Kotihoidontuella olevat!!

...ja juuri noita verotustietoja katsellessani meinasi itku päästä, kun oli niin pienet tulot viime vuodelta. Käteen siis jäi (verojen jälkeen) reilusti alle 4.000e, KOKO VUODELTA. Että ei niillä rahoilla kyllä tehty yhtään mitään, pari hassua satasta kuussa. Ja verotus on tosi kova noinkin pienistä rahoista, inhottavaa minusta.



Meillä kans onneks pärjättiin miehen palkalla, mutta kyllä kaikki " oma" osteleminen ja shoppailu jäi. Ja jos jotain piti hankkia, tuntui tosi ärsyttävältä pyytää mieheltä rahaa, vaikka yhteisiä periaatteessa ovatkin. Nyt jos jäisin uudelleen hoitovapaalle, jättäytyisin kyllä työttömäksi (omalla alalla kun ei töitä ole tarjolla). Mutta ihmeesti sitä on pärjätty, ja asuntokin tuli viime vuonna ostettua, joten ei se kotihoidontuella eläminen mahdotontakaan ole! Varsinkaan jos vielä saa jotain kuntalisää tms.



Nyt, kun olen taas (suht pienellä) äitiyspäivärahalla, tuntuu kuin ois super-rikas! =) Miltäköhän tuntuu sitten, kun palaa takas töihin...? ;)

Olen ollut kotihoidontuella + kaupunkilisällä viime joulukuusta saakka, ja mieheni on vakituisessa, kaiketi aika keskipalkkaisessa työssä. Vaikka matkoja yms " ylimääräistä" ei juuri voikaan tehdä, tuntuu minusta että meillä on kaikkea mitä tarvitsemme - ihan hyvin tullaan siis toimeen.



En myöskään yhtään ajattele (eikä miehenikään), että minä eläisin jotenkin hänen rahoillaan. Meillä on rahojen kanssa sellainen systeemi, että kumpikin laittaa tuloistaan 75 % yhteiselle käyttötilille, ja sieltä maksetaan kaikki asumiseen, ruokaan, laskuihin, lapseen yms liittyvät kulut. Loput jää sitten kummankin omaan käyttöön. Käytännössä minulle jää about 80 e kuussa, ja se on ollut ainakin tähän saakka ihan ok. Jotain isompia ostoksia on toki pitänyt miettiä vähän tarkempaan kuin ennen, ja toisaalta riitaa emme saa aikaiseksi, vaikka joskus tarvitsisinkin enemmän rahaa johonkin omaan tarpeeseeni.



Koko yhdessäolomme ajan jompikumpi tai molemmat meistä on opiskellut, emmekä jotain kesätöitä lukuun ottamatta ole koskaan olleet yhtäaikaa kokopäivätöissä! Siksi varmaan olemmekin tottuneet yhteiseen pussiin ja aika niukkaan elämiseen, eikä pudotus kotihoidontuelle tuntunut kauhistuttavalta.



Jos sinulla on mahdollisuus ja haluat jäädä kotiin, ja pidätte molemmat sitä arvokkaana asiana, älä mieti rahaa! Uskon että pärjäätte hienosti.



t. Ompunäiti

tulot riippumatta niiden suuruudesta ja molemmat sitä myös käytämme täysin tarpeiden mukaan. Sieltä siis maksamme kaiken ja molemmat myös saavat sieltä ostaa hömpötyksensä. Olen tällä hetkellä hoitovapaalla (noin puoli vuotta) ja edelleenkin käytän tiliä kaikkin tarpeisiimme/tarpeisiini. Lähtökohta on siis eri kuin teillä, mutta mielestäni se joka jää hoitovapaalle ja pienemmille tuloille, tekee perheen eteen aivan yhtä tärkeää työtä kuin työssäkäyvä enemmän tienaava vanhempi. Toisin sanoen mielestäni hoitovapaan aikana kaikki rahat voisivat olla täysin " yhteisiä" tienaajasta riippumatta. Meillä on perheessä samanlaiset kulutustavat molemmilla vanhemmilla, joten tästä syystä systeemi on toiminut. Ja normaali tilanteessa, kun molemmat ovat töissä, myös tulot ovat samaa luokkaa. Tämä helpottaa tietysti systeemin toimivuutta. Jos hoitovapaasta on sovittu yhdessä, mielestäni voisit hyvällä omallatunnolla " elää" sen ajan enemmän miehesi tuloilla kuin tavallisesti.

Minä jään hoitamaan vauvaamme kotiin vielä pitkäksi aikaa (ja sitten toivottavasti pian äitiyslomalle:), vaikka tulot eivät todellakaan kummoiset ole. Mutta minulle kotiinjäänti on niin tärkeä juttu, että raha-asiat eivät sitä muuta. En harkinnutkaan töihinpaluuta. Näitä aikoja/vuosia ei koskaan saa takaisin, uskon, etten tule katumaan tätä, kun taas töihin paluusta olisi helposti voinut tulla katumus. En tosin ole mikään uraihminen muutenkaan, joten tämä on minulle aivan oikea ratkaisu.



Mutta siis tärkeintä on minusta se, että teet niinkuin sydämesi sanoo.

Miehen tulot keskiluokkaa ja itse siis olen kotihoidontuella. Ihan hyvin tullaan toimeen, mistään ei ole vielä toistaiseksi jouduttu tinkimään, kun ei ennenkään oltu kovia törsäämään.



Yhteisessä tilissä on todellakin se hyvä puoli, ettei tarvitse pyydellä rahaa mieheltä, jos " omat" loppuu. Ja kaikki laskut laitetaan yhteen nippuun, josta niitä sitten makselee se kumpi ehtii. Eli mitään sinun-laskut-minun-laskut-erittelyä ei myöskään ole. Ja mikä mukavinta, yhteinen tili oli mieheni oma ehdotus, kun tuloni pienenivät äp-rahan jälkeen:)

Hei!



Meillä minä hoidan kotihoidontuesta ja lapsilisistä (yht. noin 700 E kuussa, kolme lasta) perheen ruokaostokset kodin tarvikkeet ja mies maksaa kaiken muun. Näin jää vielä vähän itsellenikin, ja saan joskus bensaakin ostettua autoon (joskus mies tankkaa) ja omaan shoppailuunkin muutama kymppi. Kun on paljon sairasteluja ja lääkärissäkäyntimaksuja alkaa tili mennä tyhjäksi ja silloin joudun käymään miehen kukkarolla, mutta sitten kun saa rahaa takaisin vakuutusyhtiöltä voi panna jotain säästöönkin.



Tiukkaa on mutta olen päättänyt hoitaa itse lapseni, minähän ne olen halunnutkin! Sitten kun pikkuinen täyttää kolme vuotta on kai pakko etsia itselle työpaikka ja lapsille hoitopaikka.



tiia ja lapset 3v7kk, 2v5kk ja 8kk

että miten ihmiset voi pärjätä pelkällä kotihoidontuella??? Mä olen siitä " onnellisessa" asemassa, että jäin äippälomalle määräaikaisesta työstä ja saan nyt liitolta ansiosidonnaista työttömyyskorvausta hoitotuen lisäksi. Silti tuntuu, että rahat ei riitä. Tosin meillä on tosi iso asuntovelka ja omakotitalon ylläpito harteilla. Jos en saisi työkkäriä, niin töihin olisi ollut PAKKO mennä heti äippäloman jälkeen. Mies tienaa ihan kohtuullisesti, mutta silti!

Meidän perheen on pärjättävä syksystä lähtien kotihoidontuella ja OPINTOTUELLA! Eli mies opiskelee, eikä tienaa. Siinäpä onkin miettimistä, että millä rahalla syödään. Onneksi on vähän säästöjä...

Itse en edes miettisi kotihoidontuella pärjäämistä siinä tapauksessa, jos oma mies tienaa kohtuuhyvin jne. Silloin pärjää varmaan ihan hyvin. Onhan paljon opiskelijoita ja työttömiä pariskuntia, joilla on lapsia ja varmasti silti monet heistä haluaa jäädä kotiin vauvan kanssa. Siis luulisin näin olevan :) Kyllä sitä aika vähällä pärjää, jos niin haluaa.

Olemme miehen kanssa molemmat opiskelijoita. Minulla oli minimiäitiyspäiväraha, ja tuntui aika luksukselta jäädä(/päästä) kotihoidontuelle, kun tulot nousivat 200e kuukaudessa :). Ja jos mekin ollaan pärjätty minimiäitiyspäivärahalla ja opintotuella, niin varmasti pärjäätte, kun mies on töissä. Olemme tosin tottuneet tähän kärvistelyyn, elimme kuitenkin yhden vuoden miehen kanssa kahdestaan vain minun opintotuella, ja hengissä ollaan. Ja seuraavat pari vuotta tullaan elämään vielä opintotukien varassa. Rahaa ei mene kun sitä ei ole.

tällä hetkellä tosin rahat riittää hyvin, kun mies on töissä. Syksyllä ollaan molemmat taas opiskelijoita, lapsi on sitten jo 2v. Ollaan tultu siihen tulokseen, et on pakko ottaa opintolainaa/mennä töihin, koska vuokran jälkeen meille jäis 400e, ja siitä pitäis maksaa bussikortit, koulukirjat, lääkkeet, autokulut (tosin melko pienet), ruoka ym. joten se ei riitä, enkä halua koko ajan venyttää joka senttiä

Koska hoidan yhteistä lastemme kotona olen mielestäni oikeutettu kuluttamaan ihan yhtä paljon rahaa kun miehenikin. En ymmärrä miten jotkut naiset alistuvat elämään ainoastaan kotihoidontuella, ja vielä kustantamaan siitä kaikki lapsen kulut. Mielestäni perhe on yksikkö, ja se maksaa jolla rahaa on. Yhdellä palkalla elää ihan hyvin, mutta ymmärrän kyllä että opiskelija-kotiäiti yhdistelmä voi tehdä tiukkaa. Ehkä jompikumpi voi tuolloin voi tehdä keikkatöitä?

Itellä olis syksyllä tarkotus jäädä kotihoidontuelle ja mies opiskelee,te joilla sama tillanne miten olette pärjänneet?

Minä jään kesällä kotihoidontuelle ja mies opiskelee. " Onneksi" meillä ei ole mitään asunto-ja autovelkoja. Yritetään pärjätä, mutta nähtäväksi jää...



t.hope-a

Pisti silmään sinun tilanteesi. Kertoisitko hieman tarkemmin mitä (ei summia tietenkään) saat ja miksi?



Siis kiinnostaa, kun itsekin jäin äitiyslomalle määräaikaisesta työstä - sopimus päättyy sillä aikaa kun olen kotona hoitamassa lapsia - ja nyt olen hoitovapaalla. Onneksi tosin kohta taas äitiyslomalla...



Anselmi

ja mies hoitaa kauppaostokset. Minun kulut kuukaudessa ovat siis seuraavat:



- vuokra n. 650 e

- sähkölasku n. 20 e

- vakuutus n. 10 e



Lisäksi sitten menevät muut kulut esim. Hesarin tilaus, tv-lupa, kännykkä, netti jne.



Käytössäni olevat kuukausittaiset tulot taasen ovat:



- hoitoraha 294,28 e

- kuntalisä 218,64 e

- lapsilisä 100 e



Eli bruttona yhteensä 612,92 e millä ei siis makseta edes vuokraa... Sukanvarsisäästöillä siis elän, mutta ainakin toistaiseksi nautin kotona olosta (poika vasta 10 kk). Kyllä tämä kotonaolo aina työolot voittaa... ;)

Oon tässä miettinyt, että miten sitä joskus opiskelijana pärjäs, kun ei kuitenkaan niin kauheesti tarttenu opintolainaakaan maksaa. No sillon ei ollut menoja kun vuokra ja ruoka ja koulutarvikkeet sit pikkasen harrastuksiin puhelimeen ja pieniin matkoihin. Nyt vuokran sijasta asuntolaina (ei kuitenkaan iso lyhennys), autolaina ja muut autokulut (meillä menee yhtä paljon autoon kun asuntoon!), opintolaina, vakuutusmaksuja hirmusesti (opiskeluaikana mulla ei tainnu olla), lehtimaksuja (vois karsia, mutta kun niihin on jo ehtinyt tottua, niin se on vaikeeta) ja tietty ruoka ym. Eli kun tulot nousee, niin menotkin nousee. Sit kun tulot taas pienenee, niin menoista onkin yhtäkkiä vaikeempi karsia. Mä oon nyt palkkatuloihin pohjautuvalla vanhempainpäivärahalla ja syksyllä mullakin tulot putoo roimasti kun jään kotihoidon tuelle. Mies sai onneksi töitä, joten hänen tulot vastaavasti kasvaa, mutta erotusta silti jää. Meillä menee nytkin kaikki mitä tulee, että sillon saa olla kyllä tosi tarkkana. Yks väliaikaisratkasu vois olla lainojen takaisinmaksujen keventäminen hetkellisesti tai lisätienestien hankkiminen.

...Tuet ja lisät eivät riittäisi edes asumisen maksuun (n. 1000e/kk) ja siihen päälle tulevat autolaina, muut lainat, auton bensat, vakuutukset (yli 100e/kk), sähkö, ruoka... ja siis kaikki perheen juoksevat kulut.



Vaikka mieheni onkin hyvätuloinen niin en kertakaikkiaan millään matematiikalla saisi niitä hieman reilu 600 euron tukia riittämään edes peruskuluihin ilman mitään luksusta.



Eli ei ole muuta vaihtoehtoa kuin palata töihin heti vanhempainvapaan+äitiysvapaan jälkeen.



Mutta JOS olisi se hypoteettinen mahdollisuus jäädä kotiin niin en takuulla osaisi ajatella, että meillä on jotku miehen ja minun rahat erikseen. Vaikka on erilliset tilit niin rahat ovat silti 100% yhteiset. Isommat hankinna sovitaan ja muuten se maksaa, kummalla on rahaa. Ja jos toisella ei ole rahaa niin toinen laittaa tilille. Very simple.

juuri kuten eräs mainitsi, menot siihen vaikuttaa!

Olen minimi äitiyspäivärahalla vauvasta (kohta 6kk) ja esikoisesta saan kodinhoidontuen hoitolisän, johon tietysti vaikuttaa välillä miehen työt. Välillä siksi,kun mies pääsee aina vain pätkähommiin :/

Kuntalisiä ei meidän kaupugissa makseta.

Lapsilisät kahdesta lapsesta.

Mies maksaa yhteiset menot, koska hän saa asumistuenkin.Eli vuokran, netin, tv-luvan.

Minä huolehdin eväät pöytään.Silloinkin kun mies töissä.

Mitä kummallakin käteen jää, maksetaan omat menomme. Miehellä auton kulut ja urheiluharrastus.

Mulla lehdet ja omat osamaksulaput.

Kumpikin lyhentää opintolainojaan hurjat 20e/kk... ;)

Imurikin kun hajosi, onneks voi ostaa/tilata osamaksulla.Muuten olis imuri jääny hankkimatta. Eli suuri summaisiiin kertamaksuihin tulee konkurssi. Esim.sairaalamaksu synnytyksen ajalta oli aika kova paikka..Samoin veromätkyt..2x 85e..

Me ei käydä ulkona syömässä, ei elokuvissa.Ei käytetä " maksullisia" lapsenvahteja.Syödään perinteisiä kotiruokia, edullisuuden takia.Minä kuljen lasten kanssa bussilla, pääsee ilmaiseksi.Ei kyllä ole ajokorttiakaan... ;)Lastenvaatteet ostan kirpparilta,joskus juhlahetkinä saatan ostaa edullisesti olevan tarjousvaatteen. Neulon itse lapaset ja villasukat, pipot, kaulahuivit.Synttäri-ja joululahjat yritän tehdä itse,jos vain on sellainen saaja kuka ymmärtää itsetehdyn päälle.Lapsille tulee yleensä ihan ostettua jotain, nyttenkin serkkutytön 6.v lahjaksi laitoin kortin ja keiju-lehden, yht. 2.95e. Joululahjoihin mulla menee MAX.100e.Usein paljon allekin sen.

Myös elämän arvot auttaa tässä. Mun arvoille tää sopii, köyhäily ;)

Vaikka joskus tekis mieli käydä ryöstää pankki, kun tulee jotain suurempaa menoerää... ;/

hoidan myös lasten-,omani-ja kotivakuutukset. Pyöreesti menee 500e/vuosi niihin.