosti syövälle pojalle ainoa keino saada menemään ruokaa alas (Taksin lumoissa suu aukeni ihan huomaamattaan).

Merkit tuntee myös, huomattavasti paremmin kuin minä itse, ja siitäkös joskus ongelmaa, kun nukkumaan mennessä on ehdottomasti saatava juuri se tietty sininen Mersu tai vihreä Citroen.. Suosikki auto kuitenkin tietysti valkoinen Peugeot (Taxin nähneet ymmärtävät miksi..)

pojalle kelpasi tuonikäisenä vain ja ainoastaan autot muodossa jos toisessa.



Nyt kun ikää 2.8 v niin autoilla toki leikkii edelleen mutta on onneksi jo kiinnostunut muistakin leluista esim. niistä eläimistä joita hänelle hommasin kun alkoi nuo autohommat tympimään(" ,)

Poikamme on tällä hetkellä 2v8kk, mutta edelleen autoleikit kaikissa muodoissaan ovat ne, jotka kiinnostavat. Tarha- ja puistomatkat käydään jokaisen pysähtyneen auton merkkejä läpi tyyliin likainen Peugeot, puhdas BMW, avopakettiauto, keltainen nosturi jne. Kotona selaillaan isin Mercedes-lehtiä, isin kanssa katsotaan Land Rovereita netistä, sanomalehdistä tiirataan automainokset tarkkaan, vaatteet menevät sujuvasti päälle, jos niissä on auton kuvia, sänkyyn otetaan illalla pari lempiautoa mukaan ja potalle samoin, tuolien ja pöytien päälle rakennellaan parkkipaikkoja ja siltoja autoja varten. Autoja on hirveät määrät ja olen joskus ajatellut laittaa osan kaappiin odottamaan uutta tulemista, mutta poika tuntuu muistavan kaikki pikkuautotkin, kun hän miettii, minkä niistä haluaisi esim. pottaseuraksi. Richard Scarryn iloinen autokirja on puhki luettu ja teipattu tsiljoonaan kertaan.



Olin ennen lapsia sitä mieltä, että pojat ovat opetettavissa " tyttömäisempiin leikkeihin" lelutarjontaan vaikuttamalla mutta katin kontit; meilläkin on sitä sun tätä muuta lelua tarjolla ja toki niillä välillä leikitään, mutta autoleikit ne kuitenkin lopulta rulaa ja selvästi. Minusta tämä on tosi söpöä, mutta kuten joku edellä kirjoittanutkin totesi, olen tyytyväinen, että toinen lapsemme on tyttö, jotta tulee nähtyä vaihteeksi muutakin:)

Ilmoittaudumme autohullujen kastiin! Pojalla ikää 1v 11 kk ja osaa jo varmasti enemmän automerkkejä kuin äitinsä. Ulkona ollessa ei kuule kuin " mikä auto tämä on?" , mikä on aika kiusallista koska äitiparka ei tosiaan aina itsekään tiedä mikä merkki on kyseessä! ;)



Olen tullut siihen johtopäätökseen, että tämän automanian täytyy olla jotenkin sukuvika, koska myös isänsä ja pappansa ovat ihan autofriikkejä. No, ei siinä mitään saa poika isänsä kanssa rallivideoita tuijottaa, mutta äidin kanssa on moista aktiviteettia turha odottaa! ;)

Minäkin olen alkanut epäillä, josko sittenkin olisi olemassa jokin ' autogeeni' , joka periytyy isältä ja sen suvulta. Minun perheessä edes isä ei ole kiinnostunut yhtään autoista- hyvä kun vaari tietää, millä itse ajelee:). Mutta mieheni puolelta on autokuskia ja ties mitä ja siis pappa ja pojan isä molemmat autohulluja:). Tämän on PAKKO olla periytyvää:)...vinkkinä geenitutkijoille...uusi aluevaltaus!



Tuolla tuo taapero taas tekee autojonoja ja päärryyttää menemään. Ei siinä paljon äidillä ole tekemistä. Suloistahan se on, ei siinä mitään...



Olin aamulla kaverilla (lapsettomalla) ja hän oli kaivanut jostakin pojalleni NALLEJA leikittäväksi. Just juu...onneksi mulla oli omat autot mukana:). Eipä ne nallerot paljoa kiinnostaneet...;)



sitruska

Joskin meidän autohullumme on jo 3-vuotias, mutta ollut sitä jo pienestä asti eikä loppua auto-innostukselle näy. Mielestäni emme mitenkään erityisesti tyrkyttäneet autoja pojalle pienenä, mutta jotenkin ne suosikkilelut olivat aina autoja. Pojan ensimmäinen sanakin oli " auto" , " äiti" tuli sitten paljon myöhemmin.



Pienempänä ei viihtyny pihalla keinussa eikä hiekkalaatikolla ollenkaan, vaan huristelimme aina taaperokärryn kanssa pitkin parkkipaikkaa ja tutkimme autojen valoja ja renkaita. Poika onkin jo pitemmän aikaa tunnistanut kaikki yleisimmät automerkit. Suosituin kirja on ehdottomasti Scarryn autokirja. Piirtää hienosti, mutta vain ja ainoastaan autoja. Meillä on ihan hirvittävä määrä pikkuautoja, mutta koskaan niitä ei tunnu olevan liikaa. Suosikkipuuhaa on kaikkien autojen järjestäminen " parkkiin" . Suosikkileffa on Riemukupla. Iltasadut on meillä sellaisia, että keksimme kaikenlaisia tarinoita siitä, mitä papan/iskän/naapurin autolle on tapahtunut tai mitä niistä on hajonnut=) Ja mitähän vielä...



Nykyään on onneksi kiinnostunut muistakin asioista, mutta autot ovat edelleen ihan ykkösjuttu.